Huomioita

Huomioita

Sinitiaista katsellessa

ZenPosted by Timo Klemola Thu, December 09, 2010 11:00:05

Pierre Hadot’n kirja ”Mitä on antiikin filosofia” lopulta lopussa. Lukiessani kirjaa mietin koko ajan, miten lähellä antiikin filosofia on ollut buddhalaista ajattelua. Miltei kaikki ”henkiset harjoitukset”, mitä Hadot kuvaa kirjassaan antiikissa harjoitetun, löytyvät myös buddhalaisesta perinteestä – edelleen elävinä tosin. Toinen ajatus, mikä lukiessa koko ajan tulee mieleen on, miten kauaksi akateeminen filosofia on ajautunut siitä, miten filosofia on antiikissa ymmärretty. Hadot tosin kuvaa kirjassaan myös niitä pieniä juonteita, joissa alkuperäinen ajatus filosofiasta on elänyt meidän päiviimme asti.

Me lähdemme tekstistä, puhumme filosofiasta ja kommentoimme ja tutkimme vanhoja tekstejä. Hadot osoittaa, miten tämä tekstien kommentointi tuli tavaksi filosofiassa jo hellenistisellä ajalla. Mutta silloinkaan ajattelua ei tehty vain ajattelun vuoksi, vaan lähtökohtana oli elämäntavan valinta ja filosofian harjoittaminen, johon tekstit viittasivat.

Antiikissa filosofian harjoittamisessa oli vielä neljä selkeää ja toisiinsa liittyvää tasoa, jotka edelleen ovat elinvoimaisia esimerkiksi buddhalaisessa filosofiassa. (1) Aluksi piti tehdä eksistentiaalinen valinta ryhtyä harjoittamaan filosofiaa. Motiivina tähän oli halu kasvattaa itseään, jonkinlainen pyrkimys kohti itsensä tuntemista ja erityisesti: itsensä muuttamista. Tässä tilanteessa tuleva filosofi saattoi kierrellä ja kuunnella eri filosofikoulujen opettajia ja verrata heidän sanomaansa ja valita itselleen läheisin näkökulma. (2) Valittuaan koulun oppilas pääsi sisään eräänlaiseen harjoitusohjelmaan. Hadot’n kirjassa pääasiassa keskitytään näiden harjoitusohjelmien kuvaamiseen: oli omantunnon tutkiskelua, kuoleman kohtaamisen harjoittelua, itsen laajentamista maailmankaikkeuteen, avaruudellisen näkökulman ottamista jne. Keskeistä opetuksessa oli myös dialogi, argumenttien ja vasta-argumenttien esittäminen. Useissa kouluissa keskeiset opetukset oli kiteytetty aforistisiksi lauseiksi, jotka oli helppo muistaa ja opetella ulkoa. Näitä lauseita myös mietiskeltiin tavalla, joka on nykyään tuttu esimerkiksi zenin koan-harjoituksista.

Harjoitukset johtivat oppilasta syventyvään (3) kokemukseen koulun perusopetuksista. Vasta tämän jälkeen tulee kuvaan (4) teksti ja puhe. Se on silloin tämän kokemuksen ilmaisua, filosofista diskurssia, joka perustuu eksistentiaaliseen elämänvalintaan, saa substanssinsa harjoitusten syventämästä kokemuksesta ja pyrkii ilmaisemaan ja selkeyttämään tätä koko prosessia.

Missä menemme nyt? Tuleva filosofian opiskelija saattaa kyllä olla eksistentiaalisen valinnan edessä, toivoa jopa siihen apua yliopistofilosofiasta, mutta mitä hän yliopistossa kohtaa: pelkän filosofisen puheen. Niin kuin kerran eräs filosofian professori totesi uusille opiskelijoille: ”Me emme tutki täällä hyvää elämää, vaan hyvän elämän käsitettä.” Tähän on tietysti monet historialliset syynsä, joita Hadot myös lyhyesti kirjassaan käsittelee. Keskiajalla filosofia ajautui teologian palvelukseen, myöhemmin tieteen. Toimiessaan tieteen palvelijana filosofia ei jätä paljoa sijaa filosofin eksistentiaalisille valinnoille – ainakin jos haluaa filosofiallaan elää.

No … onhan toki edelleen filosofeja, jotka tekevät näitä valintoja, mutta he miltei poikkeuksetta joutuvat valitsemaan elämän yliopistojen ulkopuolella.

Tällaisia mietteitä nyt … omia valintoja pohdiskellessa. – Pakkanen on lauhtunut ja lintulaudalla on hiljaista, päivystämässä vain yksi sinitiainen.




  • Comments(0)