Huomioita

Huomioita

Asahi ja hengittämisen taito, osa 3

AsahiPosted by Timo Klemola Thu, April 18, 2019 19:47:29

Asahissa pyrimme opettelemaan taidon, missä syvä hengitysliike kannattelee myös kehon muuta liikettä. Esimerkiksi sarjan alun hengitysliikkeessä kohotamme kädet sisäänhengityksellä ja laskemme ne alas uloshengityksellä. Tavoitteena on, että koko liikesarja ensimmäisestä viimeiseen liikkeeseen kulkee rauhallisen ja syvän hengityksen kannattelemana. Koko liikesarjasta tulee silloin yksi pitkä hengitysharjoitus.

Tämän taidon oppiminen ei kuitenkaan ole helppoa aloittelijalle, jolla ei ole mitään kokemusta liikkeen ja hengityksen yhdistämisestä tai ylipäätään hengitysharjoittelusta. Siksi siihen kannattaa mennä vaiheittain. Ehdotukseni on, että aloittelijan kannattaa aluksi hengittää asahin liikkeiden aikana pääasiassa normaalisti, niin kuin hän on siihenkin asti hengittänyt. Hengityksen ja liikkeen yhdistäminen kannattaa aloittaa niin, että harjoittelee sitä aluksi liikesarjan varsinaisissa hengitysliikkeissä (alun ja lopun laajat hengityksen tasausliikkeet ja osioiden välien lyhyet tasausliikkeet), mutta antaa muissa liikkeissä vielä hengityksen kulkea niin kuin se itse haluaa.

Jos ohjaaja heti liikkeen opettelun alussa korostaa, missä liikkeen kohdassa hengitetään sisään, missä ulos, erityisesti moniosaisen liikkeen oppiminen voi käydä aloittelijalle vaikeaksi. Jos liikkeen ja hengityksen rytmi on lisäksi liian nopea, tuloksena voi olla ylihengitys (hyperventilaatio). Aluksi on syytä opetella liike ja sen vaiheet ilman hengityskytkentää antaen hengityksen kulkea liikkeen taustalla omia polkujaan. Kun sitten liikeradat on hyvin opittu, voidaan alkaa kiinnittää enemmän huomiota hengityksen ja liikkeen yhdistämiseen ja hengityksen säätelyyn, mikä tarkoittaa hengityksen syventämistä ja hidastamista.

On myös totta, että liikkeen ja hengityksen yhdistyminen on luonnollinen oppimisprosessi. Tarkoitan tällä sitä, että kun harrastaja tekee asahia ja tiedostaa, että päämääränä on hengityksen kannattelema liike, hän oppii sen hiljalleen viikkojen, kuukausien, ehkä vuosien kuluessa. Hengitys tavallaan itsestään liittyy hitaaseen liikkeeseen ja hengityksen ja liikkeen yhdistymistä voi olla jopa vaikea estää. Mutta tämä vie aikansa eikä kiirettä kannata pitää. Toinen mahdollisuus on tehdä asioita enemmän systemaattisesti. Erityisesti opettamisen kannalta systemaattisessa etenemisessä on oma järkensä. Mutta ennen kuin menen tähän systematiikkaan, haluan sanoa vielä jotain säätelemättömästä hengityksestä.

Erotin tuossa alussa kaksi eri suhtautumista hengitykseen asahin liikkeissä. Neuvoin aloittelijaa tekemään liikkeitä normaalilla hengityksellä ja opettelemaan hengityksen säätelyä aluksi vain sarjan varsinaisissa hengitysliikkeissä. Tässä puhutaan siis (1) normaalista, säätelemättömästä, automaattisesta hengityksestä ja (2) hengityksen säätelystä. Itse asiassa on hyvin vaikeaa tehdä ensimmäistä. Hidas liike miltei itsestään hidastaa myös hengityksen ja hengityksestä tulee säädeltyä. Tähän liittyy monta asiaa, mutta nostan esiin yhden. Usein näkee, että ihmiset tekevät asahia hyvin nopeilla liikkeillä. Tämä näyttäisi johtuvan siitä, että he pyrkivät yhdistämään oman ”luonnolliseksi” ajattelemansa hengityksen asahin liikkeeseen. Koska normaalin, ”luonnollisen” hengityksen rytmi on noin 15 kertaa minuutissa, pienessä rasituksessa hyvinkin 20, tämä aiheuttaa, että liikettä tulee tehtyä silloin noin 15-20 kertaa minuutissa. Tämä on niin nopea liikerytmi, että liiketietoisuus kärsii tai katoaa. Asahi on ensisijassa hidasta ja tietoista liikettä. Jos teemme vaikkapa hartianpyöritysliikkeen tällä tahdilla, se tarkoittaa kokonaista kierrosta noin kolmessa sekunnissa. Itse teen yhden hartianpyöräytysliikkeen noin 10 sekunnissa, jolloin niitä tulee tehtyä minuutissa noin 6. Kolmen sekunnin tahdilla minuuttiin mahtuu 20 liikettä. Tämä on jo niin iso liikenopeus, että siinä ei enää voida puhua hitaasta ja tietoisesta liikkeestä, missä liikettä ohjataan tietoisesti sen jokaisen liikeradan pisteen läpi. Jos hengitystä on myös syvennetty, mutta rytmi on nopea, saatetaan helposti myös ylihengittää.

Mikä ratkaisuksi? Ratkaisu ei ole liikkeen nopeuttaminen ”normaalin tai luonnollisen hengityksen” tahtiin vaan on kaksi mahdollisuutta. (1) Hengitys vapautetaan ja irrotetaan liikkeestä, jolloin se voi kulkea vaikka 20 kertaa minuutissa liikkeen taustalla, mutta liikenopeus pidetään hitaana, jolloin liiketietoisuus säilyy. Kannattaa muistaa ohje, että mitä hitaampi liike, sitä paremmin meillä on aikaa sitä aistia ja ohjata. Toinen ratkaisu on (2) hengityksen säätely eli hengitysliikkeen syventäminen ja hidastaminen. Jos asahia tehdään edellä kuvaamallani tavalla täysin vapaalla hengityksellä, niin se ei toimi hengitysharjoituksena. Hengitysharjoituksen siitä tekee vasta hengityksen syventäminen ja säätely.

Miten sitten tähän hengityksen säätelyyn voisi edetä? Jos pyrimme oppimaan systemaattisesti hengityksen kannatteleman liikkeen, yksi etenemisjärjestys, yhdenlainen progressio, voisi lyhyesti kuvattuna olla seuraavanlainen:

1. Oman normaalin hengityksen tiedostaminen, miten hengitän normaalisti.

2. Pallea/vatsahengityksen harjoitteleminen, jos se ei ole osa normaalia hengitystottumusta. (Jos hengitys syvenee, rytmin tulee hidastua, jolloin vältetään ylihengitys.)

3. Syvähengityksen vaiheiden tiedostaminen, hengityskierron kaikki vaiheet.

4. Syvähengityksen harjoitteleminen, esimerkiksi liikesarjan alun ”laajassa hengityksen tasausliikkeessä”.

5. Osittainen syvähengitys mukaan ”lyhyeen hengityksen tasausliikkeeseen” (sisäänhengityksen varatilaa ei täytetä kokonaan).

6. Osittainen syvähengitys mukaan hengityksen kannalta yksinkertaisimpiin liikkeisiin, esim. hartianpyöritys, päänkääntö jne.

7. Syvähengitys/ osittainen syvähengitys mukaan sarjan kaikkiin liikkeisiin jokainen liike erikseen tutkien; etsitään oma liikettä kannatteleva hengitysrytmi (tehdäänkö liike yhdellä vai kahdella hengityksellä jne.) liikkeen hitaus ja tietoisuus säilyttäen.

Tässä vaiheessa on syytä sanoa pari sanaa hengityksen kemiasta. Samalla selittyy osittain, miksi hengitystä kannattaa harjoitella. Monet meistä hengittävät pinnallisesti niin, että pallea pysyy miltei liikkumattomana ja hengitystyön tekevät pääasiassa hengityksen apulihakset. Luulisi, että tällainen hengitystapa aiheuttaisi hapen puutetta ja meidän pitäisi siitä syystä hengittää enemmän ja syvempään, tuulettaa keuhkojamme enemmän tasapainon saavuttamiseksi. Asia on kuitenkin päinvastoin. Pinnallinen hengitys ei aiheuta hapen puutetta vaan se aiheuttaa hyvin yleistä ylihengittämistä (hyperventilaatio), koska hengitys myös samalla kiihtyy. Pinnallinen hengitys on usein myös nopearytmistä. Hengityksen kemian kannalta ylihengittäminen aiheuttaa veren hiilidioksidiniukkuutta, hypokapniaa. Veren hiilidioksidivajeella on todettu olevan monia epäterveellisiä vaikutuksia. Tästä syystä monet hengitysmenetelmät opettavat syventämään ja hidastamaan hengitystä, jotta hiilidioksidivajeelta säästytään.

Kaasujenvaihdon kemian tasapaino edellyttää luonnollista hengitystekniikkaa. Ihmisen hengitys voi olla monella tapaa puutteellista. Vanhoilla ihmisillä rintarangan ja kylkiluiden liittymäkohdan nivelet voivat jäykistyä, joka vaikuttaa hengityskapasiteettiin. Silloin asahin ”simpukkaliikkeen” kaltaiset harjoitukset ovat tärkeitä. Jotkut tutkijat varoittavat, että hengitysharjoittelu saattaa johtaa hiilidioksidivajeen lisääntymiseen, jos korostetaan vain syvää hengitystä. Samalla on myös korostettava hengitysrytmin hidastamista, jotta ylihengitykseltä vältytään. Asahissa opettelemme syvähengityksen kautta optimaalista hengitystekniikkaa, mutta samalla korostamme liikkeen ja hengityksen hidastamista, jolloin ylihengittämisen vaaraa ei ole. Aloittelijan kannattaa hengityksen säätelyssä lähteä kuitenkin aina varovasti liikkeelle. Asahissa hengityksen voi aina antaa tulla ja mennä niin kuin se itse haluaa.








  • Comments(0)