Huomioita

Huomioita

Zen ja valokuvaamisen taito 12

ValokuvausPosted by Timo Klemola Tue, April 14, 2015 14:27:08

12. Kuvan löytämisessä ei tarvita kameraa

Elokuvassa ”The Secret Life of Walter Mitty” on hieno kohtaus, jossa Sean Penn, elokuvan Sean O’Connell on kuukausia metsästänyt kuvaa lumileopardista ja istuu nyt afganistanilaisen vuoren rinteellä ja odottaa lumileopardin astuvan esiin. Kamera on jalustalla. Elokuvan päähenkilö Walter Mitty, joka puolestaan on kulkenut miltei maailman ympäri yrittäessään tavoittaa O’Connellia, istuu hänen viereensä. Sean kertoo lumileopardia kutsuttavan kummituskissaksi, koska se ei koskaan näyttäydy. Sitten hän toteaa: ”Beautiful things don't ask for attention.” Kauniit asiat eivät pyydä tulla huomatuiksi.

Kuva siirtyy kameran etsinkuvaan, johon lumileopardi astuu kallioiden välistä varovasti ympärilleen pälyillen. Penn katsoo eläintä kameran läpi. Olisi kuvan ottamisen hetki. Syntyy seuraava keskustelu:

Walter: When are you going to take it?
Sean: Sometimes I don't. If I like a moment, for me, personally, I don't like to have the distraction of the camera. I just want to stay in it.
Walter: Stay in it?
Sean: Yeah. Right there. Right here.

Milloin otat kuvan? Joskus en otakaan. Jos hetki miellyttää minua, silloin en halua, henkilökohtaisesti, että kamera häiritsee minua. Haluan vain pysyä siinä. Pysyä siinä? Niin. Juuri siinä. Juuri tässä. Sitten tilanne on ohi. Lumileopardi astuu pois kuvasta.

Tämä on hieno kuvaus siitä, miten kuvan löytämisessä ei tarvita kameraa. Kuvan voi ottaa, mutta sen voi jättää ottamattakin. On hyvä ajatus jättää joskus kuvanetsimismatkalla kamera kotiin. Voimme löytää kuvan, keskittyä vain sen kokemiseen ja päästää siitä sitten irti. Usein kuvaajat kertovat, miten heitä harmittaa se, että jokin kuva meni heiltä ohi, kun kamera ei sattunut olemaan mukana. Kuva ei mene koskaan ohi. Tietoisuuskin on valo, joka valaisee maailman. Valokuva on valon kuva, mikä tallentuu filmille tai kennolle. Kuva voi tallentua kennolle vain, jos tietoisuutemme valo on valottanut sen ensin. Tämäkin valotus on kuvan etsijälle riittävä. Kameran avulla tuotamme ikään kuin kaksinkertaisen valotuksen, mikä mahdollistaa kuvan jakamisen. Kuvan kokemus, sen valottuminen tietoisuudessa on kuitenkin ainutkertainen tapahtuma, josta varsinainen valokuva on vain varjo. Kuvan löytämiskokemusta ei sellaisenaan voi siirtää. Siitä voi antaa vain kuvan.

Zen-kuvauksessa opettelemme ensisijaisesti löytämään tämän ensimmäisen valotuksen, tietoisuuden valotuksen. Tämä tarkoittaa kuvan etsijälle hereillä oloa aisteissa, kaikessa siinä, mikä näyttäytyy välittömässä kokemuksessamme juuri nyt. Juuri tässä. On pyrittävä tulemaan tietoiseksi niistä kuvista, joita tietoisuutemme poimii joka hetki – hirvittävällä nopeudella. Hidastaminen voi olla tarpeen, jotta ehtisimme nähdä. Mutta valinnanvaraa kyllä riittää. Kohdista, missä voimme laukaista kameran, ei ole pulaa. Ja kuvan löytäessämme voimme myös vain pysähtyä, katsoa ja vain pysyä siinä. Juuri siinä.







  • Comments(0)