Huomioita

Huomioita

”Zazen – é la vita!”

ZenPosted by Timo Klemola Tue, May 12, 2015 12:01:05

Muistan erään sesshinin, jossa yksi oppilaista kysyi opettajaltani Engaku Tainolta, miten hän lyhyesti luonnehtisi zen-istumista, zazeniä. Vastaus oli lyhyt: ”Ah … zazen … é la vita!” Zazen … sama asia kuin elämä itse!

Tyynylle istuessamme asetamme itsemme ihmiskokeeseen, laboratorioon, joka mallintaa elämää. Kun harjoitus vuosien varrella kypsyy, mallintaminen katoaa ja jäljelle jää pelkkä elämä. Vietettyämme muutaman päivän tyynyllämme olemme saaneet huiman kokemuksen siitä mielen tilojen ja sisältöjen vuoristoradasta, jota päivittäisessä elämässäkin jatkuvasti kuljemme. Tyynyllä istuessa kaikki tämä tulee hienolla tavalla tiivistetyssä muodossa. Elämä tulee vastaan ikään kuin esanssina, ei laimennettuna. ”Ensimmäinen jalo totuus” kuvaa elämän tyytymättömyys- tai kärsimysluonteen. Tyynyllä tämän oppii muutamassa tunnissa. Mieli alkaa aika nopeasti kapinoida liikkumattomuutta vastaan. Se ei ole tyytyväinen oikein mihinkään. Istuessa se haluaa jo lopettaa, kävellessä se haluaa jo istua. Asento tuntuu huonolta, se haluaa vaihtaa toiseen asentoon, joka alkaa kohta myös tuntua huonolta.

”Toinen jalo totuus”, miten tyytymättömyys johtuu haluamisemme luonteesta, nousee itsestään esiin. Huomaamme, miten mielemme on täynnä erilaisia haluja. Jos istumme vähän pidempään, haluamme kaikkea muuta kuin istumista. Mieli luo erilaisia fantasiamaailmoita, joihin ei kuulu istuminen tässä ja nyt, tässä tyynyllä, tämän kokemuksen kanssa. Mieli alkaa yhä enemmän ja enemmän käpertyä näihin itse luomiinsa maailmoihin. Istumisen ja pelkän olemisen todellisuus kiinnostaa sitä vähemmän ja vähemmän. Se kuvittelee, että mikä tahansa muu todellisuus kuin istuminen olisi parempi. Erityisen voimakkaasti nousevat silloin esiin mielen piteet, kaikki ne ajattelun muodot, joihin olemme ehdollistuneet. Tämä on istumisen tärkeintä antia. Se antaa meille mahdollisuuden katsella mieltä ja sen sisältöjä. Se antaa meille mahdollisuuden nähdä hyvin konkreettisella tavalla, miten halumme toimivat. Tämä muodostaa itsetuntemuksen perustan. ”Kolmas jalo totuus”, halujen luonteen ymmärtäminen ja sen kautta mielen läpivalaiseminen mahdollistuu. Tämä vaatii kärsivällistä mielen keskittämistä ja harjoittamisen tapoja, joista ”neljäs jalo totuus” kertoo.

Itseensä käpertyneen mielen irtipäästäminen, pois pudottaminen, tarkoittaa elämän hyväksymistä sellaisena, kun sen kohtaamme tässä ja nyt, tässä tyynyllä, nyt kun hengitän sisään ja ulos, sisään ja ulos. Zen mestari Dogenin neuvo zazen-harjoitukseen oli: ”Pudota pois keho ja mieli.” On siis pudotettava pois kaikki. On pudotettava pois kaikki, mitä ilmenee. Aluksi on lähdettävä mielestä. On pudotettava pois kaikki haluamisen muodot ja hyväksyttävä elämä juuri sellaisena, minä se juuri nyt ilmenee. Ainakin hetkeksi. Ainakin siksi ajaksi, kun istumme tyynyllä, koska istuminen on elämämme todellisuutta juuri tässä ja juuri nyt. Kun opimme rentouttamaan täysin itsemme, avaamaan kehon ja mielen, kehomielemme nyrkki avautuu.

Intensiivisten harjoitusjaksojen, sesshinien tai retriittien, merkitys on juuri tässä. Mitä useammin annamme kehomielemme avautua, sitä vaikeampaa sen on käpertyä itseensä, puristaa itsensä jälleen nyrkkiin. Hiljalleen kykenemme istumaan avonaisemmin ja rennommin, pidempään ja pidempään, joskus jopa täysin auki. Tässä vaiheessa ei enää voi tehdä eroa, missä zazen loppuu ja elämä alkaa. Engaku Tainon sanoin: : ”Ah … zazen … é la vita!” Si ... certo!







  • Comments(0)