Huomioita

Huomioita

Buddhan neljä jaloa totuutta

ZenPosted by Timo Klemola Thu, June 28, 2018 12:05:00

Buddhan neljä jaloa totuutta

Eksistenssifilosofinen tulkinta (alustava)

I. Ihmisen suhde maailmaan on puute, ymmärryksen ja taidon puute. Tästä syntyy tyytymättömyys (kärsimys).

1. Tietoisuus on jotakin, mikä syntyy aistivan ja liikkuvan kehon ja maailman välissä, niiden vuorovaikutuksen seurauksena (Varela ym.). Ihmisen ”maailmassa-oleminen” synnyttää tietoisuuden.

2. Suhde maailmaan tietoisena olentona tarkoittaa ymmärtävää suhdetta maailmaan. Ymmärrys on inhimillisen tietoisuuden perustava rakenne.

3. Tätä kutsutaan myös tietoisuuden intentionaalisuudeksi. Ihmisen tietoisuudella on kyky muodostaa käsitteitä ja ymmärtää niiden avulla maailmaa. Ymmärrämme käsitteitä ja niiden merkityksiä.

4. Maailmassa kohtaamme kuitenkin jotakin, mitä emme ymmärrä, eräänlaisen salaisuuden. Tässä mielessä ymmärtämisemme on lähtökohdiltaan ei-ymmärtämistä. Tätä voidaan kutsua vaikkapa ”puutteeksi”. Intentionaalinen suhde on puute, jossa ymmärrys pyrkii ikään kuin täyttymään. [Heideggerin Sorge on tätä lähellä.]

5. Tämä on myös Buddhan neljän jalon ensimmäisen totuuden merkitys, joka sanoo, että ihmisen elämään liittyy tyytymättömyyden, epätäydellisyyden tai kärsimyksen kokemus. Tämä on siis kuvaus ihmisen maailmasuhteen ja tietoisuuden perustavasta rakenteesta. Se ei ole mikään kontingentti huomio.

6. Tämä puute on tyytymättömyyden, mutta myös toiminnan lähde. Ihminen pyrkii ymmärtämään ja selittämään maailmaa. Tämä on tieteen, taiteen, uskonnon ja filosofian lähtökohta, mutta tämä on myös kärsimyksen lähtökohta.

[7. Jos asiaa katsotaan kehon näkökulmasta, puhutaan usein kehon intentionaalisuudesta, kehon maailmasuhteesta. Myös tämä suhde on lähtökohdiltaan puute. Maailman kohtaaminen vaatii erilaisia taitoja (käsitteleminen, käveleminen, hyppääminen, kirjoittaminen jne), joita meillä ei ole. Joudumme opettelemaan kaikki taitomme. Lähtökohtaisesti taitomme on ei-taitoa, taidon puutetta. Käytämme koko elämämme erilaisten taitojen opettelemiseen. Emme opi edes kävelemään, jos joku ei näytä meille siihen mallia. ]

II. Kun emme ymmärrä maailmaa, luomme siitä illuusion ja haluamme sitä. Emme näe maailmaa sellaisena kuin se on, vaan näemme sen sellaisena kuin haluamme sen nähdä. Takerrumme illuusioomme.

1. Inhimilliseen tietoisuuteen liittyy kuvittelukyky ja muisti. Meillä on kyky kuvitella toisenlainen maailma ja muistaa se.

2. Pyrimme täyttämään intentionaalisen suhteemme puutteen luomalla ymmärryksemme kohteet mielikuvituksemme avulla. Kuvittelemme siis erilaisia maailmoja. Ne ovat kuitenkin mielen luomia ”illuusioita”.

3. Haluamme, että puute poistuu ja takerrumme mielemme luomiin maailmoihin. Tämä on se ”haluamisen” käsite, mistä Buddha puhuu. [Näiden halun kohteiden luomiin maailmoihin perustuu koko markkinataloutemme.]

4. Tyytymättömyys/ kärsimys tarkoittaa siis, että emme saa tyydytetyksi tätä perustavaa haluamme olla täysi tai ehjä. Maailmasuhteeseemme jää todellisuuden ja kuvitellun todellisuuden ristiriita. Tämä kuvitelman ja todellisuuden ristiriita koetaan haluna olla ehjä. Tämä on kärsimyksen eräänlainen metafyysinen perussyy.

III. On läpivalaistava mieli ja opittava ymmärtämään mielen toimintaa. Silloin maailma voi näyttäytyä sellaisena kuin se on.

1. Tyytymättömyyden/ kärsimyksen syy on siis tietämättömyydessämme, ymmärryksemme puutteessa.

2. On mahdollista ymmärtää enemmän. Tämä vaatii mielen toiminnan ymmärtämistä. Kun Buddha puhuu valaistumisesta, hän käyttää valon metaforaa kuvatessaan ymmärryksen lisääntymisen tietoteoreettista prosessia. ”Anna ymmärryksen valon valaista meitä”, todetaan eräässä zendolla päivittäin luettavassa tekstissäkin.

3. Mielen läpivalaiseminen, mielen toiminnan ymmärtäminen, on ymmärtämisen puutteen ”täyttymistä”.

4. Mielen läpivalaiseminen ainakin jossain määrin läpivalaisee myös ne illuusiot, joihin olemme takertuneet ja pystymme päästämään niistä irti. Emme ole enää ainakaan niin paljon mielemme kuvitelmien vedätettävissä.

5. Tämä synnyttää vapautta toimia illuusiottomasti.

6. Tämä synnyttää vapautta nähdä maailma sellaisena kuin se on, lähtökohdiltaan salaisuutena ja lahjana.

IV. Tämä tapahtuu harjoittamalla kahdeksanosaista keskitien polkua, jota kuljetaan viljelemällä viisautta, etiikkaa ja harjoittamalla mieltä.

1. Viisaudella tässä tarkoitetaan Buddhan eksistenssianalyysiä, jota edellä on kuvattu neljän jalon totuuden ensimmäisessä kolmessa vaiheessa: selitys tyytymättömyydestä/ kärsimyksestä, sen syystä ja sen lakkaamisesta. Aluksi on sisäistettävä tämä analyysi. On tutkittava omassa mielessään, pitääkö se paikkansa ja voiko sen hyväksyä. Eksistentiaalisissa kysymyksissä ei ole muuta auktoriteettia kuin oma ymmärrys. Vasta, jos hyväksymme sen, on mahdollista motivoitua harjoittamaan itseään. Buddhan esittämä keskitien polku on ensisijaisesti harjoittamisen ja itsetutkiskelun polku.

2. Buddha asettaa etiikan ensimmäiseksi filosofiaksi Emmanuel Levinasin tapaan. Kärsimyksen lieventäminen asettuu ihmisen ensimmäiseksi tehtäväksi. On pyrittävä toimimaan niin, että ei aiheuta kärsimystä tunteville olennoille. Tässä ei siis puhuta vain ihmisistä. Kaikkea toimintaa voi ja tulee katsoa tästä kärsimyksen näkökulmasta.

3. Mieltä ja sen toimintaa voi oppia tuntemaan vain harjoittamalla mieltä. Sitä ei voi oppia tuntemaan lukemalla mielen toimintaa käsitteleviä kirjoja. Oman mielen voi läpivalaista vain katsomalla sen toimintaa läheltä. Zen perinteessä zazen on tässä perusmenetelmä.














  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post255