Huomioita

Huomioita

On bodymindfulness, 9

TietoisuustaidotPosted by Timo Klemola Sun, August 07, 2016 12:13:16

I Kehon linjaus, kehomielen vertikaalinen ja horisontaalinen orientaatio

(2) Kun huomio pidetään suunnattuna pitkiä aikoja joko liikkumattomaan tai hitaassa liikkeessä olevaan kehoon alkavat monet kehotietoisuuden piirteet nousta esiin ja asettua huomiomme ja sen kautta viljelemisen kohteeksi. Kuvaan seuraavassa tästä prosessista niitä, joilla näen olevan suurimman eksistentiaalisen merkityksen. Kyse on siis siitä, mitä opimme, miten kokemuksemme muuttuu, kun tietoisesti viljelemme kehotietoisuutta ja sen erilaisia vivahteita, joita introspektiivinen kehomielen harjoitus nostaa esiin.

(2a)Ensimmäisenä haluan nostaa esiin kehon linjauksen ja siihen liittyvät voimaan ja tahtoon liittyvät kokemukset. Ensimmäinen asia, joka aloittelijalle opetetaan on kehon hyvä pystylinjaus ja miten kannatella kehoa rennolla mutta pystysuoralla tavalla istuessamme tyynyllä, mutta tehdessämme myös seisomis- tai liikeharjoituksia. Kyse on tavasta, jolla vastaamme maan vetovoiman kehomieleemme asettamaan vetoon ja vastukseen. Pitkäaikainen istuminen rennossa ja vakaassa asennossa vaatii kehon optimaalisen asennon löytämistä ja harjoittamista. Tämä tarkoittaa hyvin hienovaraista kehon kannattelua ja erityisesti selkärangan optimaalisen linjauksen löytämistä vaan vetovoimaa vastaan.

Perinteinen harjoitus korostaa kehon hyvää asentoa, sen rentouttamista ja asettumista optimaaliseen asentoon maan vetovoimaan nähden. Tämä kehon linjauksen ja optimaalisen asennon periaate ei ole pelkästään fyysinen asia. Kaikki joilla on vähän pidempi perinteinen harjoituskokemus, jossa korostetaan tyynyllä istumista, oppivat kannattelemaan ja kantamaan itseään omin voimin. Asento, asenne, selkärangan ja pään kannattelu kulkevat kaikki käsi kädessä. Optimaalisen asennon tavoittelu sisältää myös ajatuksen optimaalisesta asenteesta. Tämä on oikeastaan perinteisten introspektiivisten kehomieliharjoitteiden ensimmäinen opetus, jonka syvällisyys tulee helposti ohitettua. Itse näen että tämä ensimmäinen opetus on myös hyvin perustava, jos ei perustavin, jonka varaan tai päälle muut taidot ja opetukset rakentuvat. Kyse on ikään kuin talon perustuksesta. Jos tätä perustaa ei luoda ja harjoiteta, viljellä ensin ja paljon, kaikki muut opetukset jäävät hataraksi. Miksi näin?

Tapa, miten vastaamme maan vetovoimaan oman kannattelumme avulla, on yksi keskeisistä eksistentiaalisista rakenteistamme, joka on suurelta osin jäänyt huomaamatta länsimaisesta kehollisuuden filosofialta. Se tunnistetaan joissakin Alexander-tekniikan tapaisissa somaattisissa menetelmissä ja tanssissa, jossa sillä on tosin lähinnä esteettinen ulottuvuus.

Tarkoitan optimaalisen asennon eksistentiaalisella merkityksellä sitä, että asentomme, se tapa miten linjaamme itsemme näyttää, miten vastaamme omalla kehollamme siihen vastukseen, minkä jatkuvasti koemme maan vetovoimassa. Kohtaamme elämässämme jatkuvasti eräänlaisen eksistentiaalisen vastuksen, jonka osa maan vetovoima on.

Jatkaakseni ajatusta hieman metaforiseen suuntaan: eksistentiaalisessa vastuksessakin on oma vertikaalinen ja horisontaalinen tasonsa. Maan vetovoima tarjoaa vertikaalisen vastuksen, mutta meidän on myös elettävä elämäämme horisontaalisesti - eteenpäin, sekä konkreettisessa että metaforan mielessä. Horisontaalisella vastuksella haluan kuvata sitä, että elämä ei suju jos sitä ei elä ja se vaatii elinvoimaa, elämisen voimaa, joka voidaan ajatella yhdeksi tahdon voiman muodoksi. Elämää on elettävä eteenpäin aktiivisesti, elämä ei vain tapahdu.

Buddhalainen kuvaus dukkhasta, kärsimyksestä tai tyytymättömyydestä voidaan nähdä yhtenä tämän eksistentiaalisen vastuksen kuvauksena. Heideggerin Sorge voisi olla toinen. Maailmasta on pidettävä Huolta. Olemme jatkuvasti suhteessa maailmaan, joka vaatii meiltä huolenpitoa. Se vaatii meiltä toimintaa. Emme voi vain konkreettisesti olla ja jäädä paikallemme. Maailma vaatii meiltä antamista, ottamista, luopumista, läsnäoloa, tutkimista, kannanottoja, käsittelemistä jne.

Ajattelen että dukha tai Sorge ovat kuvauksia tästä jokaisen persoonan kohtaamasta eksistentiaalisesta vastuksesta, ja tähän vastukseen vastaamisessa on optimaalinen asentonsa ja asenteensa, joita kehomielen harjoitukset yrittävät opettaa.

Istumisharjoitus on paradigmaattinen elämisen tapa, hyvin konkreettisella tavalla. Kun istut tyynyllä, huomaat pian, että et voi vain istua ja olla siinä ilman mitään voimaa, veltosti. Sinun on kannateltava istumistasi niin kuin sinun on kannateltava elämääsi. Perinteinen muoto antaa tähän hyvän puitteen ja harjoituksen. Aluksi on opeteltava muoto, kannateltava sitä tahdon avulla ja hiljalleen opittava, miten tämä optimaalinen muoto alkaa hiljalleen kannatella itse itseään. Kun opit rentoutumaan, päästämään irti yrittämisestä, istumisen suorittamisesta, istuminen hoitaa itse itsensä. Samoin elämä, kun tämä itsensä kannattelu, hyvä pystylinjaus alkaa saada eksistentiaalisen ulottuvuuden.

Joka aamu, kun nousemme ylös sängystä, meidän on vastattava tähän painovoiman haasteeseen. Jos olen masentunut, voi olla, että en pysty nousemaan lainkaan ylös, kehoni tuntuu liian raskaalta, että saisin sen ojennettua pystyyn. Kehon linjaus on suhteessa tahtooni, tahdonvoimaani, elinvoimaisuuteeni, tunteisiini, jopa ajatteluuni. Suora ja avoin asento on yhteydessä voimaani ja itsetuntooni. Tästä on olemassa mielenkiintoista sosiaalipsykologista tutkimusta, jota on tehnyt yhdysvaltalainen Amy Caddy. Hän on esitellyt nk. ”power pose” –käsitteen ja tutkinut siihen liittyviä vaikutuksia. Esimerkiksi opiskelijat, jotka omaksuivat ”power posen” muutamaksi minuutiksi ennen työhaastattelua, saivat suurimman osan jaossa olevista työpaikoista, verrattuna ryhmään, joka valmistautui haastatteluun ottamalla jonkin heikon asennon. Näin Caddy näytti voima-asennon vaikuttavan itseluottamukseen ja tapaan, miten muut tulkitsevat meitä.

Itse pyrin kehittelemään ihmiskäsitystä, jossa kehon vertikaalisuus ja siihen liittyvä kokemuksellisuus nostetaan ikään kuin sille kuuluvalle paikalle. Otan tässä kuvauksessa lähtökohdaksi orientaation käsitteen ja kuvaan, miten ihminen orientoituu maailmaan sekä horisontaalisessa, mutta myös vertikaalisessa ulottuvuudessa. Esitän tietoisuuden intentionaalisuuden ja aikaulottuvuuden kohomielemme horisontaalisena orientaationa. Kehon pystylinjauksen esitän puolestaan kehomielemme vertikaalisena orientaationa. Tässä mallissa kehon ja mielen suhdetta voidaan tarkastella silloin orientaatiomme horisontaalisen ja vertikaalisen ulottuvuuden suhteena. Esimerkkinä mallin soveltamisesta, kun haluamme olla läsnä tässä hetkessä, meidän ei tarvitse muuta kuin palata kehomme keskilinjaan, kehomme pystylinjaukseen, olemme heti läsnä tässä ja nyt, emme muualla, koska keho elää tässä hetkessä. Mielellä on kyky ylittää nykyisyys.

Kehittelen mallia myös seuraavan kuvan esittämään suuntaan: Jos katsomme jotain kehomielen ilmiötä, esim. hengitystä, se voidaan nähdä ikään kuin ilmiönä, joka leikkaa ihmisen situationaalisen kehomielen läpi: Dia näyttää miten se on jotain fyysiseen maailmaan kuuluvaa, sillä on paikkansa ja funktionsa objektikehossa, se ilmenee meille eletyssä kehossa ja sillä on läheinen suhde kulttuurisiin merkityksiin, joita hengitykselle eri historiallisissa tilanteissa ja kulttuureissa on annettu.

II Kommentti

Edellä seuraava kokonaisuus esitelmästäni, ja koska se oli näinkin pitkä, kommentti siirtyy seuraavaan blogiin.







  • Comments(0)