Huomioita

Huomioita

Buddhan neljä jaloa totuutta

ZenPosted by Timo Klemola Thu, June 28, 2018 12:05:00

Buddhan neljä jaloa totuutta

Eksistenssifilosofinen tulkinta (alustava)

I. Ihmisen suhde maailmaan on puute, ymmärryksen ja taidon puute. Tästä syntyy tyytymättömyys (kärsimys).

1. Tietoisuus on jotakin, mikä syntyy aistivan ja liikkuvan kehon ja maailman välissä, niiden vuorovaikutuksen seurauksena (Varela ym.). Ihmisen ”maailmassa-oleminen” synnyttää tietoisuuden.

2. Suhde maailmaan tietoisena olentona tarkoittaa ymmärtävää suhdetta maailmaan. Ymmärrys on inhimillisen tietoisuuden perustava rakenne.

3. Tätä kutsutaan myös tietoisuuden intentionaalisuudeksi. Ihmisen tietoisuudella on kyky muodostaa käsitteitä ja ymmärtää niiden avulla maailmaa. Ymmärrämme käsitteitä ja niiden merkityksiä.

4. Maailmassa kohtaamme kuitenkin jotakin, mitä emme ymmärrä, eräänlaisen salaisuuden. Tässä mielessä ymmärtämisemme on lähtökohdiltaan ei-ymmärtämistä. Tätä voidaan kutsua vaikkapa ”puutteeksi”. Intentionaalinen suhde on puute, jossa ymmärrys pyrkii ikään kuin täyttymään. [Heideggerin Sorge on tätä lähellä.]

5. Tämä on myös Buddhan neljän jalon ensimmäisen totuuden merkitys, joka sanoo, että ihmisen elämään liittyy tyytymättömyyden, epätäydellisyyden tai kärsimyksen kokemus. Tämä on siis kuvaus ihmisen maailmasuhteen ja tietoisuuden perustavasta rakenteesta. Se ei ole mikään kontingentti huomio.

6. Tämä puute on tyytymättömyyden, mutta myös toiminnan lähde. Ihminen pyrkii ymmärtämään ja selittämään maailmaa. Tämä on tieteen, taiteen, uskonnon ja filosofian lähtökohta, mutta tämä on myös kärsimyksen lähtökohta.

[7. Jos asiaa katsotaan kehon näkökulmasta, puhutaan usein kehon intentionaalisuudesta, kehon maailmasuhteesta. Myös tämä suhde on lähtökohdiltaan puute. Maailman kohtaaminen vaatii erilaisia taitoja (käsitteleminen, käveleminen, hyppääminen, kirjoittaminen jne), joita meillä ei ole. Joudumme opettelemaan kaikki taitomme. Lähtökohtaisesti taitomme on ei-taitoa, taidon puutetta. Käytämme koko elämämme erilaisten taitojen opettelemiseen. Emme opi edes kävelemään, jos joku ei näytä meille siihen mallia. ]

II. Kun emme ymmärrä maailmaa, luomme siitä illuusion ja haluamme sitä. Emme näe maailmaa sellaisena kuin se on, vaan näemme sen sellaisena kuin haluamme sen nähdä. Takerrumme illuusioomme.

1. Inhimilliseen tietoisuuteen liittyy kuvittelukyky ja muisti. Meillä on kyky kuvitella toisenlainen maailma ja muistaa se.

2. Pyrimme täyttämään intentionaalisen suhteemme puutteen luomalla ymmärryksemme kohteet mielikuvituksemme avulla. Kuvittelemme siis erilaisia maailmoja. Ne ovat kuitenkin mielen luomia ”illuusioita”.

3. Haluamme, että puute poistuu ja takerrumme mielemme luomiin maailmoihin. Tämä on se ”haluamisen” käsite, mistä Buddha puhuu. [Näiden halun kohteiden luomiin maailmoihin perustuu koko markkinataloutemme.]

4. Tyytymättömyys/ kärsimys tarkoittaa siis, että emme saa tyydytetyksi tätä perustavaa haluamme olla täysi tai ehjä. Maailmasuhteeseemme jää todellisuuden ja kuvitellun todellisuuden ristiriita. Tämä kuvitelman ja todellisuuden ristiriita koetaan haluna olla ehjä. Tämä on kärsimyksen eräänlainen metafyysinen perussyy.

III. On läpivalaistava mieli ja opittava ymmärtämään mielen toimintaa. Silloin maailma voi näyttäytyä sellaisena kuin se on.

1. Tyytymättömyyden/ kärsimyksen syy on siis tietämättömyydessämme, ymmärryksemme puutteessa.

2. On mahdollista ymmärtää enemmän. Tämä vaatii mielen toiminnan ymmärtämistä. Kun Buddha puhuu valaistumisesta, hän käyttää valon metaforaa kuvatessaan ymmärryksen lisääntymisen tietoteoreettista prosessia. ”Anna ymmärryksen valon valaista meitä”, todetaan eräässä zendolla päivittäin luettavassa tekstissäkin.

3. Mielen läpivalaiseminen, mielen toiminnan ymmärtäminen, on ymmärtämisen puutteen ”täyttymistä”.

4. Mielen läpivalaiseminen ainakin jossain määrin läpivalaisee myös ne illuusiot, joihin olemme takertuneet ja pystymme päästämään niistä irti. Emme ole enää ainakaan niin paljon mielemme kuvitelmien vedätettävissä.

5. Tämä synnyttää vapautta toimia illuusiottomasti.

6. Tämä synnyttää vapautta nähdä maailma sellaisena kuin se on, lähtökohdiltaan salaisuutena ja lahjana.

IV. Tämä tapahtuu harjoittamalla kahdeksanosaista keskitien polkua, jota kuljetaan viljelemällä viisautta, etiikkaa ja harjoittamalla mieltä.

1. Viisaudella tässä tarkoitetaan Buddhan eksistenssianalyysiä, jota edellä on kuvattu neljän jalon totuuden ensimmäisessä kolmessa vaiheessa: selitys tyytymättömyydestä/ kärsimyksestä, sen syystä ja sen lakkaamisesta. Aluksi on sisäistettävä tämä analyysi. On tutkittava omassa mielessään, pitääkö se paikkansa ja voiko sen hyväksyä. Eksistentiaalisissa kysymyksissä ei ole muuta auktoriteettia kuin oma ymmärrys. Vasta, jos hyväksymme sen, on mahdollista motivoitua harjoittamaan itseään. Buddhan esittämä keskitien polku on ensisijaisesti harjoittamisen ja itsetutkiskelun polku.

2. Buddha asettaa etiikan ensimmäiseksi filosofiaksi Emmanuel Levinasin tapaan. Kärsimyksen lieventäminen asettuu ihmisen ensimmäiseksi tehtäväksi. On pyrittävä toimimaan niin, että ei aiheuta kärsimystä tunteville olennoille. Tässä ei siis puhuta vain ihmisistä. Kaikkea toimintaa voi ja tulee katsoa tästä kärsimyksen näkökulmasta.

3. Mieltä ja sen toimintaa voi oppia tuntemaan vain harjoittamalla mieltä. Sitä ei voi oppia tuntemaan lukemalla mielen toimintaa käsitteleviä kirjoja. Oman mielen voi läpivalaista vain katsomalla sen toimintaa läheltä. Zen perinteessä zazen on tässä perusmenetelmä.














  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post255

Yi quan leiri 16.6.2018

Yi quanPosted by Timo Klemola Wed, June 20, 2018 14:17:15

Innostuin pitkästä aikaa pitämään päivän seminaarin yi quanista. Tässä joitakin ajatuksia leiristä ja sen sisällöstä, siitä, mitä yritin leirillä opettaa. Leirin teema oli ”on vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang”. Yritin viedä tämän teeman läpi jokaisen harjoituksen. Kiinalaisilla on tapana käyttää äärimmäisen yleisiä käsitteitä. Mitä yleisempiä käsitteet ovat, sitä vähemmän niillä on selitysvoimaa. Ne voidaan myös tulkita lukemattomilla eri tavoilla. Tämä pitää paikkaansa juuri sellaisten käsitteiden kohdalla kuten ”avautuminen”, ”sulkeutuminen”, ”yin” ja ”yang”. Tästä syystä on tärkeää, että jos tällaisia käsitteitä käyttää, ne pitää määritellä selkeästi ja yksiselitteisesti. Tähän liittyy myös tarve kuvata jokin malli tai malleja, joiden avulla käsitteet tulevat ymmärrettäviksi. Kiinalaisissa kamppailutaidoissa puhutaan hyvin usein avautumisesta ja sulkeutumisesta tai käytetään käsitteitä yin ja yang.

Jos nyt yi quanin kohdalla todetaan, että ”on vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang”, niin mihin nämä käsitteet tässä yhteydessä viittaavat. Kyse on koko kehon liikkeen ja voiman käytön biodynaamisesta kuvauksesta. Ihmisen keho voidaan nähdä yhdenlaisena vipuvarsijärjestelmänä, jossa nivelet ovat kuin avautuvia ja sulkeutuvia ovia. Mallissa siis avautumisen ja sulkeutumisen käsitteet viittaavat siihen, ovatko niveliä ympäröivät luut avautumassa kuten ovi, jolloin raaja pitenee, vai sulkeutumassa, jolloin raaja lyhenee. Kun siis sanotaan, että koko keho on avautumassa, sillä tarkoitetaan että kaikki sen nivelet ovat yhtäaikaisesti ojentuvassa liikkeessä. Kehon sulkeutuessa tapahtuu päinvastoin: raajat supistuvat. Kaikki tämä tapahtuu myös selkärangassa ja siis keskivartalossa, vaikka tähän kehon osaan vipuvarsimalli ei niin hyvin sovi. Malli antaa myös menetelmän tietoisen liikkeen oppimiseksi. Kun pyrin tekemään koko kehon avautuvaa liikettä, voin tarkistaa kehoni liikkeen nivel niveleltä ja tulla tietoiseksi esimerkiksi sellaisista kohdista kehossa, missä liikettä ei tapahdu. On hyvä tarkistaa, mitä tapahtuu jaloissa, mitä vartalossa, mitä käsissä, avautuvatko tai sulkeutuvatko kaikki rakenteet, vai onko jokin nivel paikallaan.

Käsitteet yin ja yang voivat tarkoittaa mitä tahansa vastakkaista asiaa. Teemalauseessamme ne tarkoittavat jännityksen ja rentouden vaihtelua. Samaan viitataan kamppailutaidoissa myös käsitteillä ”täysi” ja ”tyhjä”, tosin niillä voi olla myös muita merkityksiä, kuten se, miltä painon jakautuminen tuntuu.

Yi quanissa harjoitellaan siis koko kehon liikettä, jossa keho vapauttaa tai käyttää voimaa ojentuessaan ja supistuessaan ja tämä voiman käyttö tapahtuu jännittämällä ja rentouttamalla kehon lihas/jänne/kalvorakenteita. Kun huomaa, että tämähän on itse asiassa yleinen kuvaus ihmisen liikkumisesta ylipäänsä, ymmärtää, miksi yi quania harjoittelevat vaikkapa kalligrafikot ja monet muut. Hyvin yleisellä tasolla harjoitus on siis niiden perusperiaatteiden tutkimista, mistä ihmisen liike yleensä ottaen muodostuu.

Otin leirillä lähtökohdaksi nelivaiheisen progression, jonka läpi yi quanissa käydään ja jota eri sen harjoitusmetodit pyrkivät tukemaan. Nämä vaiheet ovat: 1. Muoto. Tällä tarkoitan oikean rakenteen oppimista. Tämä liittyy sekä kehoon että mieleen. Kehon tasolla opetellaan kehon optimaalinen rakenne, jossa kehon eri osat liittyvät hyvin toisiinsa ja kokonaisuus opitaan linjaamaan käytettävän voiman tai maan vetovoiman suuntaan. Mielen tasolla tämä liittyy tapaan käyttää mielikuvia. 2. Mekaniikka. Kun keho liikkuu, voima otetaan koko kehosta. Se vaatii liikkeen biomekaniikan ymmärtämistä. Tässä ovat avautumisen ja sulkeutumisen käsitteet keskeisiä. Liikkeessä keho joko avautuu tai sulkeutuu (yksinkertaistettuna). 3. Voima. Mukaan liitetään voiman harjoittelu ottamalla mielikuvan kautta mukaan liikkeeseen vastus. Käytännössä tämä tarkoittaa lihas/jänne/kalvorakenteiden eksentristä jännitystä. 4. Voiman vapauttaminen rentouden ja jännityksen vaihtelun kautta. Tässä mukaan otetaan elastisen vastuksen mielikuva ja sen kautta synnytetään kehoon elastista, kuminauhan tai jousen tavoin jännittymään ja rentoutumaan kykenevää voimaa.

Harjoittelimme tätä nelivaiheisen progression ideaa zhan zhuangissa ja shi-lissä ja tutkimme, miten siitä syntyy mittakaavan ja nopeuden muutoksella fa-li. Harjoittelimme saman progression myös askeleessa, jonka oppiminen voidaan samalla tavalla hahmottaa nelivaiheiseksi prosessiksi.

Zhan zhuang

(1.) Seisomisessa oikea muoto ja rakenne harjoitetaan ”rakennemielikuvien” avulla. Sijoitetaan pallot eri puolille kehoa ja pyritään rentoutumaan niiden kanssa hyvään asentoon. Kolmen jousen malli auttaa oikean rakenteen, mutta myös liikkeen hahmottamisessa. Aluksi on tunnistettava ja vahvistettava jousien liittymäkohdat eli lantion asento ja hartialinjaus ovat tärkeitä. Lantio on ”istuva” ja painavien lapojen mielikuva aktivoi kehon selän puolelta. Käsiä ei kannateta hartioilla vaan selkä ja jalat on saatava tähän mukaan.

(2.) Seistessä oikea mekaniikka, avautuminen ja sulkeutuminen tulevat mukaan, kun siirrytään ”liikemielikuviin”. Tämä on monelle harrastajalle vaikea asia, kun pitäisi liikkua ja käyttää voimaa, mutta liike ei saisi näkyä paljon ulos. Puhe ”sisäisestä liikkeestä” viittaa siihen, miten eri voiman suuntia harjoitettaessa kehon rakenteet jännittyvät ja rentoutuvat vuorotellen. Rakennemielikuviin ei pitäisi jäädä jumiin pitkäksi aikaa. Vuosi on hyvinkin tarpeeksi. Yi quanin seisomisharjoittelun tulisi olla pääasiassa dynaamista, voimien suuntien tutkimista ja kahdeksan perusvoiman harjoittelua. Kahdeksan perusvoimaa muodostuvat kolmiulotteisen koordinaatiston linjoista: eteen-taakse, oikea-vasen, ylös-alas. Kaksi viimeistä voimaa muodostuvat avautumisesta ja sulkeutumisesta, missä kaikki voimat ovat läsnä. Tämän hahmottamisessa auttaa laajenevan ja supistuvan pallon mielikuva. Jokaisessa voiman suunnassa on hahmotettava, onko keho avautuvassa vai sulkeutuvassa liikkeessä. Seistessä pienien liikkeen annetaan olla pieni, mutta selkeä. Erityisesti on huomattava, mitä tapahtuu jaloissa, koska jalkojen voima voi unohtua helposti.

(3.) Voima tulee kuvioon mukaan, kun liikemielikuvaan otetaan vastus. Harjoittelimme vastuksen mukaan ottamista Wang Xhiangzhain usein viljelemällä mielikuvalla, missä irrotetaan jänteet luista. Tämä on hieno ja konkreettinen mielikuva, mikä antaa myös elastisuuden idean eli siirtää harjoituksen saman tien myös edellä kuvaamani progression neljännelle (4.)tasolle: voiman vapauttamiseen elastisen jännityksen ja rentouden vaihtelun avulla.

Jänteiden irrottaminen luista tapahtuu kuvittelemalla nivelten ja luiden muodostama kolmiorakenne, jossa jänteet kulkevat nivelen yli ja kiinnittyvät vastakkaiseen luuhun. Jänne voidaan irrottaa mielikuvassa irti nivelestä ja kuvitella, että luiden ja nivelen muodostamasta kolmiosta tulee ikään kuin jousi, jonka jänne on elastinen. Rakensimme tämän idean koko kehon läpi alhaalta ylös aloittaen nilkan edessä olevan jänteen nostamisesta ylös polvi-päkiä –linjalle. Seuraavaksi nostimme polven takana sijaitsevan jänteen kantapää-lonkka –linjalle. Näin etenimme koko kehon läpi, jolloin tuloksen on voimakas tietoisuus koko kehon elastisesta ja joka suuntaan avautumaan pyrkivästä voimasta. Tällä tavalla voima voidaan ikään kuin ”nostaa ylös” ja jäädä siihen lepäämään tai sitä voidaan dynaamisesti tutkia antamalla voiman hienovaraisesti elää jännitys-rentous –akselilla. Koko keho tuntuu tässä harjoituksessa ikään kuin koko kehon läpi kulkevien elastisten jänteiden nipulta, joka sisältää potentiaalin valtavaan voimaan. Kun voima nostetaan näin ylös, se pyrkii purkautumaan miltei automaattisesti.

Shi-li

Shi-lin harjoittelu on aluksi sitä, että on opittava liikkumaan (1.) oikeassa rakenteessa ja (2.) oikealla mekaniikalla. Tässä vaiheessa vastuksella ei ole niin väliä. Oikea rakenne liikkeessä tarkoittaa kehon hyviä linjauksia ja erityisesti lantion ja hartialinjan asettamista oikein sitomaan kehon ”kolme jousta” toisiinsa niin, että tuloksena on koko kehon liike ja voima. Sitten otetaan mukaan (3.) voima käyttämällä vastuksen mielikuvaa. Aluksi vastus on tasainen, esimerkiksi vedessä liikkuva lankku. Tässä vaiheessa on tärkeää erottaa toisistaan jokaisen voiman suuntaan liittyvä kehon mekaniikka eli avautumisen ja sulkeutumisen vaihtelu. Staattisen voiman mielikuva, esimerkiksi lankku, muuttuu hiljalleen antamaan elastista voimaa. Tämä tapahtuu, kun kehollisesti ymmärretään, mitä tapahtuu liikesuunnan vaihtuessa. Tässä tulee tärkeäksi myös sitten tui-shou –harjoituksissa aivan olennainen periaate, miten tiedostaa oman painopisteen ja liikuteltavan lankun painopisteen suhde toisiinsa liikkeessä. Tämän suhteen elävyydestä syntyy elastinen voima, kun lankku vielä jatkaa matkaansa ja oma painopiste jo alkaa siirtyä toiseen suuntaan. Tämä on yksi esimerkki myös nk. ”ristiriitavoimasta”.

(4.) Kun painopiste halutaan siirtää elastisen voiman harjoitteluun, on syytä vaihtaa myös mielikuvat jousiksi tai kuminauhoiksi tai kumipalloiksi. Nämä mielikuvat, kun ne palauttavat mieleen, miltä esimerkiksi jousen tai kuminauhan elastisuus tuntuu, auttavat löytämään saman tuntemuksen ja mekaniikan omasta kehosta. Jokaista edellä kuvattua neljää vaihetta kannattaa tutkia kaikkien kahdeksan voiman suuntaan. Tällä tavalla ajateltuna harjoitus pitää sisällään heti 4x8 eli 32 harjoitusta, joiden päämäärä on eri. Koska rakenne ja mekaniikka ovat aika lailla sama asia, syntyy oikeastaan 3x8 eli 24 harjoitusta, jotka voidaan erottaa toisistaan. Käytännössä, kun voiman elastisuus on löytynyt, ei enää tehdä muita vaiheita vaan liikesuunnat harjoitetaan aina elastisella voimalla, mikä on yi quanille tyypillinen voimankäytön tapa, jonka löytämiseen harjoitus tähtää, ja jota nopeuttamalla ja liikkeen mittakaavaa tutkimalla voidaan myös siirtyä fa-lin harjoittelemiseen.

Fa-li

Juuri edellä kuvatussa mielessä fa-li on sama asia kuin shi-li. Harjoitusprosessissa ei pidä tehdä eroa näiden kahden asian välillä. Ero syntyy vain liikkeen nopeudesta, pituudesta ja jännityksen ja rentouden intensiteetistä. Fa-lin tutkiminen tarkoittaa shi-lin tutkimista eri tavoin näissä edellä mainituissa mittakaavan ulottuvuuksissa. Kun liikkeen elastisuus on löydetty, saatu siis jännityksen ja rentouden vaihtelu toimimaan ja liitettyä liikkeen oikeaan mekaniikkaan, siis avautumiseen ja sulkeutumiseen, kannattaa lähteä liikkeelle lisäämällä liikkeen nopeutta. Liike pidetään suhteellisen pitkänä, mutta nopeus kasvaa, jolloin myös liikkeen loppua kohden lisääntyvä jännitys kasvaa. Kannattaa nopeuttaa liikettä hitaasti ja etsiä se raja, mihin asti pystyy menemään niin, että jännitys ja sitä seuraava rentous pysyy hallinnassa. Hiljalleen liikkeen pituutta voi alkaa lyhentää, mutta täysin ”nollaliikkeeseen” ei kannata mennä ennen kuin pystyy vapauttamaan voiman vaikkapa ”tuuman iskuun”.

On vaikea pitää kehon mekaniikka oikeana kun liike nopeutuu, voima lisääntyy ja liikkeet lyhenevät. Siksi shi-li –harjoituksia on tehtävä paljon. Liikemekaniikka avautumisen ja sulkeutumisen vaihteluineen ajetaan sisään toistamalla liikesuuntia lukemattomia kertoja sekä zhan zhuang että shi-li –harjoituksissa. Joskus on hyvä tehdä ensin shi-li –harjoitusta ja lyhentää liikerata siitä niin, että päädytään seisomaan niin, että liike jatkuu sisäisesti jännityksen ja rentouden vaihtuessa koko kehossa. Yi quanin oppimisprosessissa kannattaa kulkea kumpaankin suuntaan: pienestä liikkeestä kohti laajaa liikettä ja päinvastoin, laajasta kohti pientä. Aina on kuitenkin tärkeää, että liike, vaikka se olisi kuinka pieni tahansa, tuntuu koko kehossa, erityisesti jaloissa.

Moca-bu

On tärkeää, että askeleet tehdään samalla ajatuksella kuin, mistä edellä on ollut puhetta. Askeltyöskentely on aina shi-li –harjoitusta, jossa koko keho on mukana. Askelharjoituksissa on erotettava myös edellä kuvatut neljä vaihetta. Ensin harjoitellaan liikkeen (1.) muoto ja (2.) rakenne. Tässä käytetään esimerkiksi jalkapohjan alla pyöritettävän rullan mielikuvaa. Kehon linjaukset on asetettava hyvin ja on sidottava hyvin lantio ja hartialinja antamalla kehon vajota ja pudottamalla häntäluu ja lavat. ”Käärmeaskeleessa” on erotettava selkeästi kehon avautuminen ja sulkeutuminen. Ensimmäinen vaihe voi olla, että sulkeutuminen vaihtuu avautumiseksi, kun liikkuva jalka ohittaa tukijalan. Myöhemmin, kun tämä on opittu, avautuminen voi tapahtua, kun liikkuvan jalan päkiä osuu maahan. Muista: kun päkiä osuu maahan, voima vapautuu. Muista myös, että tämä voima on koko kehon spiraalivoimaa, jossa takajalka työntää painon etujalalle, joka jousenomaisesti nostaa voiman ylös selkää pitkin kohti päälakea.

Yi quanissa tätä harvoin korostetaan, mutta teimme myös harjoitusta, missä tutkimme sitä, miten voima kulkee kehossa ristiin. Kun oikea jalka astuu eteen ja paino siirtyy sille, vasen käsi ”täytyy” ja oikea ”tyhjenee”. Seuraavassa askeleessa tapahtuu päinvastoin ja askeleen aikana muutos tapahtuu koko kehossa. Tyhjä ja täysi menevät kehossa ristiin. Taijissa tämä periaate korostuu, mutta myös yi quanissa se on läsnä. Esimerkiksi tui-shoun perusmuodossa, missä edetään parin kanssa säännöllisin askelin ja säännöllisin käden pyöritysliikkein rytmi on se, että kun astun eteen vasemman jalan, painan voimalla parin käden alas oikealla kädelläni. Kun vasen jalkani siis täyttyy, myös oikea käteni täyttyy. Seuraavassa askeleessa osat vaihtuvat. Samaa periaatetta voi tutkia yksin tehtävässä askelluksessa kiinnittämällä huomion siihen, miten askeleen aikana voimat kulkevat kehossa ristiin ja miten ne sitten ilmenevät käsissä painon vaihtuessa toiselle jalalle.

Askellusharjoitusta ei kannata tehdä pitkään ilman käsien aktiivista liikettä. Ehkä muutaman kuukauden voi harjoitella pitäen kiinni kuvitelluista kaiteista, mutta kun askeleen muoto alkaa hahmottua, kannattaa ottaa mukaan voimien suunnat kuten shi-lissä. Samoin shi-litä ei kannata tehdä pitkään paikallaan vaan kannattaa ottaa mukaan askeltyöskentely. Sama pätee myös fa-lihin. Fa-litäkin kannattaa harjoitella mieluummin askeliin liitettynä kuin paikallaan. Yleensä ottaen askeltyöskentely on yi quanin perusta, mikä jää helposti liian vähäiselle harjoittelulle.

Askeleeseen otetaan mukaan (3.) voima vaihtamalla mielikuva esimerkiksi liikkumiseksi savessa. Silloin teemme todella "kitka-askelta". Voima on tässä vaiheessa staattista ja mielikuvan avulla opitaan jännityksen mukaan ottaminen liikkeeseen. Kun on opittu käyttämään jännitystä askeleessa, opetellaan (4.) jännityksen ja rentouden vaihtelu. Se tehdään vaihtamalla jälleen mielikuvaa nilkkojen ja polvien välissä olevaksi kumipalloksi (sulkeutuva voima) ja nilkkojen ympärillä olevaksi kuminauhaksi (avautuva voima). Näin edeten askeleista tulee eläviä ja voimakkaita ja nopea askel vastaa fa-litä.

Kävimme leirillä läpi edellä kuvatulla tavalla yi quanin yksin tehtävien harjoitusten perusteet. Jos emme koskaan testaa tekniikkaamme tai seisomisemme rakennetta parin kanssa, emme voi tietää, teemmekö perusharjoitteitakaan oikein. Siksi tui-shou –harjoitukset ovat yi quanissa aivan olennaisia. Ilman siinä tapahtuvaa testausta voimamme voi olla tyhjää ja taitomme vain kuvittelua. Yhtenä päivänä emme tänne asti ehtineet, mutta ehkä se on sitten seuraavan leirin aihe.







  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post254

Asahi III - hidas liike, hiljainen mieli

AsahiPosted by Timo Klemola Wed, March 28, 2018 19:56:17

Uusin asahi-kirjani alkaa olla valmis. Vielä pitää ottaa kuvat ja löytää kustantaja. Tuo prosessi saattaa vielä kestää vuoden verran, mutta suurin työ on nyt takana. Alla kirjan johdanto, josta selviää kirjan sisältö, joka tuskin enää paljon muutuu.


Johdanto

Tämä kirja on jatkoa kahdelle edelliselle asahia käsitteleville kirjoilleni: Asahi – tietoisen liikkeen taito (Docendo 2014) ja Asahi II – syväsukellus kehomieleen (Docendo 2016). Asahi-menetelmä perustuu kolmeen liikesarjaan, joista kahta ensimmäistä käsittelin perusteellisesti edellä mainituissa kirjoissa. Tässä kirjassa syvennyn tarkemmin asahin kolmanteen liikesarjaan. Kuvaan kirjan ensimmäisessä luvussa jokaisen liikkeen kuudesta näkökulmasta tai tasosta. Perusteissa tarkastelen liikettä aloittelijan näkökulmasta. Annan liikkeen suorittamisen perusohjeet. Sen jälkeen syvennyn liikkeiden yksityiskohtiin, jotka tulevat tärkeiksi, kun asahia on harrastettu vähän pidemmän aikaa. Kolmanneksi osiossa mieli mukaan, annan vinkkejä, miten voi paremmin pitää huomion suunnattuna liikkeiden yksityiskohtiin ja liikekokemukseen. Tämä asahin taso, missä keskitytään erityisesti huomion suuntaamiseen ja mielen harjoittamiseen, käy tärkeämmäksi, kun harrastaja edelleen etenee asahi-taidossaan. Neljänneksi kuvaan liikkeelle yhden tai useamman liikevariaation. Liikkeiden variaatiot auttavat ymmärtämään perusliikettä, mutta tuovat mukanaan harjoitteluun myös vaihtelua. Ne opettavat myös analysoimaan asahin liikkeitä ja osoittavat kohti asahin luoviakin liikemahdollisuuksia. Viidenneksi annan opettajille ohjeita liikkeiden kohdista, mitkä saattavat olla harrastajille vaikeita. Kuudenneksi ja viimeiseksi olen kirjoittanut jokaiseen liikkeeseen liittyen muutaman runonomaisen säkeen, eräänlaisen arvoituksen, jonka avulla asahin harrastaja voi vielä pyrkiä syventämään ymmärrystään asahin syvemmistä tasoista. Asahi ei ole vain terveysliikuntaa, vaan se on monitasoinen ja harjoituksen myötä jatkuvasti syvenevä somaattinen menetelmä, joka antaa harrastajalleen terveyttä, mutta myös kehon hyvään kannatteluun ja voimantuottoon liittyviä taitoja.

Kirjan toisessa luvussa palaan asahin liikeperiaatteisiin. Olen käsitellyt niitä kaikkia jo aiemmissa kirjoissa, mutta nyt annan jokaiseen periaatteeseen liittyvän liikesarjan. Nämä periaatteisiin liittyvät liikesarjat toimivat samalla tavalla kuin asahin varsinaisetkin sarjat, antavat mallin ja muistille tuen, jonka avulla periaatteita on helppo opetella ja kerrata. Ilman näitä liikeperiaatteita ja niiden noudattamista asahi kadottaa luonteensa ja muuttuu pelkäksi terveysjumpaksi. Olen tässä luvussa ajatellut erityisesti asahin opettajia, joilla on haastava tehtävä opettaa liikuntaa, joka näyttää päällisin puolin helpolta, mutta jonka oikeaoppinen tekeminen vaatii vuosien työn. Asahi ei ole vain fyysisten liikkeiden suorittamista, jotta saisimme niiden terveysvaikutukset, vaan se on taito, jossa opetellaan monia syvällisiä kehon hyvään linjaukseen ja kannatteluun sekä voimantuottoon ja huomion suuntaamiseen liittyviä periaatteita. Asahi on ensisijaisesti taito ja liikekokemus, mikä syntyy asahin liikkeiden ja niiden taustalla olevien periaatteiden saumattomasta yhteydestä. Tämä luku antaa erityisesti asahin ohjaajille työkaluja näiden periaatteiden opettamiseen ja omaksumiseen, mutta myös edistyneet asahin harrastajat saavat luvusta välineitä oman asahi-taitonsa kehittämiseen.

Kolmannessa luvussa keskityn asahiin tietoisen liikkeen näkökulmasta. On monia tapoja harjoittaa liikkeen ja kehon aistimisen avulla huomion suuntaamista. Tämä asahin taso liittää asahin vanhoihin joogan, qigongin tai taijin tapaisiin vanhoihin meditatiivisiin perinteisiin. Yhdellä tasolla asahi on yksi liikemeditaation muoto. Olen käsitellyt kehomielen harjoittamista tietoisuustaitojen näkökulmasta tarkemmin kirjassani Mindfulness – tietoisuuden harjoittamisen taito (Docendo 2013), johon tästä teemasta kiinnostuneiden lukijoiden kannattaa tutustua. Tuossa kirjassa pyrin antamaan laajemman historiallisen ja filosofisen viitekehyksen siitä, mihin tällainen kokonaisvaltainen kehon ja mielen harjoittaminen yleisemmin liittyy. Kysehän on yhdestä itsensä tutkimisen ja itsensä kasvattamisen tavasta. Harjoittamalla kehomieltään ihminen pyrkii aina ymmärtämään paremmin itseään ja ihmisenä olemista yleisemmin. Tässä kirjassa näkökulmani on tekninen. Annan tässä luvussa useita konkreettisia tapoja, miten mieli pidetään kohdistuneena kehon liikkeeseen ja sen vivahteisiin.

Tietoiseen liikkeeseen liittyy kaksi perustavaa näkökulmaa, joita kumpaakin käsittelen tässä luvussa. Ne ovat (1) tietoisuus liikkeestä ja (2) liikkeen sisäinen kontrolli. Liiketietoisuus tarkoittaa, että aistimme liikkeen tuntemusta liikeradan jokaisessa pisteessä. Liikkeen aistiminen, kehon ”kinestesia” on ikään kuin kartta, josta voimme oppia näkemään aina pienempiä ja pienempiä yksityiskohtia. Se tekee tietoisen liikkeen harjoittamisen erittäin mielenkiintoiseksi ja motivoivaksi. Liikekokemus on siis syvenevä. Liikkeen sisäisellä kontrollilla tarkoitetaan sitä, että liikettä ohjataan hallitusti sen liikeradan jokaisen pisteen kautta. Hyvin helposti liike menee eteenpäin automaattisesti. Tästä automatiikasta tietoisessa liikkeessä pyritään pois. Tarkoituksena on löytää eräänlainen hienovarainen tahdonponnistus tai tahdonvoima, jolla liikettä ohjataan jatkuvasti ja tietoisesti eteenpäin. Tämä vaatii liikkeen radikaalia hidastamista ja jatkuvaa huomion tietoista suuntaamista. Kyseessä on eräänlainen katkeamaton ja saumaton kehon ja mielen yhtäaikaisen ponnistuksen ylläpito. Tämä on myös syy siihen, miksi tietoinen liike toimii harjoituksena jossa liikutaan kehon ja mielen erillisyydestä kohti kehomielen yhteyttä.

Neljännessä luvussa käsittelen voima- ja kunto-asahia. Kirjassani Asahi –tietoisen liikkeen taito, sen neljännessä luvussa käsittelin jo voima-asahin periaatteita. Kuvaan tässä luvussa tarkemmin Syvä-asahin kunto-sarjan ja anna sille myös variaatiosarjan. Kunto-asahissa ajatus on, että asahin liikkeitä voi tehdä myös niin dynaamisesti, että syke nousee peruskuntotasolle. Kuntosarjan voi tehdä esimerkiksi puolessa tunnissa niin, että syke pysyy koko tämän ajan peruskuntotasolla. Käytännössä se tarkoittaa syketason vaihtelua noin välillä 110 – 130. Kuntosarja nostaa sykettä, mutta vahvistaa myös jalkoja, koska monissa liikkeissä sykkeen nosto syntyy siitä, että liikkeessä käydään kyykyssä. Kyykyn syvyyden voi säädellä omien voimien mukaan. Annan tässä luvussa ohjaajille myös muutaman esimerkin siitä, miten voima- ja kunto-asahi-tunnin voi rakentaa.

Kirjassani Asahi II – syväsukellus kehomieleen kuvasin, miten asahin perusliikesarjan voi tehdä tuolilla istuen. Vein sarjan myös netin YouTube-palveluun. Sarjaa käytetään paljon erityisesti senioriryhmissä. Käsillä olevan kirjan viidennessä luvussa annan tavan, miten asahin perusliikesarjan voi tehdä lattialla maaten tai vaihtoehtoisesti vuoteessa. Liikesarjalla on monia sovelluksia. Asahin perussarjat tehdään seisten ja jos jalkavoimaa ei ole, ne saattavat tuntua raskailta. Siksi voi olla joskus paikallaan jatkaa tekemistä tuolilla istuen. Aina emme myöskään pysty istumaan tuolilla. Voimme joutua vuodepotilaaksi. Vaikka olisimme sidottuja vuoteeseen, se ei tarkoita, että emme voisi tehdä mitään liikuntaa. Koko liikesarjan tekemine voi olla liian rasittavaa, mutta aina voi valita liikkeen tai liikekokonaisuuden, mitä pystyy tekemään. Tässä luvussa kuvaan asahin perussarjan liikkeistä sellaisia variaatioita, että ne soveltuvat maaten tehtäviksi. Myös asahin ryhmäharjoituksessa voi tulla tilanteita, että ohjaaja haluaa teettää joitakin liikkeitä makuulta. Luvussa kuvattu liikesarja antaa tähän malliesimerkkejä.

Kuudennessa luvussa annan ohjaajille vinkkejä, miten voi rakentaa mielenkiintoisen ja monipuolisen asahi-tunnin. Luvusta saavat vinkkejä myös sellaiset aktiiviset ja kokeneet asahin harrastajat, jotka haluavat ohjata asahin perusteita esimerkiksi työpaikoillaan työtovereilleen. Asahi on rekisteröity tuotemerkki ja kaupallisia ryhmiä voivat ohjata vain koulutetut asahi-ohjaajat. Mikään ei kuitenkaan estä kokeneiden asahin harrastajien vetämästä esimerkiksi työpaikoillaan taukoliikuntatuokioita. Asahi perustuu liikesarjoihin, jolloin mikä tahansa asahi-tunti voi aina koostua niistä. Joskus on hyvä idea irrottaa liikesarjoista esimerkiksi kolmen liikkeen ”moduuleja” ja koostaa niiden avulla harjoitus, joka kohdistuu eniten vaikkapa niska-hartiaseutuun. Toimistotyöläisille tällaisten lyhyidenkin liikekokonaisuuksien tekeminen päivittäin työpäivän lomassa olisi erityisen tärkeää. Jatkuva istuva työ jumittaa helposti niska-hartiaseudun ja selän.

Seitsemännen luvun nimi on ”Asahin tie ja taito”. Nostan siinä esiin yleisiä teemoja siitä, millaista on asahi-taidon harjoittaminen. Kuvaan asahia somaattisena menetelmänä ja selitän, miten asahi liityy sellaisiin idän liikeperinteisiin, joissa taitoa harjoitellaan erilaisten muotojen avulla. Japanilaiset käyttävät tästä käsitettä kata, kiinalaiset käsitettä quan. Asahissakin liikkeiden ja liikesarjojen samana pysyvä muoto mahdollistaa liikkeiden ja niiden harjoittamisen syvällisen ymmärryksen. Jos liikkeet aina vaihtuvat, niiden tarkoitusta on vaikea ymmärtää.

Olen laittanut asahin kaikki perussarjat nettiin YouTube-kanavalleni, josta asahin harrastajat voivat helposti katsoa mallisuorituksen. Myös tämän kirjan materiaaleja löytyy samasta paikasta. Asahi on kymmenessä vuodessa levinnyt yhdeksi suosituimmista liikuntamuodoista kansalais- ja työväenopistoissa. Erityisesti opistojen kurssien kautta asahi on tavoittanut ja joka vuosi tavoittaa tuhansia hyvinvoinnistaan kiinnostuneita suomalaisia. Asahin ohjaajat tekevät arvokasta työtään myös monilla terveydenhuollon alueilla. Asahia käytetään kuntoutuksessa, fysioterapiassa, kivunhoidossa, mielenterveystyössä, seniorityössä, eritysryhmien liikunnassa jne. Tämän kirjan myötä kolmiosainen kirjasarjani asahi-menetelmästä, sen muodoista ja perusteista saa päätöksen. Pidän näitä kolmea kirjaa asahin käsikirjoina, jotka toivottavasti kuluvat kulmistaan hiirenkorville tiedonhaluisten ohjaajien ja aktiivisten harrastajien käsissä.








  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post253

Asahi ja työergonomia

AsahiPosted by Timo Klemola Wed, March 21, 2018 12:04:44

Lyhyt huomio asahista ja työergonomiasta

Ergonomia on laaja käsite, joka liittyy siihen, miten ihminen voi työskennellä erilaisissa olosuhteissa ja vuorovaikutuksissa erilaisten välineiden kanssa mahdollisimman turvallisesti ja terveyttään ja hyvinvointiaan ylläpitäen. Työssä syntyy helposti erilaisia vammoja ja rasitustiloja, jos työvälineet tai työtilat ovat työhön epäsopivia tai jos työtä tehdään väärissä työasennoissa tai vääriä liikeratoja noudattaen. Ergonomiassa etsitään siis työasentojen, työliikkeiden, työvälineiden ja työympäristön yhteensovittamista niin, että työskentely voi tapahtua turvallisesti ja terveellisesti. Jos nämä edellytykset toteutuvat, myös työn tehokkuus voi parantua.

Jos ajatellaan asahia ergonomian kannalta, se liittyy silloin työasentoihin ja työliikkeisiin. Ergonomian kannalta voidaan myös ajatella, että työn ohessa tehty taukoliikunta lisää ihmisen kykyä suorittaa työnsä turvallisesti ja terveellisesti. Asahissa opettelemme kehon hyvää pystyasentoa ja sen hyvää linjausta niin, että voimme tuoda tämän taidon myös muihin arjen askareisiin kuten istumiseen, kävelemiseen, nostamiseen jne. Samoin opettelemme voiman tuottoa koko kehosta. Yleinen virheemme on, että käytämme voimaa vain käsillämme, kun voisimme ottaa voiman myös jaloista ja vartalosta. Asahi opettaa meille siis työergonomian kannalta keskeisiä kehon asennon ja liikkumisen periaatteita.

Ergonomiaoppaat tunnistavat hyvän pystylinjauksen merkityksen, mutta eivät tunnista sitä, että tätä periaatetta voidaan ja pitää harjoitella, jotta siitä tulisi automaattinen tapa kantaa kehoa ja työskennellä keholla. Sama pätee voimantuottoon. Tunnistetaan kyllä, miten esimerkiksi nostoissa pitää säilyttää pystylinjaus ja ottaa voima jaloista, mutta sitä, että tätäkin periaatetta voidaan harjoitella yksinkertaisten voimisteluliikkeiden yhteydessä, ei yleensä tunnisteta.

Yleinen ajatus näyttää olevan, että työntekijälle voidaan opettaa oikeat asennot ja työn liikeradat ja niitä pitää sitten pystyä heti noudattamaan. Ajatellaan, että ergonomisissa periaatteissa kyse on tiedosta, joka voidaan siirtää helposti kirjan tai päivän koulutuksen avulla. Ei siis huomata sitä, että kyse on taidosta, joka vaatii pitkäaikaista harjoitusta ja toistoa, että siitä tulisi automaattista. Koko harjoittelun ideaa ei näytä ergonomiaoppaista löytyvän. Tiedon ja taidon eron tunnistaminen näyttää olevan yleisemminkin kulttuurissamme hukassa. Monesti kuvittelemme tietävämme asian, vaikka emme taidakaan sitä.

Asahi tarjoaa monipuolisen kehoa avaavan ja voimistavan menetelmän, ikään kuin alustan, minkä avulla on helppo harjoitella kehon käytön ergonomian kannalta keskeisiä taitoja. Samalla asahi antaa helpon taukoliikuntamenetelmän, joka auttaa palauttamaan kehon ja mielen (kehomielen) työn rasituksista. Koska asahia voi harjoitella koska tahansa ja missä vain, mitään välineitä ei tarvita ja liikkeet tehdään yleensä pystyasennossa, asahi on mitä parhain ergonomisia periaatteita opettava liikuntamuoto.













  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post252

Muutama lyhyt huomio taidon opettamisesta

MuutPosted by Timo Klemola Thu, November 30, 2017 13:21:58

Taidon opettaminen ei ole vain taidon siirtämistä. On tietysti iso työ, että oppii ensin kopioimaan taidon niin, että pystyy siirtämään sen seuraavalle sukupolvelle, mutta tämä taidon taso on taitojen opettamisessa vasta ensimmäinen vaihe. Japanilaisessa perinteessä erotetaan kolme taidon vaihetta: su, ha ja ri. Su tarkoittaa muodon kopioimista mahdollisimman tarkasti, ha tarkoittaa muodon soveltamista oman kehomielen ominaisuuksiin, vahvuuksiin, taipumuksiin, jolloin muotoa voi muuttaa. Kolmas vaihe ri tarkoittaa muodosta irtaantumista, jolloin taito toteutuu täysin vapaasti. Tämän kolmivaiheisen prosessin ajatellaan kestävän ihmisen koko eliniän, vaikka harjoitus olisi aloitettu jo nuorena.

Olen itse opettanut erilaisia taitoja lähtien karatesta sieltä 1970-luvun alusta päätyen asahiin, jonka kehitimme noin kymmenen vuotta sitten. Tämän pian 50-vuotta kestäneen matkan varrella olen oppinut taidon opettamisesta muutaman yleisen asian, joita pidän tärkeinä. Ensimmäinen niistä on ”opiskelemalla ja tutkimalla opettaminen”.

Tarkoitan tällä sitä, että opettaja on aina myös oppilas ja tässä mielessä opettajaa ei ole. Harjoittelu on aina yhdessä opiskelua oppilaiden kanssa. Taidot (taitojen ja taiteiden tiet, jap. do) ovat loputtomia ja opettajat ja oppilaat kulkevat samaa tietä, vaikka katsovatkin sen maisemia ehkä hieman eri kohdasta. Jos tie on loputon, se tarkoittaa, että se ei lopu koskaan. Taito ei ole koskaan loppuun opittu. Silloin myös opettajan auktoriteetti rakentuu hänen oman harjoittelunsa ja taitonsa varaan. Siksi olen aina korostanut, että opettajan on harjoiteltava enemmän kuin oppilaansa. Rankka vaatimus, mutta vain se takaa seuraavan tärkeän kohdan, joka tuntuu ehkä itsestään selvältä, mutta ei sitä ole: ”Opettajalla on oltava jotain opetettavaa, jotakin sanottavaa”.

Muistan yliopistolla, kun olin filosofian assistenttina kymmenen vuotta, opiskelijoiden joskus kyselleen, miksi assistentti ei opeta. No, virkaani ei kuulunut varsinaista opetusvelvollisuutta, mutta suurin osa assistenteista opetti silti ja nostivat siitä tuntiopetuskorvauksen. Miksi en opettanut? Koska en kokenut, että minulla olisi ollut mitään sanottavaa. Pidin vain muutaman luennon niistä liikunnan ja kehollisuuden filosofian teemoista, joista tein tutkimusta, mutta muuten en halunnut opettaa. Tietysti yliopistossa suurin osa opetusta on perinteen siirtämistä sukupolvelta toiselle, filosofiassakin, mutta erityisesti filosofiassa olen aina kokenut, että jos aukaisee suunsa, pitäisi olla jotain sanottavaakin, että ei riitä se, että vain toistaa sitä, mitä on ajateltu. Se toteutuu harvoin akateemisessakaan maailmassa.

Itämaisten taitojen opettamisessa nämä periaatteet ovat suuri ongelma. Olen kokenut sen koko elämäni ajan käytännössä kaikissa lajeissa, mitä olen opettanut. Erityisesti japanilaisissa taidoissa omaan ajatteluun ei kannusteta, yleensä ottaen sitä ei sallita. Vaaditaan, että seurataan taidon ja erityisesti taitoon liittyvän tyylin tarkkoja muotoja. Viitaten tuohon, mitä edellä kerroin taidon kolmesta tasosta, niin japanilaiset ajattelevat yleisesti, että länsimaiset voivat oppia vain taidon ensimmäisen tason, mutta eivät missään nimessä viimeistä. Vain japanilaiset voivat ymmärtää taitojensa syvimmän tason ja länsimaisia sinne ei edes päästetä. Tämä aiheuttaa monia ilmiöitä. Kirjallisuutta löytyy jo nykyään aiheesta paljon.

Itse havahduin harjoiteltuani karatea noin 35 vuotta ja opetettuani sitä jo yli 30 vuotta, että japanilaiset opettajat eivät olleen opettaneet meille länsimaalaisille edes harjoittamamme tyylin peruskäsitteitä ja perusharjoitusmuotoja lainkaan. Harjoittelimme eräänlaista vesitettyä, länsimaistettua ja kilpaurheiluun sovellettua karatea. Tosin, samaa tekivät monet japanilaiset itsekin. Ymmärrettyäni tämän masennuin ensin, mutta sitten suivaannuin ja päätin kirjoittaa näistä harjoituksista kirjan ja julkaista se englanniksi netissä, jotta tulevat sukupolvet eivät joutuisi kokemaan samaa. Niin sitten teinkin.

Tutkimalla opettamiseen liittyy myös, että ei sitouduta yhden opettajan tai valmentajan opettamisen tai tekemisen tapaan. Varsinkin kun puhumme vanhoista taidoista, ne ovat erittäin rikkaita muodoiltaan, periaatteiltaan, historialtaan ja opetustavoiltaan. Yksi opettaja opettaa vain omaa näkemystään taidosta. Jos haluaa oppia taitoa syvemmin, on tutkittava perinnettä laajemmin. On kaivettava esiin kaikki materiaali, mitä on mahdollista löytää. Vain siten voi vertailla ja ymmärtää sitä perinnettä tai perinteen linjaa, mitä itse opiskelee. Tällainen perusteellinen tutkimus astuu kuvaan, kun omaa perinnettä on harjoitettu ehkä kymmenkunta vuotta, jolloin perusasiat alkavat olla kunnossa. Ilman tällaista tutkimusmatkaa päätyy vain kopioimaan omaa opettajaansa.

Olen yrittänyt tutkia koko kehomielelläni kaikkia niitä taitoja, mitä olen myös harjoittanut ja opettanut: karatesta taijin, yi quanin ja zenin kautta asahiin. Tätä tutkimustyötä olen myös yrittänyt jakaa muille kaikissa näihin taitoihin liittyvissä kirjoissani. Työ on edelleen kesken, mutta jotakin olen saanut siitä kiteytettyä Syvä-asahiin, johon viime vuosina olen eniten panostanut.





  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post251

Samaanien matkassa 12

MuutPosted by Timo Klemola Mon, November 06, 2017 13:08:29

Voi olla, että tämä matka ei päätykään koskaan. Kesän samaanikuvioiden ymmärtämiseksi tuli hankittua pari kirjaa myös kirjamessuilta. Tarja osti minulle joululahjaksi Risto Pulkkisen Suomalainen kansanusko - Samaaneista saunatonttuihin. Anna-Leena Siikalan Suomalainen samanismi on vielä kesken. Sen seuraksi ostin messuilta hänen toisen kirjansa Itämerensuomalaisten mytologia. Nyt olen Pulkkisen kirjaa lukenut kolmanneksen ja on todettava, että mielenkiintoista on ollut. Suomalainen mielenmaisema avautuu uudella tavalla.

Erityisen mielenkiintoista on ollut lukea Pulkkisen kirjasta, miten suomalaiset ovat ajatelleet, että ihmisellä on kaksi tai kolme sielua. Pulkkinen kutsuu niitä ruumissieluksi, vapaasieluksi ja haltijasieluksi. Ruumissielua on kutsuttu myös henkisieluksi. Kyseessä oli elämää ylläpitävä voima, eräänlainen elämänvoima. Itselleni tuli yllätyksenä, että suomalainen kansaperinne tuntee saman käsitteen kuin kiinalaiset, jotka kutsuvat elämää ylläpitävää voimaa sanalla qi (ch’i) (japaniksi ki). Tämä elämänvoima on edelleen kiinalaisen lääketieteen peruskäsite. Suomalaisillekin se merkitsi jotakin, jonka poistuessa ruumista ruumis kuolee. Sitä on kutsuttu myös henkisieluksi. Kuollut ruumis on hengetön. Kun henki lähtee, ihminen kuolee. Henki lähtee ihmisestä viimeisessä henkäyksessä. Pulkkinen kirjoittaa, että ”se ei ollut luonteeltaan persoonallinen ’olento’ vaan todellakin eräänlainen elämänvoima.”

Seuraava Pulkkisen huomautus oli vielä jännittävämpi. Pulkkinen kirjoittaa: ”Sukukansat ovat käyttäneet siitä samakantaisia ilmaisuja, kuten hing eestissä tai jen marissa. Useammin ruumissielua on sukukielissä kuitenkin tarkoittanut suomen löyly-sanalle sukua oleva ilmaisu (lievla pohjoissaamessa, lol komissa, lul udmurtissa, lili tai lele mansissa, lil hantissa tai lélek unkarissa). Muinaissuomalaiset ovat siten saattaneet nimittää ruumissielua myös löylyksi.”

Tästä tulee mieleen monta asiaa. Muistan kerran, kun istuimme yi quan opettajani Zhang Changwangin kanssa suomalaisen saunan löylyissä ja totesin hänelle leikilläni, että eiväthän suomalaiset mitään seisomisharjoitusta (zhan zhuang) tarvitse, hehän oppivat tuntemaan qin saunassa. Zhang ei huumorilleni lämmennyt ja oli sitä mieltä, että kyllä seisomistakin tarvitaan. Mutta nyt tajuan selkeämmin, että ajatukseni ei ollut ollenkaan outo, päinvastoin. Löyly nostaa esiin kehon lämmön, sen sisältä huokuvan elinvoiman. Saunassa voi tuntea kehon lämpimän sykkeen. Kiinalaiset kutsuvat tätä herkistyneessä kehotietoisuudessa esiin nousevaa kokemusta qiksi. He nostavat sen esiin usein liikunnan avulla. Suomalaiset tuntevat saman kokemuksen löylyn ansiosta. Ei ole mikään ihme, että löylyn esiin nostamaa kokemusta, kehon sykkivää elinvoimaa, on kutsuttu myös samalla nimellä. Ulkoisen lämmön ja sisäisen lämmön ero onkin tavallaan illuusio. Löylyä ovat kummatkin.

Toinen yllättävä ja kiehtova tieto oli Pulkkisen kuvaus ”vapaasielusta”, joka kantoi ihmisen yksilöllistä persoonaa, lähinnä suomalaisten käsitys tämän sielun jälleensyntymisestä. Suomalaisilla on ollut usko, että sielut voivat syntyä uudelleen oman sukunsa parissa niin kauan kuin muisto heistä on tallella. Aika hieno käsitys, johon en myöskään ollut aiemmin törmännyt. Tämä sielu tuli ja meni aika vapaasti, häipyi ruumiista mm. unen aikana. Siksi ihmistä ei pitänyt liian äkisti herättää, että matkoilla oleva sielu ehtisi palata ruumiiseen.

Haltijasieluksi kutsuttiin ihmisen hyvinvointia ylläpitävää ulottuvuutta, jota saatettiin kutsua nimillä hahmo, haamu tai aave. Haltijan poistuminen saattoi aiheuttaa ihmisen sairastumisen. Haltia saattoi näyttäytyä myös kaksoisolentona, etiäisenä. Etiäisistä Pulkkinen toteaa, että ”etiäisilmiö on ollut saamelaisilla tunnetumpi kuin suomalaisten parissa, ja se on saamelaisilla yhä elävää perinnettä (pohjoissaamen ovdasas, edelläkävijä)."

Hauskasti Pulkkinen toteaa, miten suomalaisten usko erilaisiin maahisiin, kanssaeläjiin, haltijoihin ym. alkoi vähentyä sitä mukaan, kun maatalous koneellistui, eikä vähiten, kun sähkövalot maaseudullakin alkoivat lisääntyä.














  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post250

Tarinoita asahin taustasta, osa 2

AsahiPosted by Timo Klemola Fri, November 03, 2017 11:45:42

”Niska-hartia –osio. 1. Hartianpyöritys. Hartian pyörittäminen tai itse asiassa minkä kehon osan tahansa pyörittäminen koko kehon liikemekaniikalla oli asia, jota olin paljon harjoitellut taijin yhteydessä. Erityisesti chen-tyylin nk. ”silk reeling excersice” (chan si gong) on tämän harjoituksen taustalla.”

On hartian pyöritystä ja hartian pyöritystä.

Muistan yhden leirin Jalamon Ilpon salilta Turusta, missä eräs kiinalainen opettaja pyysi minua näyttämään vähän taiji-liikesarjani alkua. Aika taisi olla 90-luvun puolta väliä. Leiri oli muistaakseni karate-leiri, mutta opettaja oli sekä karaten että Yang-tyylin taijin opettaja. Tein työtä käskettyäni ja näytin muutaman liikkeen. Hänen kommenttinsa oli jäätävä: ”This is not taiji, this is taiji-mechanics.” Olin kuitenkin aika tyytyväinen hänen kommenttiinsa, koska tuolloin pyrin kovasti ymmärtämään juuri taijin mekaniikkaa, ja se näkyi läpi. Kokenut taijin tekijä pystyy toteuttamaan taijin mekaaniset periaatteet niin pieninä ja sisäisinä, että niitä on miltei mahdoton havaita. Tämä on myös se syy, miksi niitä on myös niin vaikea oppia, varsinkin kun kiinalaisessa opetustavassa ei paljon selitetä, vain tehdään.

90-luvulla saattoi jo netistä löytää artikkeleita monista taijihin liittyvistä teemoista. Silloin tosin ei ollut Googlea, käytettiin Alta Vistaa ja muita hakukoneita. Löysin netin kautta Mike Sigmanin ja hänen taijin mekaniikkaa käsittelevät artikkelinsa. Ne olivat tuohon aikaan poikkeuksellisia. Niissä Sigman pyrki avaamaan kiinalaisia käsitteitä länsimaisen mekaniikan ja fysiikan avulla. Erityisesti hän pyrki selittämään taijissa keskeistä ”peng” –käsitettä kehoon kohdistuvien voimien ja niiden suuntaa kuvaavien vektorien avulla. Hän kuvasi, miten parin työntövoima otetaan vastaan manipuloimalla hänen voimansa vektorien suuntaa ja ohjaamalla ne oman kehon kautta jaloista maahan. Tuohon aikaan tämä oli radikaalia, koska kiinalaiset eivät koskaan selittäneet käsitteitään näin. Yleensäkään he eivät selittäneet, vaan näyttivät. Minua Sigmanin analyysit auttoivat paljon ymmärtämään koko kehon liikemekaniikkaa, mitä taijissa ja itse asiassa muissakin kamppailutaidoissa pyrittiin toteuttamaan. Koko 90-luvun pyrin ymmärtämään kiinalaisiin ja japanilaisiin kamppailutaitoihin liittyvää mekaniikkaa ja voimantuottoa ja kirjoitin teemasta paljon. Zen-karate –kirjassani käsittelin tätä teemaa karaten kannalta ja Zenshindojon Huomioita-lehteen kirjoitin useita tätä teemaa käsitteleviä artikkeleita. Sitä mukaan kun aloin asia ymmärtämään pyrin sitä myös opettamaan. Pidin tuohon aikaan paljon parin päivän mittaisia ”sisäisen voiman mekaniikkaa” käsitteleviä leirejä kamppailutaitojen harrastajille.

Jossain vaiheessa hakeuduin myös yhdelle Mike Sigmanin leirille, jonka hän piti Lontoossa. Jos oikein muistan, siellä teimme myös chen-tyylin ”silk reeling” (chan si gong) –harjoituksia. Peng-linja piti oppia säilyttämään liikkeen joka pisteen aikana. Liike saattoi olla käden, hartian tai vaikka lonkkanivelen pyöritys. Ideana oli että jos pari työntää pyöritysliikkeen aikana sinua, niin opit pitämään hänen voimansa maahan suunnattuna ympyräliikkeen jokaisesta pisteestä. Samalla opit ottamaan koko kehon voiman maasta asti liikkeen jokaiseen pisteeseen. Tällä idealla asahinkin hartianpyöritys tulisi tehdä.

”Silk reeling” tarkoittaa silkkilangan kelausta tai puolausta silkkitoukan kotelosta. Silkkilanka on hyvin ohutta, jolloin liikkeen pitää olla tasaista ja jatkuvaa ilman pysähdyksiä, jotta lanka ei katkeaisi. Tällaista pitäisi olla myös taijin/ asahin liikkeen. Samalla liikkeen tulee olla koko kehon liikettä jaloista vartalon kautta käsiin.

Itseltäni meni kymmenkunta vuotta harjoitusta ja tutkimusta, että opin tämän liikkumisen tavan. Koko tämä ”sisäisen voiman mekaniikka” löytyy nyt asahin liikkeiden taustalta. Nyt puhun ”kokemuksellisesta biomekaniikasta”, millä tarkoitan samaa asiaa, mutta korostan asian kokemuksellista luonnetta. Tätäkään asahin periaatetta ei tulisi ottaa liian kevyesti. Hartiaakin voi pyörittää siis monella tavalla.



”Simpukkaliike. Kehitin sen avautumisen ja sulkeutumisen taidon opettamiseksi. Zen-karate -kirjassani yritin opettaa tätä avautumisen ja sulkeutumisen mekaniikkaa karateihmisille.”

Tämä on oikeastaan jatkoa tuohon edelliseen tarinaan. Taijin ”klassikoissa” todetaan, että ”on vain avautuminen ja sulkeutuminen, yin ja yang”. Muistan joskus 90-luvun lopussa kysyneeni Zhangilta, yi quan –opettajaltamme, miten avautumisen ja sulkeutumisen käsitteet kuvaavat yi quania. En enää tarkasti muista hänen vastaustaan, mutta idean muistan: siinä on kaikki. Kaikkien kamppailutaitojen perusmekaniikka voidaan kiteyttää noihin käsitteisiin. Se tarkoittaa silloin sitä, että jos ei ymmärrä avautumisen ja sulkeutumisen periaatteita, ei myöskään ymmärrä koko kehon liikkeen mekaniikkaa.

Mutta jotta voidaan sanoa, että jokin liike on avautuva tai sulkeutuva, pitää ymmärtää, mikä avautuu ja mikä sulkeutuu. Pitää olla mielessä malli, johon nämä käsitteet liittyvät. Olen kirjoittanut tästä asahi- kirjoissani ja esimerkiksi blogi-sarjassani ”Asahi ja kokemuksellinen biomekaniikka” . Koska ihmisen keho on niin monimutkainen, malleja voi olla monia. Itse käytän sekä ”kolmen jousen mallia” että ”vipuvarsimallia”. [Ks. blogi.] Toisen mallin avulla on helpompi selittää joitain liikkeitä kuin toisen. Asian tekee vielä monimutkaisemmaksi se, että kehon kolme ”jousta” voivat olla yhtä aikaa erilaisessa liikkeessä: yksi jousi voi avautua samalla kun kaksi muuta jousta sulkeutuvat jne.

Kehitin simpukkaliikkeen yhdenlaiseksi avautumisen ja sulkeutumisen periaatteiden malliksi. Nyt jälkikäteen pitää todeta, että taisin tehdä siitä liian monimutkaisen, koska liikkeessä käsien ja selän sulkeutuminen ja avautuminen ovat selkeitä, mutta käsien liike voidaan tehdä monella erilaisella avautumisen ja sulkeutumisen idealla. Toisaalta se ei haittaa, vaan antaa tekijälle mahdollisuuden tiedostaa vielä tarkemmin käsien liikkeiden vaiheita. Teimme tämän liikkeen asahin alkuaikoina aika pystystä, siis vajoamis- ja sulkeutumisvaiheessa emme menneet kovin alas. Itse teen nykyään liikkeen laajempana ja vajoan syvään alas, jotta jalatkin saavat liikkeessä hyvän voimaharjoituksen. Jos liikkeen tekee lyhyempänä, on mahdollista antaa kaikkien jousien avautua ja sulkeutua yhtä aikaa.

Tähän vielä lopuksi vähän googlaamista vaativa asahi-koan: sulkeutuminen = fleksio + adduktio + sisärotaatio; avautuminen = ekstensio + abduktio + ulkorotaatio.




”Päänkääntö. Tämä on suoraan ba-duan-jin –sarjan liike.”

Perustin asahin ensimmäisen sarjan ensimmäisen suunnitelman kiinalaiseen ba-duan-jin – liikesarjaan. Olin oppinut sen zen-opettajani Engaku Tainon Italian Orvietossa sijaitsevassa zen-luostarissa, kuten olen jo kertonut. Ba-duan jin on yksi Kiinan tunnetuimmista qigongin muodoista. Kiinassa on satoja qigong-koulukuntia, jotka jakautuvat karkeasti kolmeen luokkaan harjoituksen päämäärän mukaan. On olemassa terveydellisiä, kamppailutaitoihin liittyviä ja uskontoihin liittyviä qigongin muotoja tai koulukuntia. Ba-duan-jin on tyypillinen terveysharjoitus, vaikka siinä onkin joitakin kamppailullisia ulottuvuuksia. Tainon kanssa teimme sitä zen-harjoituksena eli puhtaasti liikemeditaationa.

Ba-duan-jin tarkoittaa ”kahdeksaa brokadia” eli kauniisti kirjailtua silkkikangasta. Liikkeitä sarjassa on siis kahdeksan. Kyseessä on erittäin vanha harjoitus. Ensimmäiset maininnat siitä löytyvät jo 1100-luvulta. Koska kyseessä on jo noin 1000 vuotta vanha harjoitus, siitä on olemassa lukemattomia versioita. Jokaisesta liikkeestä on huimasti erilaisia variaatioita.

Kirjoitin kirjan ”Taiji – liikettä hiljaisuudessa, hiljaisuutta liikkeessä” vuonna 1989. Esittelin siinä taijin 24-askeleen liikesarjan, mutta myös Tainolta oppimani version ba-duan-jin –liikesarjasta. Teimme sitä taiji-tunneilla ja opetin sen myös karateoppilailleni. En saanut kaikkia kahdeksaa ba-duan-jinin liikettä asahin perusliikesarjaan, koska muut asahin työryhmän jäsenistä (Ilpo, Ykä ja Keijo) pitivät liikkeitä liian vaikeina, mutta neljä nykyisistä asahin perussarjan liikkeista ovat siitä peräisin, joista yksi on tämä päänkääntöliike.

Kyseessä on neljäs ba-duan-jinin liike ”Käännä pääsi ja katso taakse.” Alkuperäinen liike ei sisällä jalkojen ja selän avautuvia ja sulkeutuvia liikkeitä. Lisäsin ne siihen, jotta liike noudattaisi ”sisäisen voiman mekaniikkaa”. Pään kiertovenytykseen ja käsien ja vartalon venytykseen tuli luonnollisesti ojentuva ja avautuva liike. Tästä loogisesti seurasi, että välivaihe on sulkeutuva ja vajoava. Alun perin opetin ja tein tämän liikkeen kädet niin kuin olin sen itse oppinut Tainolta, jolloin kädet nousevat ylös käden sisäsyrjät, siis peukalon puoleiset syrjät ylöspäin ja laskevat kämmenet alaspäin. Muut rupesivat tekemään sitä samalla käsien liikkeellä kuin teimme hengityksen lyhyen tasausliikkeen. Ero oli pieni ja annoin olla.

Löysin netistä liikkeelle nimeksi myös ”Viisas pöllö kääntää päänsä ja katsoo taakse.” Tästä muistui mieleeni eräs asahi-ohjaajien koulutus, missä eräs osallistuja kertoi lähteneensä edellisestä koulutuksesta kotiinsa autolla ja hän oli matkalla huomannut, miten niska oli täysin vapaa ja pää kääntyi kuin pöllöllä. Tämä olisi varmaan ”asahia autoilijoille” –sarjan perusliike.




”Selkäosio. 1. Kierto ja työntö. Alkuperäisessä suunnitelmassani simpukkaliike oli ainoa selkäliike. Päätimme, että jokaisessa osiossa on kolme liikettä, joten piti miettiä kolme selkäliikettä. Ensimmäiseksi liikkeeksi tuli Ilpon jostakin hänen qigong-sarjastaan poimima liike. Alun perin siihen liittyi kierron lisäksi sivutaivutus taakse, kun pallo työnnettiin yläviistoon taakse. Yhtäaikainen takataivutus ja kierto eivät ole terveellisiä selälle ja liikettä muutettiin niin, että jätettiin takataivutus pois. 2. Sivutaivutus ja 3. Pallon kierto. Nämä tulivat ba-duan-gin liikesarjan yhdestä monimutkaisesta liikkeestä, joka päätettiin jakaa kahtia: sivutaivutukseen ja pallon kiertoon. Alkuperäisessä ba-duan-gin liikkeessä sivutaivutus tehdään kurottamalla vuorotellen kumpaakin kättä korkealle ylös. Siitä muodostui sivutaivutus. Pallon kiertoliike on sama kun osa tästä ba-duan-gin liikkeestä.”

Käsittelen tässä kaikki selkäliikkeet yhdessä nipussa, koska ensimmäisen liikkeen historiallista taustaa en tunne. Ilpo ehdotti tätä liikettä ja se muistaakseni perustui johonkin Ilpon oppimaan qigong-sarjaan, jota en tarkemmin muista. Kaksi seuraavaa selkäliikettä, selän sivutaivutus ja selän kierto tulivat Tainolta oppimastani ba-duan-jinin liikkeestä. Kyseessä oli ba-tuan-jinin kuudes liike ”Ojenna kätesi maata kohti ja tartu varpaisiin.” Liike sellaisena kuin sen esittelin oli työryhmän mukaan liian vaikea ja päädyimme jakamaan sen kahtia: sivutaivutukseen ja vartalon kiertoon. Olen liittänyt alkuperäisen käsien ylöskurottamisliikkeen asahin tuoliversion selkäsarjaan. Teimme aikoja sitten myös asahin ”toimistoversion”, jossa selän sivutaivutus tehdään myös näin eli vuorotellen ylös kurottaen ja kylkeä venyttäen. Napataan omena korkean puun oksasta.



Asahin taustaa, osa 17

”Tasapaino-osio. 1. Piirrä jalalla ympyrää. Alkuperäinen ehdotukseni oli yi quan –askel. 2. Noustaan päkiöille ja venytetään. Tämä liike oli taas suoraan ba-duan-jin –sarjasta. 3. Pallon nosto ja venytys. Keijo ehdotti tätä liikettä. Hän oli tehnyt sitä tai vastaavaa jo aiemmin karaten yhteydessä.”

Tämä tarina läheneekin sitten loppuaan. Olemme jo asahin perussarjan viimeisessä osiossa, joka koostuu kahdesta tasapainoliikkeestä ja yhdestä venytyksestä. Alkuperäisessä suunnitelmassani asahin ensimmänen taso sisälsi kuusi erillistä osiota, joista yksi oli ”terveyskävely”. Monet kiinalaiset qigong-koulut sisältävät erilaisia askellusharjoituksia. Hidas askel on myös taijin ja yi quanin yksi perustava harjoitusmenetelmä. Kummassakin lajissa askel erotetaan yleensä omaksi harjoituksekseen ja sitä tehdään myös irrallaan muista harjoituksista ja muodoista. Hidas askel opettaa välttämättä hyvää tasapainoa ja vahvistaa jalkoja, koska siinä joutuu välttämättä seisomaan pitkiä aikoja yhdellä jalalla. Koko taijin liikesarja on jatkuvaa seisomista yhdellä jalalla, koska askellus on niin hidasta. Ehdotin asahiin myös tällaista askelharjoitusta. Koska asahista tuli lopulta paikallaan tehtävä liikekokonaisuus, liikkuva askeltaminen ei siihen soveltunut. Ehdotinkin tilalle yi quanin ideaa paikallaan tehtävästä askeleesta, missä otetaan askel, mutta palautetaan jalka saman tien sivukautta takaisin, jolloin tuloksena on jalan ympyräliike. Liikkeessä kädet ovat sivuilla ja pitävät kiinni ikään kuin kaiteista. Keijon ajatuksesta lisäsimme liikkeeseen käsien ympyräliikkeen ja liike oli valmis.

Toinen tasapainoliike, päkiöille nousu, tuli jälleen ehdottamastani ba-duan-jin –sarjasta. Ilpo ehdotti liikkeen alkuun keinahdusta kantapäille, joka otettiin mukaan ja liike oli valmis. Kolmas liike, venytys, oli Keijon ehdotus. Otimme siihen mukaan pallon noston ensimmäisestä selkäliikkeestä ja sen perään Keijon karate-harjoituksissaan käyttämän askeleen ja venytyksen. Näin tämäkin liike oli sitten valmis.

Liikesarja päätyy seisomiseen kannatellen palloa vatsan edessä. Alkuperäinen ehdotukseni oli, että ensimmäisen tason sarja päättyisi seisomiseen wu-chi-asennossa, mikä on esimerkiksi taijin perusseisonta ja myös oma qigong-menetelmänsä, wu-chi qigong. Toiselle tasolle suunnitelmiini oli kuvattu seisominen pallo vatsan edessä, niin kuin teemme yi quanissa. Viimeisen laajan hengitysliikkeen jälkeen oli kuitenkin luontevaa jäädä siitä kannattelemaan suoraan palloa vatsan edessä, jolloin pallon kannattelu siirtyi perussarjan viimeiseksi liikkeeksi.

Nyt kun olen alkanut pitämään asahin jatko-koulutuksissa mm. ”Asahi ja tietoisuustaidot” päivää, niin oli mielenkiintoista löytää aivan ensimmäisestä asahi-suunnitelmastani (11.12.2004) viimeisenä kohtana otsikko ”Istu alas ja kuuntele kehoasi ja mieltäsi”. Suunnitelmaan olen kirjoittanut tälle kohtaa: ” Sisältää hengitysharjoituksia, mielen keskittämisen harjoituksia ja kehon kuuntelemisen harjoituksia: 1. Laske hengityksiä; 2. Laske vain joka toinen hengitys; 3. Kuuntele hengitystä; 4. Kuuntele kehon lämpöä ja elinvoimaa.” Eli suhteellisen normaalit zazenin ohjeet.








  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post249

Tarinoita asahin taustasta, osa 1

AsahiPosted by Timo Klemola Fri, November 03, 2017 11:12:20

Jokaisella asahin liikkeellä on tarina. Ajattelin nyt kertoa niistä vähän enemmän. Olen kertonut samat asiat, mutta hyvin lyhyesti, blogissani ”Mistä asahi on peräisin?” tammikuulta 2016. Nyt yritän vähän laajentaa näitä tarinoita, ainakin joitakin niistä. Lähden liikkeelle perusliikesarjan alusta. Otan ensin tuosta edellä kertomastani blogista liikkeen lyhyen kuvauksen ja sitten laajennan vähän sitä. Jatkossa noudatan samaa kaavaa.

”Alun ja lopun ’laaja hengityksen tasausliike’. Tämä oli tapa, miten opin sekä aloittamaan, että lopettamaan taijin 24-liikesarjan omalta opettajaltani Engaku Tainolta. Käsien liikkeiden suunta ja kaikki muutkin ovat täsmälleen samoja.”

Tämä olisi aivan liian pitkä tarina kokonaan tähän kirjoitettavaksi. Aloitin karaten 15-vuotiaana vuonna 1970. Etsin sitten pitkään karaten ja muiden budo-lajien filosofisia perusteita ja vuonna 1984 löysin Italiassa sijaitsevan zen-luostarin, jota johti zen-mestari Engaku Taino. Hänen Rinzai-zenin opetuksensa oli hyvin fyysistä. Hän opetti zazenin (istuen tehtävä zen-meditaatioa) lisäksi joogaa, taijia, kallio- ja vuorikiipeilyä ja alppihiihtoa zen-harjoituksina. Hänen opetuksessaan oli ja edelleen on kaksi puolta: sekä dynaaminen liike että staattinen istuminen. Olen omaksunut häneltä saman ajatustavan. Kun ensimmäisen kerran vietin hänen luostarissaan viikon sesshinin vuonna 1984, opin häneltä kaksi kiinalaista liikesarjaa: ba-duan-jin –sarjan ja taijin 24-askeleen liikesarjan. Luostarissa näitä harjoituksia tehtiin liikemeditaation muotoina. Tainolla oli oma, japanilaisessa luostarissa oppimansa tapa tehdä näitä harjoituksia. Esimerkiksi taijin sarjan hän aloitti ja lopetti syvillä hengitysliikkeillä, joihin yhdistyi käsien laajat ympyräliikkeet juuri kuten nyt teemme asahin alussa ja lopussa. Standardi 24-askeleen liikesarjahan ei sisällä näitä liikkeitä. Tapa on tavallaan qigongin ja taijin yhdistelmä. Alun ja lopun hengitysliikkeet ovat qingong-liikkeitä, joita tapaa monissa qigong-kouluissa.

Innostuin tuolloin aika lailla kummastakin liikesarjasta ja palattuani Suomeen aloin opiskelemaan niitä enemmän ja kaivamaan niistä perusteellisempaa tietoa. Se ei ollut ihan helppoa, koska Suomessa ei tuohon aikaan ollut taijin ja qigongin opettajia tai ainakaan tiedossani ei ollut. Tapani mukaan kaivoin esiin kaiken materiaalin, minkä löysin. Tilasin englanniksi käännettyjä kirjoja ja muistaakseni jonkin videonauhankin sain tilattua. Nettiähän ei vielä silloin ollut. Yksi tärkeä kirja oli Yang Ming-Shin “Tʼai-chi Chʼuan for Health and Beauty”. Yang oli kiinalainen opettaja, joka oli opettanut Tainon japanilaisessa luostarissa taijita. Hiljalleen pääsin sisään näihin harjoituksiin. Kävin joka vuosi Italiassa Tainon opissa ja opiskelin itse kirjojen ja videoiden perusteella. Vaikka en itse vielä mitään osannutkaan, aloin opettaa taijin ja ba-tuan-jinin liikesarjoja karateoppilailleni heti tuolloin 80-luvun puolessa välissä.

Palatessani Italiasta junalla takaisin Suomeen, kirjoitin päiväkirjaani kuvauksen yhdestä zen-sesshinin päivästä. Siinä on tällainen kohta:

”Kaikki ovat palanneet pesulta. Alkaa tai-chi-harjoitus. Taino oppi itse tai-chin yksinkertaisen muodon Sofukujin zen-luostarissa. Munkit Tainon kertoman mukaan harjoittelivat siellä tai-chita vapaa-aikanaan ilman Mumon roshin virallista lupaa. Aluksi se sai vain hänen hiljaisen hyväksymisensä. Mumon Roshi ymmärsi zenin ja tai-chin läheisen yhteyden ja kutsui 70-luvun alussa kuuluisan kiinalaisen tai-chin opettajan Yang Ming-Shin luostarin viralliseksi opettajaksi. Tämän jälkeen tai-chi on levinnyt nopeasti moniin japanilaisiin ja ulkojapanilaisiin Rinzai-koulun zen-luostareihin.

Opettaja seisoo aluksi pitkään rizuzenissä, jalat hieman taipuneina, katse maahan luotuna. Kuumuus on jo vaihtunut illan leudoksi tuuleksi. Hyvin hitaasti hengityksen tahdissa alkaa ensimmäinen liike: mestarin kädet kohoavat ylös sivulle, piirtävät ilmaan ympyrän ja painuvat edelleen hitaasti edestä alas. Mestarin vartalo alkaa hitaan käännöksen vasemmalle, paino siirtyy oikealle jalalle, oikea käsi siirtyy rentona rinnalle ja vasen käsi sen alle ikään kuin hän pitäisi kädessään suurta palloa. Vasen jalka kohoaa päkiän varaan, siirtyy hieman lähemmäksi ja aloittaa sitten kaarimaisen askeleen vasemmalle. Kädet seuraavat jalan liikettä. Oikea käsi työntyy hitaasti ylös katseen korkeudelle, kämmen taivasta kohden, vasen käsi painuu alas oikealle kämmen maata kohden. Tässä asennossa hän näyttää ikään kuin seisovan taivaan ja maan leikkauspisteessä ja kannattavan kämmenillään kumpaakin. Liike seuraa toista jatkuvana, katkeamattomana virtana, täydellisen keskittymisen hetkeksikään häiriintymättä. Oppilaat toistavat liikkeen taitojensa mukaan. Muodon täsmällisyys ei ole niinkään tärkeä. Täydellisen keskittymisen säilyttäminen liikkeen aikana on harjoituksen päämäärä. Tai-chi on hitaasti liikkuen tehtävää zazeniä.”

Kuvaus zen-luostarin päivästä päättyy näin:

”Kello on täsmälleen 24. Kävelemme äänettömästi ylös niitylle luostarin taakse. Odotamme hetken ja Taino liittyy joukkoomme. Hän kumartaa syvään koskettaen sormenpäillään maata. Me vastaamme kumarrukseen. Mestari seisoo pitkään liikkumatta rizuzenissä, sitten hitaasti hänen kätensä kohoavat sivulle ylös ja piirtävät ilmaan ympyräkaaren, hetken aikaa hän ikään kuin pitää kuuta kämmenellään, kädet laskeutuvat alas, nousevat jälleen hitaasti eteen ylös. Mestari aloittaa hitaat, tasapainoiset tai-chin liikkeet. Kädet piirtävät yöhön ympyröitä ja kaaria tarkasti mestarin esimerkkiä seuraten. - Liikesarja lähestyy loppuaan, mestari palaa lähtöasentoon, seisoo pitkään rizuzenissä katse maahan luotuna, kääntyy sitten meitä kohti, koskettaa hitaasti sormenpäillään maata ja katoaa yöhön sanaakaan lausumatta. Huomenna on samanlainen päivä ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Zen on kuin pitkä junamatka, jonka pääteasemasta olemme kuulleet puhuttavan ja tiedämme, että se on syvällä meissä, mutta emme ole vielä kyenneet näkemään edes sen valoja. Mutta vain pääteaseman saavuttaminen ei ole zeniä. Zeniä on myös matkalla olo. Budokalle hänen budo-lajinsa on Tie, do, jota pitkin hän etenee. Se on jatkuva matka itseen, jatkuva zazen, keskittyminen elämään tässä ja nyt.”

Näin voisi todeta myös asahista. Tainolta oppimani laajat ja hengitystä tasaavat liikkeet elävät nyt asahin sarjojen alussa ja lopussa.




”Rentousosio. Liikkeet 1 – 3. Näiden liikkeiden tausta on vanha. Ne löytyvät kaikki jo ”Zen-karate” –kirjastani (1997), jossa yritin opettaa karate-ihmisille rentoutta ja keskilinjan hallintaa. Ensimmäinen käsien pyöritysliike oli sama, jota teimme aina taijissa ennen liikesarjan alkua. 80-luvun puolivälistä asti aloitin aina karate ym. harjoitukseni tällä liikkeellä.”

Asahin rentoussarjan käsienpyöritysliike on hyvin yleinen monissa kiinalaisissa ja japanilaisissa taidoissa. Itse opin senkin Tainon zen-luostarissa. Teimme siellä ba-tuan-jin –liikesarjan aina aamuisin. Liikesarja aloitettiin ja lopetettiin käsien pyöritykseen ja siitä käytettiin kiinalaista nimeä ”Swai Shou”, joka kai tarkoittaa ”heiluvia käsiä”. Yang Ming-Shi kuvasi tämän harjoituksen myös kirjassaan. Aloin käyttää liikettä karaten ja taijin harjoitusten alussa rentous ja lämmittelyliikkeenä. Liike sai huomattavasti syvyyttä 90-luvun puolessavälissä, jolloin kutsuin amerikkalaisen yi quanin ja taijin opettajan Jan Dieperslootin Suomeen pitämään meille yi quan- ja taiji-leirin. Taisi olla vuosi 1995. Jan opetti viikon taiji-leirillään meille joka päivä kolmea keskilinjan perusliikettä: kierto, painonsiirto, vajoaminen ja kohoaminen. Tämän analyysin kautta käsien pyöritysliike sai uuden merkityksen varsinkin, kun sen jälkeen saatoimme liittää siihen erilaisia keskilinjan liikkeitä tietoisesti. Janin keskilinja-analyysi on siitä asti seurannut mukanani kaikkiin harjoituksiin, joissa opetan tietoista liikettä. Janin kirja The Warriors of Stilness, Vol 1 on klassikko.

Laiton tämän liikkeen aluksi kaikkien asahin liikesarjojen alkuun idealla, että se olisi ikään kuin aina samana pysyvät rentousliike. Ajatus, mihin olin oppinut Tainon harjoituksissa. Myöhemmin vaihdoin liikkeet käsienpyörityksen variaatioihin. Toisessa sarjassa otetaan mukaan painonsiirto. Kolmannessa kädet putoavat alas ja kaikki keskilinjan perusliikkeet tehdään siinä perätysten. Edelleen saatan aloittaa minkä tunnin vain (asahi, karate, taiji, yi quan) niin, että aivan ensiksi rentoudutaan pyörittelemällä käsiä. Liike on edelleen yksi suosikkiliikkeistäni myös siksi, että se palauttaa mieleen kehon hyvän rakenteen ja sillä on hyvä lämmitellä vanhaa ja jäykkää selkää ennen rajumpiin liikkeisiin siirtymistä.



”Toinen liike on kotoisin tai-chi-mestari Huang Xingxiangin ’viidestä rentousharjoituksesta’”.

Liikkeen taustalla on Huang Xingxiangin viisi rentousharjoitusta. Asahi on paljosta velkaa taijille ja tämäkin liike tulee siis taiji-systeemistä. Jos asahin rentousharjoitukset kiinnostavat, niin kannattaa kaivaa YouTubesta esiin tämä Huangin viiden liikkeen sarja. Se löytyy sieltä mestarin itsensä tekemänä. Huang oli yksi kuuluisimmista viime vuosisadan taijin opettajista, joka vaikutti Kaakkois-Aasiassa.

Muistan, että silloin, kun me sen opimme ja enemmän sitä harjoittelimme, siis joskus 80-90-lukujen taitteessa, meillä oli myös käytössä Huangin oppilaan Patrick Kellyn videonauha tästä harjoituksesta. Muistan, että Kellyn liikkeet olivat jonkin verran laajempia ja näyttivät jopa vielä rennommilta. Ihastuin tähän sarjaan ja teimme sitä paljon erityisesti taiji-harjoituksen yhteydessä, mutta soveltuvin osin myös muissa harjoituksissa. Otin tästä sarjasta kolme liikettä asahin rentousosioihin, mutta kaikkia ei tehdä samalla tavalla kuin Huang tekee. Esimerkiksi Huangin sarjan toinen liike, joka on asahin toisen sarjan toinen rentousliike, tehdään asahissa polvista joustaen kehon jousien avulla. Huangin sarjassa paino laskee koko ajan tasaisesti alaspäin ja nousee sitten jälleen tasaisesti ylös. Huangin sarjan ensimmäinen liike on sama kuin asahin kolmannen sarjan ensimmäinen rentousliike. Huang ei tosin käännä päätään, muuten liike on aika lailla sama. Huang tekee liikkeeseen liittyvät keskilinjan liikkeet pieninä ja aika näkymättöminä.

Huangin sarja kokonaisuutena on hyvin syvällinen. Hän on kiteyttänyt siihen vuosikymmenien kokemuksensa taijista ja Fujien maakunnan Valkoinen kurki-tyylistä, mitä hän myös harjoitteli. Ihan vain vinkkinä: asahin jotkut liikkeet näyttävät helpoilta ja yksinkertaisilta, mutta eivät ihan välttämättä sitä ole.



”Kolmannen taustalla on aikidon nk. ”soutu-harjoitus”, josta kehittelin karateen sopivan rentoutusharjoituksen.”

Asahin perussarjan rentousliikkeiden kolmas liike, missä käsiä ravistellaan painonsiirrolla, voi näyttää aikidon harrastajille tutulta. Tuttuuteen onkin aihe. Kehittelin tätä ja muita nykyään asahin rentousosioissa esiintyviä liikkeitä vuonna 1994. Muistan vuoden hyvin, koska muistan harjoitelleeni ja tutkineeni näitä erilaisia käsien pyörityksiä ja heilutuksia Tampereen Kalevan hautausmaan viereisessä harjumännikössä vierelläni lastenvaunut. Etsin tapoja harjoitella rentoutta ja kamppailutaitojen periaatteita tällaisten tavallaan yksinkertaisten, käsien heilahduksia ja pyörityksiä sisältävien liikkeiden avulla. Aikidon kehittäjä Morihei Ueshiba kehitti ”soutuharjoituksen” aikidon periaateharjoitukseksi.

Tässä harjoituksessa on kamppailutaitojen kannalta paljon sisältöä, periaatteita, jotka eivät helposti avaudu. Yksi keskeinen opetus on oppia tekemään tekniikkaa vartalon painopisteen siirrolla, ei käsillä. Muutin siinä käsien liikkeet rennommiksi, jotta myös käsien painopistettä voi käyttää liikkeessä helpommin hyväksi. Oma versioni keskittyi myös enemmän hartiaseudun rentouden harjoittamiseen. Koko kehon avautuva ja sulkeutuva liikemekaniikka ja liikkeen juurruttaminen on myös tässä asahi-versiossa selkeämmin esillä. Vein kaikki nämä harjoitukset karate- ja muistaakseni taijituntieni alkulämmitelyyn ja pyrin opettamaan niiden kautta rentoutta ja kamppailutaitojen perustavia liikeperiaatteita. Nyt ne jatkavat elämäänsä asahissa.




”Tasojen välillä oleva ’lyhyt hengityksen tasausliike’. Tämä on suoraan ba-duan-gin –liikesarjasta liikkeiden välillä oleva hengitysharjoitus.”

Liike on käytössä monissa kiinalaisissa qigong-systeemeissä. Itse opin sen ensimmäisen kerran ba-duan-gin –liikesarjan väliliikkeenä joskus kolmekymmentä vuotta sitten. Tainon opettamassa liikesarjassa sitä ei ollut, mutta varmaan joskus 80-luvun lopulla opimme toisen version samasta sarjasta. Mistä se tuli, sitä en enää muista. Opin sitten 90-luvun alussa yhden taolaisen qigong-sarjan Zhao Yi Nongilta, joka opetti Tampereella tuolloin Chen-tyylin taijita ja Shaolin kung-futa. Tässäkin sarjassa liikkeiden tai liikekokonaisuuksien välillä tehtiin aina välillä tämä hengitysharjoitus, jossa kädet kohoavat sisäänhengityksellä ja vajoavat uloshengityksellä.

Asahin alkuaikoina teimme lyhyen hengityksen tasausliikkeen liikeosioiden väliin, mutta myös viimeisen osion kaikkien liikkeiden väliin. Ajatuksena tässä oli, että kun on sarjassa niin pitkällä, on enemmän tarvetta antaa välillä hengityksen rauhoittua ja tasaantua tämän liikkeen avulla. Asahin kehitys oli silloin vasta aivan alussa, valmista oli vain ensimmäinen liikesarja. Teimme silloin tätä sarjaa useammilla toistoilla ja yksi sarja saattoi kestää hyvinkin puoli tuntia tai jopa reippaasti enemmän. Silloin tuntui hyvältä sarjan loppupuolella ottaa mukaan enemmän hengitystä tasaavia liikkeitä. Myöhemmin vakiintui käytäntö, jossa lyhyt hengityksen tasausliike tehdään vain sarjan liikeosioiden väliin.

Tästäkin liikkeestä tekee mieli kirjoittaa, että liike on yksinkertaisuudestaan huolimatta hyvin syvällinen. Samalla tavalla tosin tekee mieli kirjoittaa kaikista asahin liikkeistä. Olen kirjoittanut tästä liikkeestä paljon kirjoissani ja täällä blogissani, joten ei tässä tästä tämän enempää.






  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post248

Lyhyt huomio asahista ja laulamisesta

AsahiPosted by Timo Klemola Tue, October 17, 2017 16:21:31

Tarkastin, olen kirjoittanut nyt 73 ”Huomiota” asahista vuodesta 2009 lähtien. Sen lisäksi olen kirjoittanut kolme kirjaa ja neljäs on työn alla. Kun taas ajattelin kirjoittaa lyhyen huomion asahista, huomasin, että aiheet alkavat käydä vähiin. Olen jo kirjoittanut vähän kaikesta ja useampaan kertaan. Mutta ehkä en ole vielä kirjoittanut asahista ja laulamisesta.

Ohjasin vuosia Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella taijia ja kun kehitimme asahin, aloin opettaa näyttelijäopiskelijoille sitä. Teimme näyttelijöiden kanssa taijia ja asahia kehotietoisuusharjoituksena. Tietysti hidas ja tietoinen liike toimi myös monella muullakin tavalla, toi rentoutta, avasi kehoa hellävaraisesti joskus rankkojenkin treenien jälkeen, opetti keskittymistä ja läsnäoloa tekemisessä jne. Taijin pariharjoitukset opettivat ottamaan hienovaraista kontaktia parin kanssa. Taiji/asahi –tunnin jälkeen opiskelijoiden ohjelmassa oli joskus laulutunti. Muistan, kun kerran laitoksen laulun opettaja tuli katsomaan, mitä oikein tunnilla teimme. Häntä kiinnosti se kovasti, koska hän oli huomannut, että kun näyttelijäopiskelijat tulivat tunniltani hänen laulutunnilleen, mitään ääntä avaavia harjoituksia ei juurikaan tarvinnut tehdä. Ne oli ikään kuin jo tehty. No, emme laulaneet taiji/asahi –tunneilla vaan teimme taijia ja asahia. Mutta mielenkiintoista oli, että se tapa, miten tällainen hidas, tietoinen ja koko kehoa avaava liike rentoutti ja näytti avaavan koko kehon myös äänelle.

Olen törmännyt tähän asiaan sitten myöhemminkin, kun jotkut kurssilaiseni ovat harrastaneet laulamista ja todenneet saman asian. Asahin kaltainen harjoitus on erityisen hyvä työkalu sekä laulajille että laulun opettajille. Tämä teema tuli taas mieleeni, kun eräs laulaja ja laulunopettaja kyseli asahiohjaajakoulutusta ja ajatteli käyttävänsä asahia juuri tässä mielessä. Asahi sopisi erityisen hyvin myös muusikoille, jotka joutuvat kannattelemaan instrumenttiaan pitkiä aikoja ylhäällä käsiensä varassa kuten viulun tai huilun soittajille. Olen tästäkin puhunut joskus musiikinopiskelijoiden kanssa, jotka opiskelevat tällaisia soittimia. On aikamoinen ihme minusta, että soiton opetuksessa ei kiinnitetä huomiota tai opeteta sellaisia harjoituksia, jotka mahdollistavat käsien ja instrumenttien kannattelun niin, että hartiaseutu ja niska pysyvät rentoina ja terveinä. Koko asahi-sarja, mutta erityisesti asahin yi quanista peräisin oleva viimeinen seisonta-asento opettavat käsien kannattelua hartiat rentoina. Ehkä paras harjoitus vaikkapa viulistille olisi yi quanin ja asahin yhdistelmä. Staattisissa asennoissa seisomisen avulla vahvistettaisi ja rentoutettaisi hartian seutua ja koko vartaloa ja opiskeltaisi kehon optimaalista rakennetta, dynaamisilla asahi-liikkeellä sitten avattaisi ja edelleen rentoutettaisi rasittuneita paikkoja.

Toivoisin, että näyttelijät, muusikot ja muut esiintyvät taiteilijat löytäisivät asahin. Asahilla olisi helppo rentouttaa itsensä ennen esitystä. Asahi-sarjan tai vain muutaman liikkeen voi helposti tehdä takahuoneessa tai näyttämön verhon takana. Tilaa ei paljon vaadita, yksi neliömetri riittää. Muutama liike tuo mielen paikalle, keho ja mieli virittyvät kehomieleksi ja sisäinen voima tuntuu varpaissa ja sormenpäissä asti. Siitä on hyvä astua näyttämölle ja antaa esiripun aueta.






  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post247

Asahi ja kehotietoisuuden harjoittaminen

AsahiPosted by Timo Klemola Sat, September 23, 2017 19:14:07
Kirjoitin vuonna 2007 keväällä ensimmäiseen asahi-kirjaamme viimeisen luvun kehotietoisuuden harjoittamisesta. Asahi Health -menetelmämme oli vielä tuossa vaiheessa keskeneräinen. Asahin kolmannen liikesarjan ensimmäinen versio valmistui vasta saman vuoden kesällä. Laitan tämän luvun tekstin tähän alle. Joskus mietin, miten viimeisen kymmenen vuoden aikana olen muuttanut painotuksiani asahin tekemisessä. Luettuani nyt tuon tekstin huomaan: en oikeastaan mitenkään.

***

ASAHI – terveysliikuntaa kaikille, luku 4

Asahi ja kehontietoisuuden harjoittaminen

Länsimaisessa kulttuurissa on vierasta kuunnella ja tutkia kehoa sisäkautta, harjoittaa siis kehontietoisuutta. Monissa kiinalaisissa ja intialaisissa perinteissä tämä on sääntö, ei poikkeus. Tämä on yksi asahin keskeisimmistä periaatteista: pyrimme liikkumaan tietoisesti ja kehoa kuunnellen.

Aistijärjestelmämme sitä osaa, joka antaa meille palautetta kehomme sisäisistä tiloista, kutsutaan proprioseptiikaksi. Proprioseptiikkaan kuuluvat tasapainoaisti, liikeaisti ja asentoaisti. Kun siis kuuntelemme kehoamme sisäkautta, kehitämme kehon sisäistä aistijärjestelmäämme. Pyrimme tässä luvussa kuvaamaan sitä, mitä kehontietoisuuden herkistämisellä tarkoitetaan, mitä ulottuvuuksia sillä on ja mitä siitä seuraa. Kehontietoisuuden harjoittaminen tuo asahiin myös filosofisen ulottuvuuden.

Solujen syke

Länsimaisessa kulttuurissa, jossa suhtautuminen ihmisen kehoon on hyvin mekaaninen, ei ainoastaan olla harjoittamatta kehontietoisuutta, vaan ihminen on jopa hyvin pitkälle kadottanut kyvyn kokea kehon sisäisiä tuntemuksia. Kehontietoisuutemme on tavallaan vaurioitunut. Normaalisti, kun käännymme kuuntelemaan kehomme aistimuksia, huomaamme että kehomme on sisäisesti joko turta, tunnoton, emme tunne paljon mitään, tai toisaalta tunnemme kipua ja kolotusta kehon eri kohdissa. Mutta jos otamme esimerkiksi asahin viimeisen asennon ja kuuntelemme siinä sormiemme tuntemuksia, voimme löytää uuden ja erilaisen maailman. Voimme tuntea hiljalleen, miten sormemme täyttyvät erilaisista sisäisistä aistimuksista. Alkaa eräänlainen sisäinen väreily. Voimme ikään kuin tuntea sisäkautta, miten sormiemme jokainen solu värähtelee hurjalla taajuudella. Voimme tuntea sormiemme lämpimän sykkeen, eräänlaisen sisäisen solujen tanssin. Tämä tunne on hyvin miellyttävä. Asahia harjoittelemalla on mahdollista herättää koko keho samalla tavalla sisäisesti eloon. Voimme harjoituksella tuntea jokaisen solun väreilevän tanssin kaikkialla kehossamme.

Useimmille meistä tämä kokemus ei ole vieras. Erityisesti ihmisille, jotka harrastavat liikuntaa, asia on tuttu. Tila on myös tuttu saunan jälkeen, kun koko keho on kuuma. Kyse on ennemminkin siitä, mikä on meidän normaali, jokapäiväinen kokemuksemme. Miten avoimia olemme kehomme sisäisiä tuntemuksia kohtaan ja miten paljon mielemme muu toiminta peittää näitä aistimuksia. Normaalisti kehomme on tietoisuutemme periferiassa ja mielemme on täynnä sisäistä puhetta, joka hyppii aiheesta toiseen. On yleinen meditaatioperinteissä kulkeva kokemus, että mitä enemmän annamme tietoisuutemme keskiön siirtyä kehon tuntemusten alueelle, sitä enemmän mielemme sisäinen puhe vaikenee, mielemme tyhjenee. Kehontietoisuuden noustessa voimakkaasti esiin minä-tietoisuutemme jää periferiaan ja ajatusten läpäisyvoima heikkenee. Yksi tyypillinen eri perinteiden käyttämä menetelmä on kuunnella sisäkautta hengitysliikettä. Näin teemme myös asahissa.

Kun päämme on täynnä ajatuksia, emme myöskään näe emmekä kuule mitään. Koko se hetki, missä elämme, ohenee aisteissamme tai katoaa kokonaan, jos mielemme asustaa vain tietoisuuden assosiaatiovirrassa. Erilaisten asahin kaltaisten tekniikoiden tarkoituksena on palauttaa nykyhetki ikään kuin sille kuuluvalle paikalle. Se vaatii mielen hiljentämistä ja aistien avaamista niin ulkoiselle kuin sisäiselle ympäristölle. Vain avoimin aistein voimme kokea nykyhetken koko sen vahvuudessa. Kehontietoisuuden herkistäminen on tässä prosessissa avainasemassa.

Koko kehon kokeminen sisältä päin, kokemus koko kehon solujen värisevästä liikkeestä, on mitä suurimmassa määrin henkinen kokemus. Se on kehontietoisuuden eräänlaista kirkastumista, jossa ihminen kokee kehon, mielen ja sydämen yhteenkuuluvuutta.

Pystysuora rakenne ja rentous

Ensimmäinen askel kehontietoisuuteen on tietoisuus kehon pystystä asennosta. Kehon pystyasento tarkoittaa suhdettamme painovoimaan. Keskilinjatietoisuus tarkoittaa oikeastaan sitä, miten asetamme keskilinjamme pystysuoraan painovoimaa vastaan siten, että painovoima kannattelee tai antaa tuen kehollemme, rakenteellemme. Käsittelimme tämän asian teknistä puolta jo luvussa 3. Tätä kehontietoisuuden ulottuvuutta voidaan kutsua kehon rakennetietoisuudeksi.

Voimme suhtautua painovoimaan kahdella tavalla. Voimme antaa sen vaikuttaa rakenteeseemme joko sitä harjoittaen tai kannattaen. Jos ajattelemme mitä tahansa ohutta ja pitkää rakennetta, vaikkapa pilvenpiirtäjää, on selvää, että sen tukevuus on suorassa suhteessa sen pystysuoruuteen. Jokainen kerros on rakennettava täsmälleen edellisen päälle niin, että painovoima vetää sitä suoraan alaspäin edellistä kerrosta vasten. Näin rakenteesta muodostuu optimaalisen tukeva. Aivan samalla periaatteella voimme pinota palikoita korkeaksi torniksi. Mitä suorempaan linjaan asetamme ne, sitä tukevammin rakenne pysyy pystyssä. Samaa periaatetta toteutamme asahissa.

Rentoudella ja pystysuoruudella on suora suhde: mitä pystysuoremmassa kehomme on, sitä rennommin voimme seistä (tai istua tai tehdä mitä tahansa). Jos kehomme on kallistunut johonkin suuntaan, joudumme jännittämään kehon vastakkaisella puolella olevia lihaksia pitääksemme kehomme pystyssä. Siis oikea pystysuora rakenne ja kehon rentous kulkevat käsi kädessä. Kehon hyvä pystylinjaus johtaa rentouteen ja sitä kautta koko kehon joustavaan liikkeeseen.

Joustava, elävä liike

Tietoisuus kehon keskilinjasta ja asennosta ylipäänsä synnyttää hyvin laajan liiketietoisuuden. Asahissa etsitään koko kehon liikettä. Kun yksi osa kehoa liikkuu, jokainen sen osa on liikkeessä. Tämäntyyppisen liikkeen oppiminen toisaalta vaatii hyvin herkkää kehontietoisuutta mutta myös synnyttää sitä. Kaikki tämän tyyppinen harjoitus muuttaa koko liikkumisemme laatua ja kokemustamme liikkeestä. Kaikki liikkeemme alkavat elää ja kokemuksemme kehostamme muuttaa laatuaan. Kehon kokemuksen sisäinen laatu muuttuu virtaavammaksi ja sulavammaksi.

Liikkeiden elävyys ja joustavuus syntyy myös siitä, että tulemme enemmän tietoiseksi ilmasta ympärillämme. Toisaalta koemme kehomme sisäisen virtaavuuden ja vedenomaisen vastuksen, toisaalta voimme myös kokea ulkoisen, kehoamme ympäröivän ilman tuottaman vastuksen erityisesti jos käytämme harjoitellessamme tällaisia mielikuvia. Herkistymme siis kahteen suuntaan, sisäisten ja ulkoisten aistien suuntaan ja tämä herkistyminen tai tietoisuus muuttaa liikkeemme laatua. Tämän muutoksen voi havaita itse, mutta myös toiset ihmiset huomaavat liikkeidemme "pehmentyvän".

Samoin tietoisuutemme suhteestamme maahan avautuu. Emme voi tehdä mitään ottamatta tukea maasta. Painovoima pitää huolen siitä, että olemme aina kytkettyjä maahan. Tietoisuus keskilinjasta on tietoisuutta painovoiman vaikutuksesta meihin. Seisoessamme oikeassa rakenteessa rentoutemme syntyy siitä, että emme kamppaile painovoimaa vastaan, vaan etsimme rakenteen, jossa painovoima toimii rakennettamme kannattavasti. Tämä tietoisuus laajenee kaikkiin liikkeisiimme. Tulemme enemmän ja enemmän tietoiseksi siitä, miten haemme maasta vastavoiman erilaisiin toimiimme. Kehon jousimainen rakenne avautuu ja kontaktipisteestämme maahan tulee hyvin tärkeä kehontietoisuutemme alue. "Ankkuroimme" liikkeemme tai "maadoitamme" liikkeemme. Tämä tekee asennostamme tukevan ja liikkeistämme voimakkaita.

Olemista hengityksen kanssa

Kun synnymme vedämme keuhkomme täyteen ilmaa, kun kuolemme hengitämme viimeisen kerran ulos. Hengityksen rytminen liike on yksi tärkeä elämän ilmenemismuoto meissä. Vaikka voimme olla tietoisia hengityksestämme, kontrolloida sitä jossakin määrin, se on kuitenkin eräällä tapaa meitä suurempi voima. Meissä tapahtuu hengitysliike, joka on meissä asuvan elämän ilmausta. Monissa perinteissä tätä ilmiötä pyritään katsomaan läheltä. Niin myös asahissa.

Kehon elävöittämisellä, sen sisäisten aistimusten herättämisellä ja hengityksellä on suora suhde. Mitä vapaampi ja täyteläisempi hengityksemme on, sitä herkempänä koemme kehomme sisäisen, värähtelevän tilan. Hengitys on ikään kuin sisäisten aistimusten ravintoa. Kun ne saavat ravintoa, ne heräävät unestaan ja alkavat sykkiä kuin tähdet yötaivaalla.

Kehon pystysuoralla asennolla, rentoudella ja elävällä, joustavalla liikkeellä on vaikutuksensa myös hengitykseen. Kehon huono rakenne ja jännitystilat sen eri kohdissa aiheuttavat hengityksen pinnallistumista. Oikeassa pystysuorassa rakenteessa rintakehä rentoutuu, pallea pääsee työskentelemään vapaasti ja hengitys välttämättä avautuu, syvenee ja alkaa toimia normaalilla kapasiteetillaan. Tämä hengityksen vapauttaminen on kuitenkin vaikea prosessi ihmiselle, joka on koko elämänsä tottunut jännittämään itseään. Kulttuurimme muovaa erityisesti naisen vartaloa ja sen lihasjännityksiä niin, että vatsan seudun rentouttaminen ja rintakehän vapauttaminen voivat olla miltei mahdoton tehtävä. Sisäänhengitysvaiheessa on helppo nähdä, miten rintakehä nousee ja vatsa pysyy miltei liikkumattomassa tilassa. Koko hengitysliike jää helposti hyvin pinnalliseksi ja suurimmaksi osaksi vain kylkiluuhengitykseksi. Asahi pyrkii vapauttamaan meidät tästä pinnallisen hengityksen pakkopaidasta.

Hengitys syntyy pääasiassa pallealihaksen jännityksen ja rentouden vaihtelusta. Sisäänhengityksessä pallealihas jännittyy ja vetäytyy alas, uloshengitysliikkeessä se rentoutuu. Tämä pallealihaksen liike voidaan kokea koko kehon laajenemis- ja supistumisliikkeenä, jonka keskipiste sijaitsee kehomme keskipisteessä alavatsassa. Sisäänhengitys laajenee koko kehon jokaisen nivelen hienon hienoksi avautumiseksi, uloshengitys supistumiseksi. Kun tulemme enemmän tietoiseksi tästä koko kehon liikkeestä, myös kehomme sisäiset tuntemukset voimistuvat koko kehon alueella. Tämä on itse asiassa yksi tapa "ruokkia" niitä hengityksen avulla. Tällä tavalla hengitämme todella "koko keholla". Tämä on asahin avautumisen ja sulkeutumisen harjoitus (ks. luku 3, harjoitus 10.)

Mutta on myös toinen tapa ymmärtää ohje hengittämisestä koko keholla. Se voidaan ottaa hyvinkin kirjaimellisesti niin, että kuvitellaan, että ilma virtaa kehomme sisään ja ulos sen jokaisesta ihohuokosesta. Koko keho avataan näin yhdeksi hengittäväksi elimeksi. Voimme kuvitella, että koko keho on kuin ilmapallo, joka myös täyttyy ilmasta joka kohdassaan. Etsimme siis tuntemusta, että hengittäessämme sisään emme täytä vain keuhkojamme, vaan kehomme jokainen kohta täyttyy ilmasta, myös varpaat, jalkaterät, sääret, reidet jne. Kun hengitämme näin jokaisen ihohuokosen kautta, voimme tuntea, miten ihokarvat nousevat pystyyn siitä ilmanvirrasta, jonka joka kohden kehoamme koemme.

Läsnäolosta

Kun olemme "keskellä itseämme", pystysuorassa, rentona, kehossamme, olemme läsnä siinä hetkessä, jota elämme. Tämä on yksi keskeinen asahin harjoittamisen kokemus. Kun kuuntelemme hengitystämme tai yritämme olla tietoisia kehomme keskilinjan liikkeestä, kehomme liike ja tietoisuutemme yhtyvät. Mielemme ei voi samanaikaisesti vaellella muistikuvissa tai suunnitelmissa ja olla yhtäaikaa tietoinen keskilinjan liikkeestä. Kehon liikkeen tai hengityksen kuunteleminen tajoaa mielelle luonnollisen keskittymiskohteen ja kutsuu sen ikään kuin paikalle juuri siihen hetkeen, juuri siihen harjoitukseen. Mielen keskittymiskyky ja läsnäolemisen kyky harjaantuvat. Asahissa emme koskaan harjoita pelkästään kehoamme ja sen liikkeitä vaan harjoitamme samalla myös mieltämme. Katsomme, että ihmisen keho ja mieli ovat samaa kokonaisuutta ja harjoituksella voimme myös kokea tämän yhteyden. Ihmisen normaali, jokapäiväinen kokemus on, että mieli vaeltaa omissa maailmoissaan ja kehoa tuskin huomataan. Unohdamme helposti kehomme. Tulemme yleensä tietoiseksi kehostamme vain, jos sille tapahtuu jotakin epämukavaa: lyömme varpaamme tai päätämme alkaa särkeä. Asahi tarjoaa toisenlaisen, postiivisen tavan kehon kuuntelemiseksi. Kehon liikkeet ja asennot ovat itsessään mielenkiitoisia ja harjoituksen edetessä kehon sisäiset tuntemukset lisääntyvät, tunnemme esimerkiksi lämmön tunteen leviävän kaikkialle kehoomme. Olemme yhä enemmän ja enemmän läsnä kehossamme, ensin harjoitusten aikana ja hiljallen myös muualla. Asahin harjoitusten avulla saamme hiljalleen kehomme takaisin.




  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post246
Next »