Huomioita

Huomioita

Samaanien matkassa 7

MuutPosted by Timo Klemola Wed, August 02, 2017 09:41:05

ANDERS POULSEN

Tuotu oikeuden eteen Vesisaaressa 9. helmikuuta 1692

Syytetty

noitarummun käytöstä ja jumalattoman noituuden harjoittamisesta.

Tunnusti

että hän oppi rummun viisauden nuoruudessa äidiltään

että hän teki oikeudessa esillä olevan rummun itse

että hän tunsi rummun jokaisen symbolin merkityksen

että hän osasi soittaa rumpua, jonka hän myös oikeudelle näytti

että hän ennen soittoaan teki ristinmerkin ja luki Herran rukouksen karjalan kielellä

että hän pystyi jumaltensa avulla poistamaan taian ja lähettämään sen takaisin sille, joka oli sen loihtinut

että hän ei ollut vahingoittanut ketään ihmistä

että hän ei ollut luopunut Jumalasta taivaassa tai kristillisyydestä

että rukoillessaan rummun jumalia hän rukoili Jumalaa taivaassa

että jos voimat paheksuisivat hänen rumpunsa käyttöä, hän luopuisi siitä.

Tuotu oikeuteen Vesisaaressa jälleen 10. helmikuuta 1692

Tunnusti opetelleensa käyttämään rumpua, jotta saisi selville, miten kaukaiset ihmiset menestyivät ja ennustaakseen matkustavien kohtalon, jotta hän pystyisi auttamaan hädässä olevia ihmisiä ja tekemään hyviä tekoja.

Ei langetettua tuomiota. Tapaus lykätty. Odotetaan ohjeita Kööpenhaminasta.

Tapettu kirveellä vankilassa ollessaan.

Saamelainen. Syntynyt Ruotsin Lapin Torniossa. Naimisissa. Satavuotias. Asui Varangerissa.

Anders Poulsen oli yksi niistä 91 miehestä ja naisesta, jotka poltettiin roviolla Pohjois-Norjan Finnmarkissa 1600-luvulla. Aika oli noitavainojen aikaa koko Euroopassa, mutta Finnmarkissa vainot olivat Euroopan pahimpia. Noituuden harjoittamisesta syytettynä oli tuolloin 135 henkilöä, 111 naista ja 24 miestä, joista 91 tuomittiin kuolemaan ja poltettavaksi. Heistä 77 oli naisia ja 14 miestä. Suurin osa heistä asui Vardön ja Vadsön alueilla. Kuulusteluissa käytettiin yleisesti kidutusta. Vesitestiä käytettiin usein syyllisyyden osoittamisessa. Syytetty heitettiin kädet ja jalat sidottuna mereen. Koska vesi oli pyhä elementti, sen ajateltiin hylkivän pahaa, jolloin syyllinen jäisi kellumaan pinnalle. Uppoaminen tarkoitti syyttömyyttä. Finnmarkissa kolmasosalle syytetyistä tehtiin vesitesti ja jokainen heistä jäi paksujen vaatteidensa vuoksi kellumaan.

Vardön Steilneset Memorial on pystytetty näiden 91 kuolemaan tuomitun ja roviolla poltetun muistolle. Muistomerkki oli lievästi sanottuna vaikuttava ja syntynyt kahden taiteilijan yhteistyönä. Toinen oli arkkitehti Peter Zumthor ja toinen taiteilija Louise Bourgeois. Heidän yhteistyönsä tuloksena syntyi yli 100 metriä pitkä taiteellinen ja arkkitehtoninen kokonaisuus, joka muodostui Zumthorin suunnittelemasta eräänlaisesta pitkän toukan muotoisesta rakennuksesta ja Bourgeoisin ikuista tulta polttavasta mustalla lasilla ympäröidystä muistomerkistä.

Rakennus on outo, eräänlainen paksusta ja sisäpuolelta mustaksi maalatusta purjekankaasta tehty pitkä putki, joka on pingotettu vaijereilla siron, mutta massiivisen kehyksen sisään. Vaijerit pingottavat kankaan kireäksi samalla tavalla kuin rummun nahkainen kalvo pingotetaan naruilla sen puisen kehyksen ympärille. En tiedä, onko se ollut arkkitehdin tarkoitus, mutta ainakin minun mielessäni nämä asiat yhdistyivät, koska idea on sama.

Pitkä tuhatjalkaista muistuttava rakennus ja sen jatkeella oleva musta lasihuone, jossa palaa ikuinen tuli, puuttomassa, karussa maisemassa meren rannalla synnyttää voimakkaan tunteen jostakin suuresta, joka ikään kuin ylittää ihmisen mitan. Kun astuu sisään rakennukseen, kohtaa pitkän mustan käytävän, jonka seinustalla palaa 91 vain heikkoa valoa antavaan hehkulamppua. Jokaiselle noitavainon uhrille on tehty muistotaulu, jossa kerrotaan henkilön nimi, mistä häntä on oikeudessa syytetty, mitä hän on tunnustanut kidutettuna tai ilman. Lopuksi on kirjoitettu tuomio, useimmin: ”Tuomittu kuolemaan polttamalla seipääseen kiinnitettynä.”

Jokaisen hehkulampun kohdalle on seinään rakennettu lyhyt suorakulmaisen särmiön muotoinen aukko, josta valo paistaa ulkomaailmaan. Rakennuksesta vajaa sata metriä kylälle päin kulkee rakennuksen suuntainen polku, jota kävellessä voi nähdä valojen syttyvän ja sammuvan kun kulku etenee.

Rakennuksen käytävän eteläpäässä, oikealla kädellä viimeisenä on Anders Poulsenin hehkulamppu ja muistotaulu.






  • Comments(0)