Huomioita

Huomioita

Valon pisaroita

ZenPosted by Timo Klemola Tue, March 29, 2011 21:36:25

Tässä pari huomiota valosta, jota buddhalaiset harjoittajat kovasti peräänkuuluttavat. Tämä liittyy myös opettamiseen näissä perinteissä. Erityisesti zen-perinnettä kannattelee suuri kertomus, jossa kuvataan, miten Buddhan valaistumiskokemus on siirtynyt opettajalta oppilaalle jo kahden ja puolen tuhannen vuoden ajan ja tämä kokemus antaa myös opettajalle eräänlaisen ehdottoman auktoriteetin. Tämä kokemus sitten auktorisoidaan nk. ”dharman siirrossa”, joka on muodollinen seremonia, jossa dharman, siis Buddhan opin, opettajuus otetaan vastan

Tämä on hyvin, hyvin monimutkainen kuvio, jota en yritäkään avata tässä. Tähän kuvioon liittyy lännessä Brian Victorian kirjoittama kirja Zen at War ja sen aiheuttama keskustelu siitä, miten suuret japanilaiset valaistuneet mestarit toimivat toisessa maailmansodassa. Victoria osoittaa kirjassaan, miten monet valaistuneet mestarit kannattivat täydestä sydämestään japanilaista militarismia ja olivat omin käsin näyttämässä, miten vihollisen kaula katkaistaan ”tyhjällä mielellä”. Yksi johtopäätös, minkä eräs japanilainen nykyinen zen-mestari tästä touhusta on vetänyt, kiteytyy hänen sanontaansa: ”Todays enlightement is tomorrows mistake”.

Tämä lyhyenä johdantona ja mittakaavana. Mitä tällä valaistumisella buddhalaisessa perinteessä oikein tarkoitetaan? Jos joku kysyy sinulta – tai minulta – oletko valaistunut, mitä hän tarkoittaa? Ensinnäkin: ei ole olemassa mitään ”valaistumista” sinänsä. Ensiksi kysyjän pitäisi määritellä käsitteensä. ”Valaistuminen” on yleiskäsite kuten vaikkapa ”kahvi”. Ei ole mitään kahvia sinänsä. Jos kaksi kahvin juojaa keskustelee kysymyksestä, miltä kahvi maistuu, onko se kitkerää vai makeaa, ja toinen heistä tuntee vain espresson ja toinen sokerilla maustetun cappuccinon, niin he eivät keskustele samasta asiasta. Tai jos totean, että join kupin kahvia, en oikeastaan kerro paljonkaan siitä, mitä join, miltä juomani maistui. Sama pätee ”valaistumisen” käsitteeseen niin zen-perinteessä kuin buddhalaisessa perinteessä yleensä. Jos katsomme zen-perinnettä, sen kahdella koulukunnalla, Rinzailla ja Sotolla näyttää olevan hyvin erilaiset käsitykset tämän käsitteen luonteesta. Tai siis tarkemmin ottaen siitä, mihin kokemukseen sillä viitataan.

Käsitteenä ”valaistuminen” käyttää valon metaforaa. Kun avaamme tätä käsitettä, pitää kysyä, mihin tällä valon metaforalla viitataan, mikä on se, mikä valaisee. Yleinen käsitys lienee, että kyseessä on ymmärryksen valo. Selitän asiaa toisen metaforan avulla. Mikä on se, mitä pyrimme ymmärtämään, valaisemaan ymmärryksen valolla? Se on tietoisuutemme, sen rakenteet ja toimintatavat. Voimme kuvata tietoisuuttamme korkeana rakennuksena, jossa on yogacara-filosofian mukaan (johon zenkin nojaa) kahdeksan kerrosta. Nopeasti luetellen nämä kerrokset ovat seuraavat: näkö-, kuulo-, haju-, maku-, ja kosketustietoisuudet; mielteitä luova mieli kuudentena aistina; haluava, ehdollistettu ego-tietoisuus ja kahdeksantena ja pohjakerroksena perustatietoisuus tai varastotietoisuus, jota zen kutsuu Buddha-luonnoksemme.

Harjoittaessamme tietoisuuttamme, istumalla siis alas tyynyllemme tekemään zazeniä, otamme ikään kuin lampun käteemme ja ryhdymme tutustumaan tähän kahdeksankerroksiseen taloon. Se on huonosti valaistu ja täynnä pimeitä huoneita, joista emme erota yksityiskohtia. Etenemme harjoituksessamme kuitenkin systemaattisesti kerros kerrokselta, valaisemme jokaisen kerroksen jokaisen sopukan ja etenemme systemaattisesti kohti kellaria ja talon perustusta kohti ”Buddha-luontoamme”. Tätä voisi pitää Soto-koulukunnan näkemyksenä tai kuvauksena siitä, mitä kutsutaan ”mielen hiljaiseksi valaisemiseksi”. Rinzai-koulukunnalla on toinen näkemys. Oppilaita kehotetaan hyppäämään suoraan hissiin, painamaan pohjakerroksen nappulaa ja menemään suoraan alas kellariin. Usein kuitenkin näyttää käyvän niin, että hissi ei ole paikalla, oppilaat hyppäävät hissikuiluun ja pohjakosketus on aika rysäys … ja aika vähän ehditään nähdä matkalla alas. Tätä metaforaa voisi kehitellä moneen suuntaan, mutta jätän sen nyt tähän. Mutta joka tapauksessa jotakin tällaista valon metaforalla tavoitellaan. Tietoisuuden rakenteiden läpivalaisemista niin, että sen kaikki tasot, sen kaikki kerrokset tulevat läpikotaisin tutuiksi, ”ymmärryksen valon” valaisemiksi.

Omalta kohdaltani voin todeta, että mitä enemmän kuljen tässä talossa, mitä enemmän pyrin sitä valaisemaan, sitä enemmän löydän pimeitä nurkkia ja huoneita ja kokonaisia kerroksia, joiden valo on hyvin heikko. En siis ole kyennyt valaisemaan tätä koko taloa, en lähimainkaan, mutta koen olevani todella onnekas siitä, että olen onnistunut löytämään valon pisaroita.




  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post49