Huomioita

Huomioita

Huomioita huomiosta, osa III

TietoisuustaidotPosted by Timo Klemola Mon, February 21, 2011 15:15:51

Päätin näiden huomioiden ekan osan huomioon, että huomio haluaa kulkea omia polkujaan. Jos jatkaisin nyt muutaman ajatuksen siitä. Tässä lisää alustavaa ”huomion fenomenologiaa”. Harjoittaessamme huomiota tulemme myös tietoiseksi siitä, millaisia polkuja huomio kulkee ja opettelemme ohjaamaan sitä myös selkeämmin merkatuille reiteille. Tässä voimme erottaa ainakin kuusi keskeistä huomion ”kulkutapaa”:

(1) Huomio vaeltaa vapaasti sekä sisäisessä, että ulkoisessa maailmassa.
(2) Huomio suunnataan yhteen kohteeseen.
(3) Huomiota kuljetetaan tietoisesti ennalta suunniteltua reittiä yhdessä aistikentässä.
(4) Huomio kulkee vapaasti, mutta tietoisesti yhdessä aistikentässä.
(5) Huomio laajennetaan aistikenttään kokonaisuudessaan, fokus hajoaa myös periferiaan.
(6) Huomio kulkee vapaasti eri aistikentissä, mutta tietoisena niiden sisällöistä.

(1) Huomio vaeltaa vapaasti sekä sisäisessä, että ulkoisessa maailmassa. Se pysähtyy hetkeksi kiinnostuksen kohteisiin ja jatkaa taas matkaansa. Tämä kuvaa normaalin, harjaantumattoman mielen toimintatapaa. Huomaa, että tässä erotetaan nyt mielen tasoista huomio omaksi ”tasokseen” ja mielen sisällöt omiksi tasoikseen. Mielen sisältöjä ovat ulkoiseen maailmaan liittyvät viisi aistikenttää ja sisäiseen maailmaan liittyvät aistisidonnaiset mielteet, tunteet, mielialat ja kehon aistimukset. Tämä jako perustuu buddhalaiseen psykologiaan (abhidharma). Huomio voi suuntautua kaikkien näiden kenttien vaihteleviin sisältöihin. Kun huomio vaeltaa vapaasti oman kiinnostuksensa mukaan kaikissa näissä kentissä, puhumme ”vaeltavasta mielestä”, jopa ”apinamielestä” (monkey mind). Mieli hyppii siis kuin apina oksalta toiselle ja sitä on vaikea ottaa kiinni, tai pysäyttää yhteen kohteeseen.

Huomion harjoittaminen perustuu siihen, että sen kululle asetetaan rajat. Tämä voidaan tehdä monella tavalla. Otan tässä esimerkiksi, miten huomiolle voidaan asettaa rajoja kehotietoisuudessa. Huomio siis suunnataan sisäiseen maailmaan ja erityisesti siihen, miten aistimme oman kehomme ”sisäkautta”.

(2) Huomio suunnataan yhteen kohteeseen, pidetään se siinä ja kun se karkaa, palautetaan se takaisin samaan kohteeseen. Tämä on perusharjoitus. Yleensä tämä kohde on hengitysliike, niin kuin koemme sen kehotietoisuudessamme. Aistimme niitä vaikutuksia, joita pallean liike kehossamme aiheuttaa: sisäänhengitys laajentaa ja uloshengitys supistaa, sisäänhengityksessä tunnemme paineen kasvavan sisällämme, uloshengityksellä paine pienenee jne.

(3) Huomiota kuljetetaan tietoisesti ennalta suunniteltua reittiä aistikentässä. Joskus harjoittaja ei saa otetta hengitysliikkeestä, mitä se tarkoittaa tai miltä se tuntuu. Hengitysliikkeen laskemisen sijaan silloin voidaan tehdä niin, että lasketaan esimerkiksi tiettyjä kohtia kehossa, joissa tunnetaan painetta. Yksi esimerkki tällaisesta reitistä voisi olla: 1. oikea polvi lattiaa vasten, 2. vasen polvi lattiaa vasten, 3. oikea käsivarsi reittä vasten, 4. vasen käsivarsi reittä vasten, 5. vasemman käden sormet oikean käden sormia vasten, 6. peukalonpäät toisiaan vasten, 7. selkärangan alapää tyynyä vasten, 8. kieli kitalakea vasten, 9. hengitysilma sieraimissa, 10. kohoava tunne päälaessa, mikä liittyy selän ojentamiseen suoraksi.

Tämä on tapa, jota voidaan käyttää erityisesti kun halutaan tutkia ja herkistää kehotietoisuutta. Kiinalaisessa qigong-perinteessä on lukuisia tällaisia harjoituksia, joissa huomiota kuljetetaan esimerkiksi meridiaaneja pitkin kehossa ja samalla aistitaan kehon liikettä ja meridiaaniin kohdistuvaa venytystä.

(4) Huomio kulkee vapaasti, mutta tietoisesti yhdessä ennalta valitussa aistikentässä. Tässä tavassa asetamme ennalta huomion kululle rajaksi jonkin aistikentän (huomaa myös mielteet ym. sisäiset kentät). Jos kenttänä on kehotietoisuus, se miten koemme kehomme, kun pyrimme aistimaan sitä sisäkautta, annamme huomiomme vaeltaa vapaasti koetun kehomme kohdasta toiseen. Olemme samalla kuitenkin jatkuvasti tietoisia siitä, mihin kohteeseen huomio suuntautuu ja missä se viipyy. Emme kuitenkaan kontrolloi huomiota muulla tavalla kuin pitämällä se kehon aistimuksissa. Tämä ei tietenkään ole helppoa, koska mielen muut tasot tunkeutuvat tässäkin helposti huomion fokukseen.

(5) Huomio laajennetaan aistikenttään kokonaisuudessaan, fokus hajoaa myös periferiaan. Aluksi huomion fokus suunnataan esimerkiksi hengitykseen. Harjoituksen kypsyessä voidaan hiljalleen siirtyä vaiheeseen, jossa hengitys ei varsinaisesti ole enää huomion keskiössä vaan siitä tulee yksi osa kehotietoisuuden kokonaisuutta ja huomio laajenee kehotietoisuuden periferiaan asti. Samoin kuin voimme avata katsettamme näkökentän periferiaan, voimme avata huomiotamme myös kehotietoisuudessa ja pyrkiä olemaan läsnä yhtä aikaa koko kehotietoisuudessa.

(6) Huomio kulkee vapaasti eri aistikentissä, mutta tietoisena niiden sisällöistä. Kun olemme vakiinnuttaneet ”havainnoivan itsen” näkökulman, voimme palata kohtaan (1), harjaantumattomaan mieleen, ”aloittelijan mieleen”, mutta nyt tietoisena sen liikkeistä. Tämä tarkoittaa läsnäoloa (mindfulness, ”sati”) siinä, mikä kulloinkin ilmenee tietoisuudessa. … Helpommin sanottu kuin tehty!

Harjoitus tekee meidät joka tapauksessa tietoisemmaksi kahdesta maailmasta, siitä maailmasta mikä on niin kuin se on ja siitä maailmasta, jonka mieli kuvittelee. Mieli kuvittelee jatkuvasti oman maailmansa, joka usein vastaa huonosti sitä maailmaa, jossa elämme ja tämä ristiriita on monen pahan olon (”dukha”, ”kärsimys”, ”tyytymättömyys”) taustalla.




  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post44