Huomioita

Huomioita

Lyhyt huomio elementeistä, mielikuvista ja yi quanin harjoittamisesta

Yi quanPosted by Timo Klemola Tue, December 18, 2018 12:15:01

Sain taas hyvän kokemuksen siitä, miten hienoa on opettaa taitoja, koska opettaessa voi oppia itse uutta. Pidin viikonvaiheessa päivän koulutuksen asahi-ohjaajille teemasta ”Asahi ja kiinalaiset somaattiset menetelmät”. Kävimme siinä läpi joitakin asahin taustalta löytyviä qigong-harjoituksia kuten baduanjin, yijinjing ja taiji-mestari Huangin viisi rentousliikettä. Pidin myös teorialuennon kiinalaisten perinteisten menetelmien tausta-ajattelusta. Olennaista tässä nyt esiin nostamani teeman kannalta on, miten vanha kiinalainen ajattelu, esimerkiksi yin-yang –teoria ja viiden elementin teoria ovat vuosituhansia vanhoja primitiivisen ihmisen yrityksiä selittää todellisuutta. Kaikki tällaiset mallit ovat esitieteellisiä yrityksiä ymmärtää sitä maailmaa, minkä ihminen ympärillään kohtaa. Hän huomaa, että ympäristö muuttuu vuoden kierrossa, hän huomaa, että kaikki mikä on elävää, kuolee lopulta jne. Näistä havainnoista hän sitten yrittää muodostaa yleisemmän todellisuutta kuvaavan teorian eli havainto muuttuu teoriaksi. Viiden elementin teoria on tästä hyvä esimerkki. Primitiivinen ihminen kohtaa ympäristössään vettä, tuulta, sadetta, hän kaivaa maata ja kerää polttopuuta. Kun hän sitten haluaa kuvat sitä, mistä todellisuus koostuu, kun hän haluaa kiteyttää kokemuksensa teoriaksi, hän kuvaa samat elementit, syntyy elementtiteoria. Kiinalaiset kuvasivat viisi elementtiä: vesi, puu, tuli, maa ja metalli. Edelleen elementtejä tutkiessaan, hän huomaa, että lisäämällä puita tuleen tulen voima kiihtyy ja lisäämällä tuleen vettä, tuli sammuu. Hän tekee samankaltaisia havaintoja muidenkin elementtien suhteen. Hän huomaa, että tuli sulattaa metallia, kun lisää vettä puiden juurelle niin ne kiihdyttävät kasvuaan jne. Näin syntyy uuden tason teoria elementtien välisistä suhteista, jota kiinalaiset kuvaavat viiden elementin ”vahvistavaksi ja rajoittavaksi kierroksi”. Tämä muutosta kuvaava teoria laajeni Kiinassa kattamaan koko elämän kirjon astrologiasta lääketieteeseen ja vaikkapa arkkitehtuuriin ja ruokakulttuuriin asti. Kyse on siis primitiivisen kulttuurin esitieteellisestä maailmankuvasta ja siihen liittyvästä mallista.

Vastaava maailmankuva löytyy myös Kreikan antiikista. Aristoteles kuvasi kuun alisen maailman koostuvan neljästä peruselementistä: maa, vesi, ilma ja tuli. Viidennestä elementistä koostuvat taivaankappaleet. Elementit voivat muuttua toisikseen, jos niiden sisäiset ominaisuudet muuttuvat tarpeeksi. Emme kuitenkaan enää ajattele näin, koska tieteellinen maailmankuvamme on antanut tarkemman kuvan maailman rakenteesta.

Usein törmää siihen, että esimerkiksi kiinalaista lääketiedettä opiskelevat tai käyttävät ihmiset ovat taipuvaisia ajattelemaan, että vanhassa kiinalaisessa elementtiteoriassa tai vastaavissa teorioissa on jotain sellaista vanhaa viisautta, minkä me olemme kadottaneet tai emme ole koskaan edes löytäneet. Vaikka kysymys on monimutkainen, niin yleisesti ottaen voisi sanoa, että ei ole. Kuten edellä yritin lyhyesti sanoa, kun puhutaan elementeistä tai yin-yang –teoriasta tai vastaavista, kyse on primitiivisestä maailmankuvasta, mitä tieteellinen maailmankatsomus ei tue.

Se, että tällaisilla teorioilla voidaan hoitaa ihmistä, jopa tuloksellisesti, perustuu toisaalle. Asia on monimutkainen tämäkin, mutta oma käsitykseni on, että vanhojen kulttuurien hoitomenetelmien mahdollinen tuloksellisuus perustuu ihmisen plastisuuteen. Ihminen sopeutuu kaikkiin menetelmiin ja teorioihin, millä häntä hänen kulttuurissaan yritetään auttaa. Ihminen on ympäristönsä. Nykyaikaisessa kognitiotieteessä käsitellään paljon sitä, miten ihmisen tietoisuus syntyy systeemisessä kokonaisuudessa. Tähän systeemiin kuuluu ihmisen hermojärjestelmä aivoineen, aistiva ja liikkuva keho sekä ympäristö. Tietoisuutta ei voi redusoida systeemin yhden osan, esimerkiksi aivojen tai hermoston, ominaisuudeksi. Tavallaan voisi sanoa, että ihminen on ympäristönsä. Ympäristö ja kulttuuri tunkeutuvat ihmisen joka soluun. Ihmistä ja ympäristöä ei yksinkertaisesti voi erottaa toisistaan. Tämä pätee silloin myös kulttuurin ihmistä hoitaviin menetelmiin. Jopa samanistiset hoitomenetelmät toimivat, koska ihminen on plastinen, ympäristöönsä sopeutuva ja ympäristönsä osa. Ihminen on siis sama asia kuin vaikkapa hänen kulttuurinsa käsitys tuloksellisesta hoidosta. Tämä näkyy länsimaisessakin kulttuurissa hyvin mm. psykoterapiassa, missä on havaittu, että hoidon onnistumisen kannalta ei ole olennaista, mikä on terapeutin teoreettinen viitekehys. Kaikki, jopa toisilleen ristiriitaiset viitekehykset toimivat, jos terapeutin ja asiakkaan suhde on toimiva. Hoidettava kyllä sopeutuu hoidon perustana olevaan teoriaan. Tässä mielessä ihminen on kulttuuriinsa sopeutuva, plastinen olento.

No, olin siis kertomassa siitä, miten tein havainnon ja jäin pohtimaan oikeastaan edellä kuvattua ilmiötä, mutta sovellettuna kiinalaisten taitojen, erityisesti yi quanin opetustapoihin. Yi quanissa korostetaan mielen ja mielikuvan tärkeyttä harjoituksen alkuna. Neuvotaan ottamaan mielikuva, jonka kanssa sitten työskennellään ja jäädään ikään kuin odottamaan, että mielikuva alkaa toimia. Yritän kuvata seuraavassa, miten tämä tapa perustuu mielestäni väärinkäsitykseen, primitiiviseen toiminnan kuvaukseen. Tätä voisi verrata edellä käsittelemääni kuvaukseen viidestä elementistä.

Tällaisen teorian ja opetusmenetelmän taustalla on mielestäni primitiivinen ihmisen toiminnan analyysi, kiinalainen käsitys siitä, miten ihmisen toiminta muodostuu. Tämä käsitys on helppo löytää monista kiinalaisten taitojen oppikirjoista. Ensin on yi eli tahto. Jotta voin työntää auton ojasta, minun on tahdottava sitä. Yi aktivoi qin, eli jotta työntö voi tapahtua pitää aktivoida kehon qi-energia. Qi-energia aktivoi sitten lihaksen, mikä tuottaa voimaa ja liikettä. Käänsin tässä yin käsitteen tahdoksi. Nykyään erityisesti yi quanissa esiintyy monia muitakin käännöksiä, kuten ”mieli”, ”intentio”, ”aikomus” jne. Kannattaa muistaa, että Xing Yi Quan, mistä yi quan on peräisin, käännetään yleensä englanniksi ”Form and Will Boxing”, missä yi on käännetty tahdoksi.

Kiinalaiset selittävät qitä mielellään sähkömagnetismin avulla. Erityisesti 1980-luvulla Kiinassa tehtiin paljon tutkimuksia, missä qihin liittyviä ilmiöitä pyrittiin ymmärtämään länsimaisen fysiikan avulla ja keskiössä oli silloin erityisesti sähkömagneettiset ilmiöt. Ilmeisesti monet qigongin ja taijin opettajat omaksuivat tämän selitystavan etsiessään perinteisten kiinalaisten käsitteille tieteellistä selitysmallia. Näistä ponnistuksista huolimatta mitään ratkaisevaa tai lopullista tieteellistä selitystä qin käsitteelle ei ole löytynyt. Hyvä esimerkki tästä selitystavasta ovat Yhdysvalloissa taijita opettavan Yang Jwing-Mingin kirjat, joissa hän selittää qin sähkömagneettisena ilmiönä. Hän on kirjoittanut yli kymmenen kirjaa kiinalaisista kamppailutaidoista ja qigongin eri muodoista.

Netistäkin löytyy hänen artikkelinsa ”Generating Martial Power (Jin)”, missä hän kuvaa voiman käyttöä kamppailutaidoissa (https://legacy.ymaa.com/articles/generating-jin). Artikkelissa hän kuvaa voiman syntyvän, kuten edellä kuvasin, seuraavan ketjun tuloksena: yi -> qi -> jin. Ensin on tahto (yi), tahto herättää energian (qi) ja kun energia yhtyy lihasvoimaan (li), syntyy voima, jota ”sisäiset kamppailutaidot” kutsuvat sanalla ”jin”, eräänlainen ”kamppailuvoima”. Kuvauksen lopussa siis on ajatus qi + li = jin. Hän kirjoittaa: ”Jotta lihakset voivat aktivoitua tuottamaan voimaa, mielen on johdettava qi alueelle, missä lihasten aktivointi tapahtuu.” Ja: ”Esimerkiksi kun työnnät autoa, on ensin synnytettävä idea, silloin mielestä syntyy lähdejännite (electromotive force, EMF). Tästä lähdejännitteestä qi ohjataan lihaksiin, jotta ne aktivoituvat.” Tässä kuvauksessa yhtyvät sekä perinteinen, toiminnan primitiivinen kuvaus yi-qi-jin –ketju, että qin vaikutuksen selitys elektromagnetiikan avulla.

Kun selitämme toimintaa edellä kuvatulla tavalla perinteisillä kiinalaisilla käsitteillä kuten yi-qi-jing –ketjulla, niin syntyy monia ongelmia. Esimerkiksi yi käännetään sanoilla mieli, intentio, tahto jne. Ohjeistetaan, että ensin on yi, intentio ja keskittykää tähän intentioon esimerkiksi mielikuvan avulla. Koska ensin on mieli, ajatellaan että ensin on mielikuva, siitä sitten syntyy jotakin, liikettä, voimaa jne. Tämä perustuu edellä kuvattuun primitiiviseen kiinalaiseen toiminnan kuvaukseen. Yksi iso ongelma on myös kielemme dualistisuus. Ymmärrämme heti, että yi, koska se liittyy mieleen, on jotakin erilaista kuin keho. Kiinan kielessä näin ei ole.

Asia tulee mielestäni selvemmäksi, kun kuvaamme samaa asiaa länsimaisen termein. Lännessä puhumme tahdosta ja tahdon vaikutuksesta ihmisen toimintaan. Emme voi työntää autoa ojasta, jos emme ensin tahdo sitä ja työnnönkin aikana meidän on tavallaan tahdottava tekemistämme. Mutta voidaanko tahto irrottaa toiminnasta erilliseksi kohteeksi, mitä voidaan harjoittaa? Ei voida. Tahto ilmenee aina toiminnassa. Ei ole mitään pelkkää tahtoa. Tästä syystä esimerkiksi psykologiassa ei puhuta oikeastaan lainkaan tahdosta, pelkästään toiminnan motivaatiosta. Filosofiassa tahtoa käsitellään mielen toimintaan liittyvänä kykynä. Yksi länsimainen tahtoon viittaava kuvaustapa on puhua organismin itsesäätelykyvystä.

Ongelma on se, että puhe kiinalaisilla käsitteillä kuten yi (tahto, intentio) reifioi (esineellistää, tekee esineen kaltaiseksi) nämä käsitteet. Kielellä on tämä kyky. Kun käytämme jotain käsitettä, ajattelemme helposti, että käsitteemme viittaavat johonkin todellisuudessa olevaan esineen kaltaiseen olioon, vaikka sellaista ei ole olemassakaan. Tästä esimerkiksi yin käsitteen esineellistämisestä on konkreettisia seurauksia. Harrastajat, joita ohjeistetaan tekemään harjoituksia mielikuvan avulla kuvittelevat, että vaatimus käyttää yitä tarkoittaa harjoituksen tekemistä vain mielikuvassa. Se ei tarkoita sitä. Mielikuva on vain apuväline, jonka tarkoituksena on antaa malli tekemiselle. Eli ei tehdä vain mielikuvassa vaan tehdään oikeasti, mutta mielikuvan antaman mallin mukaan.

Kuvasin aika yksityiskohtaisesti taidon oppimista kirjassani ”Taidon filosofia”. Kuvaan siellä, miten opettaja antaa opetettavan liikkeen mallin. Opetellessani sitä, yritän matkia opettajan liikettä. Kun sitten menen kotiin ja opettaja ei ole paikalla, muistelen miten opettaja liikkeen teki. Nyt mielessäni on liikkeen muistikuva, mielikuva, liikkeen edustus eli representaatio mielessäni. Pyrin nyt tekemään liikkeen tämän mallin mukaan. En vain kuvittele tekeväni, vaan pyrin ikään kuin näkemään mielikuvastani mahdollisimman tarkasti liikkeen yksityiskohtia ja kopioimaan ne omaan liikkeeseeni. Kirjoitin silloin, että taidon oppiminen perustuu imitaatioon ja toistoon. Me matkimme mahdollisimman tarkasti opettajan mallia tai mielikuvaamme mallista.

Ei siis ole niin, että mielikuva synnyttää jotain vaan me teemme mielikuvan mukaan. Mielikuva ei synnytä liikettä, kyllä meidän on itse tehtävä liike. Annan esimerkin. Teimme viikonvaihteen seminaarissa baduanjin-liikesarjaa, missä yhdessä liikkeessä ojennetaan kädet vuorotellen ylös ja kättä venyttäen ikään kuin poimitaan omena korkealta puun oksalta. Mielikuva on siis tämä. Mutta kun annoin tällaisen mielikuvan, niin helposti näytti käyvän niin, että ihmiset ojentavat kyllä vuorotellen kätensä ylös, mutta eivät tee sormillaan omenaan tarttumisliikettä vaan vain kuvittelevat sen, vaikka tein sen malliksi. Mielikuva voittaa helposti näyttämäni mallin.

Teimme myös yijinjingin 12-liikkeen sarjan. Yhdessä liikkeessä kuvitellaan, että työnnetään edessä olevaa seinää. Annoin tämän mielikuvan ja harjoittelimme sen avulla yijinjingiin tyypillistä venyttävää voimaa. Näytin mallin, missä voima ja venytys tuodaan sormenpäihin asti. Kaikki eivät kuitenkaan saaneet tuotua voimaa sormiin. Ihmettelin tätä ja näytin, miten sormia venytetään taivuttamalla niitä taakse. Erään yi quania harrastavan osallistujan vastaus oli merkittävä. Hän totesi, että ei tämä mielikuva tuota tuollaista liikettä hänellä. Jos hän tekee noin, niin hän joutuu pakottamaan voiman sormiin. Aivan. Tämä oli todella merkittävä ja paljastava huomio. Ei mielikuva voikaan aiheuttaa venytystä sormenpäihin asti, se pitää tehdä itse. Tämä oli yi quan –harjoittelun luoma käsitys siitä, että mielikuva on jotain ensin ja toiminnasta riippumatonta, joka sitten synnyttää toiminnan, kun jään odottamaan. Ei synnytä. Sitä saa odottaa elämänsä loppuun asti ja mitään ei tapahdu. Venytys sormenpäihin asti pitää tehdä itse. Mielikuva, esimerkiksi seinä edessä, on vain apuväline, mikä yrittää antaa oikean liikkeen mallin. Malli kannattaa katsoa mahdollisimman tarkasti opettajalta, joka seisoo edessä ja matkia sitä niin hyvin kuin voi ja niin pieniä yksityiskohtia myöten kuin pystyy sillä hetkellä havaitsemaan. Tätä liikettä pitää sitten toistaa tuhansia kertoja: siis imitaatio ja toisto. Tämä on myös hyvin yleinen kiinalainen opetustapa. Jos jäät jumiin ajatukseen mielikuvasta ja yi:stä, et ehkä koskaan saa kiinni siitä, mitä harjoituksella etsitään: elastista voimaa, jännityksen ja rentouden avautuvaa ja sulkeutuvaa vaihtelua kehossa. Sen sijaan, että mietit, mitä mielikuvassa tapahtuu, pyri matkimaan tarkasti opettajan mallia. Jos opettaja toteaa, että ”tuo voima sormenpäihin asti”, se tarkoittaa vain, että katso tarkasti, miten opettaja taivuttaa sormensa kaarelle niin että jännitys lävistää jokaisen sormen. On parempi joskus katsoa tarkasti, matkia tarkasti ja keskittyä vain matkimiseen ja toistoihin. Sieltä se taito tulee.








  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post259