Huomioita

Huomioita

Huomioita filosofisesta praktiikasta

TietoisuustaidotPosted by Timo Klemola Wed, March 23, 2011 17:35:44

Oli opettavainen Filosofinen –praktiikka seminaari. Päivä antoi aika kattavan kuvan siitä, mitä filosofisella praktiikalla tarkoitetaan ja mitä siellä tehdään. Käytännön esimerkkejäkin esitettiin sopivasti. Tässä muutamia ajatuksia, joita itselläni heräsi … tai oikeastaan vain kaksi: filosofien ruumiittomuus ja tradition puute. Tarkennan.

Filosofisen praktiikan harjoittajat näyttävät hahmottavan ihmisen yhtä ruumiittomana kuin psykoterapeuttien enemmistö. Interventiot tapahtuvat kielen ja mielen tasolla, joka on eri kuin ruumis. En nyt tässä ala jankuttaa kehomielestä, olen tehnyt sitä jo tarpeeksi. Tämä on minusta joka tapauksessa aina yhtä käsittämätöntä, koska esimerkiksi kehon harjoitteiden vaikutus mieleen on niin ilmeinen. On tutkittu, että kolme kertaa viikossa tapahtuva liikuntaharjoitus on masennuksen hoidossa yhtä tehokasta kuin parhaat masennuslääkkeet. Filosofikin voisi viedä ahdistuneen asiakkaansa pelaamaan ensin tunnin sählyä ja keskustella hänen kanssaan vasta sitten, niin hän huomaisi, että ahdistuksen terä on jäänyt sählykentälle ja asiasta on helpompi puhua. Ahdistunut ihminen ei tule vastaanotolle ahdistuneen mielen tai kielen kanssa. Hän tulee sinne koko kehomieleltään mykkyrässä. Ja tämä mykkyrä tuntuu ja näkyy erityisesti hänen kehossaan … jo ensi katsomalta. Ja mitä tekee filosofi tai terapeutti?

Eräs jossakin koulutuksessani ollut mielenterveystyötä tekevä hoitaja kertoi kerran, että heillä oli työpaikalla nuorten mielenterveyskuntoutujien kanssa projekti, jossa käytiin porukalla pelaamassa sählyä. Kaikista kuntoutusinterventioista se oli ollut tehokkainta ja kokemukset olivat todella positiivisia. Lääkärit lopettivat projektin, koska sen vaikuttavuudelle ei voinut löytää lääketieteellistä perustaa. Niinpä!

Olen itse ollut onnekas saadessani opiskella filosofiassa kahta traditiota: läntistä ja itäistä. Tästä näkökulmasta näyttää siltä, että nyt ”viisaudesta” kiinnostuneet filosofit joutuvat ikään kuin rekonstruoimaan filosofiansa. Lännessä filosofia ”viisauden rakastamisena” tai ”hyvän elämän etsimisenä” on murtunut traditio. Filosofit kääntyvät kohti antiikkia, stoalaisia tekstejä, lukevat Hadot’n tutkimuksia ja yrittävät sen kautta ymmärtää, miten elämän filosofiaa antiikissa harjoitettiin ja miten se liitettiin arjen elämään erilaisin harjoittein. Tämä harjoittamisen perinne on lännessä kuitenkin katkennut. Filosofisessa praktiikassaan filosofit näyttävät kuitenkin ponnistavan sieltä. On tietysti totta, että kristillisessä luostarilaitoksessa on säilynyt harjoittamisen traditio mystiikan perinteessä. Kristillinen mystiikka ei ole kuitenkaan kovin harrastettua filosofien keskuudessa.

Itselläni ei ole tätä ongelmaa. Voin vapaasti nojata 2500-vuotta vanhaan buddhalaiseen perinteeseen, erityisesti sen Rinzai-zenin koulukuntaan. Buddhalainen perinne on tuhansia vuosia vanha katkeamaton, elävä ja elinvoimainen perinne, jonka harjoitusmenetelmät ovat tuhansien vuosien kuluessa hioutuneet ja jonka teoreettinen kirjallisuus on käsittämättömän laaja. Tätä kirjallisuutta voidaan pitää filosofisena tai paremminkin fenomenologisena psykologiana, koska se pyrkii kuvaamaan harjoitusprossin aikaansaamia muutoksia ja tiloja tietoisuudessa. Kaiken kaikkiaan buddhalainen harjoitus, vaikkapa mindfulness, voidaan nähdä fenomenologisena prosessina, oman tietoisuuden selkeyttämisenä, omien ennakkoluulojen läpivalaisemisena.



  • Comments(3)//visiot.terapiakortit.com/#post47