Huomioita

Huomioita

Asahi ja hengittämisen taito, osa 1

AsahiPosted by Timo Klemola Tue, April 16, 2019 10:32:47

Kuulostaa oudolta puhua hengittämisen taidosta, koska hengitys on ilmiö, joka tapahtuu meissä automaattisesti ja huomaamatta. Yleensä emme kiinnitä hengitykseemme mitään huomiota paitsi, jos se esimerkiksi jostain syystä tukkeutuu, jolloin jälleen automaattisesti tuleva yskä avaa ilmatiet ja hengitys voi jatkaa jälleen automaattista kulkuaan. Voimme unohtaa täysin hengityksemme ja unohdammekin. Hengitys on kuitenkin hyvin monitasoinen ja monimerkityksellinen ilmiö, joka toimii lukemattomien toimintojemme taustalla. Käytämme päivittäin lukemattomia erilaisia hengityksen tapoja tehdessämme mitä arkisimpia asioita. Vessassa käydessämme käytämme kahta eri hengitystapaa riippuen siitä, tyhjennämmekö rakkomme vai suolemme. Käytämme eri hengitystapaa halkoessamme puita kirveellä tai lapukoneella. Käytämme eri hengitystapaa pidätellessämme liikutustamme tai hallitaksemme pelkoamme. Käytämme eri hengitystapoja nostaessamme eri painoisia esineitä. Hengityksemme muuttuu ja sopeutuu jatkuvasti kaikkeen tekemiseemme. Kaikki fyysinen aktiivisuus vaikuttaa hengitykseemme, mutta myös tunteemme ja joskus myös ajatuksemme. Hengitys on ehkä tärkein kehon erilaisia homeostaaseja eli tasapainoja ylläpitävä toiminto. Se on jatkuvassa meitä tasapainottavassa työssä, vaikka emme ole siitä lainkaan tietoisia. Itse asiassa on outoa, että länsimaisessa kulttuurissa hengitys on niin täydellisesti unohdettu. Törmäämme siihen yleensä vain hengityssairauksien yhteydessä, missä hengityksen harjoittelulla on oma paikkansa kuntoutuksessa tai terapeutin vastaanotolla, missä hengitystä käytetään terapeuttisena työkaluna.

Mutta mitä tapahtuu, jos astumme joogasalille, taijin harjoituksiin tai zen-ryhmään? Kohtaamme aivan erilaisen kulttuurin. Kaikissa näissä paikoissa ohjaaja puhuu paljon hengityksestä, sen tiedostamisesta ja sen hallinnasta. Tällaisissa lajeissa opimme, että hengitys ja sen säätely ja tiedostaminen on olennainen osa harjoittelua. Sama pätee asahiin. Länsimaisessa kulttuurissa ei ole hengityksen harjoittamisen perinnettä, idässä hengitys on ollut harjoittamisen ja tutkimisen kohteena tuhansia vuosia. Tämä liittyy tietysti myös siihen, että lännessä ei ole eläviä meditatiivisten harjoitusten perinteitä, kun taas idässä miltei kaikki uskonnolliset ja filosofiset perinteet sisältävät erilaisia mielen harjoittamisen muotoja, joissa hengitys on keskeisessä roolissa.

Omakin tieni hengitykseen on käynyt monien itämaisten lajien kautta. Kamppailutaidoissa käytetään monia hengitystekniikoita voiman harjoittamiseen ja tuottamiseen. Kiinalaisissa taijissa ja qigongin eri muodoissa liikkeet opetellaan suorittamaan hengityksen kannattelemana. Zen perinteessä hengitys on jatkuvan tarkkailun kohde. Hengitys opetetaan myös hidastamaan ja syventämään niin, että zazenin harjoittaja oppii hengittämään jopa noin kahden hengityksen minuuttirytmillä. Kaikissa idän mielen harjoittamisen perinteissä henkisyys ja hengitys kulkevat käsi kädessä. Niissä hengityksen merkitys ei typisty vain hengityksen fysiologiaan ja anatomiaan ja optimaalisen hengityksen lääketieteellisiin vaikutuksiin, vaan hengitys saa eksistentiaalisen, ihmisenä olemiseen liittyvän yleisemmän merkityksen. Lännessä tällaiseen hengityksen laajempaan tarkasteluun ollaan vasta havahtumassa.

Kirjoitin joskus kokonaisen kirjan siitä, miten ihmisen kokemus muuttuu kehon, mutta erityisesti hengityksen harjoittamisen kautta: ”Taidon filosofia – filosofin taito”. Jos lukija haluaa perehtyä hengityksen filosofiaan syvemmin, kirja löytyy netistäkin täältä: http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95448/taidon_filosofia_2004.pdf

Ennenkö siirryn asahiin, kerron lyhyen tarinan. Olin jokin aika sitten Tampereen keskussairaalan päivystysosastolla seurannassa ja olin kytketty sairaalamonitoriin, mikä seuraa sydämen sykettä ja hengitystiheyttä. Vietin siellä yhden yön. Ihmettelin, kun monitori jatkuvasti piippasi ja vilkutti välillä keltaista ja välillä punaista valoa. Jossain vaiheessa hoitaja kävi kytkemässä hälytyksen pois päältä ja selitti minulle, että kone hälyttää, koska hengitän liian hitaasti. Hän epäili minulla uniapneaa, mutta selitin hänelle, että koneenne ei ole säädetty joogeille tai asahi-ihmisille, jotka rentoutuessaan antavat tietoisesti hengityksensä hidastua. Kone piippasi ja vilkutti keltaista valoa, jos hengitystiheys laski alle 10/minuutti (normaali on noin 15). Punaista se vilkutti, jos hengitystiheys laski noin 6-7 tienoille. Itselläni se oli jatkuvasti noin seitsemän. Lopulta hoitaja kyllästyi ja kytki koneen hälytyksen pois. [Jatkuu.]











  • Comments(0)