Huomioita

Huomioita

Julius Yego, tanssiva keihäänheittäjä

KehotietoisuusPosted by Timo Klemola Mon, December 14, 2015 11:16:50


Julius Yegon voitto keihäässä sai minut tekemään 27.8. seuraavan päivityksen FB-sivulleni. Viittasin siinä tähän Mtv3:n nettijuttuun:

Päivtys kuului näin: ” Mielenkiintoista. Kun afrikkalaiset enemmän innostuvat keihäänheitosta, niin suomalaiset eivät enää pärjää, jos eivät muuta täysin treenimenetelmiään. Tämä juttu paljastaa hyvin, miten Yegon kehossa on "luonnollista" ja "elastista" voimaa, joka lähtee jaloista, ja jota ei saada esiin pelkästään raudalla. Puhumme paljon tästä voimasta yi quanin, taijn ja asahin yhteydessä. Tämä koko kehon elastinen voima ja sen viljeleminen on vielä osa joitakin kulttuureja. Samaan liittyy kehon hyvä linjaus (siis esim. afrikkalaisten heimojen kyky kantaa taakkoja pään päällä, joka perustuu kehon rakenteelliseen voimaan.) Kirjoitin tästä koko kehon elastisen voiman käytön "ydintaidosta" ja "kokemuksellisesta biomekaniikasta" viimeisessä asahi-kirjassani ja pitäisi varmana tehdä nyt tuo yi quan-blogi kirjaksi, koska se käsittelisi sitten kokonaan tätä taitoa. Tosin - urheiluvalmennuksen menetelmien muuttaminen on taistelua tuulimyllyjä vastaan, se on jo monasti nähty!”

Tämä tuli nyt mieleeni kun Helsingin Sanomissa oli tänään juttu afrikkalaisesta tanssista.

Ajattelin nyt kirjoittaa vähän enemmän auki sitä, mitä tuossa lyhyessä päivityksessä tarkoitin.

Lahjakkuus on myös kulttuurista. Afrikkalaiseen kulttuuriin liittyy olennaisena osana tanssi ja sen viljeleminen mitä erilaisimmissa elämän tilanteissa. Tanssilla ilmaistaan tunteita laidasta laitaan. Tanssitaan ilosta, surusta, mutta tanssilla osoitetaan myös mieltä. Joihinkin afrikkalaisiin kulttuureihin liittyy myös taito kantaa taakkoja pään päällä. Tämä taito opitaan jo pienenä ja se vaatii hyvää kehon pystylinjauksen hallintaa.

Mitä sitten tällaiset kulttuuriset taidot antavat urheilun kannalta. Ne antavat sellaisen kehon hallinnan ja aistimisen perustan, joka länsimaiselta ihmiseltä puuttuu. Tanssi lapsesta asti tuottaa monia perustavia taitoja. Ainakin seuraavat: (1) herkistynyt kehotietoisuus. Tanssi on erilaisten tunteiden ja ajatusten ilmaisua. Tanssija aistii nämä kokemukset kehossaan ja antaa niiden tulla esiin liikkeenä. Kehon liikkeen aistiminen on aina osa tanssia. Tanssija oppii tunnistamaan kehonsa kinesteettisen kokemuksen. Urheilunkin kannalta taidon keskeinen osa, kokemuksellinen biomekaniikka, on tämän päälle helppo rakentaa.

(2) Tanssi kehittää kehon rennon elastisuuden. Afrikkalainen tanssi sinänsä on yhdenlainen dynaaminen rentousmenetelmä. Siinä keho avataan rentoon ja avoimeen liikkeeseen erilaisten rytmisten hyppyjen ja ravistusten avulla. Urheilun kannalta dynaaminen rentous on aivan olennaista.

(3) Tanssi kehittää rytmitajua. Myös taito monissa muissa lajeissa perustuu hyvään rytmitajuun. Vaikkapa keihäänheiton askellussarja on varmaankin sellainen.

(4) Tanssi tuottaa kokonaisempaa kuvaa ihmisestä, jossa kehoa ei eroteta radikaalisti mielestä ja mielen sisällöistä. Erityisesti tanssi tuottaa positiivisen suhteen ihmisen keholliseen olemuspuoleen.

Käsityksemme ihmisestä ohjaa toimintaamme ihmisen parissa. Urheiluvalmennuksen mekanistisesta ihmiskäsityksestä on kirjoitettu paljon. FT Jyri Puhakainen nosti tämän teeman esiin 1990-lvuulla. Urheiluvalmennuksessakin (kuten ihmistä hoitavissa menetelmissä) vallalla oleva ihmiskäsitys jakaa edelleen ihmisen kahteen sfääriin: ruumiiseen ja sieluun. Ruumis on kone, jota trimmataan ja mieli on siitä erillinen psykologisen harjaannuttamisen tai valmennuksen kohde. Valitettavasti tällaista kahtiajakautunutta ihmistä ei ole olemassakaan. Iso ongelma on tietysti se, että tieteen nykyisessä kehitysvaiheessa ei vielä ole mitään täsmällistä kuvaa tai kuvausta tästä äärimmäisen monimutkaisesta ja monitasoisesta kokonaisuudesta, jota kutsumme ihmiseksi. Tosin, erilaisia ihmisen ykseyttä korostavia malleja kehitetään koko ajan.

Mekanistisesta ihmiskäsityksestä lähtevät anatomiset/ fysiologiset/ psykologiset mallit ovat aina rankasti todellisuutta yksinkertaistavia abstraktioita, jotka puolestaan ohjaavat ihmisten toimintaa ja heidän toiminnassaan käyttämiä malleja ja käytäntöjä. Esimerkiksi valmentamisen kannalta tällaisilla malleilla on suuri merkitys. Jos malli on puutteellinen, myös valmentaminen sen mukaisesti on puutteellista. Jos malli kuvaa paremmin kohdettaan, siitä johdettu toiminta tuottaa myös erilaista tulosta.

Mallit ovat myös kulttuurisia. Afrikkalaisessa kulttuurissa ei ole meille tyypillistä kehon teoretisoinnin mallia. Malli on ennemminkin kokemuksellinen. Afrikkalaisen keho muokkaantuu sekä liikkumaan että ymmärtämään ja kokemaan oman liikkeensä eri tavalla kuin meidän kehomme. Väite vaatisi tietysti paljon perusteellisempaa analyysia kuin mitä tässä pystyn tekemään, mutta on aivan ilmeistä, että esimerkiksi tanssin merkitys afrikkalaisessa kulttuurissa merkitsee myös erilaista kasvua oman kehon kokemukseen. Monissa afrikkalaisissa kulttuureissa tanssi on edelleen yksi luonnollinen kehomielen tuntemusten ilmaisukanava, joka meiltä puuttuu. Tietenkin meilläkin on siitä vielä jäljellä jotain, kun hypimme ilmaan ja pompimme, kun vaikka Tero Pitkämäen keihäs lentää pitkälle, mutta yleisemmin ottaen olemme kadottaneet jotakin tästä luonnollisesta liikkeen ja tunteen yhteydestä.

Lopuksi vielä edelliseen liittyen muutama kysymys urheiluvalmentajille.

Kuinka paljon vaikkapa keihään heittäjät tai muut huippu-urheilijat harjoittelevat systemaattisesti kehotietoisuuttaan, siis esimerkiksi liikkeen kineettisen ketjun aistimista suorituksessa liikettä hidastamalla?

Miten huippu-urheilussa erotetaan toisistaan staattinen ja dynaaminen rentous ja rentousmenetelmät? Paikallaan maaten tehtävät mielikuvia käyttävät rentoutusmenetelmät eivät välttämättä opeta rentoutta liikkeessä. Siihen vaaditaan dynaamisia rentousmenetelmiä, joissa opetellaan rentoutta liikkeen aikana.

Kuinka paljon lajeissa, joihin liittyy esim. askelten rytmitys, harjoitellaan systemaattisesti rytmitajua tai oman lajin rytmien sisäistämistä?

Kuinka paljon urheiluvalmennuksessa systemaattisesti puretaan vanhanaikaisia mekanistisia malleja, joihin valmennus sitten perustuu?

Nämä kysymykset tulevat väkisinkin mieleen kun mietitään Julius Yegon tapaisia keihäänheittäjiä tai muita afrikkalaisia urheilijoita. Heille nämä asiat ovat osa heidän kulttuurista lahjakkuuttaan.










  • Comments(0)