Huomioita

Huomioita

Sivupolku kehollisuuden filosofiaan

KehotietoisuusPosted by Timo Klemola Wed, January 21, 2015 13:39:21
En otsikoi tätä "Yi quanin perusteiksi", vaikka se onkin jatkoa edellisiin yi quania käsitteleviin blogeihini. Teen tässä blogissa pienen sivupolun kehollisuuden filosofiaan, joka tosin ponnistaa myös yi quanin harjoituksista. Eli tähän pieni pätkä kehollisuuden filosofiaa ja siihen liittyviä käsitteitä. Olkoon tämä tämän vuoden filosofinen kontribuutioni, jota en viitsi kääntää englanniksi ja tarjota alan kansainväliseen julkaisuun.

Tuossa edellisessä blogissa kuvasin, miten seisomisharjoittelu ja itse asiassa kaikki yi quanin harjoitteet saavat meidät kuuntelemaan kehoa ja sen sisäisiä aistimuksia. Voidaan puhua kehotietoisuuden kehittämisestä. Englanninkielisessä kirjallisuudessa käytetään käsitteitä ”body awareness” tai ”body consciousness”. Kehosta ja sen harjoittamisesta puhuttaessa käytetään myös kahta mutta käsitettä, jotka ovat ”kehon kuva” (body image) ja ”kehon kaava” (body schema). Nämä käsitteet ovat olleet käytössä jostakin viime vuosisadan alkupuolelta lähtien. Valitettavasti tilanne edelleen on se, että käsitteet jatkuvasti sekoitetaan toisiinsa ja pyrkimys käsitteiden selkeyttämiseen ei näytä onnistuvan. Shaun Gallagher yrittää tätä 2006 julkaistussa kirjassaan “How the body shapes the mind”, jota olen juuri lueskellut.

Gallagher erottaa toisistaan body image ja body schema käsitteet ja pitää tietoisuutta omasta kehostamme (body awareness) yksinkertaisesti body imageen kuuluvanan ominaisuutena. Kokemus omasta kehosta on kuitenkin monisyisempi. Monesti minusta tuntuu, että monet kehollisuudesta kirjoittavat filosofit ovat jollain tapaa kehottomia. Ehkä he eivät harjoita kehoaan. Ehkä heillä ei ole oikeasti kokemusta siitä, mihin sellaisella käsitteellä kuin body awareness viitataan.

Itse teen eron kolmeen käsitteeseen, jotka kuvaavat kolmea asiaa: body awareness, body image ja body schema. Tässä kolmijaossa body awareness, kehotietoisuus, viittaa välittömään havaintoomme omasta kehostamme niin, että tässä havainnossa ei ole vielä mitään tiedollista, kognitiivista elementtiä. Voidaan varmaan puhua myös proprioseptisestä havainnosta tai kinesteettisetä havainnosta. Tämä on tuttu havainto kaikille, jotka harjoittavat mitä tahansa kehon aistimiseen perustuvaa liikettä tai liikkumattomuutta (esim. zazen). Voi olla että filosofien on vaikea ymmärtää, että voi olla olemassa pelkkä havainto ilman käsitteitä, mutta puhtaan havainnon käsite on esimerkiksi buddhalaisen psykologian ja tietoteorian peruskäsitteitä. Esimerkiksi zazen-harjoituksen yksi aivan keskeinen ulottuvuus on opetella asumaan tässä kehotietoisuuden kokemuksessa, missä käsitteet eivät vielä nouse. Totta kai, jos tästä ei ole kokemusta, voi ajatella, että sitä ei ole olemassakaan.

Käsitteellä body image, kehon kuva, viitataan myös kokemukseen, miten havaitsemme oman kehomme, mutta nyt mukaan on tullut käsitteellinen ja samalla kulttuurinen ulottuvuus. Kehon kuvan tasolla havaitsemme kehomme jonakin. Tämä jokin voi olla esim. ”normaali”, ”liian lihava”, ”ruma” jne. Kehon kuvan taustalla on siis jo jokin käsitys siitä, miten kulttuurimme määrittelee ihmisen kehon ja kehona olemisen.

Kehon kaava, body schema puolestaan viittaa niihin hermostollis-motorisiin toimintamallehin tai motorisiin kaavoihin (vrt. kognitiivinen skeema), jotka ohjaavat kehomme liikettä jatkuvasti, kun teemme tai ilmaisemme kehollamme jotakin. Kaikki nämä kolme kuvaamaani kehon ulottuvuutta ovat tietysti jatkuvasti vuorovaikutuksessa toisiinsa hyvin monimutkaisilla tavoilla, joita kuva 1. yrittää kuvata.

Kuva 1.

Olisiko näistä käsitteistä sitten jotain hyötyä, kun yritämme kuvata kehon harjoittamista? No ehkä, mutta asia käy hyvin monimutkaiseksi, koska puhuessamme kehosta, olemme nostaneet esiin vasta puolet koko kehomielen kokonaisuudesta. Olen jo monesti todennut, että harjoitus tapahtuu koko kehomielessä.

Yi quanissa käytämme harjoituksessa jatkuvasti erilaisia mielikuvia, intentioita, tahdon ponnistusta, jotka kaikki pyrimme tuntemaan koko kehomielessämme. Hyvin klassinen mielen kolmijako näyttäisi sopivan yi quaniin kuin nyrkki silmään. Usein on tapana jakaa mielen ulottuvuus ajatteluun, tunteeseen ja tahtoon. Nämä ovat siis myös mielen aspekteja samalla tavalla kuin kuvasin edellä kehon aspekteja. Ajattelu viittaa mielemme kykyyn tehdä käsitteellisiä erotteluita ja päättelyä. Tätä kykyä voimme kuvata ”järjeksi”. Tunne on eräänlainen kehomielen viritys, mikä nousee kun tämä aistiva ja liikkuva kehomielemme kohtaa maailman. Tunne nousee ennen käsitettä ja vaikuttaa siihen, mitä käsitteitä tilanteesta nousee eli miten tulkitsemme tilanteen. Tahdolla taas viitataan jonkinlaiseen koko kehomielen liikkeessä pitävään voimaan, joka on aktiivinen kaikessa toiminnassamme. Tahto on eri kuin halu. Haluamme voimme ainakin jossain määrin säädellä tahdon avulla. Samoin tunteitamme. Tunne vaikuttaa ajatteluumme, ajattelumme synnyttää tunteita. Jos lakkaamme tahtomasta, kaikki liike lakkaa.

Kuvassa 2. olen piirtänyt nämä mielen aspektit edellisen kuvan tavoin.


Kuva 2.

Kehon ja mielen yhteyden kannalta on mielenkiintoista huomata, miten nämä kaikki mielen aspektit ovat samalla hyvin kehollisia. Tunnemme kehossamme, tahdon voima on samalla kehon voimaa ja on vaikeaa ajatella, mitä ajattelu ilman kehollista perustaa voisi tarkoittaa. Päädymme kuvan 3. kuvaamaan kehomielen kokonaisuuteen, jossa voimme harjoituksen vuoksi erottaa mielemme aspektin, nostaa siitä esiin kolme perustavaa elementtiä: ajattelun, tunteen ja tahdon; voimme erottaa myös kehomme aspektin, ja nostaa siitä esiin kolme perustavaa elementtiä: kehotietoisuuden, kehon kuvan ja kehon kaavan.


Kuva 3.

Tämä kokonaisuus on se, mitä voimme paremman nimen puutteessa kutsua vaikkapa kehomieleksi. Jos nyt katsoo kuvaa 3 vähän tarkemmin, niin ainakin minun mieleeni syntyy hirvittävä määrä erilaisia yhteyksiä. Kuvaan voisi piirtää ristiin rastiin erilaisia vuorovaikutusnuolia, jotka yhdistävät kaksi, kolme tai useampiakin elementtejä.

Tässä vain esimerkkinä muutamia: Ajattelu – kehon kuva; tämä suhde on tietysti se, miten kehon kuvamme määräytyy myös kulttuurisesti. Samalla on tietysti suhde kehotietoisuus – kehon kuva, koska kehon kuvaamme liittyy myös oman kehon aistimisen kokemus. Kysymys: mitä tarkoittaa kehon kuva, joka on ”vääristynyt”, ”epänormaali”? Miten kiinalainen kehon kuva eroaa länsimaisesta kehon kuvasta?

Ajattelu – tunne – kehotietoisuus. Jäämme luuppiin johonkin ajatukseen, joka nostaa tunteen, jonka koemme kehossamme, joka synnyttää ajatuksen …

Kehon kuva – kehon kaava – tahto. Otamme mielikuvan keskilinjasta, joka opettaa uuden tavan kannatella kehoa eli kehon kaava muuttuu, tämä vaikuttaa tapaan, miten pystymme aktivoimaan tahdon voimaamme …

Seuraavassa kuvassa olisi sitten kuvattuna tämän kehomielen suhde maailmaan: ympäristöön ja toisiin ihmisiin, mutta siitä ehkä joskus toiste.

Tässä osa sitä tapaa, miten yritän tätä psykofysiikkaa avata enemmänkin, jos vain saan kirjoitus- ja tutkimusprosessini hyvin käyntiin.



















  • Comments(0)