Huomioita

Huomioita

Tasapainosta ja juuresta asahin liikkeissä

AsahiPosted by Timo Klemola Mon, May 15, 2017 14:45:37

Asahi on monta asiaa. Yksi tapa hahmottaa asahin vaikutuksia on katsoa, mistä liikeosioista se koostuu. Yksi näistä osioista on tasapaino-osio. Asahissa pyrimme siis tietoisesti harjoittelemaan myös hyvää tasapainoa. Tasapainoa harjoitellaan erityisesti liikesarjojen tasapaino-osioissa ja niiden liikkeistä johdetuissa liikevariaatioissa, mutta myös kaikissa asahin liikkeissä pyritään toteuttamaan hyvän tasapainon periaatetta.

Mistä tämä periaate muodostuu? Aluksi on syytä ymmärtää, miksi kappale yleensä ottaen kaatuu. Tämän ymmärtämiseksi on ymmärrettävä kaksi käsitettä: painopiste ja tukipinta. Kappaleen painopiste on kappaleen kohta, mistä se voidaan ripustaa tasapainoon niin, että se pysyy sen kannatuksella missä asennossa vain. Kun kappale on ripustettu tasapainopisteestään, se ei lähde itsestään liikkumaan tai pyörimään.

Ihminenkin on tällainen kappale. Ihmisen tasapainopiste sijaitsee suunnilleen vatsan kohdalla keskellä vartaloa. Alla olevassa kuvassa on selitetty näitä käsitteitä.


Kuvassa kaikkiin kappaleisiin on merkitty niiden painopiste ja punaisella niiden tukipinta maata vasten. Kappaleet D ja E esittävät tilannetta, missä kappale kaatuu ja missä se ei kaadu. Kappaleen tukipinta on kappaleen alustaan koskettavien ulommaisten osien rajaama alue. Kappale kaatuu, kun sen painopisteestä vedetty luotisuora ylittää tukipinnan.

Kappale D on asennossa, jossa sen painopisteestä piirretty luotisuora osuu maassa tukipinnan ulkopuolelle, jolloin kappale kaatuu. Kappaleen E painopisteestä vedetty luotisuora osuu tukipinnan sisälle, jolloin kappale ei kaadu. Tämä on tasapainon yleinen periaate, jota kaikki kappaleet fysiikan lakien mukaan noudattavat, myös ihmisvartalo. Tämä tarkoittaa ihmisen kohdalla sitä, että mitä pidemmän tukipinnan muodostamme jaloillamme maahan, sitä paremmassa tasapainossa pysymme. Yksinkertaistaen: mitä pidemmässä askeleessa seisomme, sitä tukevammin pysymme pystyssä. Tasapaino voidaan määritellä kyvyksi pitää painopiste tukipinnan päällä. Mitä lyhyempi tämä tukipinta on, sitä enemmän taitoa tasapainon pitäminen vaatii.

Asahissa käytämme hyväksemme tätä fysiikan lainalaisuutta ja yritämme tehdä sen tietoisesti. Tässä vaiheessa muistuttaisin, että pyrimme tekemään asahia aina tietoisesti. Asahi on tietoista liikettä ja tietoista asahin liikeperiaatteiden noudattamista.

Asahin perussarjan tasapaino-osion ensimmäisessä liikkeessä teemme kehomme tukipinnasta pienen seisomalla yhdellä jalalla. Seisomme pienellä tukipinnalla ja teemme siinä myös raajojen liikkeitä, jolloin vartalon painopisteen paikka muuttuu, tasapainon pitäminen käy vaikeaksi ja liike muuttuu tasapainoa harjoittavaksi. Toisessa liikkeessä pienennämme vielä tukipintaa seisomalla vain päkiän tai kantapään varassa. Erityisesti kantapään varassa seistessä tukipinta on todella pieni ja tasapainon pitäminen vaikeaa. Tasapainon kannalta siis mitä parhain harjoitus. Kaiken tämän lisäksi lisäämme asahissa pienellä tukipinnalla seisomiseen liikekoordinaatioharjoituksen, joka vielä lisää harjoituksen vaikuttavuutta.

Tasapainoon liittyy myös toinen käsite, jota erityisesti kiinalaisia kamppailutaitoja harrastaneet tuntevat ”juuren” käsitteenä. Se on vaikeammin ymmärrettävissä ja vaatii pidemmän harjoittelun. Itse yritän opettaa asahin harrastajille ja opettajille myös juurtumisen periaatetta. Juurella viitataan siihen tapaan, miten jaloilla ja koko vartalolla hallitaan kontaktia maahan. Yksinkertaisimmillaan sen tarkoittaa jalkaterien käyttämistä niin, että pidetään aina mahdollisimman laaja tukipinta maahan. Tämä puolestaan tarkoittaa rentoja nilkkoja niin, että jalkapohja ikään kuin imeytyy imukupin tavoin maahan koko pinnallaan. Näin pidetään huolta siitä, että vartalon tukipinta maassa pysyy jatkuvasti maksimaalisen laajana, jolloin painopisteen pitäminen sen yläpuolella on mahdollisimman helppoa.

Kun esimerkiksi heilutamme käsiämme eteen ja taakse perussarjan kolmannessa rentousliikkeessä, pidämme nilkkamme rentoina niin, että etujalan päkiä ja takajalan kantapää pysyvät koko ajan maassa. Näin vartalon tukipinta maassa pysyy mahdollisimman laajana, tasapainomme pysyy maksimaalisen vakaana ja saamme samalla juurtumisharjoituksen. Juurtuminen maahan tarkoittaa siis jalkojen kontaktipinna jatkuvaa tiedostamista. Tähän liittyy tietysti monta muutakin asiaa: nilkkojen rentous, keskilinjan liikkeen suhde tukipintaan, missä kohtaa tukipintaa se liikkuu jne. Opettelemme asahissa siis myös juurtumaan maahan.

Liikkeen juurtumista ei kuitenkaan voi selittää pelkästään jalkapohjien kontaktipintojen tiedostamisen avulla. Liikkeen juurruttaminen vaatii sitä, mitä olen kutsunut ”kokemukselliseksi biomekaniikaksi”. On opittava aistimaan liikkeen koko kineettistä ketjua maasta jalkapohjista vartalon kautta käsiin. On tiedostettava koko kehon avautuvat ja sulkeutuvat liikkeet, miten voima lähtee maasta ja siis juuresta jalkojen ponnistuksella kohti vartaloa ja käsiä. Kyse ei siis ole vain siitä, että pitäisimme nilkat rentoina ja aistisimme jalkapohjien kontaktin maahan. On pyrittävä aistimaan liike koko kehon matkalla, ei vain jalan ja maan kontaktipinnassa. Tähän liittyy myös kehon rakenteellinen suunta niin, että liikkeen funktionaalisuus säilyy. Tällä tarkoitan sitä, että jos kyseessä on esimerkiksi työntö, niin liike tehdään niin, että se toimii myös, jos oikeasti työnnämme jotakin todellista esinettä.

Liikkeen juuren käsite on vaikea oppia ilman parin kanssa tehtäviä harjoituksia. Siksi kiinalaisiin kamppailutaitoihin liittyvät aina nk. push-hands –harjoitukset, jotka konkreettisesti opettavat huomaamaan heti, jos ymmärrys liikkeen juuresta on vain teoreettinen. Kun pari työntää, tasapaino menee heti.

Minulta kysytään joskus, onko asahissa olemassa oikeaa ja väärää tekemisen tapaa, kun monet asahin opettajatkin näyttävä tekevän asahia niin eri tavoin. Yritän vastata niin, että on selvää, että ymmärryksemme ja taitomme asahissa vaihtelevat samalla tavalla kuin muissakin taidoissa ja lajeissa. Asahia voi tehdä samalla tavalla oikein tai väärin kuin muitakin taitoja ja lajeja. Kaikki tekevät asahiakin parhaan ymmärryksensä ja taitonsa mukaan, niin ainakin toivon. Toivon myös, että harrastajat ymmärtävät, että asahi on taito, jossa voi edistyä ja oppia. Jos ajattelemme, että sillä ei ole niin väliä, kuinka asahia teemme, kunhan teemme, se on joka tapauksessa terveellistä, niin monet asahin hienovaraisemmat vivahteet jäävät meiltä oppimatta. Asahi on täynnä syvällisiä periaatteita, joiden oppimiseen voi kulua kymmenen tai kaksikymmentä vuotta. Kyllä, voimme tehdä asahia niin kuin haluamme, mutta samalla kannattaa kuitenkin pyrkiä tutkimaan asahin periaatteita ja tekemään sitä aina paremmin ja paremmin.







  • Comments(0)