Huomioita

Huomioita

Funktionaalisesta kehotietoisuudesta

KehotietoisuusPosted by Timo Klemola Thu, March 31, 2011 11:49:32

”Funktionaalisen kehotietoisuuden” koulutusohjelmani alkaa olla valmis. Mitä tarkoitan tässä yhteydessä sanalla ”funktionaalinen”? Oikeastaan olen päätynyt tämän termin käyttöön joidenkin kriittisten havaintojeni perusteella. On olemassa koko joukko erilaisia kehotietoisuuteen tähtääviä menetelmiä, joista mielestäni puuttuu ajatus siitä, miten harjoitus viedään arjen elämään tai tämä yhteys on heikko, eli mikä on tietyn harjoituksen funktio arjen elämän kannalta. Annan esimerkin.

Voimme maata selällämme, kieriskellä lattialla ja etsiä sen avulla ja saavuttaakin tietoisuutta kehostamme. Mutta seuraava kysymys kuuluu, miten pystymme viemään tämän tietoisuuden jokapäiväisen elämämme askareisiin, nostamiseen, kävelemiseen, seisomiseen, istumiseen, työntämiseen jne. Emme välttämättä mitenkään. Omassa ohjelmassani tämä on peruslähtökohta. Jokaisesta harjoituksesta pitää voida kysy, mikä on sen funktio kehon arkisen käytön kannalta. Arjen liikkeissämme on jokin funktio: me nostamme, työnnämme, ojennamme esineitä, kannamme, osoitamme jne. Funktionaalisen kehotietoisuuden ohjelmassa tutkimme sitä, mikä on kehon optimaalisen käytön tapa näissä arkisissa liikkeissä. Miten kannamme, kävelemme, seisomme niin, että kykenemme tekemään sen mahdollisimman taloudellisesti ja rennosti käyttäen hyväksi kehon rakenteellista voimaa ja lihasvoimaa niin vähän kuin mahdollista. Tämä vapauttaa liikettämme, itse asiassa koko olemistamme ja lisää voimavarojamme, kun emme tuhlaa niitä epäfunktionaalisiin toimintamalleihin.

Mitä tämä tarkoittaa liikkeen kannalta? Se tarkoittaa kahta asiaa: kehon rakenteellisen tuen tiedostamista, joka tarkoittaa tukirakenteiden asettamista optimaaliseen linjaan voiman suuntaan nähden; ja toisaalta koko kehon liikettä, jossa liikkeen kineettinen ketju tiedostetaan maasta jaloista ja selästä kohti käsiä ja päälakea. Tämä opettaa koko kehon rentoa voimankäyttöä ja pudottaa pois jännittynyttä paikallista lihastyötä. Puhumme siis perustavista ihmiskehon ergonomisista periaatteista.

Esimerkki. Makaan selälläni, ojennan kädet lattialle pääni yläpuolelle ja ojentelen käsiäni vuorotellen. Voin tässä asennossa pyrkiä aistimaan, mitä kehossa tapahtuu. On monta erilaista tapaa hahmottaa, mitä tässä tapahtuu riippuen siitä, millaista ”tekniikkaa” olemme harjoitelleet ja mihin mielemme sijoittaa ”liikekeskuksen”. Tällaiset ”liikekeskukset” ovat kuitenkin teoreettisia malleja, jotka ohjaavat liikkeitämme. Esimerkiksi: tekniikoissa, missä kehoa ei hahmoteta kokonaisuutena, liike voidaan kokea syntyvän jostakin pallean tienoilta. Jos minä makaan maassa selälläni ja ojennan vaikkapa oikeaa kättäni lattiaa pitkin ylös, tunnen samalla oikean jalkani työntävän vastavoiman alaspäin ja koko oikean puolen vartalostani venyvän ja vasemman supistuvan. Ei ole mitään ”liikekeskusta” vaan koko oikean puolen lihastoimintaketjun aktiivinen venyminen ja vasemman puolen supistuminen. Voin kyllä keskittymällä katkaista tämän ketjun keskeltä ja pyrkiä pitämään jalkojen voiman liikkeestä irrallaan, mutta se vaatii ponnistelua. Eli tehdessäni tämän liikkeen aktivoin koko kineettisen ketjun jaloista ylös sormenpäihin aivan kuin jos tekisin sen seisten, jossa liikkeen tuki on aina maassa. Eli: jos nostan oikealla kädelläni pallon ylhäällä olevaan koriin tapahtuu sama koko lihastoimintaketjun aktivoituminen. Liikkeen tuki on lattiassa ja liikkeen kineettinen ketju kulkee lattiasta jalan ja selän kautta käteen.

Toinen esimerkki. Jos haluan tiedostaa ja avata hengitysliikettäni, on huomattava, että selinmakuulla hengitys toimii hyvin eri tavalla kuin pystyasennossa, jossa vietämme kuitenkin suurimman osan valveillaoloaikaamme. Siksi hengitystä kannattaa tutkia ja avata hyvässä pystylinjauksessa. Miksi hengitys toimii eritavalla makuuasennossa? Koska maan vetovoima vetää palleaa ja muuta hengityslihaksistoa alaspäin eli selän suuntaan. Pystyssä tämän vedon suunta on alaspäin. Tässä on todella suuri ero. Otapa kilon paino käteesi ja ojenna kätesi sitten suoraan eteenpäin. Aisti, miltä painon kannatteleminen tuntuu. Pidä kätesi samassa asennossa ja asetu selinmakuulle ja aisti sitten, miltä painon kannatteleminen tuntuu: aika lailla erilaiselta ja helpommalta, kun käsipainon paino suuntautuukin nyt käsivartta pitkin kohti selkää. Hengitykseen osallistuvat lihakset työskentelevät myös aina maan vetovoimakentässä ja tämän vetovoiman suunta määrää sitä, miten joudumme lihaksistoamme aktivoimaan. Pallea ja muut hengityslihakset painavat varmaan vähintään tuon kilon, joka tarkoittaa, että selinmakuulla hengitys tapahtuu aika lailla eri tavalla kuin pystyasennossa. Tarkemmin: tila jonka hengitys kehosta täyttää, on erilainen. Tästä seuraa esimerkiksi se, että nk. vatsahengitys tapahtuu eri tavalla seisten kuin maaten.

Oli kehotietoisuuden ”tekniikka” tai ”koulukunta” mikä tahansa, mitä harjoitamme, niin aina on järkevää kysyä, mikä on harjoituksen funktio, miten harjoitus vaikuttaa arjen olemiseemme, miten harjoitus korjaa epäfunktionaalisia toimintamallejamme. Mitään teoreettista liikemallia ei pidä ottaa liian tosissaan. Kriittinen ja tutkiva suhtautuminen on aina paikallaan, niin myös kehotietoisuuden tutkimisessa.


  • Comments(0)