Huomioita

Huomioita

Samaanien matkassa 3

MuutPosted by Timo Klemola Thu, July 27, 2017 22:03:28
Valmisteluja

Heinäkuussa Sajoksen arkistoihin pääseminen osoittautuikin vaikeammaksi kuin olimme kuvitelleet, vaikka Snuupi oli sopinut asian etukäteen. Heinäkuussa kaikki ovat lomalla ja informaatio ei näin kesällä kulje aina niin kuin voisi toivoa. Pääsimme kuitenkin sisään lukituista ovista ja paikalla sattui olemaan Sajoksen projektityöntekijä Inka, joka osoittautui meille aarteeksi. Inka itse oli saamelainen muotoilija ja korutaiteilija, joka veti Sajoksessa projektia, jossa oli tarkoituksena luoda jonkinlainen saamelaisen muotoilun tietokannan tapainen palvelu, josta asiasta kiinnostuneet voisivat saada tietoa ja apua saamelaiseen muotoiluun liittyvissä asioissa. Tai niin itse asian ymmärsin.

Snuupilla oli lista videoista, joista voisimme aloittaa, mutta mistä videot löytäisimme, olikin sitten eri juttu. Inkalla oli avain arkistotiloihin, josta löysimme kolme hyllyväliä ja siis varmaan sata metriä Pentikäisen mappeja ja muuta paperitavaraa, mutta vain yhden videon. Mutta onneksi meillä oli Inka. Hän teki muutaman puhelun kesälomalla oleville arkistonhoitajille ja selvisi, että Pentikäisen videot ovat kylmähuoneessa. Se oli helpottava tieto, mutta kenellä olisi avain. Ei kenelläkään paikallaolijoista. Mutta onneksi meillä oli Inka. Hän soitti taas puhelun, ja sitä kuunnellessa ymmärsin, että yksi avain olisi vahtimestarilla, joka oli 40 kilometrin päässä Ivalossa ja jonka työpäivä oli jo loppu. Mutta onneksi puhelimen tässä päässä oli Inka. Ja kuinka ollakaan. Kaveri lähti ajamaan Ivalosta Inariin ja tuomaan meille avainta, millä pääsisimme kylmäarkistoon. Eihän se ollut kuin 80 kilometriä edestakaisin ja sen voisi laittaa seuraavan päivän työpäiväliukumaan – kuulin Inkan sanovan.

Avainta odotellessamme yritimme saada tekniikan toimimaan. Tutkijahuoneen tietokoneen vieressä oli VHS-nauhuri, mutta se ei ollut yhdistetty tietokoneeseen. Pistimme kasetin pyörimään, yhdistelimme johtoja, mutta emme saaneet mitään tapahtumaan. No, Inka tiesi atk-tuen numeron, ja saimme ekspertin paikalle, mutta hänkään ei saanut kuvaa näkyviin. No, kuten jo arvata saattaa, onneksi meillä oli Inka. Hän ehdotti, että hän voisi hakea kotoaan meille television, jonka varmaan saisi liitettyä vhs-soittimeen scart-liitännän avulla ja niin saisimme pelit toimimaan. Menimme juomaan Snuupin kanssa kupin kahvia Sajoksen kuppilaan ja kuinka ollakaan, sillä aikaa Inkan mies oli tuonut paikalle television ja scart-liittimen ja lopputulos oli, että kaikki pelit ja vehkeet toimivat, kiitos Inkan.

Lopulta myös kylmähuoneen avain saapui paikalle ja pääsimme toden teolla etsimään vhs-nauhoja. Nauhat olivat hyvässä järjestyksessä vuosittain ja aika helposti löysimme Snuupin listassa luetelluista nauhoista kymmenkunta, jotka sitten kannoimme tutkijahuoneeseen. Snuupi kaivoi esiin Eijan käsin sitoman muistikirjan, jonka hän oli varannut samaanimuistiinpanoja varten. Viritin videokameran tv:n eteen. Olimme valmiit aloittamaan.







  • Comments(0)