Huomioita

Huomioita

Ennakkoluuloista

TietoisuustaidotPosted by Timo Klemola Tue, April 05, 2011 11:28:14

Törmään jatkuvasti työssäni erilaisiin ennakkoluuloihin buddhalaista ajattelua kohtaan, mindfulness-koulutuksissa ja muuallakin. Siihen on tietysti monta syytä. Erityisesti suomalaisessa kulttuurissa, jota leimaa tietynlainen sisäänpäin kääntynyt luterilainen kristillisyys, jolta puuttuu mm. luostarilaitos uskonnollisen kokemuksen viljelyn paikkana, ei ymmärretä muiden kulttuurien tapoja viljellä henkistä kokemusta. Koko ihmisen henkisyys käsitetään hyvin suppeasti vain kristillisenä hengellisyytenä, joka on tietysti naiivi käsitys. Vivahteiden taju puuttuu miltei täysin. On mielenkiintoista havaita, miten ihmiset, jotka eivät ole edes sen kummemmin vakaumuksellisia kristittyjä, ovat vain eläneet kulttuurimme ilmapiirissä, kokevat tekevänsä jotakin väärin, kun he istuvat tyynylle, taivuttavat jalkansa ristiin ja kääntävät katseensa kohti sisäistä maailmaansa. He tuntevat oudon omantunnon äänen, joka sanoo heille, että nyt he ovat väärällä polulla. Tästä syystä monet lopettavat itsensä tutkimisen heti alkumetreillä. He kokevat tämän omantunnon vihlaisun, eivät ymmärrä siihen syytä, hämmentyvät ja lopettavat. Toisaalta tämä olisi hyvä paikka ihmiselle tutkia lähemmin sitä, miten syvällä kulttuuriset ehdollistumat ovat meissä, halusimme tai emme.

Ensimmäinen ja ehkä syvin syy edelliseen on, että istuessamme tyynylle tutkimaan itseämme luulemme harjoittavamme uskontoa, jotakin pakanallista sellaista, joka vie meidät sitten joka tapauksessa kadotukseen. Mitä voi tähän sanoa? Huono säkä! Itsekin olen saanut jonkin kurssiperuutuksen sen vuoksi, että kurssilainen ei halunnut harjoittaa ja omaksua ”zen-buddhalaisia käsityksiä”.

Mielenkiintoista on myös se, miten buddhalaisen psykologian yksi peruskäsite ja harjoitus, tämä kuuluisa ”mindfulness”, on voitu täysin irrottaa viitekehyksestään: buddhalaisesta eksistenssianalyysista ja psykologiasta. Syy lienee tehokkaassa amerikkalaismallisessa tuotteistamisessa, jossa buddhalainen psykologia - tai siis sen yksi käsite ja harjoitus - on onnistuttu pakkaamaan hajuttomaksi ja mauttomaksi stressinpoistolääkkeeksi. En astu tähän syvemmälle.

Ennakkoluuloja voisi karsia, jos oppisimme näkemään asioita hieman laajemmasta perspektiivistä. Esimerkiksi buddhalaista ajatteluperinnettä voidaan pitää filosofi Lauri Rauhalan sanoin ”uskonnollis-psykologis-filosofisena” perinteenä. Opiskellessamme mielen taitoja tai tietoisuustaitoja meitä kiinnostaa nimenomaan buddhalainen psykologia ja elämänfilosofia. Buddhalaisuuden monista haaroista zen-perinnettä voidaan pitää hyvin puhtaasti elämänfilosofisena ajatusperinteenä. – Ai mistä minä sen tiedän? No olen harjoittanut sitä perinnettä kohta kolmekymmentä vuotta ja olen filosofi … osaan siis verrata smiley

Miten erotan uskonnon ja elämänfilosofian? Suomen kielen sana ”uskonto” on omalaatuinen, koska sen perustana on ”usko”. Usko liittyy tässä tiedonhankintamenetelmään. Uskohan onkin kristillisessä perinteessä keskeinen ja lopulta ainoa tiedonhankintamenetelmä. Tässä mielessä buddhalaisuutta ei voida lainkaan pitää ”uskontona”. Buddhalaisuudessa ei ole muuta uskonvaraista kuin usko harjoittamisen voimaan. Buddhalaisessa ajattelussa tieto perustuu aistihavaintoon ja rationaaliseen päättelyyn – aivan kuten tieteissä. Näiden lisäksi voidaan puhua ”intuitiivisesta tiedosta”. Buddhalaisessa tietoteoriassa erotetaan aistitieto, rationaalisen ajattelun avulla saatu tieto ja intuitiivinen tieto. Intuitiivinen tieto tarkoittaa tietoa, jota voidaan saada tietoisuutta harjoittamalla todellisuuden alueesta, johon aistit tai rationaalinen ajattelumme ei ulotu.

Monet buddhalaiset opettajat pitävät buddhalaista psykologiaa empiirisenä tieteenä vaikka sen tiedonhankintamenetelmä onkin introspektio. Esimerkiksi Dalai Lama käy säännöllisiä keskusteluita länsimaisten kognitiotieteilijöiden kanssa. Eräässä tällaisessa tapaamisessa hänen kerrotaan todenneen, että jos länsimainen mielen tiede pystyy todistamaan joitakin buddhalaisen psykologian ajatuksia vääräksi, niin buddhalaiset muuttavat ilman muuta käsityksiään. Tosin hän on aika vakuuttunut buddhalaisen psykologian vahvuudesta länsimaiseen mielen tieteeseen nähden, koska buddhalaisessa mielen tieteessä on katkeamaton 2500-vuotta vanha tutkimuksen ja harjoittamisen perinne. Buddhalainen psykologia on siis aika vankalla pohjalla. Iso erohan idän ja lännen psykologioilla yleensäkin on se, että läntinen psykologia on miltei täysin harjaantumattoman mielen psykologiaa, buddhalaisessa psykologiassa analysoidaan tämän lisäksi mielen potentiaaleja, mielen taitoja, joita voidaan mieltä harjoittamalla kehittää.

Buddhalaisen psykologian käsitettäkin pidetään meillä outona. Tämä liittyy varmaan niihin ennakkoluuloihin, joita käsite ”buddhalainen” kantaa mukanaan. Aivan samalla tavalla kun voimme puhua buddhalaisesta psykologiasta [kuten myös kognitiivisesta psykologiasta, behavioristisesta psykologiasta jne.], voimme puhua buddhalaisesta metafysiikasta, tietoteoriasta, logiikasta jne. Myös mielen harjoittamiseen viittaava käsite ”meditaatio” kantaa mukanaan vahvoja ennakkoluuloja. Itse pyrin olemaan käyttämättä meditaation käsitteitä ja jos käytän, niin pyrin näyttämään siihen liittyvät ennakkoasenteet. Mielen harjoittaminen on mielen harjoittamista. Hengityksen laskeminen on hengityksen laskemista; hengityksen tarkkaileminen on hengityksen tarkkailemista; istuminen on istumista, käveleminen kävelemistä. Kyllä … voimme yrittää pitää asiat yksinkertaisina, mutta meidän ei pidä repiä monimutkaisia harjoituksia ja ilmiöitä täysin juuriltaan. Siinä käy helposti niin että sokea ohjaa sokeaa …




  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post51