Huomioita

Huomioita

Mielen vaelluksia

TietoisuustaidotPosted by Timo Klemola Fri, December 03, 2010 15:09:07

Tunnin lenkki eilen illalla. Pimeässä, otsalampun valossa, taivas pilvessä, vähän valoa ympärillä. Autojen ajaessa takaa ohi omat varjot juoksevat vastaan. Lumi ja jää narskuvat piikkien alla. Muutama lumihiutale otsalampun valokiilassa.  Pimeys ympäröi kuplan tavoin. Toissa iltana taivas oli kirkkaan musta, pakkasta oli pitkälti yli kymmenen astetta - tähdet kuin jääpuikot. Juoksu tuntui silloin kevyeltä, nyt raskaammalta. On paljon ajatuksia, joita voisi käsitellä, keventää kehoa siirtymällä mielen maisemaan. On koko joukko kysymyksiä etiikasta, tietoisesta opettajan roolin ottamisesta, hyvinvoinnin paradigmasta, jotka voisi asettaa mielen keskiöön.

Toiminta ”vapaana filosofina”, ”kouluttajana” ja ”asiantuntijana” synnyttää jatkuvasti kysymyksiä, joihin joutuu toiminnallaan vastaamaan. Yksi perusongelma on, miten myydä itseään ja asiantuntemustaan eettisesti kestävällä tavalla. Asia, johon jo vuosia sitten törmäsin, kun aloittelin tätä toimintaa, oli, miten ”liiketoimintaan” liittyy hirvittävä määrä erilaisia ”harmaita alueita”, joissa jopa edellytetään toimimaan epäeettisellä tavalla. Yksi esimerkki on markkinointi. Ehkä hieman kärjistäen voisi sanoa, että ei ole olemassa eettisesti kestävää markkinointia. Markkinoinnissa kyse on miltei poikkeuksetta asiakkaan harhaanjohtamisesta. Luvataan siis jotakin muuta, mitä myytävä tuote oikeasti on. Kun puhutaan esimerkiksi tietoisuutaidoista (mindfulness),  alueesta jolla itse työskentelen, parin päivän kurssien tai muutaman tunnin luentojen luvataan oikeasti muuttavan kuulijaa. Noin 25 vuoden kokemukseni zen-perinteessä kertoo kyllä toista.  Oikea muutos on vuosien intensiivisen harjoituksen tulos. Erilaiset lyhyet kurssit voivat olla vain esittelyjä, joiden avulla voidaan synnyttää kiinnostusta pitkäaikaisempaa harjoitusta kohtaan.

Eikä pelkkä pitkä harjoituskaan todista mitään. Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat harjoittaneet itseään kymmeniä vuosia, mutta se ei mitenkään näy siinä, miten he kohtaavat muut ihmiset ja maailman ympärillään. Ihminen voi istua luolassaan jalat ristissä kymmenen vuotta ja ehkä oivaltaa siellä jotakin, mutta oikea testi on vasta maailma luolan ulkopuolella.

En yhtään ihmettele, että jossain päin maailmaa buddhalaiset yhteisöt eivät halua olla missään tekemisissä tämän mindfulness-boomin kanssa. He näkevät ilmiön pinnan läpi. Yhden ”kahdeksanosaisen keskitien polun” askeleen tuotteistaminen on heidän näkökulmastaan kestämätöntä. Tasapainoinen harjoitus ottaa huomioon myös polun muut aspektit. Ehkä Buddha ei kääntyisi haudassaan tätä touhua katsellessaan, ehkä hän vain myötätuntoisesti hymyilisi. Onhan yksikin askel enemmän kuin ei mitään!

Tuotteistamiseen liittyy aina business-näkökulma ja tämä näkökulma tuo mukanaan monia eettisiä ongelmia.  Markkinoinnnin lisäksi yksi on vaikkapa se, kuka ja millä kokemuksella näitä taitoja opettaa. Törmäsin netissä Verven johtajan Ilpo Vilkkumaan blogiin, jossa hän pohtii tietoisuustaitoja kuntoutuksen menetelmänä. Hänen blogistaan voi lukea saman huolen.

Jälleen auto ajaa takaa ohi. Ensin oma varjo pitenee huimasti, sitten se piirtyy metsään nousevaan ojan penkereeseen ja juoksee hurjaa vauhtia kohti, kuin jättiläinen … ja viuuuuh … se on mennyt! Jälleen pimeys ja otsalampun valo ja muutama lumihiutale matkalla alas.


  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post35