Huomioita

Huomioita

Onko asahi "mindfulnessia", osa 3.

AsahiPosted by Timo Klemola Sun, January 27, 2019 11:50:55

Tavoitteet

Koska kännykkäsovelluksille edellisen blogin taulukko oli aivan liian pieni, selitän sen sisällön. Samalla tulee selitetyksi tarkemmin, miksi tällainen luokittelu on tärkeää. Se avaa mahdollisuuden vertailla ilmiön eri ulottuvuuksia erilaisista näkökulmista. Tein tätä vertailua tuossa taulukossa kolmesta näkökulmasta ja lisään siihen tässä vielä pari uutta. Ensimmäinen vertailun perusta oli mindfulness-menetelmien taustalta löytyvät tavoitteet. Ihmisen toiminta on yleensä tavoitteellista, pyrimme toiminnallamme joihinkin päämääriin. Toiminnan tavoitteiden kannalta voidaan sanoa, että kaupallisissa mindfulness-menetelmissä voimme nähdä kolme keskeistä tavoitetta. Ne ovat stressin poisto, työn tuottavuuden parantaminen eli yleisemmin ihmisen suorituskyvyn kasvattaminen ja kolmantena taloudellisen menestyksen lisääminen.

Kaikki nämä päämäärät voidaan nähdä sekä yksilön, yrityksen että yhteiskunnan kannalta. Stressin poisto parantaa yksilön hyvinvointia. Jos työpaikalla töitä tekee rentoja, stressittömiä ihmisiä, se parantaa monia joustavaan ja tehokkaaseen työntekoon liittyviä olosuhteita. Myös yrityksen tuottavuus paranee tehostuneen työnteon ja vähempien sairaspoissaolojen ansiosta. Sama toteutuu myös yhteiskunnallisella tasolla terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen käytön vähentymisenä jne.

Pyrkiessään parantamaan suorituskykyään ihminen tavoittelee samalla myös parempaa taloudellista tulosta. Palkatessaan yritykseen mindfulness- ohjaajia ja ohjatessaan työntekijöitään mindfulness –kursseille yritykset pyrkivät yksilön suorituskyvyn kasvattamisen myötä parantamaan myös taloudellista tulostaan. Yhdysvalloissa monet tunnetut yritykset kuten Apple, Microsoft ja Google tarjoavat työntekijöilleen mindfulness-ohjelmia. Aetna, yksi Yhdysvaltojen suurimmista vakuutusyhtiöistä laski, että yrityksen järjestämille mindfulness-kursseille osallistuvien työtekijöiden tuottavuus parani vuodessa 3000 dollaria. On aika uskomatonta, mutta totta, että mindfulness-menetelmien avulla pyritään parantamaan jopa kokonaisten yhteiskuntien toimintaa ja tuloksellisuutta, mutta niin on pakko sanoa, koska Yhdistyneissä Kuningaskunnissa on menossa laaja ”Mindfulness Initative”, jossa parlamentaarinen kaikkien puolueiden jäsenistä koottu ryhmä tekee raportteja ja suosituksia viedä mindfulness-perustaisia menetelmiä kaikille hallinnon alueille: sosiaali- ja terveyspaleluihin, koulutukseen, työpaikoille, oikeuslaitokseen ja vankienhoitoon. Netistä löytyy heidän ensimmäinen 2015 julkaistu raporttinsa. Suomessa tämän ilmiön laajuutta ja vaikuttavuutta ei vielä edes ymmärretä. [Ks. https://www.themindfulnessinitiative.org.uk/]

Stressinpoiston näkökulma on kuitenkin myös ongelmallinen. Jos meidät ohjataan mindfulness-kurssille, koska olemme työssämme loppuun palamisen partaalla, niin silloin mindfulness toimii vain lääkkeen tavoin, jolla parannetaan oiretta, ei syytä. Kasvaneen stressin syy jää analysoimatta ja korjaamatta. Samalla työntekijä tulee vastuutettua asiasta, mistä hän ei oikeasti kanna vastuuta. Esimerkiksi työperäinen stressi ei yleensä ole yksilön asenteista tai muista mielen sisäisistä seikoista johtuva asia, vaan se liittyy työn rakenteellisiin tekijöihin, esimerkiksi resurssien vähäisyyteen. Siis yksinkertaistaen, jos yhdellä ihmisellä teetetään kahden ihmisen työt, se aiheuttaa lopulta välttämättä ylikuormittumista ja johtaa erilasiin kehon ja mielen sairauksiin. Monet tutkijat ovatkin kritisoineet koko kaupallista mindfulness-liikettä siitä, että se itse asiassa edellä kuvatulla tavalla tulee kannatelleeksi yritysten ja yhteiskunnan työntekijöitä alistavia ja riistäviä rakenteita. [Ks. esim. Ronald Purser ja hänen ”McMindfulness-käsitteensä.]

Terapeuttiset mindfulness-menetelmät pyrkivät ihmisen eheyttämiseen, ihmisen auttamiseen, kun hän kokee elämän ongelmat ylitsepääsemättömiksi. Meditatiivisten menetelmien suhdetta vanhoihin kontemplatiivisiin menetelmiin on paljon pohdittu, koska niiden päämäärät näyttävät hyvin samankaltaisilta. Myös kontemplatiiviset menetelmät pyrkivät ihmisen auttamiseen, kun hän kamppailee eksistentiaalisten kysymysten parissa. Kaikki kontemplatiiviset menetelmät pyrkivät omilla tavoillaan vastaamaan ihmisen kärsimyksen ongelmaan. Suomessa tähän yhteyteen kiinnitti huomiota filosofi Lauri Rauhala jo 1970-luvun lopussa. Hyvin lyhyesti voisi sanoa niin, että meditatiiviset menetelmät voivat auttaa ihmistä ikään kuin uudelleen organisoimaan epäsuotuisaa kokemustaan ja muuttamaan sitä suotuisampaan suuntaan. Meditatiivisessa prosessissa, kun mieli välillä tyhjenee käsitteistä, se mahdollistaa merkitysten uudelleen muodostumista ja vanhojen ennakkokäsitysten ja toimintamallien purkamista. Esimerkiksi kirjassaan Meditaatio ja muutamissa asiaa käsittelevissä artikkeleissaan Rauhala pyrkii kuvaamaan tätä prosessia. [Tästä on itselläni työn alla pidempi artikkeli.]

Kontemplatiiviset perinteet ovat nk. viisausperineitä. Niissä tutkitaan ja pyritään ymmärtämään ihmisenä olemisen perusteita ja muuttamaan itseä tämän ymmärryksen mukaisesti. ”Katselemalla mieltä” pyritään ymmärtämään oman mielen toimintaa ja ikään kuin läpivalaisemaan se. Ne ovat siis itsensä kasvattamista, missä tavoitteena on jonkinlainen viisaus. Viisaus on vaikea käsite ja miltei mahdoton määritellä, mutta jotakin siitä voi sanoa. Asiaa ehkä auttaa, jos ymmärtää aluksi tiedon ja ymmärryksen eron. Me voimme tietää jotakin, mutta voi olla, että emme ymmärrä, mitä tiedämme. Usein me tiedämme, miten rakennetaan erilaisia teknologisia välineitä, mutta emme ymmärrä, miten nämä välineet vaikuttavat pidemmällä aikavälillä itseemme tai ympäristöömme. Tieto ei sinänsä tuo vielä ymmärrystä, ymmärrys vaatii jotain muuta. Usein se vaatii kokemusta. Viisaudeksi voidaan kutsua sellaista ymmärrystä, mikä kohdistuu (ihmisenä) olemisen perusteisiin, joita usein kutsutaan eksistentiaalisiksi kysymyksiksi. Voimme myös ajatella, että emme ymmärrä asiaa, jos ymmärryksemme ei näy toiminnassamme. Kaikesta tästä voimme päätyä esimerkiksi seuraavaan lyhyeen viisauden määritelmään: Viisaus on kokemuksellista tietoa eksistentiaalisista kysymyksistä, mikä näkyy toiminnassa. Jostain tällaisesta kontemplatiivisissa perinteissä on kysymys. Tällainen toimintaan tuotu viisaus vaatii elinikäistä harjoitusta. Se on siis jatkuvaa itsensä kasvattamista, ihmisenä olemisen tutkimista ja Lauri Rauhalan sanoin ”oman arvomaailmansa selkeyttämistä”.

Ihmiskäsitykset

Toinen näkökulma, jonka taulukossa nostin esiin ovat ihmiskäsitykset. Tämä tarkoittaa karkeasti sitä, mitä ihmisenä olemisen piirteitä korostetaan tai pidetään ensisijaisina. Ihminen on monitahoinen olento, jota voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Ihmiskäsityksemme kertoo meille oman näkökulmamme ihmiseen.

Kaupalliset mindfulness-menetelmät näkevät ihmisen pääasiassa kuluttajan ja tuloksen tuottajan näkökulmasta. Tämä on tietysti luonnollista, koska koko näkökulma on nimetty ”kaupalliseksi”. Jokainen meistä on potentiaalinen mindfulness-kurssin ostaja. Siksi markkinointi on tyypillisesti liioittelevaa, huikeita lupauksia antavaa. Kaikille luvataan jotain.

Tästä on hyvä esimerkki vaikkapa suomalainen vanhin MBSR-sivusto, jossa todetaan, että menetelmän harjoittamisen hyödyt voi kokea mm.: stressitason laskemisena, kroonisen sairauden tai kiputilan kanssa elämisessä, pää-, selkä- tai niskasärkyjen vähenemisenä, toiminnallisten suolisto- ja vatsavaivojen oireiden helpottumisena, unen saannin ja laadun paranemisena, korkean verenpaineen laskemisena, uupumuksesta toipumisen nopeutumisena ja sen uusiutumisen ennaltaehkäisemisenä, ahdistuneisuuden, pelkojen tai paniikkireaktioiden lievenemisenä, kaksisuuntaisten mielialojen tasoittumisena sekä masennuksen lievenemisenä ja psykoterapian vaikutuksen tehostumisena.

Toisaalta sama sivusto perustelee ”Mindfulness työssä” koulutuksiaan seuraavasti: ”Mindfulness -menetelmä on tieteellisesti tutkittu ja olemme vuosien kokemuksen perusteella saaneet seuraavaa palautetta: Työhyvinvointi lisääntyy; työn tuloksellisuus tehostuu, kun mieli kirkastuu; keskittymiskyky vahvistuu; innovaatiokyky optimoituu; vuorovaikutus paranee ja työilmapiiri kevenee; kyky huolehtia itsestään vahvistuu; palautuminen stressaavista tilanteista kehittyy. Tutkimusten mukaan n. puolen tunnin päivittäinen harjoittaminen antaa Sinulle jopa muutamia tunteja lisää päivään. Tämä tapahtuu mm. selkeämmän ajattelun, paremman keskittymiskyvyn, osaavamman vuorovaikutustaitojen sekä nopeamman palautumisen ansiosta.”

On aika ilmeistä, että jos kaikki tämä pitäisi paikkansa olisimme törmänneet ihmelääkkeeseen, joka auttaa meitä miltei kaikissa inhimillisissä vaivoissa ja tilanteissa. Näin ei tietenkään ole. Koko tästä kuviosta tekee oudon se, että markkinointi perustuu siihen, että samalla todetaan, miten edellä kuvatuista vaikutuksista on vankka tieteellinen näyttö. Asia on paljon monimutkaisempi. On tavallaan onnetonta, että mindfulness hypetys perustuu suurelta osin mindfulness-tieteen hypetykseen.

On alkanut ilmestyä yhä enemmän myös kriittistä tutkimusta ja analyyseja, joissa osoitetaan mindfulness-tutkimuksen puutteita. Niitä ovat esim. käsitteiden määrittelyn heikkous, negatiivisten tulosten julkaisematta jättäminen, vertailuryhmien puute, toistettavuusongelmat jne. Ihmisen käyttäytymisen tutkiminen on äärimmäisen monimutkaista ja esimerkiksi nk. placebo-vaikutuksen eliminointi tuloksista on käytännössä mahdotonta. Kun tutkittavat tietävät, mitä tekevät ja mitä heiltä odotetaan, tämä ei voi olla vaikuttamatta tutkimukseen. Yksi laajempi ongelma on tutkijoiden omat intressit julkaista positiivisia tuloksia. Lääketieteellisissä tutkimuksissa tutkijoiden on tapana ilmoittaa erilaiset sidonnaisuutensa. Tällaisena ilmoitettavana sidonnaisuutena ei kuitenkaan pidetä sitä, että tutkija tutkii omaa kaupallista menetelmäänsä, jolloin negatiiviset tutkimustulokset unohtuvat helposti. Mindfulness-tutkimus on täynnä tällaisia ongelmia. Menetelmien kehittäjät eivät jäävää itseään tutkimuksesta, päinvastoin.

Edellä on kuvattu mindfulness-tutkimukseen liittyviä tiedeyhteisön ongelmia, jotka heijastuvat sellaisenaan kentälle. Ei voida ajatella, että yksittäiset mindfulness-ohjaajat kykenisivät arvioimaan tieteen tuloksia, mutta ohjaajien kouluttajilta pitäisi kyllä vaatia kykyä myös kriittiseen ajatteluun. Tätäkin on tosin turha toivoa, koska kyse on nykyään jo niin suuresta liiketoiminnasta.

Mindfulness-perustaisten terapiamenetelmien ihmiskäsitykset perustuvat samoihin lääketieteen, psykologian ja psykoterapian ihmiskäsityksiin, joihin niiden rinnalla kulkevat muutkin terapiamenetelmät perustuvat. Ihminen pyrkii kohti terveyttä ja hyvinvoinia, jotka määritellään ihmisen toimintakyvyn kautta. Olemme terveitä, kun emme ole sairaita.

Voi tosin olla, että mindfulness-näkökulmat ovat avaamassa terapiapuolella myös uusia teitä ja näkökulmia ihmisen ymmärtämiseen. Erityisesti mieleeni tulee länsimainen kehon ja mielen, ruumiin ja sielun vahvasti jakava dualismi, joka on pesiytynyt myös eri tieteiden käsityksiin ihmisestä. Tästä on hyvä esimerkki lääketiede, missä edelleen mielen osuus sairauksien synnyssä ja hoidossa on huonosti tunnettua ja tunnustettua. Samoin psykologian ja psykoterapian puolella kehollisen näkökulman merkitystä ollaan vasta alkamassa ymmärtää. Monet kontemplatiivisista perineistä otetut mindfulness-mallit perustuvat jonkinlaiseen käsitykseen kehon ja mielen yhteydestä. Niitä kuvataankin usein kehomielen harjoituksiksi. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, että tyypillisissä mindfulness-interventioissa ei tätä kehomieli yhteyttä kunnolla vielä ymmärretä. Tässä kohtaa työtä on tehtävä vielä paljon. Mutta kun tämä ymmärrys lisääntyy, muuttuu hiljalleen myös dualistinen ihmiskäsitys ehkä piirun verran kehon ja mielen yhteyttä korostavaan suuntaan. Muuten, sivumennen sanoen, asahin yhteydessä työskentelemme hitaasti, mutta päättävästi tässäkin suunnassa.

Kontemplatiivisten perinteiden ihmiskäsitykset ovat syvällisiä, yleensä tuhansien vuosien kehityksen ja ihmistutkimuksen tulosta, joten niitä ei voi lyhyesti kuvata. Jos näissä perinteissä pyritään kohti jonkinlaista viisautta, se tarkoittaa, että niiden taustalla on olemassa jonkinlainen ”autenttisen” tai ”varsinaisen” ihmisen ideaali. Ajatus tarkoittaa, että meillä on näkemys siitä, mitä ihminen parhaimmillaan, aidoimmillaan voi olla. Eri perinteet määrittelevät tämän ideaalin eri tavoin enkä syvennyt näihin ideaaleihin tässä tarkemmin. Kehotan lukijaa tässä kohtaa tutustumaan syvemmin esimerkiksi buddhalaiseen ajatteluun, josta mindfulness-perustaiset menetelmät ovat ottaneet psykotekniikkansa. [Jatkuu …]





  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post262