Huomioita

Samaanien matkassa 4

MuutPosted by Timo Klemola Fri, July 28, 2017 20:44:05

Juha Pentikäisen mukaan samanismi on suulliseen perinteeseen perustuva, erilaisista riiteistä ja myyttisistä kertomuksista rakentuva, monimutkainen kulttuurinen kokonaisuus ja samaanien varassa elävien ihmisten elämän tapa, maailman ymmärtämisen tapa. Tästä laajasta kokonaisuudesta samaanin liike tai tanssi on vain pieni sirpale, ja juuri tätä sirpaletta me asetuimme videoiden ääreen tarkastelemaan. Emme tavoitelleet mitään kokonaisnäkökulmaa samanismiin näiden videoiden avulla. Samaanikulttuurin ymmärtäminen jäi tutkimusten lukemisen varaan. Snuupi oli perehtynyt aiheeseen jo vuosia, itselleni Pentikäisen kirja oli ensimmäinen laajempi johdatus aiheeseen.

Samanistinen rituaali on ikään kuin moniosainen näytelmä, joka rakentuu aina jonkin teeman varaan. Rituaali voidaan järjestää monessa tarkoituksessa. Niitä ovat parantaminen, ennustaminen, metsästysonni, onnettomuuksien välttäminen, kuolleiden henkien saattaminen asuinsijoilleen jne. Näytelmän päähenkilö on samaani, joka rummuttaen, tanssien ja laulaen vaivuttaa itsensä transsiin ja matkustaa näkymättömään maailmaan neuvottelemaan henkien kanssa ja hakemaan vastauksia ja saamaan heiltä opastusta. Usein samaanit käyttävät myös huumaavia aineita muuntuneen tietoisuuden tilan saavuttamiseksi. Siperian samaanit näyttivät juovan vodkaa vähän väliä. Vodka oli pyhä juoma, jota tarjottiin myös hengille.

Samaanin liike on siis osa laajempaa psykofyysistä tekniikkarepertuaaria, jonka avulla hän pyrkii saavuttamaan transsin, jossa hän pystyy kulkemaan eri maailmojen välillä. Tällä matkallaan samaani voi käyttää hyväkseen erilaisia apuhenkiä, muuntautua käärmeen tai linnun hahmoon, ja niiden avulla päästä sinne, minne ihmisruumiissa on vaikea päästä. Huumaavien tai juovuttavien aineiden lisäksi tähän valikoimaan kuuluu samaanirummun rytminen soitto, kehon rytminen liike ja samaanin laulu, johon usein myös osallistujat yhtyvät. Yritimme katsoa tarkemmin juuri samaanin liikettä, mutta monesti kuva oli rajattu vain ylävartaloon. Muutamia koko kehon liikettäkin kuvaavia pätkiä löysimme.

Pentikäisen kuvaamien Siperian samaanien ”rumputanssi”, eräänlainen perusliike tai perustanssi oli helppo hahmottaa. Laitan liitteeksi videopätkän. Siinä samaani liikkui hitaasti rummuttaen nuotion ympäri. Samaanin ylävartalo oli toisilla enemmän, toisilla vähemmän kumartuneena eteen rummun päälle. Yhdessä videossa, jossa oli kuvattu samaaniteemaista näytelmää, miehet rummuttivat syvään rummun päälle kumartuneena painaen ikään kuin korvansa lähelle rumpua. Myös jotkut naiset tanssivat näin. Samaanit kantoivat lanteillaan vyötä (”toli”), jonka selänpuolella riippui kookkaita metallisia kelloja. Tanssiessaan samaanit soittivat näitä kelloja heiluttaen lanteitaan puolelta toiselle. Tanssin kokonaisuuden muodostivat siis rummunsoiton rytmissä otetut vuoroittaiset askeleet, lantion sivuttainen rytminen liike sekä samaanin laulu. Kellojen kilinällä kutsuttiin henkiä paikalle. Samanlaista kellovyötä näyttivät kantavan myös pohjoisen Kiinan Manchu-samaanit.

Ennen pohjoiseen lähtöä siivosimme vintin. Yhdestä ullakolla jo 20 vuotta olleesta laatikosta löytyi Johannes Schefferuksen kirja ”Lapponia”, jonka alkuperäinen latinankielinen painos oli julkaistu 1674. Se oli käännetty latinasta suomeksi 1962. Kirja on ruotsalaisen tutkijan perusteellinen 300-sivuinen kuvaus Lapin kansasta tapoineen. Kirjan yksi pitkä luku oli nimeltään ”Lappalaisten loitsuistsa ja noituudesta”. Sattumaa tai ei, mutta nyt kun sitä aloin lukea, niin siinä on kuvattu yksityiskohtaisesti Lapissa 1600-luvulla eläneiden samaanien rituaaleja ja ”loveen lankeamista”. Schefferus on piirtänyt kirjaansa useiden lapin noitarumpujen kuvia ja selittää niiden symboliikkaa. Pentikäisen videoiden katselun jälkeen kaikki Schefferuksen kuvaukset tuntuivat nyt tutuilta. Lapin tuon ajan samaanit, joita siis noidiksi kutsuttiin ja joiden taidot katsottiin olevan peräisin paholaisesta, käyttivät samaanirumpua samoihin tehtäviin kuin nykyiset Siperian kollegansa.

Schefferus kuvaa noidaksi tuloa samalla tavalla kuin Pentikäinen, jonka ydin on, että samaaniksi ei opiskella vaan siksi tullaan, tavallaan valikoidutaan. Pentikäinen kuvaa samaaniksi tuloa vastentahtoiseksi. Tehtävään valikoituvat he, joilla jo luonnostaan ja ehkä jo lapsena on ruumiista poistumisen kyky ja jotka ovat aina nähneet näkyjä tai olleet eri tavalla herkkiä, kuin muut yhteisön jäsenet. Kyse on tuskallisesta prosessista, jonka ei haluaisi toteutuvat omalle kohdalleen.

Schefferuksen sanoin: ”On muutamia, joilla on noitataito ikään kuin luonnostaan, mikä on kauhistuttavaa. kun näet paholainen on havainnut saavansa heistä itselleen soveliaita ja kuuliaisia palvelijoita, se ottaa heidät valtaansa jo pieninä lapsina sairauden kautta, jonka aikana se antaa heidän nähdä paljon ilmestyksiä ja näkyjä, joista he ajan mittaan oppivat, mitä tuohon taitoon kuuluu (s. 118).”

Schefferuksen kirjassa on myös mielenkiintoinen kuva Lapin rummuttavasta noidasta. Hän soittaa rumpua istuen maassa jalkojensa päällä. Noidan laulua hän kutsuu tutulla sanalla, se on ”joikuamista”.

• Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post235

Samaanien matkassa 3

MuutPosted by Timo Klemola Thu, July 27, 2017 22:03:28
Valmisteluja

Heinäkuussa Sajoksen arkistoihin pääseminen osoittautuikin vaikeammaksi kuin olimme kuvitelleet, vaikka Snuupi oli sopinut asian etukäteen. Heinäkuussa kaikki ovat lomalla ja informaatio ei näin kesällä kulje aina niin kuin voisi toivoa. Pääsimme kuitenkin sisään lukituista ovista ja paikalla sattui olemaan Sajoksen projektityöntekijä Inka, joka osoittautui meille aarteeksi. Inka itse oli saamelainen muotoilija ja korutaiteilija, joka veti Sajoksessa projektia, jossa oli tarkoituksena luoda jonkinlainen saamelaisen muotoilun tietokannan tapainen palvelu, josta asiasta kiinnostuneet voisivat saada tietoa ja apua saamelaiseen muotoiluun liittyvissä asioissa. Tai niin itse asian ymmärsin.

Snuupilla oli lista videoista, joista voisimme aloittaa, mutta mistä videot löytäisimme, olikin sitten eri juttu. Inkalla oli avain arkistotiloihin, josta löysimme kolme hyllyväliä ja siis varmaan sata metriä Pentikäisen mappeja ja muuta paperitavaraa, mutta vain yhden videon. Mutta onneksi meillä oli Inka. Hän teki muutaman puhelun kesälomalla oleville arkistonhoitajille ja selvisi, että Pentikäisen videot ovat kylmähuoneessa. Se oli helpottava tieto, mutta kenellä olisi avain. Ei kenelläkään paikallaolijoista. Mutta onneksi meillä oli Inka. Hän soitti taas puhelun, ja sitä kuunnellessa ymmärsin, että yksi avain olisi vahtimestarilla, joka oli 40 kilometrin päässä Ivalossa ja jonka työpäivä oli jo loppu. Mutta onneksi puhelimen tässä päässä oli Inka. Ja kuinka ollakaan. Kaveri lähti ajamaan Ivalosta Inariin ja tuomaan meille avainta, millä pääsisimme kylmäarkistoon. Eihän se ollut kuin 80 kilometriä edestakaisin ja sen voisi laittaa seuraavan päivän työpäiväliukumaan – kuulin Inkan sanovan.

Avainta odotellessamme yritimme saada tekniikan toimimaan. Tutkijahuoneen tietokoneen vieressä oli VHS-nauhuri, mutta se ei ollut yhdistetty tietokoneeseen. Pistimme kasetin pyörimään, yhdistelimme johtoja, mutta emme saaneet mitään tapahtumaan. No, Inka tiesi atk-tuen numeron, ja saimme ekspertin paikalle, mutta hänkään ei saanut kuvaa näkyviin. No, kuten jo arvata saattaa, onneksi meillä oli Inka. Hän ehdotti, että hän voisi hakea kotoaan meille television, jonka varmaan saisi liitettyä vhs-soittimeen scart-liitännän avulla ja niin saisimme pelit toimimaan. Menimme juomaan Snuupin kanssa kupin kahvia Sajoksen kuppilaan ja kuinka ollakaan, sillä aikaa Inkan mies oli tuonut paikalle television ja scart-liittimen ja lopputulos oli, että kaikki pelit ja vehkeet toimivat, kiitos Inkan.

Lopulta myös kylmähuoneen avain saapui paikalle ja pääsimme toden teolla etsimään vhs-nauhoja. Nauhat olivat hyvässä järjestyksessä vuosittain ja aika helposti löysimme Snuupin listassa luetelluista nauhoista kymmenkunta, jotka sitten kannoimme tutkijahuoneeseen. Snuupi kaivoi esiin Eijan käsin sitoman muistikirjan, jonka hän oli varannut samaanimuistiinpanoja varten. Viritin videokameran tv:n eteen. Olimme valmiit aloittamaan.

• Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post234

Samaanien matkassa 2

MuutPosted by Timo Klemola Wed, July 26, 2017 20:24:17

Istuin Sajoksen pääsisäänkäyntiä vastapäätä olevalla punaisella sohvalla odottelemassa Snuupia. Istuin siinä kaksi tuntia ja annoin ajan vain olla. Kiertelin käytäviä, kurkistin parlamenttisaliin, missä saamelaiskäräjät pitävät istuntojaan, kävin kahvilla ravintola Gallassa ja palasin aina punaiselle sohvalle. Annoin Sajoksen puhua ja yritin kuunnella, mitä se halusi kertoa. Olin saanut matkalla Pentikäisen kirjan luettua ja johdannon Snuupilta Luostolla käteeni saamasta Anna-Leena Siikalan kirjasta ”Suomalainen samanismi”. Yhdellä arkkitehtitutullani on tapana istua paikoissa ja aistia istumalla paikallaan, mitä paikka kertoo. Hän istuu zazenissä, itse en tuossa sohvalla istuessani kehdannut vääntää jalkojani ristiin.

Täytyy sanoa, että samanismia käsittelevät kirjat ja keskustelut Snuupin kanssa olivat avanneet mieltäni sellaiseen suuntaan, että siinä istuessani aloin enemmän ja enemmän ymmärtää tätä rakennusta. Saamelaisten kulttuurikeskuksena arkkitehdit olivat halunneet rakentaa siihen sisään kokonaisen maailmankuvan. En pysty kaikkea siitä kuvaamaan sanoin, mutta jotakin pystyn. Rakennus ei vain symbolisesti viitannut samanistiseen maailmankuvaan, vaan se oli itse konkreettisesti sen osa. Monet rakennuksen osat ja sen tilat avautuivat kohti ympäröivää luontoa tavalla, joka häivytti rakennuksen ja luonnon rajan. Sen tekivät koko seinän korkuiset ikkunat, rakennuksen puinen materiaali, sen jylhät, kattoa kannattelevat puupalkit, jotka joistakin kulmista näyttivät sulautuvat ympäröivään mäntymetsään. Tämä rakennus ei halunnut eroon luonnosta vaan halusi näyttää, että mitään eroa tai rajaa ei ole.

Pentikäisen kirjasta olin oppinut, että Siperian samaaneille kaikki luonto on pyhää ja että ihmisen ja luonnon tai ihmisen ja eläimen ero on kuin veteen piirretty viiva. Pentikäinen kirjoitti, miten samaani ei taita puun elävää oksaa eikä kaiva kuoppaa maahan. Polttopuuna voi käyttää keloa. Samaanille ei ole eroa sillä, onko luonto eläinluontoa vai kasviluontoa, kaikki luonto on pyhää ja me olemme luonnon vieraita. Suomenkin kielessä riistaa ja kalaa pyydetään, sitä ei oteta.

Istuessani Sajoksen pääaulan sohvalla tunsin istuvani keskellä metsää. Erityisen vaikuttava oli parlamenttisalin seinään rakennettu kaarevalla lasilla verhottu syvennys, jossa riippui Nils-Aslak Valkeapään taideteos. Taideteos kuvasi samaanin kolmetasoista maailmaa samaanirummun symboliikalla. Siinä oli siis kuvattu ylinen, keskinen ja alinen, kolme maailmaa tai tasoa, missä samaani kykenee transsissa kulkemaan. Mutta tämä teos ei ollut syvennyksen vaikuttavin kohta vaan se tapa, miten syvennystä peittävä lasi heijasti metsän ikään kuin keskelle rakennusta. Tämä arkkitehtoninen ratkaisu konkreettisesti siirsi metsän rakennuksen keskelle. Männyt näyttivät oikeasti kasvavan keskellä parlamenttisalia. Käänsi katseensa rakennuksen takapihalle tai sen keskelle, katse tavoitti samat männyt. Ehkä juuri tämä rakennuksen kohta halusi selkeämmin sanoa: ei eroa, ei rajaa, olemme samaa puuta.

Sama sanoma välittyi rakennuksen joka kohdassa, jopa vessassa. Kun astuin vessaan, suorastaan hämmennyin lattiasta kattoon ulottuvan ikkunan koosta, josta avautuvan maiseman keskellä seisoi jykevä mänty. Koko rakennus huokui viestiä, missä ihminen ei ole eri kuin luonto, missä arki ei ole eri kuin pyhä. Kahvion ulkoterassia reunustivat kattoon asti ulottuvat puiset palkit, mutta siellä niiden välistä puuttuivat lasit. Tämä aiheutti sen, että ympäristössä laiduntavat porot eksyivät joskus kahvion terassille. Rakennuksen takana varvikko ulottui käytännössä rakennuksen perustukseen asti. Rakennusvaiheessakaan ympäröivää luontoa ei ole haluttu turhan laajasti tuhota.

Samaanirummun symboliikkaa löytyi myös rakennuksen muodoista. Sekä parlamenttisali että rakennuksen iso pääsali oli rakennettu samaanirummun ovaaliin muotoon. Pääsisäänkäynnin oven yläpuolen kattoon asti ulottuvassa ikkunassa oli kelottuneen männyn kuvio, joka muuttui valon määrän mukaan. Kun sitä katsoi pitkään, männyn oksa näytti välillä poron sarvelta ja ainakin minulle sekin kertoi samaa kuin koko rakennus: oli mänty, poro tai ihminen, kaikki ovat samaa lihaa, samaa puuta.

• Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post233

Samaanien matkassa 1

MuutPosted by Timo Klemola Tue, July 25, 2017 11:20:33

Sain soiton joskus puoli vuotta sitten luostolaiselta ystävältäni Kari ”Snuupi” Sunnelalta, että hän oli hankkinut tutkimusluvan uskontotieteen emeritus professorin Juha Pentikäisen arkistoon, jota säilytetään Inarin saamelaiskulttuurikeskuksessa Sajoksessa. Hän oli myös soittanut Pentikäiselle ja ja he olivat keskusteleet pitkään samanismista ja erityisesti samanistisesta liikkeestä tai liikekielestä. Pentikäinen paljon samaaneja tutkineena ja useiden Siperiaan suuntautuneiden kenttätutkimusmatkojensa seurauksena tunsi hyvin samaanikulttuurin, heidän rituaalinsa ja maailmankuvansa, mutta liikkeen tai liikekielen näkökulma oli hänellekin uusi. Hän kertoi Snuupille, että hänen Inariin sijoitetussa arkistossaan on satoja tunteja videoita ja filmimateriaalia samanistisista rituaaleista ja että arkistot ovat vapaasti tutkijoiden käytössä. Että ei muuta kuin arkistoja kaivelemaan.

Snuupi tarttui tapansa mukaan tuumasta toimeen ja jätti tutkimuslupahakemuksen. Kun hän soitti minulle, hänelle oli tullut juuri tieto, että lupa-asiat ovat kunnossa. En voinut olla sanomatta, että minä haluan tähän projektiin myös mukaan. Samanismi on erityisesti pohjoisen kansojen luonnonuskonto, jota katsotaan harjoitetun jostain kivikauden hämärästä aina tähän päivään asti. Kivikautisten kalliomaalausten katsotaan edustavan samanistisista maailmankuvaa. Lapin noidat ovat edustaneet lappilaista samanismia ja jotkut tukijat katsovat kalevalaisen runoperinteen kertovan vanhasta suomalaisesta samaanikulttuurista.

Snuupi on ikänsä ollut kiinnostunut samanismista eräänlaisena esittävän taiteen alkumuotona. Hän on itse sirkustaiteilija ja –opettaja, stunt-näyttelijä, ohjelmapalveluyrittäjä ym. Omissa tuli- ynnä muissa esityksissään hän on yhdistellyt erilaisia liike-elementtejä aina Shaolin-pohjaisista kamppailutaidoista samanistiseen liikkeeseen. Ehkä voi sanoa, että hän muutti aikanaan Lappiinkin etsiessään omalle liikkeelleen samanistisia alkujuuria. Ja nyt oli tilaisuus päästä todella alkujuurille, tosin videoiden välityksellä, mutta se ei ollut vähän.

Itse innostuin asiasta heti, koska samanistinen liike on tavallaan myös eräänlainen alkuliike, missä tanssi ja muu esittävä taide on saanut ensi-ilmauksensa. Kiinalaisessa kamppailuperinteessä on monia samanistisia elementtejä, mutta erityisesti mielikuvien käyttö ja samaistuminen eläimiin ja niiden liikkeisiin yi quanin taidossa on minulle erityisen läheinen ja kiinnostava. Yi quanin eläintansseja ei minusta voi loppuun asti ymmärtää, jos ei ymmärrä samanistista maailmankuvaa ja ihmisen ja eläimen yhteyttä tai samuutta tässä maailmankuvassa. Itseäni tietysti kiinnosti samaanin liike ja maailmankuva myös liikkeen ja kehollisuuden filosofian kannalta yleisemminkin.

Saimme sovitettua heinäkuulle pari päivää, jonka voisimme sitten yhdessä istua Sajoksen arkistoissa Pentikäisen videoiden ääressä. Parissa päivässä ei paljoa ehtisi, mutta nyt voisi saada ainakin jonkinlaisen alustavan kuvan siitä, mitä arkistot sisältävät. Valmistauduin matkaan hankkimalla Pentikäisen kirjan ”Samaanit. Pohjoisen kansojen elämäntaistelu.” (Helsinki 2006, 3. p.) Sitä sitten lueskelin auton takapenkillä, kun suuntasimme perheen kanssa auton nokan kohti pohjoista. Päätimme suhtautua projektiin avoimella mielellä ja katsoa rauhassa, mitä siitä jäisi käteen. Snuupin mielessä liikkui luultavasti jokin taiteellinen projekti, johon arkistoista voisi saada ideoita jonkinlaiseen ”autenttiseen samaaniliikkeeseen”, itse ajattelin, että tämä matka aivan varmasti syventäisi ymmärrystäni samanismista, saamelaisuudesta ja ehkä myös suomalaisuuden juurista. Esiin ehkä nousisi myös jonkinlainen ”alkuperäinen liike”, josta voisi olla jopa hyötyä ja iloa asahin liikkeen kehittämisen kannalta.

[Kuva matkalta Oulun Nallikarilta.]

• Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post232

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 7

AsahiPosted by Timo Klemola Thu, June 29, 2017 10:48:18

Olen jo edellisissä huomioissa viitannut useamminkin siihen, miten kiinalaisissa kamppailutaidoissa kokemuksellista biomekaniikkaa on tutkittu pitkään, ehkä vuosisatojen ajan. Taiji on tästä ehkä paras esimerkki, varsinkin kun siitä on myös säilynyt kirjallisia dokumentteja. Monia taijihin liittyviä vanhoja tekstejä on käännetty englanniksikin. Tekstit on yleensä nimetty ”taijin klassikoiksi”. Jos googlaa esimerkiksi hakusanoilla ”taijiquan classics” tai ”T'ai chi classics”, käännöksiä löytyy paljon. Käänsin itsekin yhden näiden tekstien kokoelman englannista suomeksi kirjaani ”Taiji, liikettä hiljaisuudessa – hiljaisuutta liikkeessä” (1989). Nämä lyhyet aforistiset tekstit ovat hyvin mielenkiintoisia myös kokemuksellisen biomekaniikan kannalta. Näiden tekstien tarkkaa alkuperää ei hyvin tunneta, mutta ainakin 1800-luvulle niitä on pystytty jäljittämään. Seuraavassa muutamia nopeasti valittuja esimerkkejä.

”On vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang.”

Tämä antaa biomekaniikan perusmallin, jota olen edellisissä huomioissa selittänyt tarkemmin. Sen voisi tulkita esimerkiksi muotoon: ”On vain fleksio- ja ekstensioketjut, jännityksen ja rentouden vaihtelu.” Lihastoimintaketju voi olla yin, jolloin se on rento tai yang, jolloin se on jännittynyt. Kaikki kehon liikkeet syntyvät erilaisten toiminnallisten rakenteiden vuoroittaisen jännityksen ja rentouden tuloksena. Yi quanin perustaja Wang Xiangzhai ymmärsi tämän, ja perusti koko yi quan systeeminsä tähän mekaniikkaan. Kaikki yi quanin perusmenetelmät seisomisesta (zhan zhuan) voiman vapauttamiseen (fa li) perustuvat koko kehon jännityksen ja rentouden vaihtelun ymmärtämiseen. Myös asahissa opettelemme samaa asiaa, vaikka vasta voima-asahissa tämä periaate asetetaan tietoisen ja systemaattisen harjoituksen kohteeksi.

”Jalkateräsi ovat juuri, voima syntyy jaloissasi, hallinta on vyötärössä, muoto tulee esiin käsissäsi ja sormissasi.”

Tämä on hieno kineettisen/ liikeketjun kuvaus. Kun teet jotakin kädelläsi, esimerkiksi työnnät, käytät suljettua kineettistä ketjua, joka ottaa tuen maasta. ”Juuri” tarkoittaa tässä juuri sitä, että kineettisen ketjun tukipinta on maata vasten, joka antaa liikkeelle tarvittavan vastavoiman. Maan reaktiovoima siirtyy vyötärön kautta selkään ja sieltä edelleen käsiin ja sormiin. Vyötärön asento on tässä tärkeä, jotta voima kulkee mahdollisimman suoraan sinne, mihin se kohdistetaan. Jos vyötärö ei ole oikeassa asennossa, voima ”vuotaa ohi”.

”Jokainen kehon osa liittyy yhteen yhdeksi kokonaisuudeksi. Älä salli pienintäkään aukkoa.”

Tämä on edelleen yhtenäisen ja hallitun liikeketjun kuvaus. Koko kehon on linjattava joka kohdastaan mahdollisimman hyvin voiman suuntaan ja sidottava yhdeksi kokonaisuudeksi. Yhteen sidottu keho tuntuu ikään kuin yhdeltä lihakselta, joka avautuu tai sulkeutuu.

”Kun tunnet päälakesi riippuvan ikään kuin langasta ylhäältäpäin, elinvoimalla täyttynyt henkesi kohoaa etkä enää kärsi kömpelyydestä.”

Tässä kuvataan hienolla tavalla kokemus kehon hyvästä pystylinjauksesta ja siihen liittyvästä voimasta, joka on sekä rakenteellista voimaa että mielen ja tahdon voimaa. Hyvin kannateltu selkäranka ja sen kautta kehon asento tuntuu myös asenteessa. Lause kuvaa hyvin sitä kehon ja mielen yhteyttä, minkä kehon optimaalinen pystylinjaus synnyttää.

”Kun yksi osa liikkuu, kaikki osat liikkuvat, jos yksi osa on liikkumatta, kaikki osat ovat liikkumatta.”

Tämä on koko kehon liikkeen hieno kiteytys, jota ei ole helppo toteuttaa. Käsi on helposti vielä liikkeessä, mutta muu keho on jo pysähtynyt. Pään kääntö on jo loppunut, kun keho vielä ojentuu ja kädet laskeutuvat. Monet asahin liikkeet ovat erinomaisia haasteita tätä periaatetta tutkivalle.

”Jos emme harjoittele periaatteiden sovellusten mukaisesti, voimme työskennellä ikuisesti pääsemättä taidon ylimmälle asteelle.”

Laitan tämän tähän loppuun, koska se sopii niin hienosti myös asahiin. Jos teemme asahiakin vain ulkoisesti pyrkimättä harjoittelemaan sitä sen periaatteiden mukaisesti, voimme työskennellä vaikka kuinka kauan, emmekä silti kehity asahin taidossa.

• Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post231

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 6

AsahiPosted by Timo Klemola Wed, June 28, 2017 13:00:37

Kuvasin edellisessä blogissani nk. ”kolmen pyörän” biomekaanisen mallin, joka auttaa koko kehon liikkeen aktivoimisessa ja sen mekaniikan ymmärtämisessä. Jos haluaa tutustua tämän mallin tarkempaan anatomiseen kuvaukseen, kannattaa etsiä käsiinsä kirja: Philipp Richter, Eric Hebgen: ”Triggeripisteet ja lihastoimintaketjut osteopatiassa ja manuaalisessa terapiassa”. He kuvaavat kirjassaan useita lihastoimintaketjumalleja, ja esittävät myös omansa, jota he kutsuvat ” ekstensio –fleksio malliksi” (kuva alla, s. 79).

Itse olen päätynyt samankaltaiseen, yksinkertaistettuun malliin kiinalaisten kamppailutaitojen, erityisesti taijin ja yi quan kautta. Mallia voisi kutsua myös avautumisen ja sulkeutumisen malliksi. Vanhoissa taijin klassisissa teksteissä todetaan: ”On vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang.” Kun teet taijin liikesarjaa, olet jatkuvasti joko avautuvassa tai sulkeutuvassa liikkeessä. Muistan hyvin, kun yi quanin opettajamme Zhang Changwang piti ensimmäistä leiriään Tampereella ja opetti yi quanin ”käärmeaskelta”. Hän ei puhunut mitään mistään ”avautumisesta” tai ”sulkeutumisesta”, joten tietysti kysyin häneltä siitä. Eli pyritäänkö tässä yi quanin askeleessa toteuttamaan avautumisen ja sulkeutumisen periaatetta. Hän hymähti itsekseen, oli hetken hiljaa ja totesi sitten: ”Tietysti, sehän on kaikkien kamppailutaitojen perusta.”

Tämän tiedostaminen on yksi tietoisen ja koko kehon liikkeen perusta. Asahissa jokainen liike ei pyri toteuttamaan avautumisen ja sulkeutumisen mallia, esimerkiksi rentousosion ensimmäinen käsienpyöritysliike, mutta suurin osa liikkeistä pyrkii siihen ja niissä tulee olla tietoinen näistä vaiheista. Ja jos liikkeeseen ei kuulu vajoaminen ja kohoaminen, siitäkin tulee olla tietoinen. Esimerkiksi perusliikesarjan toisessa rentousliikkeessä teemme vain vartalon pyöritystä keskilinjan ympäri ja otamme voiman käsien heilureihin pelkästään tästä liikkeestä. Tästä liikkeestä on vaikeaa pitää keskilinjan vajoaminen ja kohoaminen poissa, mutta jos sen ottaa siihen mukaan, on sekin sitten tehtävä tietoisesti ja tarkoituksella, vaikka kyse onkin silloin alkuperäisen liikkeen variaatiosta.

Jos avautumisen ja sulkeutumisen käsitteet eivät avaudu sinulle itsestään, niin ajattele niitä vipuvarsimallin avulla. Ihmisen keho, mutta erityisesti raajat voidaan nähdä alla olevan kuvan mukaisina vipuvarsiketjuina.

Kuvassa A on punaisella piirretty lihastoimintaketju, minkä aktivoituminen saa vipuvarsijärjestelmän lyhenemään eli sulkeutumaan (fleksio). Kuvassa B on sinisellä piirretty nivelten toisille puolille sijoittuva lihastoimintaketju, jonka aktivoituminen saa järjestelmän pitenemään eli avautumaan (ekstensio). Todellisuudessa ihmisen kehon vipuvarsijärjestelmä (kuva C) sisältää kummatkin ketjut, jotka siis kulkevat ikään kuin ristiin nivelten puolelta toiselle. Voidaan ajatella, että tällaiset ”ekstensio- ja fleksiokaavat” kulkevat ihmisen kehon päästä päähän, yksi vasemmalla ja yksi oikealla puolen kehoa. Tämä on edellä kuvaamani Richter-Hebgen –mallin idea.

Tee seuraava harjoitus. Istu tuolin etureunalle ja etsi edellisessä blogissani kuvaamalla tavalla yhteys kehon kolmen pyörän välillä. Aisti, miten työntämällä lonkkia hieman eteenpäin rintalasta kohoaa ja niska pitenee. Tutki tätä muutamalla liikkeellä ja tee sitten seuraava harjoitus. Kuvittele, että jalkateriesi päällä on putki, jota vasten voit nostaa jalkateriä. Nosta vähän varpaitasi ylös ja kohota mielikuvassa jalkateräsi niiden päällä olevaa putkea vasten. Aisti miten samalla polvien koukistajat aktivoituvat ja polvet pyrkivät taipumaan. Aisti sitten miten myös lonkan koukistajat aktivoituvat ja lantion pyörä lähtee pyörimään eteenpäin, jolloin rintalasta kohoaa ja niska pitenee. Tutki asiaa tekemällä useita toistoja. Olet tullut nyt tietoiseksi liiketoimintaketjusta varpaista päälakeen asti.

• Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post230

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 5

AsahiPosted by Timo Klemola Tue, June 27, 2017 13:40:43

Nykyään on paljon erilaisia menetelmiä, joissa ihmisiä ohjeistetaan istumaan tyynyllä ja keskittymään eri tavoin joko hengitykseensä tai muihin kokemuksiinsa. Puhutaan kontemplatiivisista menetelmistä tai mindfulness-perustaisista menetelmistä. Yksi niiden kaikkien yhteinen piirre on se, että niissä ei käytännössä lainkaan ymmärretä tai systemaattisesti tutkita sitä opetusta, mitä tällainen harjoitus kehon asennon ja kannattelun kannalta merkitsee ja pyrkii opettamaan. Tämä näkökulma voi olla mukana, jos opettajalla itsellään on kokemusta vaikkapa joogan tai asahin kaltaisista somaattisista menetelmistä.

Asennot opettavat aina myös kokemuksellista biomekaniikkaa ja kehon optimaalista kannattelua. On mahdotonta istua tyynyllä esimerkiksi kymmenen tuntia päivässä useiden päivien ajan, jos keho on huonossa asennossa. Oikeaa kehon linjausta ja rentoa asentoa oppii tavoittelemaan väkisin. Yksi kokemuksellinen malli, jonka tyynyllä istuja oppii on nk. ”kolmen pyörän malli”. Olen kuvannut tämän kirjassani ”Asahi – tietoisen liikkeen taito” asahin periaatteita käsittelevässä luvussa sivulla 99. Kehon kolme liikkuvaa osaa, pää, rinta ja lantio, voidaan hahmottaa kolmena pyöränä, jotka ovat kiinni toisissaan ikään kuin ristiin kulkevilla kiilahihnoilla. Toinen ajatus, on että kyseessä on kolmen rattaan kokonaisuus. Istu tuolin etureunalle, aseta lantio hyvään pystyasentoon ja kokeile seuraavaa. Työnnä hieman lonkkia eteenpäin ja anna lantion korin näin hienovaraisesti pyörähtää, aisti samalla, miten rintalastasi kohoa ja lavat laskeutuvat alaspäin. Tutki tätä vähän aikaa. Tuo sitten liike päähän asti. Tee sama, työnnä kevyesti lonkkia eteenpäin, aisti rintalastan kohoaminen ja aisti edelleen, miten voima kulkee niskasta ylös kohti päälakea, jolloin niska pitenee ja leuka vetäytyy hieman sisäänpäin. Tee paljon toistoja pienellä liikkeellä ja tutki tätä yhteyttä.

Tee sitten seuraava harjoitus: Vaihe 1. Seiso asahin lähtöasennossa polvet joustavina, lantio keskiasennossa, koko keho hyvin linjattuna. Aseta vasen kämmenesi alavatsalle ja oikea käden selkä taakse ristiluun päälle. Lähde siitä liikkeelle taivuttaen ja ojentaen polviasi. Jatka liikettä tasaisena virtana. Siis vajoat ja kohoat jatkuvana ja hitaana liikkeenä. Kiinnitä huomiosi siihen, mitä tapahtuu lantiossasi. Lantion pyörä alkaa myös pyöriä edestakaisin, häntäluusi ja häpyluusi vajoaa ja kohoaa myös vuorotahtiin. Jos tätä liikettä ei tapahdu, sinun on keskityttävä lantion seudun ja lonkkanivelten ympäristön rentouttamiseen. Asahissa lantio on saatava rennoksi ja irti niin, että se saavuttaa normaalit liikkeensä ja liikelaajuutensa.

Vaihe 2. Kun olet tietoinen lantion liikkeestä, jatka liikettä edelleen ja siirrä oikea kätesi selän takaa rintalastan päälle ja tule tietoiseksi, mitä tapahtuu rinnan alueella. Myös rinnan pyörä pyörii niin kuin se pyöri tuolilla. Kun jatkat jalkojen pumppaavaa liikettä huomaat, että kädet vuorotellen lähestyvät toisiaan ja vetäytyvät kauemmaksi toisistaan. Lantion ja rinnan pyörien tai rattaiden yhteys siis toimii.

Vaihe 3. Jatka vielä liike päähän asti. Tämä menee monimutkaiseksi. Kun aistit rinnan nousevan, jatka voima niskasta ylös ja anna leuan hieman vetäytyä. Tuolilla istuen harjoitus on helpompi tehdä ja selkeämpi. Seistessä tekee mieli tehdä liike hieman aaltomaisesti alhaalta ylös, jolloin yhteydet tuntuvat elastisilta.

Vaihe 4. Aseta kätesi rennosti niin, että sormet koskettavat reisiesi etupintaa ja jatka edelleen liikettä. Huomaa, miten ojentautuessasi reidet kiertyvät ulos ja vajotessasi ne kiertyvät sisään. Huomaa myös, miten sama tapahtuu käsivarsissasi. Kun vajoajat ja rintalasta putoaa, kädet kiertyvät sisäkiertoon ja kun ojennut, ne kiertyvät ulkokiertoa kohti. Huomaa myös, miten vajotessasi kädet lähentyvät toisiaan ja kohotessasi ne loittonevat toisistaan. Tee liikettä ja tule tietoiseksi koko tästä avautumisen ja sulkeutumisen perusmekaniikasta: avautuminen/ kohoaminen, ulkokierto, loittoneminen – sulkeutuminen/ vajoaminen, läheneminen.

Mietipä, mitä asahin liikettä harjoitus on alkanut muistuttaa. Simpukkaliikettä tietysti. Simpukkaliikkeessä on edellä kuvattu avautumisen ja sulkeutumisen perusmalli, mutta laajemmassa mittakaavassa.

Kun seuraavalla kerralla teet asahia yritäpä saada lantion ja rinnan palloja hieman pyörimään. Asahia näkee usein tehtävän niin, että vain polvet taipuvat ja ojentuvat, mutta selkä ei ole elävä. Selkä saadaan liikkeeseen mukaan hahmottamalla rinnan pallo ja antamalla sen hieman kiertyä liikkeen mukana. Liikkeen ei pidä kuitenkaan olla liian iso, jolloin kehon hyvä linjaus menetetään.

• Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post229

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 4

AsahiPosted by Timo Klemola Mon, June 26, 2017 11:44:49

Muistan vieläkin, kuinka innostunut olin, kun sain käsiini Jan Dieperslootin kirjan ”Warriors of Stillness. Meditative Traditions in the Chinese Martial Arts. Volume 1.” Tämä tapahtui vuoden 1995 tienoilla. Onneksi kirjassa oli hänen sähköpostiosoitteensa, joten saatoin kirjoittaa hänelle ja kutsua hänet Suomeen pitämään meille leirin yi quanista ja taijista. Vaikuttavin kokemus kirjaa lukiessani oli, kun yritin ymmärtää, mitä kirjassa tarkoitetaan ”mingmenin alueen täyttämisellä”. Mingmen on alaselän alue noin kehon painopisteen korkeudella. Kun tutkin tätä asiaa seisomalla kirjan ohjeiden mukaan, yhtäkkiä koko kehoni läpi värähti iso voima. Tätä nopeaa tai ”räjähtävää” voimaa kutsutaan kiinalaisissa taidoissa sanoilla ”fa-jing” tai ”fa-li”. Olin aivan ymmälläni. Mikä juttu tämä on. Kokeilin ja löysin saman uudelleen ja uudelleen. Suuntaamalla huomio oikealla tavalla mingmenin alueelle ja samalla ”täyttämällä” tämä alue lantion koria kevyesti kallistamalla, voima spontaanisti ikään kuin syöksähti koko kehon läpi eräänlaisella lantion nopealla ravistusliikkeellä. Tästä oli pakko saada enemmän selvää ja onnistuinkin kutsumaan Janin Suomeen heti samana kesänä.

Hän opetti meille monia asioita tuolla ensimmäisellä pitkällä leirillään. Teimme ensin pari päivää yi quania ja sen jälkeen viikon verran taijita. Taiji-osuudessa hän opetti pääasiassa oman opettajansa Cai Songfangin menetelmää, jossa pääasiassa seistiin wu-chi –asennossa, tehtiin keskilinjan liikkeitä ja harjoiteltiin lyhyttä Yang-tyylin liikesarjaa, joka oli Cain versio ”linnunpyrstöön tarttumisesta”. Janin mukaan Cai oli voittamaton push-handsissa ja oli saavuttanut taitonsa harjoittelemalla pääasiassa seisomista paikallaan kädet alhaalla riippuen (Wu-chi qigong), toistamalla keskilinjan liikkeitä ja harjoittelemalla hyvin lyhyttä Yang-perustaista liikesarjaa, ”linnun pyrstöön tarttumista”, johon oli tiukkaan pakettiin asetettu kaikki push-handsin perusliikkeet ja periaatteet.

Muistan kun sitten varmaan heti ensimmäisenä päivänä menimme Tampereella Sorsapuistoon harjoittelemaan ja teimme vähän push-handsia, olin aika epätoivoinen. Tajusin, että en ymmärrä push-handista vielä mitään. Hän hallitsi painopistettäni suvereenisti ja piilotti omansa niin, että en saanut siitä mitään otetta. Jan onneksi myös opetti kaikki ”salaisuutensa”. Ehkä keskeisin hänen opetuksensa, jonka jälkeen ymmärsin, mistä push-hand –harjoittelussa on kyse, oli tietoisuus keskilinjasta ja kyky hallita sen liikkeitä. Muistan, kun hän tuli sitten pari vuotta tämän jälkeen takaisin yhden oman opettajansa Sam Tamin kanssa takaisin Tampereelle jälleen leirin merkeissä, Sam Tam halusi että teemme push-handsia Janin kanssa, jotta hän vähän näkisi, mitä osaan. Sam ei itse koskaan kiinalaiseen tapaan antanut koskea itseään mitenkään vapaan push-handsin merkeissä. No, pari vuotta harjoiteltuani Janin oppien mukaan sekä seisten että keskilinjan liikkeitä tehden, ja tietysti push-handsia tehden, Jan ei enää pystynytkään viemään minua kuin haavanlehteä. Harjoitukset olivat tehneet tehtävänsä.

Teimme tuolla kesäleirillä joka harjoituksessa keskilinjan perusliikkeitä: painonsiirto, kierto, vajoaminen/kohoaminen lukemattomia määriä. Teimme niitä tasaseisonnassa ja askeleessa. Samoin opettelimme juurruttamaan parin työntövoiman keskilinjaa hallitsemalla. Teimme näitä harjoituksia Zenshindojon taiji-ryhmissä vuosia. Samalla harjoittelimme keskilinja-analyysia myös taijin liikesarjoissa. Sen avulla taijin liikkeistä tuli hyvin tietoista ja hyvin juurtunutta. Opettelimme juurruttamaan liikkeen antamalla keskilinja hienovaraisesti vajota. Tukijalan reisiluu tuntui ikään kuin vajoavan lonkan sisään. Myös lonkan rentous, nk. ”kuan” avaaminen liityy samaan asiaan.

Toin saman liikeanalyysin myös karateen, koska se auttoi myös karaten liikkeiden biomekaniikan analyysissä. Kehittelin tuohon aikaan myös erilaisia rentouttavia käsien pyörityksiä, jotka liittyivät keskilinjan liikkeisiin. Vein nämä ajatukseni vuonna 1997 kirjoittamaani kirjaan ”Zen-karate”, josta myös löytyy monia näistä harjoituksista, jotka nyt löytyvät asahin rentousosioiden liikkeinä.

Kun sitten kehitimme asahia ja itse laitoin kasaan asahin keskeisiä periaatteita, oli itsestään selvää, että keskilinja ja sen liikkeet tulisivat mukaan myös tähän systeemiin. Ne olivat auttaneet itseäni niin paljon kehon asennon ja liikkeen ymmärryksessä, että halusin viedä tätä asiaa myös asahin kautta eteenpäin. Olen kuvannut keskilinjan perusharjoitukset asahi-kirjoissani. Tiedän, että tällaiset harjoitukset voivat olla aluksi tylsiä, mutta tekemällä säännöllisesti keskilinjaharjoitteita, voi kehittää itselleen liiketietoisuuden ja kyvyn analysoida liikettä, oli se mikä vain. Keskilinjan kolmen perusliikkeen: painonsiirto, kierto, vajoaminen/kohoaminen lisäksi kannattaa tutkia myös keskilinjan kallistusta ja taivutusta. Kallistunut keskilinja pysyy suorassa, taipunut keskilinja ei tarkoita sen katkeamista, vaan taipuneessa keskilinjassa koko kehon yhteys säilyy.

• Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post228

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 3

AsahiPosted by Timo Klemola Sat, June 24, 2017 13:56:16

Kuvaan usein kehon ”kolmen jousen mallia” kuvalla 1. Se yrittää näyttää, miten keho koostuu kolmen ”jousen” kokonaisuudesta: jalat, selkä/ keskivartalo ja kädet. Koko kehon voima saadaan esiin yhdistämällä nämä kolme jousta yhteen avautuvaan tai sulkeutuvaan liikkeeseen. Kuvan ympyrät näyttävät tämän jousisysteemin liittymäkohdat, jotka pitää sitoa oikein, jotta voima kulkisi jousista jousiin. Samalla ne perustelevat, miksi näissä kohdissa nk. neutraaliasennot tai keskiasennot ovat tärkeitä.

Kuva 1.

Etsiessäni tähän asiaan liittyvää materiaalia asahin teemakoulutusta varten törmäsin netissä UKK-instituutin tutkijoiden (Juha Koskela ym.) esitykseen ”Biomekaniikan perusteet” ja kuvaan 2.

Kuva 2.

Kuvassa on vedetty yhteen, missä liikeketjun osissa tarvitaan nivelten stabiliteettia ja missä liikkuvuutta. Kun liikutaan alaraajojen varassa, tarkoitus on siirtää kehon painopistettä johonkin suuntaan. Jotta saamme painopisteen liikkumaan, tarvitaan voimaa, ja tuki, jota vasten voima tuotetaan. Tarvitaan myös voimanvälitysketju painopisteen ja tukipinnan välille. Tätä kutsutaan myös liikeketjuksi tai kineettiseksi ketjuksi. Painopisteen ympäristön, siis keskivartalon on oltava tukeva, jotta voiman ja vastavoiman välitys onnistuu alustaan ja takaisin. Myös linjaus alustasta painopisteelle tulee olla mahdollisimman suora. Lantion neutraaliasennon tarkoitus on juuri tämä: tarjota stabiili elementti voiman siirrossa lattiasta painopisteelle ja myös suunnata tätä voimaa optimaalista linjaa pitkin. Kuva näyttää hyvin, miten keho on rakentunut vuorotellen liikkuvista ja stabiileista elementeistä mahdollistaen näin tehokkaan toiminnan. Nilkan on oltava liikkuva, koska alusta voi olla kalteva mihin suuntaan vain; lonkan on oltava liikkuva, jotta voimme jalalla siirtää painopistettä mihin suuntaan vain jne.

Sama tukevuus vaaditaan hartiarenkaalta. Kun voima viedään esimerkiksi työnnössä käsiin asti, hartiarenkaan neutraaliasento, joka vielä tuetaan painamalla hartioita kevyesti alas, auttaa voiman siirtämisessä käsiin niin, että voima ei vuoda siitä väärään suuntaan. Lantion kohdalla voima voi vuotaa painopisteestä ohi, jos lantio on väärässä asennossa. Hartioiden kohdalla voima voi vuotaa taakse, jos lavat eivät ole painettuna oikealla tavalla kylkikaaria vasten. Tämä idea on helppo löytää asettamalla itsensä etunojapunnerrusasentoon. Jos lavat irtoavat, voima ei välity yhtenäisenä ylävartalosta käsiin.

Yi quan on outo laji. Siinä kaikki tämä on paketoitu yhteen harjoitukseen (zhan zhuang), jossa seistään kuvitellun pallon kanssa. Päätämme asahinkin kaikki sarjat niin. Suosittelen asahin harrastajaa seisomaan tässä asennossa joskus vähän pidempään. Vasta pidempiaikainen pallon kanssa seisoskeleminen alkaa vahvistaa edellä kuvattuja yhteyksiä ja synnyttää kokemusta koko kehon yhtenäisestä voimasta.

• Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post227

Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka, osa 2

AsahiPosted by Timo Klemola Thu, June 22, 2017 12:06:35

Tutkimme tuossa pari viikkoa sitten yhden teemalauantain ajan asahia ja kokemuksellista biomekaniikkaa. Yksi kehon hallinnan tärkeä periaate on kehon hyvä linjaus. Kehon hyvä pystylinjaus ei tarkoita selän asettamista aina luotisuoraan maahan nähden. Käytän itse ”funktionaalisen keskilinjan” käsitettä ja tarkoitan sillä sitä, että keskilinjan asento riippuu siitä mitä teemme, toiminnastamme, siinä mielessä se on ”funktionaalinen”. Alla oleva kuva havainnollistaa asiaa.

Kuvassa a on tyypillinen karaten junzuki/ oizuki –tyyppinen asento, missä jalat ovat suhteellisen pitkässä asennossa ja selkä pidetään luotisuorassa maata vasten. Tätä asentoa näkee myös nykyaikaisissa kiinalaisissa kamppailutaidoissa, esimerkiksi taijissa, joista on tullut esteettisellä ulkomuodolla kilpailevia urheilulajeja. Tällainen asento ei ole funktionaalinen, jos siinä on tarkoitus tuottaa voimaa eteenpäin, niin kuin esimerkiksi karaten lyönnissä on. Asento ei salli kunnollista lantion neutraalisentoa, jolloin takajalasta ylös ja eteen tuleva voima suuntatuu helposti ohi selästä ja vartalon painopisteestä kuvan c osoittamalla tavalla. Tämä synnyttää alaselkään voimakkaan rasituksen. Olen itse särkenyt selkäni harjoittelemalla tällä tavalla karaten tekniikkaa kymmeniä vuosia. Tämä on yksi syy, miksi monet karaten harrastajat ovat hajottaneet selkänsä.

Itse opin jalan ja selän suoran linjauksen lantion neutraaliasennon avulla vasta, kun tutustuin taijihin ja nimenomaan sen vanhoihin, klassisiin muotoihin. Niissä opetetaan aina voiman suoraa linjausta jaloista selän kautta käsiin kuvan b tavalla. Kun takajalan polvi on sopivasti taipuneena, lantio voi asettua neutraaliasentoonsa, ja voima jalasta voidaan suunnata suoraan kohti painopistettä ja selän kautta käsiin.

Olin joskus kaksikymmentä vuotta sitten opettamassa taijia Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueelle. Muistan, että kun opetin heille lantion neutraaliasennon tärkeyttä, heidän valmentajansa selitti minulle, miten sama asia on tärkeää luistelussa. Hän totesi, että monella naisella oli tässä oppimisen paikka, koska monet heistä luistelivat lantio notkolla taakse. Silloin luistelupotkun voima menee ohi painopisteestä, selkään tulee iso rasitus, voima vuotaa painopisteen ohi, jota vartalo sitten kompensoi ylimääräisillä liikkeillä. Lantion neutraaliasento on siis myös luistelutekniikan perusta.

Jos vapautan voimaa eteenpäin esimerkiksi työnnössä tai karaten iskun tapaisessa liikkeessä, optimaalinen voiman tuotto edellyttää kolmea asiaa: 1. Kehon oikea linjaus. Lantion on oltava keskiasennossa, jotta voima kohdistuu jaloista ylös kehon painopisteen kautta selkään ja sieltä käsiin. 2. Liikemekaniikan hallinta. Koko kehon voima saadaan aikaan vain, jos minulla on taito tuottaa sitä jaloista, vartalosta ja käsistä yhtä aika, siis nk. ”kolmen jousen” malli. 3. Jännityksen tuotto. Jotta voin vapauttaa voimaa, minun on kyettävä jännittämään koko kehoni liikkeen taakse. Tämä liittyy lihasten hermotukseen ja voimaharjoitteluun. Kun nämä kolme asiaa toteutuvat yhdessä, tuotan voimaa liikkeeseen optimaalisella tavalla.

Asahissa pyrimme opettelemaan kaikkia näitä kolmea periaatetta.

• Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post226