Huomioita

Huomioita

Huomioita huomiosta, osa IV

TietoisuustaidotPosted by Timo Klemola Fri, March 18, 2011 11:46:07

Näiden huomioiden osassa I otin esimerkiksi tietoisuuden aktin, jossa katson puuta. Tilanne oli siis: ”Minä katson puuta”. Kuvasin myös sitä, miten katsoessani puuta huomioni voikin suuntautua muihin mieleni tasoihin ja en olekaan kovin tietoinen tästä puun katsomisestani. Totesin myös: ”Huomio on siis alustavasti ehkä jonkinlaista intentionaalisen aktin laatua, sen eräänlaista intensiivisyyttä, joka nostaa juuri sen aktin tietoisuuteni keskiöön ja jättää muut aktit tietoisuuteni periferiaan.” Tähän haluan nyt palata ja kuvata tarkemmin tätä huomion laatua, mikä saa huomioni pysymään kohteessa. Tämä laatu on lyhyesti sanottuna ”ihmettely”.

Mitä tarkoittaa, että katson jotakin ihmetellen. Ihmehän on jotakin, jota en osaa selittää. Se on jotakin uutta, jota en ole tavannut aikaisemmin ja josta minulle ei ole vielä muodostunut ennakkokäsitystä. Pieni lapsi kohtaa jatkuvasti maailmassa uusia asioita. Hänelle maailma on jatkuvaa ihmetystä. Voimme nähdä ihmisen kaikkien maailman selitysten perustuvan ihmettelyyn. Inhimillinen eksistenssi on perustaltaan tätä ihmettelyä. Synnymme maailmaan, joka on valmiina jo ennen meitä. Ihmettelemme sitä, tartumme siihen, maistamme, haistamme, kosketamme sitä, kierrämme sitä ympäriinsä. Hiljalleen opimme ymmärtämään sitä. Tutustumme erilaisiin maailman selitysmalleihin: tieteeseen, taiteeseen, uskontoon, filosofiaan. Niiden kaikkien alku voidaan nähdä tässä perustavassa ihmettelyn aktissa. Hiljalleen kadotamme alkuperäisen kykymme ihmetellä. Maailma tulee meille rutiininomaisesti ymmärretyksi. Lakkaamme ymmärtämästä, että maailman selityksemme, ajatustottumuksemme ovat vain tilapäisiä ja muuttuvia. Maailma ei ole koskaan lopullisesti ymmärretty vaikka kuvittelemme niin.

Mitä teemme, kun alamme harjoittaa mieltämme ja tutkimaan huomion suuntaamisen taitoamme. Huomaamme, että mielemme vaeltaa kohteesta toiseen; huomion on vaikea pysytellä yhdessä kohteessa, sen liike on rutiininomaista. Havaitsemme kohteen ja kuvittelemme jo tietävämme sen. Siirrymme seuraavaan kohteeseen. Mielen harjoittaminen tarkoittaa havaintoprosessin hidastamista niin, että pystymme erottamaan siitä eri vaiheita. Huomion suuntaaminen kohteeseen ja sen pitäminen siinä vähän pidempään on yksi näistä harjoituksen kannalta keskeisistä vaiheista. Miten saamme huomiomme pysähtymään myös epäkiinnostavaan kohteeseen: ottamalla ihmettelevän asenteen! Zen perinteessä korostetaan palaamista ”aloittelijan mielentilaan”. Mitä tämä tarkoittaa? ”Aloittelijan mielentila” tarkoittaa juuri sitä pienen lapsen mielentilaa, jossa hän kohtaa jonkin asian ensimmäistä kertaa elämässään. Tämä on se asenne, jota harjoittelemme huomiomme suuntaamisessa. Kun asetamme huomiomme kohteeksi minkä tahansa aistisisällön tai mielen sisällön, meidän tulisi liittää siihen ihmettelyn asenne, kohdella huomiomme kohdetta ikään kuin havaitsisimme sen ensimmäistä kertaa elämässämme. Tämä tarkoittaa jatkuvaa palaamista alkuun, ennakkokäsitysten poispudottamista, maailman näkemistä sellaisena ihmeenä, mitä se todellisuudessa onkin.





  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post46