Yi quanPosted by Timo Klemola Wed, June 20, 2018 14:17:15Innostuin pitkästä aikaa pitämään päivän seminaarin yi quanista.
Tässä joitakin ajatuksia leiristä ja sen sisällöstä, siitä, mitä yritin
leirillä opettaa. Leirin teema oli ”on vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin
ja yang”. Yritin viedä tämän teeman läpi jokaisen harjoituksen. Kiinalaisilla
on tapana käyttää äärimmäisen yleisiä käsitteitä. Mitä yleisempiä käsitteet
ovat, sitä vähemmän niillä on selitysvoimaa. Ne voidaan myös tulkita
lukemattomilla eri tavoilla. Tämä pitää paikkaansa juuri sellaisten käsitteiden
kohdalla kuten ”avautuminen”, ”sulkeutuminen”, ”yin” ja ”yang”. Tästä syystä on
tärkeää, että jos tällaisia käsitteitä käyttää, ne pitää määritellä selkeästi
ja yksiselitteisesti. Tähän liittyy myös
tarve kuvata jokin malli tai malleja, joiden avulla käsitteet tulevat
ymmärrettäviksi. Kiinalaisissa kamppailutaidoissa puhutaan hyvin usein
avautumisesta ja sulkeutumisesta tai käytetään käsitteitä yin ja yang.
Jos nyt yi quanin kohdalla todetaan, että ”on vain
avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang”, niin mihin nämä käsitteet tässä
yhteydessä viittaavat. Kyse on koko
kehon liikkeen ja voiman käytön biodynaamisesta kuvauksesta. Ihmisen keho
voidaan nähdä yhdenlaisena vipuvarsijärjestelmänä, jossa nivelet ovat kuin
avautuvia ja sulkeutuvia ovia. Mallissa siis avautumisen ja sulkeutumisen
käsitteet viittaavat siihen, ovatko niveliä ympäröivät luut avautumassa kuten
ovi, jolloin raaja pitenee, vai sulkeutumassa, jolloin raaja lyhenee. Kun siis
sanotaan, että koko keho on avautumassa, sillä tarkoitetaan että kaikki sen
nivelet ovat yhtäaikaisesti ojentuvassa liikkeessä. Kehon sulkeutuessa tapahtuu päinvastoin:
raajat supistuvat. Kaikki tämä tapahtuu myös selkärangassa ja siis
keskivartalossa, vaikka tähän kehon osaan vipuvarsimalli ei niin hyvin sovi.
Malli antaa myös menetelmän tietoisen liikkeen oppimiseksi. Kun pyrin tekemään
koko kehon avautuvaa liikettä, voin tarkistaa kehoni liikkeen nivel niveleltä
ja tulla tietoiseksi esimerkiksi sellaisista kohdista kehossa, missä liikettä
ei tapahdu. On hyvä tarkistaa, mitä tapahtuu jaloissa, mitä vartalossa, mitä käsissä,
avautuvatko tai sulkeutuvatko kaikki rakenteet, vai onko jokin nivel
paikallaan.
Käsitteet yin ja yang voivat tarkoittaa mitä tahansa
vastakkaista asiaa. Teemalauseessamme ne tarkoittavat jännityksen ja rentouden
vaihtelua. Samaan viitataan kamppailutaidoissa myös käsitteillä ”täysi” ja
”tyhjä”, tosin niillä voi olla myös muita merkityksiä, kuten se, miltä painon
jakautuminen tuntuu.
Yi quanissa harjoitellaan siis koko kehon liikettä, jossa
keho vapauttaa tai käyttää voimaa ojentuessaan ja supistuessaan ja tämä voiman
käyttö tapahtuu jännittämällä ja rentouttamalla kehon
lihas/jänne/kalvorakenteita. Kun huomaa,
että tämähän on itse asiassa yleinen kuvaus ihmisen liikkumisesta ylipäänsä,
ymmärtää, miksi yi quania harjoittelevat vaikkapa kalligrafikot ja monet muut.
Hyvin yleisellä tasolla harjoitus on siis niiden perusperiaatteiden tutkimista,
mistä ihmisen liike yleensä ottaen muodostuu.
Otin leirillä lähtökohdaksi nelivaiheisen progression, jonka
läpi yi quanissa käydään ja jota eri sen harjoitusmetodit pyrkivät
tukemaan. Nämä vaiheet ovat: 1. Muoto.
Tällä tarkoitan oikean rakenteen oppimista. Tämä liittyy sekä kehoon että
mieleen. Kehon tasolla opetellaan kehon optimaalinen rakenne, jossa kehon eri
osat liittyvät hyvin toisiinsa ja kokonaisuus opitaan linjaamaan käytettävän
voiman tai maan vetovoiman suuntaan. Mielen tasolla tämä liittyy tapaan käyttää
mielikuvia. 2. Mekaniikka. Kun keho liikkuu, voima otetaan koko kehosta. Se
vaatii liikkeen biomekaniikan ymmärtämistä. Tässä ovat avautumisen ja
sulkeutumisen käsitteet keskeisiä. Liikkeessä keho joko avautuu tai sulkeutuu
(yksinkertaistettuna). 3. Voima. Mukaan liitetään voiman harjoittelu ottamalla
mielikuvan kautta mukaan liikkeeseen vastus. Käytännössä tämä tarkoittaa
lihas/jänne/kalvorakenteiden eksentristä jännitystä. 4. Voiman vapauttaminen
rentouden ja jännityksen vaihtelun kautta. Tässä mukaan otetaan elastisen
vastuksen mielikuva ja sen kautta synnytetään kehoon elastista, kuminauhan tai
jousen tavoin jännittymään ja rentoutumaan kykenevää voimaa.
Harjoittelimme tätä nelivaiheisen progression ideaa zhan
zhuangissa ja shi-lissä ja tutkimme, miten siitä syntyy mittakaavan ja nopeuden
muutoksella fa-li. Harjoittelimme saman progression myös askeleessa, jonka oppiminen
voidaan samalla tavalla hahmottaa nelivaiheiseksi prosessiksi.
Zhan zhuang
(1.) Seisomisessa oikea muoto ja rakenne harjoitetaan
”rakennemielikuvien” avulla. Sijoitetaan pallot eri puolille kehoa ja pyritään
rentoutumaan niiden kanssa hyvään asentoon. Kolmen jousen malli auttaa oikean
rakenteen, mutta myös liikkeen hahmottamisessa. Aluksi on tunnistettava ja
vahvistettava jousien liittymäkohdat eli lantion asento ja hartialinjaus ovat
tärkeitä. Lantio on ”istuva” ja painavien lapojen mielikuva aktivoi kehon selän
puolelta. Käsiä ei kannateta hartioilla vaan selkä ja jalat on saatava tähän
mukaan.
(2.) Seistessä oikea mekaniikka, avautuminen ja
sulkeutuminen tulevat mukaan, kun siirrytään ”liikemielikuviin”. Tämä on
monelle harrastajalle vaikea asia, kun pitäisi liikkua ja käyttää voimaa, mutta
liike ei saisi näkyä paljon ulos. Puhe ”sisäisestä liikkeestä” viittaa siihen,
miten eri voiman suuntia harjoitettaessa kehon rakenteet jännittyvät ja
rentoutuvat vuorotellen. Rakennemielikuviin ei pitäisi jäädä jumiin pitkäksi
aikaa. Vuosi on hyvinkin tarpeeksi. Yi quanin seisomisharjoittelun tulisi olla
pääasiassa dynaamista, voimien suuntien tutkimista ja kahdeksan perusvoiman
harjoittelua. Kahdeksan perusvoimaa muodostuvat kolmiulotteisen koordinaatiston
linjoista: eteen-taakse, oikea-vasen, ylös-alas. Kaksi viimeistä voimaa
muodostuvat avautumisesta ja sulkeutumisesta, missä kaikki voimat ovat läsnä.
Tämän hahmottamisessa auttaa laajenevan ja supistuvan pallon mielikuva.
Jokaisessa voiman suunnassa on hahmotettava, onko keho avautuvassa vai
sulkeutuvassa liikkeessä. Seistessä pienien liikkeen annetaan olla pieni, mutta
selkeä. Erityisesti on huomattava, mitä tapahtuu jaloissa, koska jalkojen voima
voi unohtua helposti.
(3.) Voima tulee kuvioon mukaan, kun liikemielikuvaan
otetaan vastus. Harjoittelimme vastuksen mukaan ottamista Wang Xhiangzhain
usein viljelemällä mielikuvalla, missä irrotetaan jänteet luista. Tämä on hieno
ja konkreettinen mielikuva, mikä antaa myös elastisuuden idean eli siirtää
harjoituksen saman tien myös edellä kuvaamani progression neljännelle (4.)tasolle:
voiman vapauttamiseen elastisen jännityksen ja rentouden vaihtelun avulla.
Jänteiden irrottaminen luista tapahtuu kuvittelemalla
nivelten ja luiden muodostama kolmiorakenne, jossa jänteet kulkevat nivelen yli
ja kiinnittyvät vastakkaiseen luuhun. Jänne voidaan irrottaa mielikuvassa irti
nivelestä ja kuvitella, että luiden ja nivelen muodostamasta kolmiosta tulee
ikään kuin jousi, jonka jänne on elastinen. Rakensimme tämän idean koko kehon
läpi alhaalta ylös aloittaen nilkan edessä olevan jänteen nostamisesta ylös
polvi-päkiä –linjalle. Seuraavaksi nostimme polven takana sijaitsevan jänteen
kantapää-lonkka –linjalle. Näin etenimme koko kehon läpi, jolloin tuloksen on
voimakas tietoisuus koko kehon elastisesta ja joka suuntaan avautumaan
pyrkivästä voimasta. Tällä tavalla voima voidaan ikään kuin ”nostaa ylös” ja
jäädä siihen lepäämään tai sitä voidaan dynaamisesti tutkia antamalla voiman
hienovaraisesti elää jännitys-rentous –akselilla. Koko keho tuntuu tässä
harjoituksessa ikään kuin koko kehon läpi kulkevien elastisten jänteiden
nipulta, joka sisältää potentiaalin valtavaan voimaan. Kun voima nostetaan näin
ylös, se pyrkii purkautumaan miltei automaattisesti.
Shi-li
Shi-lin harjoittelu on aluksi sitä, että on opittava
liikkumaan (1.) oikeassa rakenteessa ja (2.) oikealla mekaniikalla. Tässä
vaiheessa vastuksella ei ole niin väliä. Oikea rakenne liikkeessä tarkoittaa
kehon hyviä linjauksia ja erityisesti lantion ja hartialinjan asettamista
oikein sitomaan kehon ”kolme jousta” toisiinsa niin, että tuloksena on koko
kehon liike ja voima. Sitten otetaan mukaan (3.) voima käyttämällä vastuksen
mielikuvaa. Aluksi vastus on tasainen, esimerkiksi vedessä liikkuva lankku. Tässä
vaiheessa on tärkeää erottaa toisistaan jokaisen voiman suuntaan liittyvä kehon
mekaniikka eli avautumisen ja sulkeutumisen vaihtelu. Staattisen voiman
mielikuva, esimerkiksi lankku, muuttuu hiljalleen antamaan elastista voimaa.
Tämä tapahtuu, kun kehollisesti ymmärretään, mitä tapahtuu liikesuunnan
vaihtuessa. Tässä tulee tärkeäksi myös sitten tui-shou –harjoituksissa aivan
olennainen periaate, miten tiedostaa oman painopisteen ja liikuteltavan lankun
painopisteen suhde toisiinsa liikkeessä. Tämän suhteen elävyydestä syntyy
elastinen voima, kun lankku vielä jatkaa matkaansa ja oma painopiste jo alkaa
siirtyä toiseen suuntaan. Tämä on yksi esimerkki myös nk. ”ristiriitavoimasta”.
(4.) Kun painopiste halutaan siirtää elastisen voiman
harjoitteluun, on syytä vaihtaa myös mielikuvat jousiksi tai kuminauhoiksi tai
kumipalloiksi. Nämä mielikuvat, kun ne palauttavat mieleen, miltä esimerkiksi
jousen tai kuminauhan elastisuus tuntuu, auttavat löytämään saman tuntemuksen
ja mekaniikan omasta kehosta. Jokaista edellä kuvattua neljää vaihetta
kannattaa tutkia kaikkien kahdeksan voiman suuntaan. Tällä tavalla ajateltuna
harjoitus pitää sisällään heti 4x8 eli 32 harjoitusta, joiden päämäärä on eri.
Koska rakenne ja mekaniikka ovat aika lailla sama asia, syntyy oikeastaan 3x8
eli 24 harjoitusta, jotka voidaan erottaa toisistaan. Käytännössä, kun voiman
elastisuus on löytynyt, ei enää tehdä muita vaiheita vaan liikesuunnat
harjoitetaan aina elastisella voimalla, mikä on yi quanille tyypillinen
voimankäytön tapa, jonka löytämiseen harjoitus tähtää, ja jota nopeuttamalla ja
liikkeen mittakaavaa tutkimalla voidaan myös siirtyä fa-lin harjoittelemiseen.
Fa-li
Juuri edellä kuvatussa mielessä fa-li on sama asia kuin
shi-li. Harjoitusprosessissa ei pidä tehdä eroa näiden kahden asian välillä.
Ero syntyy vain liikkeen nopeudesta, pituudesta ja jännityksen ja rentouden
intensiteetistä. Fa-lin tutkiminen tarkoittaa shi-lin tutkimista eri tavoin
näissä edellä mainituissa mittakaavan ulottuvuuksissa. Kun liikkeen elastisuus
on löydetty, saatu siis jännityksen ja rentouden vaihtelu toimimaan ja
liitettyä liikkeen oikeaan mekaniikkaan, siis avautumiseen ja sulkeutumiseen,
kannattaa lähteä liikkeelle lisäämällä liikkeen nopeutta. Liike pidetään suhteellisen
pitkänä, mutta nopeus kasvaa, jolloin myös liikkeen loppua kohden lisääntyvä
jännitys kasvaa. Kannattaa nopeuttaa liikettä hitaasti ja etsiä se raja, mihin
asti pystyy menemään niin, että jännitys ja sitä seuraava rentous pysyy
hallinnassa. Hiljalleen liikkeen pituutta voi alkaa lyhentää, mutta täysin ”nollaliikkeeseen”
ei kannata mennä ennen kuin pystyy vapauttamaan voiman vaikkapa ”tuuman iskuun”.
On vaikea pitää kehon mekaniikka oikeana kun liike nopeutuu,
voima lisääntyy ja liikkeet lyhenevät. Siksi shi-li –harjoituksia on tehtävä
paljon. Liikemekaniikka avautumisen ja sulkeutumisen vaihteluineen ajetaan
sisään toistamalla liikesuuntia lukemattomia kertoja sekä zhan zhuang että
shi-li –harjoituksissa. Joskus on hyvä tehdä ensin shi-li –harjoitusta ja
lyhentää liikerata siitä niin, että päädytään seisomaan niin, että liike jatkuu
sisäisesti jännityksen ja rentouden vaihtuessa koko kehossa. Yi quanin
oppimisprosessissa kannattaa kulkea kumpaankin suuntaan: pienestä liikkeestä
kohti laajaa liikettä ja päinvastoin, laajasta kohti pientä. Aina on kuitenkin
tärkeää, että liike, vaikka se olisi kuinka pieni tahansa, tuntuu koko kehossa,
erityisesti jaloissa.
Moca-bu
On tärkeää, että askeleet tehdään samalla ajatuksella kuin,
mistä edellä on ollut puhetta. Askeltyöskentely on aina shi-li –harjoitusta,
jossa koko keho on mukana. Askelharjoituksissa on erotettava myös edellä
kuvatut neljä vaihetta. Ensin harjoitellaan liikkeen (1.) muoto ja (2.)
rakenne. Tässä käytetään esimerkiksi jalkapohjan alla pyöritettävän rullan
mielikuvaa. Kehon linjaukset on asetettava hyvin ja on sidottava hyvin lantio
ja hartialinja antamalla kehon vajota ja pudottamalla häntäluu ja lavat. ”Käärmeaskeleessa”
on erotettava selkeästi kehon avautuminen ja sulkeutuminen. Ensimmäinen vaihe
voi olla, että sulkeutuminen vaihtuu avautumiseksi, kun liikkuva jalka ohittaa
tukijalan. Myöhemmin, kun tämä on opittu, avautuminen voi tapahtua, kun
liikkuvan jalan päkiä osuu maahan. Muista: kun päkiä osuu maahan, voima
vapautuu. Muista myös, että tämä voima on koko kehon spiraalivoimaa, jossa
takajalka työntää painon etujalalle, joka jousenomaisesti nostaa voiman ylös
selkää pitkin kohti päälakea.
Yi quanissa tätä harvoin korostetaan, mutta teimme myös
harjoitusta, missä tutkimme sitä, miten voima kulkee kehossa ristiin. Kun oikea
jalka astuu eteen ja paino siirtyy sille, vasen käsi ”täytyy” ja oikea ”tyhjenee”.
Seuraavassa askeleessa tapahtuu päinvastoin ja askeleen aikana muutos tapahtuu koko
kehossa. Tyhjä ja täysi menevät kehossa ristiin. Taijissa tämä periaate
korostuu, mutta myös yi quanissa se on läsnä. Esimerkiksi tui-shoun
perusmuodossa, missä edetään parin kanssa säännöllisin askelin ja säännöllisin
käden pyöritysliikkein rytmi on se, että kun astun eteen vasemman jalan, painan
voimalla parin käden alas oikealla kädelläni. Kun vasen jalkani siis täyttyy,
myös oikea käteni täyttyy. Seuraavassa askeleessa osat vaihtuvat. Samaa
periaatetta voi tutkia yksin tehtävässä askelluksessa kiinnittämällä huomion
siihen, miten askeleen aikana voimat kulkevat kehossa ristiin ja miten ne
sitten ilmenevät käsissä painon vaihtuessa toiselle jalalle.
Askellusharjoitusta ei kannata tehdä pitkään ilman käsien
aktiivista liikettä. Ehkä muutaman kuukauden voi harjoitella pitäen kiinni
kuvitelluista kaiteista, mutta kun askeleen muoto alkaa hahmottua, kannattaa ottaa
mukaan voimien suunnat kuten shi-lissä. Samoin shi-litä ei kannata tehdä
pitkään paikallaan vaan kannattaa ottaa mukaan askeltyöskentely. Sama pätee
myös fa-lihin. Fa-litäkin kannattaa harjoitella mieluummin askeliin liitettynä
kuin paikallaan. Yleensä ottaen askeltyöskentely on yi quanin perusta, mikä jää
helposti liian vähäiselle harjoittelulle.
Askeleeseen otetaan mukaan (3.) voima vaihtamalla mielikuva esimerkiksi liikkumiseksi savessa. Silloin teemme todella "kitka-askelta". Voima on tässä vaiheessa staattista ja mielikuvan avulla opitaan jännityksen mukaan ottaminen liikkeeseen. Kun on opittu käyttämään jännitystä askeleessa, opetellaan (4.) jännityksen ja rentouden vaihtelu. Se tehdään vaihtamalla jälleen mielikuvaa nilkkojen ja polvien välissä olevaksi kumipalloksi (sulkeutuva voima) ja nilkkojen ympärillä olevaksi kuminauhaksi (avautuva voima). Näin edeten askeleista tulee eläviä ja voimakkaita ja nopea askel vastaa fa-litä.
Kävimme leirillä läpi edellä kuvatulla tavalla yi quanin
yksin tehtävien harjoitusten perusteet.
Jos emme koskaan testaa tekniikkaamme tai seisomisemme rakennetta parin
kanssa, emme voi tietää, teemmekö perusharjoitteitakaan oikein. Siksi tui-shou –harjoitukset
ovat yi quanissa aivan olennaisia. Ilman siinä tapahtuvaa testausta voimamme
voi olla tyhjää ja taitomme vain kuvittelua. Yhtenä päivänä emme tänne asti ehtineet, mutta
ehkä se on sitten seuraavan leirin aihe.


AsahiPosted by Timo Klemola Wed, March 28, 2018 19:56:17Uusin asahi-kirjani alkaa olla valmis. Vielä pitää ottaa kuvat ja löytää kustantaja. Tuo prosessi saattaa vielä kestää vuoden verran, mutta suurin työ on nyt takana. Alla kirjan johdanto, josta selviää kirjan sisältö, joka tuskin enää paljon muutuu.
Johdanto
Tämä kirja on jatkoa kahdelle edelliselle asahia
käsitteleville kirjoilleni: Asahi –
tietoisen liikkeen taito (Docendo 2014) ja Asahi II – syväsukellus kehomieleen (Docendo 2016). Asahi-menetelmä
perustuu kolmeen liikesarjaan, joista kahta ensimmäistä käsittelin
perusteellisesti edellä mainituissa kirjoissa. Tässä kirjassa syvennyn
tarkemmin asahin kolmanteen liikesarjaan. Kuvaan kirjan ensimmäisessä luvussa jokaisen
liikkeen kuudesta näkökulmasta tai tasosta. Perusteissa
tarkastelen liikettä aloittelijan näkökulmasta. Annan liikkeen suorittamisen perusohjeet.
Sen jälkeen syvennyn liikkeiden yksityiskohtiin,
jotka tulevat tärkeiksi, kun asahia on harrastettu vähän pidemmän aikaa.
Kolmanneksi osiossa mieli mukaan,
annan vinkkejä, miten voi paremmin pitää huomion suunnattuna liikkeiden
yksityiskohtiin ja liikekokemukseen. Tämä asahin taso, missä keskitytään
erityisesti huomion suuntaamiseen ja mielen harjoittamiseen, käy tärkeämmäksi,
kun harrastaja edelleen etenee asahi-taidossaan. Neljänneksi kuvaan liikkeelle
yhden tai useamman liikevariaation. Liikkeiden variaatiot auttavat ymmärtämään
perusliikettä, mutta tuovat mukanaan harjoitteluun myös vaihtelua. Ne opettavat
myös analysoimaan asahin liikkeitä ja osoittavat kohti asahin luoviakin
liikemahdollisuuksia. Viidenneksi annan opettajille ohjeita liikkeiden
kohdista, mitkä saattavat olla harrastajille vaikeita. Kuudenneksi ja
viimeiseksi olen kirjoittanut jokaiseen liikkeeseen liittyen muutaman
runonomaisen säkeen, eräänlaisen arvoituksen, jonka avulla asahin harrastaja
voi vielä pyrkiä syventämään ymmärrystään asahin syvemmistä tasoista. Asahi ei
ole vain terveysliikuntaa, vaan se on monitasoinen ja harjoituksen myötä
jatkuvasti syvenevä somaattinen menetelmä, joka antaa harrastajalleen
terveyttä, mutta myös kehon hyvään kannatteluun ja voimantuottoon liittyviä
taitoja.
Kirjan toisessa luvussa palaan asahin liikeperiaatteisiin.
Olen käsitellyt niitä kaikkia jo aiemmissa kirjoissa, mutta nyt annan jokaiseen
periaatteeseen liittyvän liikesarjan. Nämä periaatteisiin liittyvät liikesarjat
toimivat samalla tavalla kuin asahin varsinaisetkin sarjat, antavat mallin ja
muistille tuen, jonka avulla periaatteita on helppo opetella ja kerrata. Ilman
näitä liikeperiaatteita ja niiden noudattamista asahi kadottaa luonteensa ja
muuttuu pelkäksi terveysjumpaksi. Olen tässä luvussa ajatellut erityisesti asahin
opettajia, joilla on haastava tehtävä opettaa liikuntaa, joka näyttää päällisin
puolin helpolta, mutta jonka oikeaoppinen tekeminen vaatii vuosien työn. Asahi
ei ole vain fyysisten liikkeiden suorittamista, jotta saisimme niiden
terveysvaikutukset, vaan se on taito, jossa opetellaan monia syvällisiä kehon
hyvään linjaukseen ja kannatteluun sekä voimantuottoon ja huomion suuntaamiseen
liittyviä periaatteita. Asahi on ensisijaisesti taito ja liikekokemus, mikä
syntyy asahin liikkeiden ja niiden taustalla olevien periaatteiden
saumattomasta yhteydestä. Tämä luku antaa erityisesti asahin ohjaajille
työkaluja näiden periaatteiden opettamiseen ja omaksumiseen, mutta myös
edistyneet asahin harrastajat saavat luvusta välineitä oman asahi-taitonsa
kehittämiseen.
Kolmannessa luvussa keskityn asahiin tietoisen liikkeen
näkökulmasta. On monia tapoja harjoittaa liikkeen ja kehon aistimisen avulla
huomion suuntaamista. Tämä asahin taso liittää asahin vanhoihin joogan,
qigongin tai taijin tapaisiin vanhoihin meditatiivisiin perinteisiin. Yhdellä
tasolla asahi on yksi liikemeditaation muoto. Olen käsitellyt kehomielen
harjoittamista tietoisuustaitojen näkökulmasta tarkemmin kirjassani Mindfulness – tietoisuuden harjoittamisen
taito (Docendo 2013), johon tästä teemasta kiinnostuneiden lukijoiden
kannattaa tutustua. Tuossa kirjassa pyrin antamaan laajemman historiallisen ja
filosofisen viitekehyksen siitä, mihin tällainen kokonaisvaltainen kehon ja
mielen harjoittaminen yleisemmin liittyy. Kysehän on yhdestä itsensä tutkimisen
ja itsensä kasvattamisen tavasta. Harjoittamalla kehomieltään ihminen pyrkii
aina ymmärtämään paremmin itseään ja ihmisenä olemista yleisemmin. Tässä
kirjassa näkökulmani on tekninen. Annan tässä luvussa useita konkreettisia
tapoja, miten mieli pidetään kohdistuneena kehon liikkeeseen ja sen
vivahteisiin.
Tietoiseen liikkeeseen liittyy kaksi perustavaa näkökulmaa,
joita kumpaakin käsittelen tässä luvussa. Ne ovat (1) tietoisuus liikkeestä ja
(2) liikkeen sisäinen kontrolli. Liiketietoisuus tarkoittaa, että aistimme
liikkeen tuntemusta liikeradan jokaisessa pisteessä. Liikkeen aistiminen, kehon
”kinestesia” on ikään kuin kartta, josta voimme oppia näkemään aina pienempiä
ja pienempiä yksityiskohtia. Se tekee tietoisen liikkeen harjoittamisen
erittäin mielenkiintoiseksi ja motivoivaksi. Liikekokemus on siis syvenevä.
Liikkeen sisäisellä kontrollilla tarkoitetaan sitä, että liikettä ohjataan
hallitusti sen liikeradan jokaisen pisteen kautta. Hyvin helposti liike menee
eteenpäin automaattisesti. Tästä automatiikasta tietoisessa liikkeessä pyritään
pois. Tarkoituksena on löytää eräänlainen hienovarainen tahdonponnistus tai
tahdonvoima, jolla liikettä ohjataan jatkuvasti ja tietoisesti eteenpäin. Tämä
vaatii liikkeen radikaalia hidastamista ja jatkuvaa huomion tietoista
suuntaamista. Kyseessä on eräänlainen katkeamaton ja saumaton kehon ja mielen
yhtäaikaisen ponnistuksen ylläpito. Tämä on myös syy siihen, miksi tietoinen
liike toimii harjoituksena jossa liikutaan kehon ja mielen erillisyydestä kohti
kehomielen yhteyttä.
Neljännessä luvussa käsittelen voima- ja kunto-asahia. Kirjassani
Asahi –tietoisen liikkeen taito, sen
neljännessä luvussa käsittelin jo voima-asahin periaatteita. Kuvaan tässä
luvussa tarkemmin Syvä-asahin kunto-sarjan ja anna sille myös variaatiosarjan.
Kunto-asahissa ajatus on, että asahin liikkeitä voi tehdä myös niin
dynaamisesti, että syke nousee peruskuntotasolle. Kuntosarjan voi tehdä esimerkiksi
puolessa tunnissa niin, että syke pysyy koko tämän ajan peruskuntotasolla.
Käytännössä se tarkoittaa syketason vaihtelua noin välillä 110 – 130. Kuntosarja
nostaa sykettä, mutta vahvistaa myös jalkoja, koska monissa liikkeissä sykkeen
nosto syntyy siitä, että liikkeessä käydään kyykyssä. Kyykyn syvyyden voi säädellä
omien voimien mukaan. Annan tässä luvussa ohjaajille myös muutaman esimerkin
siitä, miten voima- ja kunto-asahi-tunnin voi rakentaa.
Kirjassani Asahi II –
syväsukellus kehomieleen kuvasin, miten asahin perusliikesarjan voi tehdä
tuolilla istuen. Vein sarjan myös netin YouTube-palveluun. Sarjaa käytetään
paljon erityisesti senioriryhmissä. Käsillä
olevan kirjan viidennessä luvussa annan tavan, miten asahin perusliikesarjan
voi tehdä lattialla maaten tai vaihtoehtoisesti vuoteessa. Liikesarjalla on
monia sovelluksia. Asahin perussarjat tehdään seisten ja jos jalkavoimaa ei
ole, ne saattavat tuntua raskailta. Siksi voi olla joskus paikallaan jatkaa
tekemistä tuolilla istuen. Aina emme myöskään pysty istumaan tuolilla. Voimme
joutua vuodepotilaaksi. Vaikka olisimme sidottuja vuoteeseen, se ei tarkoita,
että emme voisi tehdä mitään liikuntaa. Koko liikesarjan tekemine voi olla
liian rasittavaa, mutta aina voi valita liikkeen tai liikekokonaisuuden, mitä
pystyy tekemään. Tässä luvussa kuvaan asahin perussarjan liikkeistä sellaisia
variaatioita, että ne soveltuvat maaten tehtäviksi. Myös asahin
ryhmäharjoituksessa voi tulla tilanteita, että ohjaaja haluaa teettää joitakin
liikkeitä makuulta. Luvussa kuvattu liikesarja antaa tähän malliesimerkkejä.
Kuudennessa luvussa annan ohjaajille vinkkejä, miten voi
rakentaa mielenkiintoisen ja monipuolisen asahi-tunnin. Luvusta saavat vinkkejä
myös sellaiset aktiiviset ja kokeneet asahin harrastajat, jotka haluavat ohjata
asahin perusteita esimerkiksi työpaikoillaan työtovereilleen. Asahi on
rekisteröity tuotemerkki ja kaupallisia ryhmiä voivat ohjata vain koulutetut
asahi-ohjaajat. Mikään ei kuitenkaan estä kokeneiden asahin harrastajien
vetämästä esimerkiksi työpaikoillaan taukoliikuntatuokioita. Asahi perustuu
liikesarjoihin, jolloin mikä tahansa asahi-tunti voi aina koostua niistä.
Joskus on hyvä idea irrottaa liikesarjoista esimerkiksi kolmen liikkeen
”moduuleja” ja koostaa niiden avulla harjoitus, joka kohdistuu eniten vaikkapa
niska-hartiaseutuun. Toimistotyöläisille tällaisten lyhyidenkin
liikekokonaisuuksien tekeminen päivittäin työpäivän lomassa olisi erityisen
tärkeää. Jatkuva istuva työ jumittaa helposti niska-hartiaseudun ja selän.
Seitsemännen luvun nimi on ”Asahin tie ja taito”. Nostan
siinä esiin yleisiä teemoja siitä, millaista on asahi-taidon harjoittaminen. Kuvaan
asahia somaattisena menetelmänä ja selitän, miten asahi liityy sellaisiin idän
liikeperinteisiin, joissa taitoa harjoitellaan erilaisten muotojen avulla. Japanilaiset
käyttävät tästä käsitettä kata, kiinalaiset
käsitettä quan. Asahissakin
liikkeiden ja liikesarjojen samana pysyvä muoto mahdollistaa liikkeiden ja
niiden harjoittamisen syvällisen ymmärryksen. Jos liikkeet aina vaihtuvat,
niiden tarkoitusta on vaikea ymmärtää.
Olen laittanut asahin kaikki perussarjat nettiin
YouTube-kanavalleni, josta asahin harrastajat voivat helposti katsoa
mallisuorituksen. Myös tämän kirjan materiaaleja löytyy samasta paikasta. Asahi
on kymmenessä vuodessa levinnyt yhdeksi suosituimmista liikuntamuodoista kansalais-
ja työväenopistoissa. Erityisesti opistojen kurssien kautta asahi on
tavoittanut ja joka vuosi tavoittaa tuhansia hyvinvoinnistaan kiinnostuneita
suomalaisia. Asahin ohjaajat tekevät arvokasta työtään myös monilla
terveydenhuollon alueilla. Asahia käytetään kuntoutuksessa, fysioterapiassa,
kivunhoidossa, mielenterveystyössä, seniorityössä, eritysryhmien liikunnassa
jne. Tämän kirjan myötä kolmiosainen
kirjasarjani asahi-menetelmästä, sen muodoista ja perusteista saa päätöksen.
Pidän näitä kolmea kirjaa asahin käsikirjoina, jotka toivottavasti kuluvat
kulmistaan hiirenkorville tiedonhaluisten ohjaajien ja aktiivisten harrastajien
käsissä.


AsahiPosted by Timo Klemola Wed, March 21, 2018 12:04:44Lyhyt huomio asahista ja työergonomiasta
Ergonomia on laaja käsite, joka liittyy siihen, miten
ihminen voi työskennellä erilaisissa olosuhteissa ja vuorovaikutuksissa
erilaisten välineiden kanssa mahdollisimman turvallisesti ja terveyttään ja
hyvinvointiaan ylläpitäen. Työssä syntyy
helposti erilaisia vammoja ja rasitustiloja, jos työvälineet tai työtilat ovat
työhön epäsopivia tai jos työtä tehdään väärissä työasennoissa tai vääriä
liikeratoja noudattaen. Ergonomiassa
etsitään siis työasentojen, työliikkeiden, työvälineiden ja työympäristön yhteensovittamista
niin, että työskentely voi tapahtua turvallisesti ja terveellisesti. Jos nämä
edellytykset toteutuvat, myös työn tehokkuus voi parantua.
Jos ajatellaan asahia ergonomian kannalta, se liittyy
silloin työasentoihin ja työliikkeisiin. Ergonomian kannalta voidaan myös
ajatella, että työn ohessa tehty taukoliikunta lisää ihmisen kykyä suorittaa työnsä
turvallisesti ja terveellisesti. Asahissa opettelemme kehon hyvää pystyasentoa
ja sen hyvää linjausta niin, että voimme tuoda tämän taidon myös muihin arjen
askareisiin kuten istumiseen, kävelemiseen, nostamiseen jne. Samoin opettelemme voiman tuottoa koko
kehosta. Yleinen virheemme on, että käytämme voimaa vain käsillämme, kun
voisimme ottaa voiman myös jaloista ja vartalosta. Asahi opettaa meille siis työergonomian
kannalta keskeisiä kehon asennon ja liikkumisen periaatteita.
Ergonomiaoppaat tunnistavat hyvän pystylinjauksen
merkityksen, mutta eivät tunnista sitä, että tätä periaatetta voidaan ja pitää
harjoitella, jotta siitä tulisi automaattinen tapa kantaa kehoa ja työskennellä
keholla. Sama pätee voimantuottoon. Tunnistetaan kyllä, miten esimerkiksi
nostoissa pitää säilyttää pystylinjaus ja ottaa voima jaloista, mutta sitä, että
tätäkin periaatetta voidaan harjoitella yksinkertaisten voimisteluliikkeiden
yhteydessä, ei yleensä tunnisteta.
Yleinen ajatus näyttää olevan, että työntekijälle voidaan
opettaa oikeat asennot ja työn liikeradat ja niitä pitää sitten pystyä heti
noudattamaan. Ajatellaan, että ergonomisissa periaatteissa kyse on tiedosta,
joka voidaan siirtää helposti kirjan tai päivän koulutuksen avulla. Ei siis
huomata sitä, että kyse on taidosta, joka vaatii pitkäaikaista harjoitusta ja
toistoa, että siitä tulisi automaattista. Koko harjoittelun ideaa ei näytä
ergonomiaoppaista löytyvän. Tiedon ja taidon eron tunnistaminen näyttää olevan
yleisemminkin kulttuurissamme hukassa. Monesti kuvittelemme tietävämme asian,
vaikka emme taidakaan sitä.
Asahi tarjoaa monipuolisen kehoa avaavan ja voimistavan menetelmän,
ikään kuin alustan, minkä avulla on helppo harjoitella kehon käytön ergonomian
kannalta keskeisiä taitoja. Samalla asahi antaa helpon taukoliikuntamenetelmän,
joka auttaa palauttamaan kehon ja mielen (kehomielen) työn rasituksista. Koska
asahia voi harjoitella koska tahansa ja missä vain, mitään välineitä ei tarvita
ja liikkeet tehdään yleensä pystyasennossa, asahi on mitä parhain ergonomisia
periaatteita opettava liikuntamuoto.


MuutPosted by Timo Klemola Thu, November 30, 2017 13:21:58Taidon opettaminen ei ole vain taidon siirtämistä. On
tietysti iso työ, että oppii ensin kopioimaan taidon niin, että pystyy
siirtämään sen seuraavalle sukupolvelle, mutta tämä taidon taso on taitojen
opettamisessa vasta ensimmäinen vaihe. Japanilaisessa perinteessä erotetaan
kolme taidon vaihetta: su, ha ja ri. Su tarkoittaa muodon kopioimista
mahdollisimman tarkasti, ha tarkoittaa muodon soveltamista oman kehomielen
ominaisuuksiin, vahvuuksiin, taipumuksiin, jolloin muotoa voi muuttaa. Kolmas
vaihe ri tarkoittaa muodosta irtaantumista, jolloin taito toteutuu täysin
vapaasti. Tämän kolmivaiheisen prosessin ajatellaan kestävän ihmisen koko
eliniän, vaikka harjoitus olisi aloitettu jo nuorena.
Olen itse opettanut erilaisia taitoja lähtien karatesta
sieltä 1970-luvun alusta päätyen asahiin, jonka kehitimme noin kymmenen vuotta
sitten. Tämän pian 50-vuotta kestäneen matkan varrella olen oppinut taidon
opettamisesta muutaman yleisen asian, joita pidän tärkeinä. Ensimmäinen niistä
on ”opiskelemalla ja tutkimalla opettaminen”.
Tarkoitan tällä sitä, että opettaja on aina myös oppilas ja
tässä mielessä opettajaa ei ole. Harjoittelu on aina yhdessä opiskelua
oppilaiden kanssa. Taidot (taitojen ja taiteiden tiet, jap. do) ovat loputtomia
ja opettajat ja oppilaat kulkevat samaa tietä, vaikka katsovatkin sen maisemia
ehkä hieman eri kohdasta. Jos tie on loputon, se tarkoittaa, että se ei lopu
koskaan. Taito ei ole koskaan loppuun opittu. Silloin myös opettajan
auktoriteetti rakentuu hänen oman harjoittelunsa ja taitonsa varaan. Siksi olen
aina korostanut, että opettajan on harjoiteltava enemmän kuin oppilaansa.
Rankka vaatimus, mutta vain se takaa seuraavan tärkeän kohdan, joka tuntuu ehkä
itsestään selvältä, mutta ei sitä ole: ”Opettajalla on oltava jotain
opetettavaa, jotakin sanottavaa”.
Muistan yliopistolla, kun olin filosofian assistenttina
kymmenen vuotta, opiskelijoiden joskus kyselleen, miksi assistentti ei opeta.
No, virkaani ei kuulunut varsinaista opetusvelvollisuutta, mutta suurin osa
assistenteista opetti silti ja nostivat siitä tuntiopetuskorvauksen. Miksi en opettanut?
Koska en kokenut, että minulla olisi ollut mitään sanottavaa. Pidin vain
muutaman luennon niistä liikunnan ja kehollisuuden filosofian teemoista, joista
tein tutkimusta, mutta muuten en halunnut opettaa. Tietysti yliopistossa suurin
osa opetusta on perinteen siirtämistä sukupolvelta toiselle, filosofiassakin,
mutta erityisesti filosofiassa olen aina kokenut, että jos aukaisee suunsa, pitäisi
olla jotain sanottavaakin, että ei riitä se, että vain toistaa sitä, mitä on
ajateltu. Se toteutuu harvoin
akateemisessakaan maailmassa.
Itämaisten taitojen opettamisessa nämä periaatteet ovat
suuri ongelma. Olen kokenut sen koko elämäni ajan käytännössä kaikissa
lajeissa, mitä olen opettanut.
Erityisesti japanilaisissa taidoissa omaan ajatteluun ei kannusteta,
yleensä ottaen sitä ei sallita. Vaaditaan, että seurataan taidon ja erityisesti
taitoon liittyvän tyylin tarkkoja muotoja.
Viitaten tuohon, mitä edellä kerroin taidon kolmesta tasosta, niin
japanilaiset ajattelevat yleisesti, että länsimaiset voivat oppia vain taidon
ensimmäisen tason, mutta eivät missään nimessä viimeistä. Vain japanilaiset
voivat ymmärtää taitojensa syvimmän tason ja länsimaisia sinne ei edes päästetä.
Tämä aiheuttaa monia ilmiöitä. Kirjallisuutta löytyy jo nykyään aiheesta
paljon.
Itse havahduin harjoiteltuani karatea noin 35 vuotta ja
opetettuani sitä jo yli 30 vuotta, että japanilaiset opettajat eivät olleen
opettaneet meille länsimaalaisille edes harjoittamamme tyylin peruskäsitteitä
ja perusharjoitusmuotoja lainkaan. Harjoittelimme eräänlaista vesitettyä,
länsimaistettua ja kilpaurheiluun sovellettua karatea. Tosin, samaa tekivät
monet japanilaiset itsekin.
Ymmärrettyäni tämän masennuin ensin, mutta sitten suivaannuin ja päätin
kirjoittaa näistä harjoituksista kirjan ja julkaista se englanniksi netissä,
jotta tulevat sukupolvet eivät joutuisi kokemaan samaa. Niin sitten teinkin.
Tutkimalla opettamiseen liittyy myös, että ei sitouduta yhden
opettajan tai valmentajan opettamisen tai tekemisen tapaan. Varsinkin kun
puhumme vanhoista taidoista, ne ovat erittäin rikkaita muodoiltaan,
periaatteiltaan, historialtaan ja opetustavoiltaan. Yksi opettaja opettaa vain
omaa näkemystään taidosta. Jos haluaa oppia taitoa syvemmin, on tutkittava
perinnettä laajemmin. On kaivettava esiin kaikki materiaali, mitä on
mahdollista löytää. Vain siten voi vertailla ja ymmärtää sitä perinnettä tai
perinteen linjaa, mitä itse opiskelee. Tällainen perusteellinen tutkimus astuu
kuvaan, kun omaa perinnettä on harjoitettu ehkä kymmenkunta vuotta, jolloin
perusasiat alkavat olla kunnossa. Ilman tällaista tutkimusmatkaa päätyy vain
kopioimaan omaa opettajaansa.
Olen yrittänyt tutkia koko kehomielelläni kaikkia niitä
taitoja, mitä olen myös harjoittanut ja opettanut: karatesta taijin, yi quanin ja zenin kautta asahiin. Tätä
tutkimustyötä olen myös yrittänyt jakaa muille kaikissa näihin taitoihin liittyvissä
kirjoissani. Työ on edelleen kesken, mutta jotakin olen saanut siitä
kiteytettyä Syvä-asahiin, johon viime vuosina olen eniten panostanut.


MuutPosted by Timo Klemola Mon, November 06, 2017 13:08:29Voi olla, että tämä matka ei päätykään koskaan. Kesän
samaanikuvioiden ymmärtämiseksi tuli hankittua pari kirjaa myös kirjamessuilta.
Tarja osti minulle joululahjaksi Risto Pulkkisen Suomalainen kansanusko -
Samaaneista saunatonttuihin. Anna-Leena
Siikalan Suomalainen samanismi on
vielä kesken. Sen seuraksi ostin messuilta hänen toisen kirjansa Itämerensuomalaisten mytologia. Nyt olen
Pulkkisen kirjaa lukenut kolmanneksen ja on todettava, että mielenkiintoista on
ollut. Suomalainen mielenmaisema avautuu uudella tavalla.
Erityisen mielenkiintoista on ollut lukea Pulkkisen
kirjasta, miten suomalaiset ovat ajatelleet, että ihmisellä on kaksi tai kolme
sielua. Pulkkinen kutsuu niitä ruumissieluksi, vapaasieluksi ja
haltijasieluksi. Ruumissielua on kutsuttu myös henkisieluksi. Kyseessä oli
elämää ylläpitävä voima, eräänlainen elämänvoima. Itselleni tuli yllätyksenä,
että suomalainen kansaperinne tuntee saman käsitteen kuin kiinalaiset, jotka
kutsuvat elämää ylläpitävää voimaa sanalla qi (ch’i) (japaniksi ki). Tämä
elämänvoima on edelleen kiinalaisen lääketieteen peruskäsite. Suomalaisillekin
se merkitsi jotakin, jonka poistuessa ruumista ruumis kuolee. Sitä on kutsuttu
myös henkisieluksi. Kuollut ruumis on hengetön. Kun henki lähtee, ihminen
kuolee. Henki lähtee ihmisestä viimeisessä henkäyksessä. Pulkkinen kirjoittaa,
että ”se ei ollut luonteeltaan persoonallinen ’olento’ vaan todellakin
eräänlainen elämänvoima.”
Seuraava Pulkkisen huomautus oli vielä jännittävämpi.
Pulkkinen kirjoittaa: ”Sukukansat ovat käyttäneet siitä samakantaisia ilmaisuja,
kuten hing eestissä tai jen marissa. Useammin ruumissielua on
sukukielissä kuitenkin tarkoittanut suomen löyly-sanalle
sukua oleva ilmaisu (lievla
pohjoissaamessa, lol komissa, lul udmurtissa, lili tai lele mansissa, lil hantissa tai lélek unkarissa). Muinaissuomalaiset ovat siten saattaneet nimittää
ruumissielua myös löylyksi.”
Tästä tulee mieleen monta asiaa. Muistan kerran, kun
istuimme yi quan opettajani Zhang Changwangin kanssa suomalaisen saunan
löylyissä ja totesin hänelle leikilläni, että eiväthän suomalaiset mitään
seisomisharjoitusta (zhan zhuang) tarvitse, hehän oppivat tuntemaan qin
saunassa. Zhang ei huumorilleni lämmennyt ja oli sitä mieltä, että kyllä
seisomistakin tarvitaan. Mutta nyt
tajuan selkeämmin, että ajatukseni ei ollut ollenkaan outo, päinvastoin. Löyly nostaa
esiin kehon lämmön, sen sisältä huokuvan elinvoiman. Saunassa voi tuntea kehon
lämpimän sykkeen. Kiinalaiset kutsuvat tätä herkistyneessä kehotietoisuudessa
esiin nousevaa kokemusta qiksi. He nostavat sen esiin usein liikunnan avulla.
Suomalaiset tuntevat saman kokemuksen löylyn ansiosta. Ei ole mikään ihme, että
löylyn esiin nostamaa kokemusta, kehon sykkivää elinvoimaa, on kutsuttu myös
samalla nimellä. Ulkoisen lämmön ja sisäisen lämmön ero onkin tavallaan
illuusio. Löylyä ovat kummatkin.
Toinen yllättävä ja kiehtova tieto oli Pulkkisen kuvaus ”vapaasielusta”,
joka kantoi ihmisen yksilöllistä persoonaa, lähinnä suomalaisten käsitys tämän
sielun jälleensyntymisestä. Suomalaisilla on ollut usko, että sielut voivat
syntyä uudelleen oman sukunsa parissa niin kauan kuin muisto heistä on
tallella. Aika hieno käsitys, johon en myöskään ollut aiemmin törmännyt. Tämä
sielu tuli ja meni aika vapaasti, häipyi ruumiista mm. unen aikana. Siksi
ihmistä ei pitänyt liian äkisti herättää, että matkoilla oleva sielu ehtisi
palata ruumiiseen.
Haltijasieluksi kutsuttiin ihmisen hyvinvointia ylläpitävää
ulottuvuutta, jota saatettiin kutsua nimillä hahmo, haamu tai aave. Haltijan
poistuminen saattoi aiheuttaa ihmisen sairastumisen. Haltia saattoi näyttäytyä
myös kaksoisolentona, etiäisenä.
Etiäisistä Pulkkinen toteaa, että ”etiäisilmiö on ollut saamelaisilla
tunnetumpi kuin suomalaisten parissa, ja se on saamelaisilla yhä elävää perinnettä
(pohjoissaamen ovdasas, edelläkävijä)."
Hauskasti Pulkkinen toteaa, miten suomalaisten usko
erilaisiin maahisiin, kanssaeläjiin, haltijoihin ym. alkoi vähentyä sitä
mukaan, kun maatalous koneellistui, eikä vähiten, kun sähkövalot maaseudullakin alkoivat lisääntyä.


AsahiPosted by Timo Klemola Fri, November 03, 2017 11:45:42”Niska-hartia –osio.
1. Hartianpyöritys. Hartian pyörittäminen tai itse asiassa minkä kehon osan
tahansa pyörittäminen koko kehon liikemekaniikalla oli asia, jota olin paljon
harjoitellut taijin yhteydessä. Erityisesti chen-tyylin nk. ”silk reeling
excersice” (chan si gong) on tämän harjoituksen taustalla.”
On hartian pyöritystä ja hartian pyöritystä.
Muistan yhden leirin Jalamon Ilpon salilta Turusta, missä
eräs kiinalainen opettaja pyysi minua näyttämään vähän taiji-liikesarjani
alkua. Aika taisi olla 90-luvun puolta väliä. Leiri oli muistaakseni karate-leiri, mutta
opettaja oli sekä karaten että Yang-tyylin taijin opettaja. Tein työtä
käskettyäni ja näytin muutaman liikkeen. Hänen kommenttinsa oli jäätävä: ”This
is not taiji, this is taiji-mechanics.” Olin kuitenkin aika tyytyväinen hänen
kommenttiinsa, koska tuolloin pyrin kovasti ymmärtämään juuri taijin
mekaniikkaa, ja se näkyi läpi. Kokenut taijin tekijä pystyy toteuttamaan taijin
mekaaniset periaatteet niin pieninä ja sisäisinä, että niitä on miltei mahdoton
havaita. Tämä on myös se syy, miksi niitä on myös niin vaikea oppia, varsinkin
kun kiinalaisessa opetustavassa ei paljon selitetä, vain tehdään.
90-luvulla saattoi jo netistä löytää artikkeleita monista
taijihin liittyvistä teemoista. Silloin tosin ei ollut Googlea, käytettiin Alta
Vistaa ja muita hakukoneita. Löysin
netin kautta Mike Sigmanin ja hänen taijin mekaniikkaa käsittelevät
artikkelinsa. Ne olivat tuohon aikaan poikkeuksellisia. Niissä Sigman pyrki
avaamaan kiinalaisia käsitteitä länsimaisen mekaniikan ja fysiikan avulla.
Erityisesti hän pyrki selittämään taijissa keskeistä ”peng” –käsitettä kehoon kohdistuvien voimien
ja niiden suuntaa kuvaavien vektorien avulla.
Hän kuvasi, miten parin työntövoima otetaan vastaan manipuloimalla hänen
voimansa vektorien suuntaa ja ohjaamalla ne oman kehon kautta jaloista
maahan. Tuohon aikaan tämä oli
radikaalia, koska kiinalaiset eivät koskaan selittäneet käsitteitään näin.
Yleensäkään he eivät selittäneet, vaan näyttivät. Minua Sigmanin analyysit
auttoivat paljon ymmärtämään koko kehon liikemekaniikkaa, mitä taijissa ja itse
asiassa muissakin kamppailutaidoissa pyrittiin toteuttamaan. Koko 90-luvun pyrin ymmärtämään kiinalaisiin
ja japanilaisiin kamppailutaitoihin liittyvää mekaniikkaa ja voimantuottoa ja
kirjoitin teemasta paljon. Zen-karate –kirjassani käsittelin tätä teemaa
karaten kannalta ja Zenshindojon Huomioita-lehteen kirjoitin useita tätä teemaa
käsitteleviä artikkeleita. Sitä mukaan kun aloin asia ymmärtämään pyrin sitä
myös opettamaan. Pidin tuohon aikaan paljon parin päivän mittaisia ”sisäisen
voiman mekaniikkaa” käsitteleviä leirejä kamppailutaitojen harrastajille.
Jossain vaiheessa hakeuduin myös yhdelle Mike Sigmanin
leirille, jonka hän piti Lontoossa. Jos oikein muistan, siellä teimme myös
chen-tyylin ”silk reeling” (chan si gong) –harjoituksia. Peng-linja piti oppia
säilyttämään liikkeen joka pisteen aikana. Liike saattoi olla käden, hartian
tai vaikka lonkkanivelen pyöritys. Ideana oli että jos pari työntää
pyöritysliikkeen aikana sinua, niin opit pitämään hänen voimansa maahan
suunnattuna ympyräliikkeen jokaisesta pisteestä. Samalla opit ottamaan koko
kehon voiman maasta asti liikkeen jokaiseen pisteeseen. Tällä idealla asahinkin
hartianpyöritys tulisi tehdä.
”Silk reeling” tarkoittaa silkkilangan kelausta tai
puolausta silkkitoukan kotelosta. Silkkilanka on hyvin ohutta, jolloin liikkeen
pitää olla tasaista ja jatkuvaa ilman pysähdyksiä, jotta lanka ei katkeaisi.
Tällaista pitäisi olla myös taijin/ asahin liikkeen. Samalla liikkeen tulee olla koko kehon
liikettä jaloista vartalon kautta käsiin.
Itseltäni meni kymmenkunta vuotta harjoitusta ja tutkimusta,
että opin tämän liikkumisen tavan. Koko tämä ”sisäisen voiman mekaniikka”
löytyy nyt asahin liikkeiden taustalta. Nyt puhun ”kokemuksellisesta
biomekaniikasta”, millä tarkoitan samaa asiaa, mutta korostan asian
kokemuksellista luonnetta. Tätäkään
asahin periaatetta ei tulisi ottaa liian kevyesti. Hartiaakin voi pyörittää siis
monella tavalla.

”Simpukkaliike. Kehitin sen avautumisen ja sulkeutumisen
taidon opettamiseksi. Zen-karate -kirjassani yritin opettaa tätä avautumisen ja
sulkeutumisen mekaniikkaa karateihmisille.”
Tämä on oikeastaan jatkoa tuohon
edelliseen tarinaan. Taijin ”klassikoissa” todetaan, että ”on vain avautuminen
ja sulkeutuminen, yin ja yang”. Muistan
joskus 90-luvun lopussa kysyneeni Zhangilta, yi quan –opettajaltamme, miten
avautumisen ja sulkeutumisen käsitteet kuvaavat yi quania. En enää tarkasti
muista hänen vastaustaan, mutta idean muistan: siinä on kaikki. Kaikkien
kamppailutaitojen perusmekaniikka voidaan kiteyttää noihin käsitteisiin. Se
tarkoittaa silloin sitä, että jos ei ymmärrä avautumisen ja sulkeutumisen
periaatteita, ei myöskään ymmärrä koko kehon liikkeen mekaniikkaa.
Mutta jotta voidaan sanoa, että
jokin liike on avautuva tai sulkeutuva, pitää ymmärtää, mikä avautuu ja mikä
sulkeutuu. Pitää olla mielessä malli, johon nämä käsitteet liittyvät. Olen
kirjoittanut tästä asahi- kirjoissani ja esimerkiksi blogi-sarjassani ”Asahi ja
kokemuksellinen biomekaniikka” . Koska ihmisen keho on niin monimutkainen,
malleja voi olla monia. Itse käytän sekä ”kolmen jousen mallia” että
”vipuvarsimallia”. [Ks. blogi.] Toisen mallin avulla on helpompi selittää
joitain liikkeitä kuin toisen. Asian tekee vielä monimutkaisemmaksi se, että
kehon kolme ”jousta” voivat olla yhtä aikaa erilaisessa liikkeessä: yksi jousi
voi avautua samalla kun kaksi muuta jousta sulkeutuvat jne.
Kehitin simpukkaliikkeen
yhdenlaiseksi avautumisen ja sulkeutumisen periaatteiden malliksi. Nyt
jälkikäteen pitää todeta, että taisin tehdä siitä liian monimutkaisen, koska
liikkeessä käsien ja selän sulkeutuminen ja avautuminen ovat selkeitä, mutta
käsien liike voidaan tehdä monella erilaisella avautumisen ja sulkeutumisen
idealla. Toisaalta se ei haittaa, vaan antaa tekijälle mahdollisuuden tiedostaa
vielä tarkemmin käsien liikkeiden vaiheita. Teimme tämän liikkeen asahin
alkuaikoina aika pystystä, siis vajoamis- ja sulkeutumisvaiheessa emme menneet
kovin alas. Itse teen nykyään liikkeen laajempana ja vajoan syvään alas, jotta
jalatkin saavat liikkeessä hyvän voimaharjoituksen. Jos liikkeen tekee lyhyempänä, on mahdollista
antaa kaikkien jousien avautua ja sulkeutua yhtä aikaa.
Tähän vielä lopuksi vähän
googlaamista vaativa asahi-koan: sulkeutuminen = fleksio + adduktio +
sisärotaatio; avautuminen = ekstensio + abduktio + ulkorotaatio.
”Päänkääntö. Tämä on suoraan ba-duan-jin –sarjan liike.”
Perustin asahin ensimmäisen sarjan
ensimmäisen suunnitelman kiinalaiseen ba-duan-jin – liikesarjaan. Olin oppinut
sen zen-opettajani Engaku Tainon Italian
Orvietossa sijaitsevassa zen-luostarissa, kuten olen jo kertonut. Ba-duan jin on yksi Kiinan tunnetuimmista
qigongin muodoista. Kiinassa on satoja qigong-koulukuntia, jotka jakautuvat
karkeasti kolmeen luokkaan harjoituksen päämäärän mukaan. On olemassa
terveydellisiä, kamppailutaitoihin liittyviä ja uskontoihin liittyviä qigongin
muotoja tai koulukuntia. Ba-duan-jin on tyypillinen terveysharjoitus, vaikka
siinä onkin joitakin kamppailullisia ulottuvuuksia. Tainon kanssa teimme sitä
zen-harjoituksena eli puhtaasti liikemeditaationa.
Ba-duan-jin tarkoittaa ”kahdeksaa
brokadia” eli kauniisti kirjailtua silkkikangasta. Liikkeitä sarjassa on siis kahdeksan.
Kyseessä on erittäin vanha harjoitus. Ensimmäiset maininnat siitä löytyvät jo
1100-luvulta. Koska kyseessä on jo noin 1000 vuotta vanha harjoitus, siitä on
olemassa lukemattomia versioita. Jokaisesta liikkeestä on huimasti erilaisia variaatioita.
Kirjoitin kirjan ”Taiji – liikettä
hiljaisuudessa, hiljaisuutta liikkeessä” vuonna 1989. Esittelin siinä taijin
24-askeleen liikesarjan, mutta myös Tainolta oppimani version ba-duan-jin
–liikesarjasta. Teimme sitä taiji-tunneilla ja opetin sen myös
karateoppilailleni. En saanut kaikkia kahdeksaa ba-duan-jinin liikettä asahin
perusliikesarjaan, koska muut asahin työryhmän jäsenistä (Ilpo, Ykä ja Keijo)
pitivät liikkeitä liian vaikeina, mutta neljä nykyisistä asahin perussarjan
liikkeista ovat siitä peräisin, joista yksi on tämä päänkääntöliike.
Kyseessä on neljäs ba-duan-jinin
liike ”Käännä pääsi ja katso taakse.” Alkuperäinen liike ei sisällä jalkojen ja
selän avautuvia ja sulkeutuvia liikkeitä. Lisäsin ne siihen, jotta liike
noudattaisi ”sisäisen voiman mekaniikkaa”. Pään kiertovenytykseen ja käsien ja
vartalon venytykseen tuli luonnollisesti ojentuva ja avautuva liike. Tästä
loogisesti seurasi, että välivaihe on sulkeutuva ja vajoava. Alun perin opetin
ja tein tämän liikkeen kädet niin kuin olin sen itse oppinut Tainolta, jolloin
kädet nousevat ylös käden sisäsyrjät, siis peukalon puoleiset syrjät ylöspäin
ja laskevat kämmenet alaspäin. Muut rupesivat tekemään sitä samalla käsien
liikkeellä kuin teimme hengityksen lyhyen tasausliikkeen. Ero oli pieni ja
annoin olla.
Löysin netistä liikkeelle nimeksi
myös ”Viisas pöllö kääntää päänsä ja katsoo taakse.” Tästä muistui mieleeni
eräs asahi-ohjaajien koulutus, missä eräs osallistuja kertoi lähteneensä
edellisestä koulutuksesta kotiinsa autolla ja hän oli matkalla huomannut, miten
niska oli täysin vapaa ja pää kääntyi kuin pöllöllä. Tämä olisi varmaan ”asahia
autoilijoille” –sarjan perusliike.
”Selkäosio. 1. Kierto ja työntö. Alkuperäisessä
suunnitelmassani simpukkaliike oli ainoa selkäliike. Päätimme, että jokaisessa
osiossa on kolme liikettä, joten piti miettiä kolme selkäliikettä.
Ensimmäiseksi liikkeeksi tuli Ilpon jostakin hänen qigong-sarjastaan poimima
liike. Alun perin siihen liittyi kierron lisäksi sivutaivutus taakse, kun pallo
työnnettiin yläviistoon taakse. Yhtäaikainen takataivutus ja kierto eivät ole
terveellisiä selälle ja liikettä muutettiin niin, että jätettiin takataivutus pois.
2. Sivutaivutus ja 3. Pallon kierto.
Nämä tulivat ba-duan-gin liikesarjan yhdestä monimutkaisesta liikkeestä, joka
päätettiin jakaa kahtia: sivutaivutukseen ja pallon kiertoon. Alkuperäisessä
ba-duan-gin liikkeessä sivutaivutus tehdään kurottamalla vuorotellen kumpaakin
kättä korkealle ylös. Siitä muodostui sivutaivutus. Pallon kiertoliike on sama
kun osa tästä ba-duan-gin liikkeestä.”
Käsittelen tässä kaikki
selkäliikkeet yhdessä nipussa, koska ensimmäisen liikkeen historiallista
taustaa en tunne. Ilpo ehdotti tätä liikettä ja se muistaakseni perustui
johonkin Ilpon oppimaan qigong-sarjaan, jota en tarkemmin muista. Kaksi
seuraavaa selkäliikettä, selän sivutaivutus ja selän kierto tulivat Tainolta
oppimastani ba-duan-jinin liikkeestä. Kyseessä oli ba-tuan-jinin kuudes liike
”Ojenna kätesi maata kohti ja tartu varpaisiin.” Liike sellaisena kuin sen
esittelin oli työryhmän mukaan liian vaikea ja päädyimme jakamaan sen kahtia:
sivutaivutukseen ja vartalon kiertoon. Olen liittänyt alkuperäisen käsien ylöskurottamisliikkeen
asahin tuoliversion selkäsarjaan. Teimme aikoja sitten myös asahin
”toimistoversion”, jossa selän sivutaivutus tehdään myös näin eli vuorotellen
ylös kurottaen ja kylkeä venyttäen. Napataan omena korkean puun oksasta.
Asahin taustaa, osa 17
”Tasapaino-osio. 1.
Piirrä jalalla ympyrää. Alkuperäinen ehdotukseni oli yi quan –askel. 2.
Noustaan päkiöille ja venytetään. Tämä liike oli taas suoraan ba-duan-jin
–sarjasta. 3. Pallon nosto ja venytys. Keijo ehdotti tätä liikettä. Hän oli
tehnyt sitä tai vastaavaa jo aiemmin karaten yhteydessä.”
Tämä tarina
läheneekin sitten loppuaan. Olemme jo asahin perussarjan viimeisessä osiossa,
joka koostuu kahdesta tasapainoliikkeestä ja yhdestä venytyksestä.
Alkuperäisessä suunnitelmassani asahin ensimmänen taso sisälsi kuusi erillistä
osiota, joista yksi oli ”terveyskävely”. Monet kiinalaiset qigong-koulut
sisältävät erilaisia askellusharjoituksia. Hidas askel on myös taijin ja yi
quanin yksi perustava harjoitusmenetelmä. Kummassakin lajissa askel erotetaan
yleensä omaksi harjoituksekseen ja sitä tehdään myös irrallaan muista
harjoituksista ja muodoista. Hidas askel opettaa välttämättä hyvää tasapainoa
ja vahvistaa jalkoja, koska siinä joutuu välttämättä seisomaan pitkiä aikoja
yhdellä jalalla. Koko taijin liikesarja on jatkuvaa seisomista yhdellä jalalla,
koska askellus on niin hidasta. Ehdotin asahiin myös tällaista
askelharjoitusta. Koska asahista tuli lopulta paikallaan tehtävä
liikekokonaisuus, liikkuva askeltaminen ei siihen soveltunut. Ehdotinkin
tilalle yi quanin ideaa paikallaan tehtävästä askeleesta, missä otetaan askel,
mutta palautetaan jalka saman tien sivukautta takaisin, jolloin tuloksena on
jalan ympyräliike. Liikkeessä kädet ovat sivuilla ja pitävät kiinni ikään kuin
kaiteista. Keijon ajatuksesta lisäsimme liikkeeseen käsien ympyräliikkeen ja
liike oli valmis.
Toinen tasapainoliike, päkiöille nousu, tuli jälleen
ehdottamastani ba-duan-jin –sarjasta. Ilpo ehdotti liikkeen alkuun keinahdusta
kantapäille, joka otettiin mukaan ja liike oli valmis. Kolmas liike, venytys,
oli Keijon ehdotus. Otimme siihen mukaan pallon noston ensimmäisestä
selkäliikkeestä ja sen perään Keijon karate-harjoituksissaan käyttämän askeleen
ja venytyksen. Näin tämäkin liike oli sitten valmis.
Liikesarja päätyy seisomiseen kannatellen palloa vatsan
edessä. Alkuperäinen ehdotukseni oli, että ensimmäisen tason sarja päättyisi
seisomiseen wu-chi-asennossa, mikä on esimerkiksi taijin perusseisonta ja myös
oma qigong-menetelmänsä, wu-chi qigong. Toiselle tasolle suunnitelmiini oli
kuvattu seisominen pallo vatsan edessä, niin kuin teemme yi quanissa. Viimeisen
laajan hengitysliikkeen jälkeen oli kuitenkin luontevaa jäädä siitä
kannattelemaan suoraan palloa vatsan edessä, jolloin pallon kannattelu siirtyi
perussarjan viimeiseksi liikkeeksi.
Nyt kun olen alkanut pitämään asahin jatko-koulutuksissa mm.
”Asahi ja tietoisuustaidot” päivää, niin oli mielenkiintoista löytää aivan
ensimmäisestä asahi-suunnitelmastani (11.12.2004) viimeisenä kohtana otsikko
”Istu alas ja kuuntele kehoasi ja mieltäsi”. Suunnitelmaan olen kirjoittanut
tälle kohtaa: ” Sisältää hengitysharjoituksia, mielen keskittämisen
harjoituksia ja kehon kuuntelemisen harjoituksia: 1. Laske hengityksiä; 2.
Laske vain joka toinen hengitys; 3. Kuuntele hengitystä; 4. Kuuntele kehon lämpöä
ja elinvoimaa.” Eli suhteellisen normaalit zazenin ohjeet.






AsahiPosted by Timo Klemola Fri, November 03, 2017 11:12:20Jokaisella asahin liikkeellä on tarina. Ajattelin nyt kertoa
niistä vähän enemmän. Olen kertonut samat asiat, mutta hyvin lyhyesti, blogissani
”Mistä asahi on peräisin?” tammikuulta 2016. Nyt yritän vähän laajentaa näitä
tarinoita, ainakin joitakin niistä. Lähden liikkeelle perusliikesarjan alusta. Otan
ensin tuosta edellä kertomastani blogista liikkeen lyhyen kuvauksen ja sitten
laajennan vähän sitä. Jatkossa noudatan samaa kaavaa.
”Alun ja lopun ’laaja
hengityksen tasausliike’. Tämä oli tapa, miten opin sekä aloittamaan, että
lopettamaan taijin 24-liikesarjan omalta opettajaltani Engaku Tainolta. Käsien
liikkeiden suunta ja kaikki muutkin ovat täsmälleen samoja.”
Tämä olisi aivan liian pitkä tarina kokonaan tähän
kirjoitettavaksi. Aloitin karaten
15-vuotiaana vuonna 1970. Etsin sitten pitkään karaten ja muiden budo-lajien
filosofisia perusteita ja vuonna 1984 löysin
Italiassa sijaitsevan zen-luostarin, jota johti zen-mestari Engaku Taino. Hänen
Rinzai-zenin opetuksensa oli hyvin fyysistä. Hän opetti zazenin (istuen tehtävä
zen-meditaatioa) lisäksi joogaa, taijia, kallio- ja vuorikiipeilyä ja alppihiihtoa
zen-harjoituksina. Hänen opetuksessaan oli ja edelleen on kaksi puolta: sekä
dynaaminen liike että staattinen istuminen. Olen omaksunut häneltä saman
ajatustavan. Kun ensimmäisen kerran vietin hänen luostarissaan viikon sesshinin
vuonna 1984, opin häneltä kaksi kiinalaista liikesarjaa: ba-duan-jin –sarjan ja
taijin 24-askeleen liikesarjan. Luostarissa näitä harjoituksia tehtiin
liikemeditaation muotoina. Tainolla oli oma, japanilaisessa luostarissa
oppimansa tapa tehdä näitä harjoituksia. Esimerkiksi taijin sarjan hän aloitti
ja lopetti syvillä hengitysliikkeillä, joihin yhdistyi käsien laajat
ympyräliikkeet juuri kuten nyt teemme asahin alussa ja lopussa. Standardi 24-askeleen liikesarjahan ei sisällä
näitä liikkeitä. Tapa on tavallaan qigongin ja taijin yhdistelmä. Alun ja lopun
hengitysliikkeet ovat qingong-liikkeitä, joita tapaa monissa qigong-kouluissa.
Innostuin tuolloin aika lailla kummastakin liikesarjasta ja
palattuani Suomeen aloin opiskelemaan niitä enemmän ja kaivamaan niistä perusteellisempaa
tietoa. Se ei ollut ihan helppoa, koska Suomessa ei tuohon aikaan ollut taijin
ja qigongin opettajia tai ainakaan tiedossani ei ollut. Tapani mukaan kaivoin
esiin kaiken materiaalin, minkä löysin. Tilasin englanniksi käännettyjä kirjoja
ja muistaakseni jonkin videonauhankin sain tilattua. Nettiähän ei vielä silloin
ollut. Yksi tärkeä kirja oli Yang Ming-Shin “Tʼai-chi Chʼuan for Health and
Beauty”. Yang oli kiinalainen opettaja, joka oli opettanut Tainon
japanilaisessa luostarissa taijita. Hiljalleen
pääsin sisään näihin harjoituksiin. Kävin joka vuosi Italiassa Tainon opissa ja
opiskelin itse kirjojen ja videoiden perusteella. Vaikka en itse vielä mitään
osannutkaan, aloin opettaa taijin ja ba-tuan-jinin liikesarjoja
karateoppilailleni heti tuolloin 80-luvun puolessa välissä.
Palatessani Italiasta junalla takaisin Suomeen, kirjoitin
päiväkirjaani kuvauksen yhdestä zen-sesshinin päivästä. Siinä on tällainen
kohta:
”Kaikki ovat palanneet pesulta. Alkaa tai-chi-harjoitus.
Taino oppi itse tai-chin yksinkertaisen muodon Sofukujin zen-luostarissa.
Munkit Tainon kertoman mukaan harjoittelivat siellä tai-chita vapaa-aikanaan
ilman Mumon roshin virallista lupaa. Aluksi se sai vain hänen hiljaisen
hyväksymisensä. Mumon Roshi ymmärsi zenin ja tai-chin läheisen yhteyden ja
kutsui 70-luvun alussa kuuluisan kiinalaisen tai-chin opettajan Yang Ming-Shin
luostarin viralliseksi opettajaksi. Tämän jälkeen tai-chi on levinnyt nopeasti
moniin japanilaisiin ja ulkojapanilaisiin Rinzai-koulun zen-luostareihin.
Opettaja seisoo aluksi pitkään rizuzenissä, jalat hieman
taipuneina, katse maahan luotuna. Kuumuus on jo vaihtunut illan leudoksi
tuuleksi. Hyvin hitaasti hengityksen tahdissa alkaa ensimmäinen liike: mestarin
kädet kohoavat ylös sivulle, piirtävät ilmaan ympyrän ja painuvat edelleen
hitaasti edestä alas. Mestarin vartalo alkaa hitaan käännöksen vasemmalle,
paino siirtyy oikealle jalalle, oikea käsi siirtyy rentona rinnalle ja vasen
käsi sen alle ikään kuin hän pitäisi kädessään suurta palloa. Vasen jalka kohoaa
päkiän varaan, siirtyy hieman lähemmäksi ja aloittaa sitten kaarimaisen
askeleen vasemmalle. Kädet seuraavat jalan liikettä. Oikea käsi työntyy
hitaasti ylös katseen korkeudelle, kämmen taivasta kohden, vasen käsi painuu
alas oikealle kämmen maata kohden. Tässä asennossa hän näyttää ikään kuin
seisovan taivaan ja maan leikkauspisteessä ja kannattavan kämmenillään
kumpaakin. Liike seuraa toista jatkuvana, katkeamattomana virtana, täydellisen
keskittymisen hetkeksikään häiriintymättä. Oppilaat toistavat liikkeen
taitojensa mukaan. Muodon täsmällisyys ei ole niinkään tärkeä. Täydellisen
keskittymisen säilyttäminen liikkeen aikana on harjoituksen päämäärä. Tai-chi
on hitaasti liikkuen tehtävää zazeniä.”
Kuvaus zen-luostarin päivästä päättyy näin:
”Kello on täsmälleen 24. Kävelemme äänettömästi ylös
niitylle luostarin taakse. Odotamme hetken ja Taino liittyy joukkoomme. Hän
kumartaa syvään koskettaen sormenpäillään maata. Me vastaamme kumarrukseen.
Mestari seisoo pitkään liikkumatta rizuzenissä, sitten hitaasti hänen kätensä
kohoavat sivulle ylös ja piirtävät ilmaan ympyräkaaren, hetken aikaa hän ikään
kuin pitää kuuta kämmenellään, kädet laskeutuvat alas, nousevat jälleen
hitaasti eteen ylös. Mestari aloittaa hitaat, tasapainoiset tai-chin liikkeet.
Kädet piirtävät yöhön ympyröitä ja kaaria tarkasti mestarin esimerkkiä
seuraten. - Liikesarja lähestyy loppuaan, mestari palaa lähtöasentoon, seisoo
pitkään rizuzenissä katse maahan luotuna, kääntyy sitten meitä kohti, koskettaa
hitaasti sormenpäillään maata ja katoaa yöhön sanaakaan lausumatta. Huomenna on
samanlainen päivä ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Zen on kuin pitkä
junamatka, jonka pääteasemasta olemme kuulleet puhuttavan ja tiedämme, että se
on syvällä meissä, mutta emme ole vielä kyenneet näkemään edes sen valoja.
Mutta vain pääteaseman saavuttaminen ei ole zeniä. Zeniä on myös matkalla olo. Budokalle hänen budo-lajinsa on Tie, do, jota
pitkin hän etenee. Se on jatkuva matka itseen, jatkuva zazen, keskittyminen
elämään tässä ja nyt.”
Näin voisi todeta myös asahista. Tainolta oppimani laajat ja
hengitystä tasaavat liikkeet elävät nyt asahin sarjojen alussa ja lopussa.

”Rentousosio. Liikkeet
1 – 3. Näiden liikkeiden tausta on vanha. Ne löytyvät kaikki jo ”Zen-karate”
–kirjastani (1997), jossa yritin opettaa karate-ihmisille rentoutta ja
keskilinjan hallintaa. Ensimmäinen käsien pyöritysliike oli sama, jota teimme
aina taijissa ennen liikesarjan alkua. 80-luvun puolivälistä asti aloitin aina
karate ym. harjoitukseni tällä liikkeellä.”
Asahin rentoussarjan käsienpyöritysliike on hyvin yleinen
monissa kiinalaisissa ja japanilaisissa taidoissa. Itse opin senkin Tainon
zen-luostarissa. Teimme siellä ba-tuan-jin
–liikesarjan aina aamuisin. Liikesarja aloitettiin ja lopetettiin käsien
pyöritykseen ja siitä käytettiin kiinalaista nimeä ”Swai Shou”, joka kai
tarkoittaa ”heiluvia käsiä”. Yang Ming-Shi kuvasi tämän harjoituksen myös
kirjassaan. Aloin käyttää liikettä karaten ja taijin harjoitusten alussa
rentous ja lämmittelyliikkeenä. Liike sai huomattavasti syvyyttä 90-luvun
puolessavälissä, jolloin kutsuin amerikkalaisen yi quanin ja taijin opettajan
Jan Dieperslootin Suomeen pitämään meille yi quan- ja taiji-leirin. Taisi olla
vuosi 1995. Jan opetti viikon taiji-leirillään meille joka päivä kolmea
keskilinjan perusliikettä: kierto, painonsiirto, vajoaminen ja kohoaminen.
Tämän analyysin kautta käsien pyöritysliike sai uuden merkityksen varsinkin,
kun sen jälkeen saatoimme liittää siihen erilaisia keskilinjan liikkeitä
tietoisesti. Janin keskilinja-analyysi on siitä asti seurannut mukanani
kaikkiin harjoituksiin, joissa opetan tietoista liikettä. Janin kirja The Warriors of Stilness, Vol 1 on
klassikko.
Laiton tämän liikkeen aluksi kaikkien asahin liikesarjojen
alkuun idealla, että se olisi ikään kuin aina samana pysyvät rentousliike.
Ajatus, mihin olin oppinut Tainon harjoituksissa. Myöhemmin vaihdoin liikkeet
käsienpyörityksen variaatioihin. Toisessa sarjassa otetaan mukaan painonsiirto.
Kolmannessa kädet putoavat alas ja kaikki keskilinjan perusliikkeet tehdään
siinä perätysten. Edelleen saatan
aloittaa minkä tunnin vain (asahi, karate, taiji, yi quan) niin, että aivan
ensiksi rentoudutaan pyörittelemällä käsiä. Liike on edelleen yksi
suosikkiliikkeistäni myös siksi, että se palauttaa mieleen kehon hyvän
rakenteen ja sillä on hyvä lämmitellä vanhaa ja jäykkää selkää ennen rajumpiin
liikkeisiin siirtymistä.
”Toinen liike on
kotoisin tai-chi-mestari Huang Xingxiangin ’viidestä rentousharjoituksesta’”.
Liikkeen taustalla on Huang Xingxiangin viisi
rentousharjoitusta. Asahi on paljosta velkaa taijille ja tämäkin liike tulee
siis taiji-systeemistä. Jos asahin rentousharjoitukset kiinnostavat, niin
kannattaa kaivaa YouTubesta esiin tämä Huangin viiden liikkeen sarja. Se löytyy
sieltä mestarin itsensä tekemänä. Huang
oli yksi kuuluisimmista viime vuosisadan taijin opettajista, joka vaikutti Kaakkois-Aasiassa.
Muistan, että silloin, kun me sen opimme ja enemmän sitä
harjoittelimme, siis joskus 80-90-lukujen taitteessa, meillä oli myös käytössä
Huangin oppilaan Patrick Kellyn videonauha tästä harjoituksesta. Muistan, että
Kellyn liikkeet olivat jonkin verran laajempia ja näyttivät jopa vielä
rennommilta. Ihastuin tähän sarjaan ja teimme sitä paljon erityisesti
taiji-harjoituksen yhteydessä, mutta soveltuvin osin myös muissa
harjoituksissa. Otin tästä sarjasta
kolme liikettä asahin rentousosioihin, mutta kaikkia ei tehdä samalla tavalla
kuin Huang tekee. Esimerkiksi Huangin sarjan toinen liike, joka on asahin
toisen sarjan toinen rentousliike, tehdään asahissa polvista joustaen kehon
jousien avulla. Huangin sarjassa paino laskee koko ajan tasaisesti alaspäin ja
nousee sitten jälleen tasaisesti ylös. Huangin sarjan ensimmäinen liike on sama
kuin asahin kolmannen sarjan ensimmäinen rentousliike. Huang ei tosin käännä
päätään, muuten liike on aika lailla sama. Huang tekee liikkeeseen liittyvät
keskilinjan liikkeet pieninä ja aika näkymättöminä.
Huangin sarja kokonaisuutena on hyvin syvällinen. Hän on
kiteyttänyt siihen vuosikymmenien kokemuksensa taijista ja Fujien maakunnan Valkoinen
kurki-tyylistä, mitä hän myös harjoitteli.
Ihan vain vinkkinä: asahin jotkut liikkeet näyttävät helpoilta ja
yksinkertaisilta, mutta eivät ihan välttämättä sitä ole.
”Kolmannen taustalla
on aikidon nk. ”soutu-harjoitus”, josta kehittelin karateen sopivan
rentoutusharjoituksen.”
Asahin perussarjan rentousliikkeiden kolmas liike, missä
käsiä ravistellaan painonsiirrolla, voi näyttää aikidon harrastajille
tutulta. Tuttuuteen onkin aihe.
Kehittelin tätä ja muita nykyään asahin rentousosioissa esiintyviä liikkeitä
vuonna 1994. Muistan vuoden hyvin, koska muistan harjoitelleeni ja tutkineeni
näitä erilaisia käsien pyörityksiä ja heilutuksia Tampereen Kalevan hautausmaan
viereisessä harjumännikössä vierelläni lastenvaunut. Etsin tapoja harjoitella rentoutta ja
kamppailutaitojen periaatteita tällaisten tavallaan yksinkertaisten, käsien
heilahduksia ja pyörityksiä sisältävien liikkeiden avulla. Aikidon kehittäjä
Morihei Ueshiba kehitti ”soutuharjoituksen” aikidon periaateharjoitukseksi.
Tässä harjoituksessa on kamppailutaitojen kannalta paljon
sisältöä, periaatteita, jotka eivät helposti avaudu. Yksi keskeinen opetus on
oppia tekemään tekniikkaa vartalon painopisteen siirrolla, ei käsillä. Muutin
siinä käsien liikkeet rennommiksi, jotta myös käsien painopistettä voi käyttää
liikkeessä helpommin hyväksi. Oma versioni keskittyi myös enemmän hartiaseudun
rentouden harjoittamiseen. Koko kehon avautuva ja sulkeutuva liikemekaniikka ja
liikkeen juurruttaminen on myös tässä asahi-versiossa selkeämmin esillä. Vein
kaikki nämä harjoitukset karate- ja muistaakseni taijituntieni alkulämmitelyyn
ja pyrin opettamaan niiden kautta rentoutta ja kamppailutaitojen perustavia
liikeperiaatteita. Nyt ne jatkavat elämäänsä asahissa.

”Tasojen välillä oleva
’lyhyt hengityksen tasausliike’. Tämä on suoraan ba-duan-gin –liikesarjasta
liikkeiden välillä oleva hengitysharjoitus.”
Liike on käytössä monissa kiinalaisissa qigong-systeemeissä.
Itse opin sen ensimmäisen kerran ba-duan-gin –liikesarjan väliliikkeenä joskus
kolmekymmentä vuotta sitten. Tainon opettamassa liikesarjassa sitä ei ollut,
mutta varmaan joskus 80-luvun lopulla opimme toisen version samasta sarjasta.
Mistä se tuli, sitä en enää muista. Opin sitten 90-luvun alussa yhden taolaisen
qigong-sarjan Zhao Yi Nongilta, joka opetti Tampereella tuolloin Chen-tyylin
taijita ja Shaolin kung-futa. Tässäkin sarjassa liikkeiden tai
liikekokonaisuuksien välillä tehtiin aina välillä tämä hengitysharjoitus, jossa
kädet kohoavat sisäänhengityksellä ja vajoavat uloshengityksellä.
Asahin alkuaikoina teimme lyhyen hengityksen tasausliikkeen
liikeosioiden väliin, mutta myös viimeisen osion kaikkien liikkeiden väliin.
Ajatuksena tässä oli, että kun on sarjassa niin pitkällä, on enemmän tarvetta
antaa välillä hengityksen rauhoittua ja tasaantua tämän liikkeen avulla. Asahin
kehitys oli silloin vasta aivan alussa, valmista oli vain ensimmäinen
liikesarja. Teimme silloin tätä sarjaa useammilla toistoilla ja yksi sarja
saattoi kestää hyvinkin puoli tuntia tai jopa reippaasti enemmän. Silloin
tuntui hyvältä sarjan loppupuolella ottaa mukaan enemmän hengitystä tasaavia
liikkeitä. Myöhemmin vakiintui käytäntö, jossa lyhyt hengityksen tasausliike
tehdään vain sarjan liikeosioiden väliin.
Tästäkin liikkeestä tekee mieli kirjoittaa, että liike on
yksinkertaisuudestaan huolimatta hyvin syvällinen. Samalla tavalla tosin tekee
mieli kirjoittaa kaikista asahin liikkeistä. Olen kirjoittanut tästä liikkeestä
paljon kirjoissani ja täällä blogissani, joten ei tässä tästä tämän enempää.





AsahiPosted by Timo Klemola Tue, October 17, 2017 16:21:31Tarkastin, olen kirjoittanut nyt 73 ”Huomiota” asahista vuodesta 2009 lähtien. Sen lisäksi olen kirjoittanut
kolme kirjaa ja neljäs on työn alla. Kun taas ajattelin kirjoittaa lyhyen
huomion asahista, huomasin, että aiheet alkavat käydä vähiin. Olen jo
kirjoittanut vähän kaikesta ja useampaan kertaan. Mutta ehkä en ole vielä
kirjoittanut asahista ja laulamisesta.
Ohjasin vuosia Tampereen yliopiston näyttelijäntyön
laitoksella taijia ja kun kehitimme asahin, aloin opettaa
näyttelijäopiskelijoille sitä. Teimme näyttelijöiden kanssa taijia ja asahia
kehotietoisuusharjoituksena. Tietysti hidas ja tietoinen liike toimi myös
monella muullakin tavalla, toi rentoutta, avasi kehoa hellävaraisesti joskus rankkojenkin
treenien jälkeen, opetti keskittymistä ja läsnäoloa tekemisessä jne. Taijin
pariharjoitukset opettivat ottamaan hienovaraista kontaktia parin kanssa.
Taiji/asahi –tunnin jälkeen opiskelijoiden ohjelmassa oli joskus laulutunti. Muistan, kun
kerran laitoksen laulun opettaja tuli katsomaan, mitä oikein tunnilla teimme.
Häntä kiinnosti se kovasti, koska hän oli huomannut, että kun
näyttelijäopiskelijat tulivat tunniltani hänen laulutunnilleen, mitään ääntä
avaavia harjoituksia ei juurikaan tarvinnut tehdä. Ne oli ikään kuin jo tehty. No, emme laulaneet taiji/asahi –tunneilla vaan
teimme taijia ja asahia. Mutta mielenkiintoista oli, että se tapa, miten
tällainen hidas, tietoinen ja koko kehoa avaava liike rentoutti ja näytti
avaavan koko kehon myös äänelle.
Olen törmännyt tähän asiaan sitten myöhemminkin, kun jotkut
kurssilaiseni ovat harrastaneet laulamista ja todenneet saman asian. Asahin
kaltainen harjoitus on erityisen hyvä työkalu sekä laulajille että laulun
opettajille. Tämä teema tuli taas mieleeni, kun eräs laulaja ja laulunopettaja
kyseli asahiohjaajakoulutusta ja ajatteli käyttävänsä asahia juuri tässä
mielessä. Asahi sopisi erityisen hyvin myös muusikoille, jotka joutuvat
kannattelemaan instrumenttiaan pitkiä aikoja ylhäällä käsiensä varassa kuten
viulun tai huilun soittajille. Olen tästäkin puhunut joskus
musiikinopiskelijoiden kanssa, jotka opiskelevat tällaisia soittimia. On aikamoinen
ihme minusta, että soiton opetuksessa ei kiinnitetä huomiota tai opeteta
sellaisia harjoituksia, jotka mahdollistavat käsien ja instrumenttien
kannattelun niin, että hartiaseutu ja niska pysyvät rentoina ja terveinä. Koko asahi-sarja, mutta erityisesti asahin yi
quanista peräisin oleva viimeinen seisonta-asento opettavat käsien kannattelua
hartiat rentoina. Ehkä paras harjoitus vaikkapa viulistille olisi yi quanin ja
asahin yhdistelmä. Staattisissa asennoissa seisomisen avulla vahvistettaisi ja
rentoutettaisi hartian seutua ja koko vartaloa ja opiskeltaisi kehon
optimaalista rakennetta, dynaamisilla
asahi-liikkeellä sitten avattaisi ja edelleen rentoutettaisi rasittuneita paikkoja.
Toivoisin, että näyttelijät, muusikot ja muut esiintyvät
taiteilijat löytäisivät asahin. Asahilla olisi helppo rentouttaa itsensä ennen
esitystä. Asahi-sarjan tai vain muutaman liikkeen voi helposti tehdä
takahuoneessa tai näyttämön verhon takana. Tilaa ei paljon vaadita, yksi neliömetri
riittää. Muutama liike tuo mielen paikalle, keho ja mieli virittyvät
kehomieleksi ja sisäinen voima tuntuu varpaissa ja sormenpäissä asti. Siitä on
hyvä astua näyttämölle ja antaa esiripun aueta.


AsahiPosted by Timo Klemola Sat, September 23, 2017 19:14:07Kirjoitin vuonna 2007 keväällä ensimmäiseen asahi-kirjaamme viimeisen luvun kehotietoisuuden harjoittamisesta. Asahi Health -menetelmämme oli vielä tuossa vaiheessa keskeneräinen. Asahin kolmannen liikesarjan ensimmäinen versio valmistui vasta saman vuoden kesällä. Laitan tämän luvun tekstin tähän alle. Joskus mietin, miten viimeisen kymmenen vuoden aikana olen muuttanut painotuksiani asahin tekemisessä. Luettuani nyt tuon tekstin huomaan: en oikeastaan mitenkään.
***
ASAHI – terveysliikuntaa kaikille, luku 4
Asahi ja kehontietoisuuden harjoittaminen
Länsimaisessa
kulttuurissa on vierasta kuunnella ja tutkia kehoa sisäkautta, harjoittaa siis
kehontietoisuutta. Monissa kiinalaisissa
ja intialaisissa perinteissä tämä on sääntö, ei poikkeus. Tämä on yksi asahin
keskeisimmistä periaatteista: pyrimme liikkumaan tietoisesti ja kehoa
kuunnellen.
Aistijärjestelmämme sitä osaa, joka antaa meille palautetta
kehomme sisäisistä tiloista, kutsutaan proprioseptiikaksi. Proprioseptiikkaan
kuuluvat tasapainoaisti, liikeaisti ja asentoaisti. Kun siis kuuntelemme
kehoamme sisäkautta, kehitämme kehon sisäistä aistijärjestelmäämme. Pyrimme
tässä luvussa kuvaamaan sitä, mitä kehontietoisuuden herkistämisellä tarkoitetaan,
mitä ulottuvuuksia sillä on ja mitä siitä seuraa. Kehontietoisuuden
harjoittaminen tuo asahiin myös filosofisen ulottuvuuden.
Solujen syke
Länsimaisessa kulttuurissa, jossa suhtautuminen ihmisen
kehoon on hyvin mekaaninen, ei ainoastaan olla harjoittamatta
kehontietoisuutta, vaan ihminen on jopa hyvin pitkälle kadottanut kyvyn kokea
kehon sisäisiä tuntemuksia. Kehontietoisuutemme on tavallaan vaurioitunut.
Normaalisti, kun käännymme kuuntelemaan kehomme aistimuksia, huomaamme että
kehomme on sisäisesti joko turta, tunnoton, emme tunne paljon mitään, tai
toisaalta tunnemme kipua ja kolotusta kehon eri kohdissa. Mutta jos otamme
esimerkiksi asahin viimeisen
asennon ja kuuntelemme siinä sormiemme tuntemuksia, voimme löytää uuden ja
erilaisen maailman. Voimme tuntea hiljalleen, miten sormemme täyttyvät
erilaisista sisäisistä aistimuksista. Alkaa eräänlainen sisäinen väreily.
Voimme ikään kuin tuntea sisäkautta, miten sormiemme jokainen solu värähtelee
hurjalla taajuudella. Voimme tuntea sormiemme lämpimän sykkeen, eräänlaisen
sisäisen solujen tanssin. Tämä tunne on hyvin miellyttävä. Asahia
harjoittelemalla on mahdollista herättää koko keho samalla tavalla sisäisesti
eloon. Voimme harjoituksella tuntea jokaisen solun väreilevän tanssin
kaikkialla kehossamme.
Useimmille meistä tämä kokemus ei ole vieras. Erityisesti
ihmisille, jotka harrastavat liikuntaa, asia on tuttu. Tila on myös tuttu
saunan jälkeen, kun koko keho on kuuma. Kyse on ennemminkin siitä, mikä on
meidän normaali, jokapäiväinen kokemuksemme. Miten avoimia olemme kehomme
sisäisiä tuntemuksia kohtaan ja miten paljon mielemme muu toiminta peittää
näitä aistimuksia. Normaalisti kehomme on tietoisuutemme periferiassa ja
mielemme on täynnä sisäistä puhetta, joka hyppii aiheesta toiseen. On yleinen meditaatioperinteissä
kulkeva kokemus, että mitä enemmän annamme tietoisuutemme keskiön siirtyä kehon
tuntemusten alueelle, sitä enemmän mielemme sisäinen puhe vaikenee, mielemme
tyhjenee. Kehontietoisuuden noustessa voimakkaasti esiin minä-tietoisuutemme jää
periferiaan ja ajatusten läpäisyvoima heikkenee. Yksi tyypillinen eri
perinteiden käyttämä menetelmä on kuunnella sisäkautta hengitysliikettä. Näin
teemme myös asahissa.
Kun päämme on täynnä ajatuksia, emme myöskään näe emmekä
kuule mitään. Koko se hetki, missä elämme, ohenee aisteissamme tai katoaa
kokonaan, jos mielemme asustaa vain tietoisuuden assosiaatiovirrassa.
Erilaisten asahin kaltaisten tekniikoiden tarkoituksena on palauttaa nykyhetki
ikään kuin sille kuuluvalle paikalle. Se vaatii mielen hiljentämistä ja aistien
avaamista niin ulkoiselle kuin sisäiselle ympäristölle. Vain avoimin aistein
voimme kokea nykyhetken koko sen vahvuudessa. Kehontietoisuuden herkistäminen
on tässä prosessissa avainasemassa.
Koko kehon kokeminen sisältä päin, kokemus koko kehon
solujen värisevästä liikkeestä, on mitä suurimmassa määrin henkinen kokemus. Se
on kehontietoisuuden eräänlaista kirkastumista, jossa ihminen kokee kehon,
mielen ja sydämen yhteenkuuluvuutta.
Pystysuora rakenne ja
rentous
Ensimmäinen askel kehontietoisuuteen on tietoisuus kehon
pystystä asennosta. Kehon pystyasento tarkoittaa suhdettamme painovoimaan.
Keskilinjatietoisuus tarkoittaa oikeastaan sitä, miten asetamme keskilinjamme
pystysuoraan painovoimaa vastaan siten, että painovoima kannattelee tai antaa
tuen kehollemme, rakenteellemme. Käsittelimme tämän asian teknistä puolta jo
luvussa 3. Tätä kehontietoisuuden ulottuvuutta voidaan kutsua kehon
rakennetietoisuudeksi.
Voimme suhtautua painovoimaan kahdella tavalla. Voimme antaa
sen vaikuttaa rakenteeseemme joko sitä harjoittaen tai kannattaen. Jos
ajattelemme mitä tahansa ohutta ja pitkää rakennetta, vaikkapa pilvenpiirtäjää,
on selvää, että sen tukevuus on suorassa suhteessa sen pystysuoruuteen.
Jokainen kerros on rakennettava täsmälleen edellisen päälle niin, että
painovoima vetää sitä suoraan alaspäin edellistä kerrosta vasten. Näin
rakenteesta muodostuu optimaalisen tukeva. Aivan samalla periaatteella voimme
pinota palikoita korkeaksi torniksi. Mitä suorempaan linjaan asetamme ne, sitä
tukevammin rakenne pysyy pystyssä. Samaa periaatetta toteutamme asahissa.
Rentoudella ja pystysuoruudella on suora suhde: mitä
pystysuoremmassa kehomme on, sitä rennommin voimme seistä (tai istua tai tehdä
mitä tahansa). Jos kehomme on kallistunut johonkin suuntaan, joudumme
jännittämään kehon vastakkaisella puolella olevia lihaksia pitääksemme kehomme
pystyssä. Siis oikea pystysuora rakenne ja kehon rentous kulkevat käsi kädessä.
Kehon hyvä pystylinjaus johtaa rentouteen ja sitä kautta koko kehon joustavaan
liikkeeseen.
Joustava, elävä liike
Tietoisuus kehon keskilinjasta ja asennosta ylipäänsä
synnyttää hyvin laajan liiketietoisuuden. Asahissa etsitään koko kehon liikettä. Kun yksi osa kehoa
liikkuu, jokainen sen osa on liikkeessä. Tämäntyyppisen liikkeen oppiminen
toisaalta vaatii hyvin herkkää kehontietoisuutta mutta myös synnyttää sitä.
Kaikki tämän tyyppinen harjoitus muuttaa koko liikkumisemme laatua ja
kokemustamme liikkeestä. Kaikki liikkeemme alkavat elää ja kokemuksemme
kehostamme muuttaa laatuaan. Kehon kokemuksen
sisäinen laatu muuttuu virtaavammaksi ja sulavammaksi.
Liikkeiden elävyys ja joustavuus syntyy myös siitä, että
tulemme enemmän tietoiseksi ilmasta ympärillämme. Toisaalta koemme kehomme
sisäisen virtaavuuden ja vedenomaisen vastuksen, toisaalta voimme myös kokea
ulkoisen, kehoamme ympäröivän ilman tuottaman vastuksen erityisesti jos
käytämme harjoitellessamme tällaisia mielikuvia. Herkistymme siis kahteen
suuntaan, sisäisten ja ulkoisten aistien suuntaan ja tämä herkistyminen tai
tietoisuus muuttaa liikkeemme laatua. Tämän muutoksen voi havaita itse, mutta
myös toiset ihmiset huomaavat liikkeidemme "pehmentyvän".
Samoin tietoisuutemme suhteestamme maahan avautuu. Emme voi
tehdä mitään ottamatta tukea maasta. Painovoima pitää huolen siitä, että olemme
aina kytkettyjä maahan. Tietoisuus keskilinjasta on tietoisuutta painovoiman
vaikutuksesta meihin. Seisoessamme oikeassa rakenteessa rentoutemme syntyy
siitä, että emme kamppaile painovoimaa vastaan, vaan etsimme rakenteen, jossa
painovoima toimii rakennettamme kannattavasti. Tämä tietoisuus laajenee
kaikkiin liikkeisiimme. Tulemme enemmän ja enemmän tietoiseksi siitä, miten
haemme maasta vastavoiman erilaisiin toimiimme. Kehon jousimainen rakenne
avautuu ja kontaktipisteestämme maahan tulee hyvin tärkeä kehontietoisuutemme
alue. "Ankkuroimme" liikkeemme tai "maadoitamme"
liikkeemme. Tämä tekee asennostamme tukevan ja liikkeistämme voimakkaita.
Olemista hengityksen
kanssa
Kun synnymme vedämme keuhkomme täyteen ilmaa, kun kuolemme
hengitämme viimeisen kerran ulos. Hengityksen rytminen liike on yksi tärkeä
elämän ilmenemismuoto meissä. Vaikka voimme olla tietoisia hengityksestämme,
kontrolloida sitä jossakin määrin, se on kuitenkin eräällä tapaa meitä suurempi
voima. Meissä tapahtuu hengitysliike, joka on meissä asuvan elämän ilmausta.
Monissa perinteissä tätä ilmiötä pyritään katsomaan läheltä. Niin myös
asahissa.
Kehon elävöittämisellä, sen sisäisten aistimusten
herättämisellä ja hengityksellä on suora suhde. Mitä vapaampi ja täyteläisempi
hengityksemme on, sitä herkempänä koemme kehomme sisäisen, värähtelevän tilan.
Hengitys on ikään kuin sisäisten aistimusten ravintoa. Kun ne saavat ravintoa,
ne heräävät unestaan ja alkavat sykkiä kuin tähdet yötaivaalla.
Kehon pystysuoralla asennolla, rentoudella ja elävällä,
joustavalla liikkeellä on vaikutuksensa myös hengitykseen. Kehon huono rakenne
ja jännitystilat sen eri kohdissa aiheuttavat hengityksen pinnallistumista.
Oikeassa pystysuorassa rakenteessa rintakehä rentoutuu, pallea pääsee työskentelemään
vapaasti ja hengitys välttämättä avautuu, syvenee ja alkaa toimia normaalilla
kapasiteetillaan. Tämä hengityksen vapauttaminen on kuitenkin vaikea prosessi
ihmiselle, joka on koko elämänsä tottunut jännittämään itseään. Kulttuurimme
muovaa erityisesti naisen vartaloa ja sen lihasjännityksiä niin, että vatsan
seudun rentouttaminen ja rintakehän vapauttaminen voivat olla miltei mahdoton
tehtävä. Sisäänhengitysvaiheessa on helppo nähdä, miten rintakehä nousee ja
vatsa pysyy miltei liikkumattomassa tilassa. Koko hengitysliike jää helposti
hyvin pinnalliseksi ja suurimmaksi osaksi vain kylkiluuhengitykseksi. Asahi
pyrkii vapauttamaan meidät tästä pinnallisen hengityksen pakkopaidasta.
Hengitys syntyy pääasiassa pallealihaksen jännityksen ja
rentouden vaihtelusta. Sisäänhengityksessä pallealihas jännittyy ja vetäytyy
alas, uloshengitysliikkeessä se rentoutuu. Tämä pallealihaksen liike voidaan
kokea koko kehon laajenemis- ja supistumisliikkeenä, jonka keskipiste sijaitsee
kehomme keskipisteessä alavatsassa. Sisäänhengitys laajenee koko kehon jokaisen
nivelen hienon hienoksi avautumiseksi, uloshengitys supistumiseksi. Kun tulemme
enemmän tietoiseksi tästä koko kehon liikkeestä, myös kehomme sisäiset
tuntemukset voimistuvat koko kehon alueella. Tämä on itse asiassa yksi tapa
"ruokkia" niitä hengityksen avulla. Tällä tavalla hengitämme todella
"koko keholla". Tämä on asahin avautumisen ja sulkeutumisen harjoitus
(ks. luku 3, harjoitus 10.)
Mutta on myös toinen tapa ymmärtää ohje hengittämisestä koko
keholla. Se voidaan ottaa hyvinkin kirjaimellisesti niin, että kuvitellaan,
että ilma virtaa kehomme sisään ja ulos sen jokaisesta ihohuokosesta. Koko keho
avataan näin yhdeksi hengittäväksi elimeksi. Voimme kuvitella, että koko keho
on kuin ilmapallo, joka myös täyttyy ilmasta joka kohdassaan. Etsimme siis
tuntemusta, että hengittäessämme sisään emme täytä vain keuhkojamme, vaan
kehomme jokainen kohta täyttyy ilmasta, myös varpaat, jalkaterät, sääret,
reidet jne. Kun hengitämme näin jokaisen ihohuokosen kautta, voimme tuntea,
miten ihokarvat nousevat pystyyn siitä ilmanvirrasta, jonka joka kohden
kehoamme koemme.
Läsnäolosta
Kun olemme "keskellä itseämme", pystysuorassa,
rentona, kehossamme, olemme läsnä siinä hetkessä, jota elämme. Tämä on yksi
keskeinen asahin harjoittamisen kokemus. Kun kuuntelemme hengitystämme tai
yritämme olla tietoisia kehomme keskilinjan liikkeestä, kehomme liike ja
tietoisuutemme yhtyvät. Mielemme ei voi samanaikaisesti vaellella muistikuvissa
tai suunnitelmissa ja olla yhtäaikaa tietoinen keskilinjan liikkeestä. Kehon
liikkeen tai hengityksen kuunteleminen tajoaa mielelle luonnollisen
keskittymiskohteen ja kutsuu sen ikään kuin paikalle juuri siihen hetkeen,
juuri siihen harjoitukseen. Mielen keskittymiskyky ja läsnäolemisen kyky
harjaantuvat. Asahissa emme koskaan harjoita pelkästään kehoamme ja sen
liikkeitä vaan harjoitamme samalla myös mieltämme. Katsomme, että ihmisen keho
ja mieli ovat samaa kokonaisuutta ja harjoituksella voimme myös kokea tämän
yhteyden. Ihmisen normaali, jokapäiväinen kokemus on, että mieli vaeltaa omissa
maailmoissaan ja kehoa tuskin huomataan. Unohdamme helposti kehomme. Tulemme
yleensä tietoiseksi kehostamme vain, jos sille tapahtuu jotakin epämukavaa:
lyömme varpaamme tai päätämme alkaa särkeä. Asahi tarjoaa toisenlaisen,
postiivisen tavan kehon kuuntelemiseksi. Kehon liikkeet ja asennot ovat
itsessään mielenkiitoisia ja harjoituksen edetessä kehon sisäiset tuntemukset
lisääntyvät, tunnemme esimerkiksi lämmön tunteen leviävän kaikkialle kehoomme.
Olemme yhä enemmän ja enemmän läsnä kehossamme, ensin harjoitusten aikana ja
hiljallen myös muualla. Asahin harjoitusten avulla saamme hiljalleen kehomme
takaisin.

AsahiPosted by Timo Klemola Wed, September 20, 2017 14:10:43Asahissa on paljon periaatteita ja niitä kuvaavia
käsitteitä, joita on vaikea ymmärtää, jos asiaa katsoo länsimaisen liikunnan
näkökulmasta. Yksi näistä on ”voima-asahin” taustalla oleva harjoitusperiaate.
Voimasta meille tulee ensimmäiseksi mieleen, miten sitä kehitetään
painoharjoittelulla. Otetaan paino käteen ja tehdään jokin liike. Asahin
liikkeitäkin voidaan tehdä painon kanssa, mutta silloin kyse on tavallisesta
länsimaisesta voimaharjoittelusta. Asahin näkökulma on syvempi.
Asahin kolmannen sarjan kolmas ”rentousliike” antaa tästä
mallinomaisen esimerkin. Siinä kuvitellaan liikettä vastustava kuminauha, jota
venyttämällä saadaan aikaan kehon jännitys- ja rentoustilan vaihtelu. Vastus
liikkeeseen otetaan siis mielikuvan avulla kehon sisältä, ei ulkoisilla
painoilla. Tämä on aivan oma voimanharjoittelun menetelmänsä, jota on kehitetty
erityisesti kiinalaisissa kamppailutaidoissa. Sen perusta on satoja vuosia
sitten Shaolin-pohjaisissa kamppailutaidoissa kehitetty voimaa tuottava
qigong-menetelmä yijinjing. Sama voimanhankintamenetelmä on edelleen näkyvissä
joissakin karaten liikesarjoissa, joissa myös työskennellään kehon sisäisesti
tuotettua vastusta vasten. Samoin yi quan menetelmä perustuu pitkälti tähän
tapaan tutkia jännityksen ja rentouden vaikutusta kehossa.
Toin tämän periaatteen asahiin, koska se oli minusta menetelmänä
eräänlainen sisäisen voimantuoton äiti. Tosin länsimaisen liikunnan
viitekehyksessä sitä on vaikea tulkita, jos siitä ei ole kokemusta. Yleensä meillä
on kokemusta vain ulkoisesta painosta ja sen avulla työskentelystä.
Kun työnnän autoa ojasta, mitä tämä tilanne minulta vaatii.
Ainakin kolme asiaa: 1. kehoni hyvän linjauksen niin, että jalkojen voima voi
siirtyä mahdollisimman suoraan vartalon kautta käsiin; 2. taidon tuottaa voimaa
koko kehosta, sen ”kolmesta jousistosta”, jalat, vartalo, kädet; 3. taidon tai
kyvyn jännittää koko keho maksimaalisesti tuottamaan voimaa. Asahin perusliikesarjoissa
harjoitellaan aina kahta ensimmäistä periaatetta: linjausta ja koko kehon
liikkeen taitoa. Kolmatta periaatetta harjoitetaan selkeästi ja
systemaattisesti vain kolmannen sarjan rentousosion kolmannessa liikkeessä.
Syvä-asahin voima-harjoituksissa tutkimme ja harjoittelemme tätä periaatetta
tarkemmin ja enemmän. Kyse on siis voiman vapauttamisesta. Voima vapautuu
työntöön tai kamppailutaidoissa iskuun koko kehon liike-energian ja jännityksen
tuloksena.
Suhteessa siihen, miten lihastoimintaketjut jännittyessään
käyttäytyvät, voidaan erottaa kolme voimaharjoittelun tapaa: 1. Liike on
konsentrinen, jolloin lihas supistuessaan lyhenee. Tarkemmin pitäisi puhua koko
kehon läpi kulkevista lihasjännekalvoketjuista, mutta yksinkertaistan nyt asiaa
ja katson sitä vain lyhyeltä matkalta. Normaali painoharjoittelu on tätä.
Hauiskäännössä hauislihas jännittyy ja lyhenee. 2. Liike on isometrinen,
jolloin lihas supistuessaan ei muuta pituuttaan. Tätä harjoitustapaa tehdään
voimaharjoituksena vähän. Eniten sitä ehkä käytetään kuntoutuksen puolella.
Aasialaisissa kamppailutaidoissa tosin sitäkin käytetään systemaattisesti
esimerkiksi seisomalla pitkiä aikoja syvissä asennoissa (ratsastusasento,
jousipyssyasento). 3. Liike on eksentrinen eli lihas jännittyy mutta samalla
pitenee. Todellisuudessa edellä kuvatut vaiheet ovat jatkuvasti käytössä kun
vaikkapa kävelemme, puhutaan venymis-lyhenemis –syklistä, jossa on myös
hetkellinen isometrinen vaihe.
Asahin voimaharjoittelu perustuu tähän kolmanteen tapaan eli
kyseessä on eksentrinen liike, jossa lihas jännittyy ja pitenee, mutta tämä
lihaksen jännittyminen ja piteneminen ei aiheudu ulkoisesta painosta vaan se
saadaan aikaan nk. antagonistisilla eli vastakkaisilla lihaksilla. Nämä
lihakset aktivoidaan työskentelemään käyttämällä esimerkiksi kuminauhan
mielikuvaa, jota ”vasten” liike tehdään.
Mitä siis asahin kolmannen sarjan rentousliikkeen alussa
tapahtuu? Otan mielikuvan, että kaulani takaa kulkee iso kumirengas, jonka
sisään asetan myös kämmeneni. Samanlainen kumirengas kulkee koko kehoni ympäri
jalkapohjista päälakeen. Tarkastelen nyt vain käsien liikettä. Työntäessäni
käsilläni kumirengasta kireämmäksi ojentajalihakseni supistuu (ja siihen
liittyvä koko ketju). Kumirenkaan mielikuva ja ajatus vastuksesta jännittää
samalla myös hauislihakseni (ja siihen liittyvän koko ketjun), joka siis
jännittyessään nyt pitenee (eksentrinen liike). Tunnen sen elastisena
vastuksena liikkeessä. Vastakkainen lihastoimintaketju eli antagonistiset
lihakset ottavat liikettä vastaan ja jännittyessään venyvät, joka tuntuu
elastiselta, kuminauhamaiselta liikelaadulta. Kun sitten peruutan liikkeessä,
annan jännityksen laueta, koko systeemi taas rentoutuu. Kun taas toistan
liikkeen, koen liikkeessä elastisen vastuksen.
Sama tapahtuu koko kehon alueella kiristäessäni koko kehon ympäri
kulkevaa kumirengasta. Näin saan
harjoiteltua jännityksen ja rentouden vaihtelua koko kehossa ja siihen
liittyvää koko kehon läpi kulkevaa elastista voimaa. Urheilussa tätä kutsutaan
plyometriseksi harjoitukseksi. Urheilupuolella tällainen sykli tosin tuotetaan
ulkoisella voimalla, joko kehon painolla tai ulkoisella painolla. Kuntopallon
heittoharjoitus on tällainen plyometrinen harjoitus tai vaikkapa punnerrus, jossa kämmenet lyödään yhteen punnerrusten välissä.
Käsittelen näitä ”voima-asahin” periaatteita tarkemmin
kahdessa asahi-kirjassani: Asahi – tietoisen liikkeen taito ja Asahi II –
syväsukellus kehomieleen. Syvä-asahin teemakoulutuksissa perehdymme tähän periaatteeseen myös tarkemmin.

Choose image for share content |
---|
|