Huomioita

Huomioita

Yi quanin tui-shou-leiri 15.9.2018, osa I

Yi quanPosted by Timo Klemola Mon, September 17, 2018 10:41:11

Pidin lauantaina 15.9. leirin yi quanin pariharjoituksesta, jota kutsutaan yleisesti kiinalaisissa kamppailutaidoissa ”push-handsiksi”. Kiinankielinen nimi on tui-shou. Tui-shou on yleinen harjoitus kaikissa kiinalaisissa nk. sisäisissä kamppailutaidoissa. Harjoitusmetodi lienee vanha, joidenkin tietojen mukaan se olisi peräisin Chen-tyylin taijista jostain 1600-luvulta. Yi quanin tui-shoussa on oma voimakas vivahteensa. Muistan kun tein ensimmäisen kerran tui-shouta Zhangin kanssa, niin minun oli vaikea ymmärtää sitä voimaa, mitä hän käytti. Olin siinä vaiheessa harjoitellut tui-shouta taijissa kymmenkunta vuotta, mutta siellä korostettiin aina ennemminkin pehmeyttä ja toisen voiman neutralointia, ei niinkään oman voiman näyttämistä. Hyvin nopeasti opin, että yi quanissa tarkoituksena ei ollut vain näyttää omaa voimaa ja kontrolloida pari vaan myös yrittää totaalisesti nöyryyttää hänet. Tämä yi quanin ”machoilu” puoli tuli nopeasti tutuksi. Teimme vuosia hyvin voimakasta push-handsia ja vasta vuosien harjoittelun jälkeen Zhang alkoi korostaa tui-shouhin liittyvää kuuntelun ja pehmeyden ideaa. Mutta noiden oppivuosien aikana oli jo tullut selväksi, että tämä aihe oli alisteinen koko kehon voimalle.

Tässä oli mielenkiintoinen kontrasti siihen, miten näimme toisen yi quan-opettajamme Jan Dieperslootin muuttuvan. Hänhän piti ensimmäisen yi quan –leirin Suomessa muistaakseni 1995 Tampereella, siis pari vuotta ennen Zhangia. Teimme silloin pari päivää yi quania ja jatkoimme siitä viikon taiji-leirillä. Hän piti meille noina vuosina kaksi leiriä itse ja kolmantena vuotena toi Suomeen yhden oman opettajansa Sam Tamin. Näinä vuosina hänen oma push-handsinsa muuttui niin, että hän lopetti hiljalleen kokonaan voiman vapauttamisen harjoittelun, siis fa-lin (taijissa puhutaan fa-jingistä). Tähän liittyi myös joihinkin taiji-kouluihin liittyvä piirre, missä opeteltiin kuuntelemaan parin voimaa niin, että kuin sen aistittiin tulevan kohti, niin pompittiin heti alta pois. Se oli aika omalaatuinen push-handsin harjoittelun tapa. Tämä suunta huipentui sitten Sam Tamin leirillä, missä hän heitteli vaivattomasti noin 100 kiloa painavaa Jania mm. nenällään. En kutsunut heitä Suomeen sen koommin. Tästä Janin ”henkistymisestä” huolimatta opin häneltä kaikista tärkeimmät tui-shouhun liittyvät periaatteet heti hänen ensimmäisellä leirillään: juurtumisen taidon ja keskilinjan liikkeiden analyysin.

Ehkä voisi sanoa, että yi quanin tui-shou on suoraan alisteinen kaikille muille yi quanin harjoitusmetodeille. Niitä kaikkia testataan tui-shoussa. Tämä pitää sisällään myös ajatuksen, että tui-shou-harjoitteluun ei ole aloittelijan kiire lähteä. Jotta harjoittelu edes jossain määrin sujuisi niin kuin sen on tarkoitettu sujuvan, pitää olla jo jokin käsitys esimerkiksi koko kehon voimasta, miten sitä liikutetaan ja kehon hyvästä rakenteesta ja miten se säilytetään liikkeessä. Zhan zhuang –harjoittelu antaa perustan koko kehon voimalle ja rakenteelle. Ehkä pitää seistä vuosi pari, ennen kuin tui-shoun harjoittamisessa on mitään mieltä. Kun tui-shoussa pari antaa paineen käsille, siihen tulee kyetä vastaamaan koko keholla, ei vain käsien ja hartioiden voimalla. Koska tui-shou on tavallaan shi-li-harjoitusta parin kanssa todellista voimaa käyttäen (ei siis vain mielikuvan vastusta), niin myös shi-li-harjoitus tulisi olla myös ainakin jollain tavalla hallussa koko kehon voiman käytön ja sen mekaniikan suhteen. Yi quanissa voidaan aloittaa paikallaan tehtävästä yhden käden tui-shousta, mutta siitä siirrytään hyvin nopeasti vapaaseen askeleeseen, joten askelharjoittelu on tui-shoussa myös tärkeää. Pelkkä ”käärmeaskel” ei tähän riitä, vaan pitää olla myös kykyä vapauttaa askel ja kiertää ja siirtää kehon painopistettä mihin suuntaan vain tarve vaatii. Näillä taidoilla pärjääkin pitkälle. Koska tui-shouta harjoitellaan monella tapaa ja monella tasolla, aivan alkuvaiheessa ja perustasolla mitään nopean voiman vapauttamiseen liittyvää fa-lin taitoa ei vaadita.

***

Olen yrittänyt hahmottaa yi quanin tui-shouta saman tapaisen progression kautta, niin kuin teimme edellisellä leirillä yleisemmin. Se on vaikeaa. Tuntuu siltä, että yi quanin tui-shoussa, varsinkin jos sitä tehdään heti niin kuin Zhang opettaa, siirtymällä suoraan kahden käden vapaaseen tui-shouhun, on aivan liikaa muuttujia. Kun kaksi ihmistä liikkuu vapaasti toisiinsa nähden kädet kontaktissa ja pyrkivät etsimään ja horjuttamaan toisen painopstettä niin monia asioita voi tapahtua. Jotta tässä tilanteessa vallitseviin muuttujiin saisi edes jotain tolkkua eli että ne vähenisivät radikaalisti, tilannetta pitää yksinkertaistaa. Näinhän tehdään esimerkiksi taijissa. Siksi onkin mielestäni hyvä idea lähteä liikeelle yi quanissakin yhden käden vaaka-ympyrästä paikallaan seisten. Tämä antaa mahdollisuuden tutkia joitakin tui-shoun perustavia elementtejä. Olinkin siksi ajatellut, että etenemme seisomisen ja shi-lin kautta hiljalleen kohti yhden käden tui-shouta ja siitä kahden käden tui-shouhin nostaen samalla esiin ainakin joitakin tärkeitä periaatteita, joiden hallintaa tui-shou edellyttää. Voisi ajatella että tui-shou on taito, joka koostuu monista pienemmistä taidoista, joita voisi harjoitella erikseen ja liittää sitten yhdeksi kokonaisvaltaisemmaksi yi quanin tui-shoun taidoksi. Tällaisia osataitoja voisivat olla esimerkiksi juurtumisen taito, voiman neutraloimisen taito, voiman vapauttamisen taito, askeltamisen taito, kontaktipisteen hallinnan taito jne. Juurtuminen sisältäisi silloin kehon oikean rakenteen, ”framen”, linjaukset, vajoamisen mekaniikan jne. Neutraloimiseen kuuluisi parin voiman ja sen suunnan kuuntelu kontaktipisteessä, vajoaminen, kiertyminen ja voiman ohjaaminen jne. jne.

***

Seisoimme leirillä aluksi puoli tuntia, jossa harjoittelimme avautuvat ja sulkeutuvat voimat puun mielikuvalla. Seisomme ensin puun sisällä, mistä yritimme rikkoa puun kuoren, sitten vaihdoimme suunnan sisään, sukeutuvaan voimaan. Sitten erikseen harjoittelimme voiman juurruttamista seisten mielikuvalla, että joku työntää käsiämme edestä. Aistimme vajoavaa, elastista, voimaa juurruttavaa liikettä ja sitä, miltä se tuntuu erityisesti alaselässä, ming-menin alueella, mikä on ehkä voiman juurruttamisen kannalta kehon tärkein kohta. [”Kun tunnet kontaktin, anna ming-men –alueesi täyttyä.”] Tämä oli varmaan ensimmäinen asia, minkä opin aikanani Jan Dieperslootilta.

Sitten siirryimme tekemään sellaisia shi-lin muotoja, mitkä ovat erityisen tärkeitä tui-shoun kannalta. On siis olemassa shi-lin muotoja, joissa suoraan harjoitellaan tui-shoun tekniikkaa ja siihen liittyvää kehon mekaniikkaa. Jan opetti aikanaan voiman vaaka- ja pysty-ympyrän käsitteet. Näissä ympyröissä toinen puoli on yin, toinen yang eli toista puolta käytetään voiman neutraloimiseen, toista vapauttamiseen. Lähdimme liikkeelle kahden käden vaakaympyröistä. Liitimme mukaan heti askeleen eteen ja taakse. Kummatkin kädet siis piirtävät tässä harjoituksessa lattian suuntaisia vaakaympyröitä ja liikkeeseen yhdistetään käsivarsien kierto. Tämä oli Janin shi-li –valikoiman perusmuoto, mutta jota Zhang harvemmin opettaa. Jos katsoo tätä liikettä vain toisen käden kannalta, niin liike on sama kuin yhden käden push-hands-muodossa. Harjoitus antaa siis yhden käden tui-shoun teknisen muodon ja siihen liittyvän koko kehon liikemekaniikan.

On olemassa vanha taijihin liittyvä periaate, joka kuuluu näin: ”Tee muotoa niin kuin tekisit pariharjoitusta, tee pariharjoitusta, niin kuin tekisit muotoa”. Tämä on hyvä periaate myös yi quanissa tutkittavaksi. Kun esimerkiksi teen edellä kuvattua shi-li-harjoitusta voit kuvitella, miten käsien vaakaympyrän itseäsi kohti tuleva osa neutraloi parin työnnön ja poispäin menevä osassa vapautat oma voimasi. Samalla on aistittava, että sulkeutumisen ja avautumisen mekaniikat seuraavat sujuvasti ja oikealla ajoituksella toisiaan. Tässä harjoituksessa voi myös tulla tietoiseksi kontaktipisteen ja oman painopisteen suhteen hallinnasta. Yksin tehtäessä sitä ei välttämättä tule edes ajatelleeksi, mutta tui-shoussa se on aivan olennaista. On kyettävä ajoittamaan oma painopisteen liike ja käsien kontaktipisteen liike niin, että oma massa lähtee liikkeelle ensin ja sitten vasta siihen yhdistetään käden voima, mikä välittyy pariin kontaktipisteestä. Tutkimme tätä paikallaan ja askeleessa. Analysoimme tämän periaatteen myös esiin tekemällä kahta eri versiota ”työnnä lankkua veden päällä” –harjoituksessa. Ensimmäisessä vaiheessa lankku ja painopiste liikkuivat yhtä aikaa, siis painopiste ja kontaktipiste. Toisessa vaiheessa lankku pysyi paikallaan, kun painopiste liikkui. Tämä auttaa irrottamaan painopisteen ja kontaktipisteen liikkeen toisistaan ja hallitsemaan tätä yhteyttä.




  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post256