Huomioita

Huomioita

Tarinoita asahin taustasta, osa 1

AsahiPosted by Timo Klemola Fri, November 03, 2017 11:12:20

Jokaisella asahin liikkeellä on tarina. Ajattelin nyt kertoa niistä vähän enemmän. Olen kertonut samat asiat, mutta hyvin lyhyesti, blogissani ”Mistä asahi on peräisin?” tammikuulta 2016. Nyt yritän vähän laajentaa näitä tarinoita, ainakin joitakin niistä. Lähden liikkeelle perusliikesarjan alusta. Otan ensin tuosta edellä kertomastani blogista liikkeen lyhyen kuvauksen ja sitten laajennan vähän sitä. Jatkossa noudatan samaa kaavaa.

”Alun ja lopun ’laaja hengityksen tasausliike’. Tämä oli tapa, miten opin sekä aloittamaan, että lopettamaan taijin 24-liikesarjan omalta opettajaltani Engaku Tainolta. Käsien liikkeiden suunta ja kaikki muutkin ovat täsmälleen samoja.”

Tämä olisi aivan liian pitkä tarina kokonaan tähän kirjoitettavaksi. Aloitin karaten 15-vuotiaana vuonna 1970. Etsin sitten pitkään karaten ja muiden budo-lajien filosofisia perusteita ja vuonna 1984 löysin Italiassa sijaitsevan zen-luostarin, jota johti zen-mestari Engaku Taino. Hänen Rinzai-zenin opetuksensa oli hyvin fyysistä. Hän opetti zazenin (istuen tehtävä zen-meditaatioa) lisäksi joogaa, taijia, kallio- ja vuorikiipeilyä ja alppihiihtoa zen-harjoituksina. Hänen opetuksessaan oli ja edelleen on kaksi puolta: sekä dynaaminen liike että staattinen istuminen. Olen omaksunut häneltä saman ajatustavan. Kun ensimmäisen kerran vietin hänen luostarissaan viikon sesshinin vuonna 1984, opin häneltä kaksi kiinalaista liikesarjaa: ba-duan-jin –sarjan ja taijin 24-askeleen liikesarjan. Luostarissa näitä harjoituksia tehtiin liikemeditaation muotoina. Tainolla oli oma, japanilaisessa luostarissa oppimansa tapa tehdä näitä harjoituksia. Esimerkiksi taijin sarjan hän aloitti ja lopetti syvillä hengitysliikkeillä, joihin yhdistyi käsien laajat ympyräliikkeet juuri kuten nyt teemme asahin alussa ja lopussa. Standardi 24-askeleen liikesarjahan ei sisällä näitä liikkeitä. Tapa on tavallaan qigongin ja taijin yhdistelmä. Alun ja lopun hengitysliikkeet ovat qingong-liikkeitä, joita tapaa monissa qigong-kouluissa.

Innostuin tuolloin aika lailla kummastakin liikesarjasta ja palattuani Suomeen aloin opiskelemaan niitä enemmän ja kaivamaan niistä perusteellisempaa tietoa. Se ei ollut ihan helppoa, koska Suomessa ei tuohon aikaan ollut taijin ja qigongin opettajia tai ainakaan tiedossani ei ollut. Tapani mukaan kaivoin esiin kaiken materiaalin, minkä löysin. Tilasin englanniksi käännettyjä kirjoja ja muistaakseni jonkin videonauhankin sain tilattua. Nettiähän ei vielä silloin ollut. Yksi tärkeä kirja oli Yang Ming-Shin “Tʼai-chi Chʼuan for Health and Beauty”. Yang oli kiinalainen opettaja, joka oli opettanut Tainon japanilaisessa luostarissa taijita. Hiljalleen pääsin sisään näihin harjoituksiin. Kävin joka vuosi Italiassa Tainon opissa ja opiskelin itse kirjojen ja videoiden perusteella. Vaikka en itse vielä mitään osannutkaan, aloin opettaa taijin ja ba-tuan-jinin liikesarjoja karateoppilailleni heti tuolloin 80-luvun puolessa välissä.

Palatessani Italiasta junalla takaisin Suomeen, kirjoitin päiväkirjaani kuvauksen yhdestä zen-sesshinin päivästä. Siinä on tällainen kohta:

”Kaikki ovat palanneet pesulta. Alkaa tai-chi-harjoitus. Taino oppi itse tai-chin yksinkertaisen muodon Sofukujin zen-luostarissa. Munkit Tainon kertoman mukaan harjoittelivat siellä tai-chita vapaa-aikanaan ilman Mumon roshin virallista lupaa. Aluksi se sai vain hänen hiljaisen hyväksymisensä. Mumon Roshi ymmärsi zenin ja tai-chin läheisen yhteyden ja kutsui 70-luvun alussa kuuluisan kiinalaisen tai-chin opettajan Yang Ming-Shin luostarin viralliseksi opettajaksi. Tämän jälkeen tai-chi on levinnyt nopeasti moniin japanilaisiin ja ulkojapanilaisiin Rinzai-koulun zen-luostareihin.

Opettaja seisoo aluksi pitkään rizuzenissä, jalat hieman taipuneina, katse maahan luotuna. Kuumuus on jo vaihtunut illan leudoksi tuuleksi. Hyvin hitaasti hengityksen tahdissa alkaa ensimmäinen liike: mestarin kädet kohoavat ylös sivulle, piirtävät ilmaan ympyrän ja painuvat edelleen hitaasti edestä alas. Mestarin vartalo alkaa hitaan käännöksen vasemmalle, paino siirtyy oikealle jalalle, oikea käsi siirtyy rentona rinnalle ja vasen käsi sen alle ikään kuin hän pitäisi kädessään suurta palloa. Vasen jalka kohoaa päkiän varaan, siirtyy hieman lähemmäksi ja aloittaa sitten kaarimaisen askeleen vasemmalle. Kädet seuraavat jalan liikettä. Oikea käsi työntyy hitaasti ylös katseen korkeudelle, kämmen taivasta kohden, vasen käsi painuu alas oikealle kämmen maata kohden. Tässä asennossa hän näyttää ikään kuin seisovan taivaan ja maan leikkauspisteessä ja kannattavan kämmenillään kumpaakin. Liike seuraa toista jatkuvana, katkeamattomana virtana, täydellisen keskittymisen hetkeksikään häiriintymättä. Oppilaat toistavat liikkeen taitojensa mukaan. Muodon täsmällisyys ei ole niinkään tärkeä. Täydellisen keskittymisen säilyttäminen liikkeen aikana on harjoituksen päämäärä. Tai-chi on hitaasti liikkuen tehtävää zazeniä.”

Kuvaus zen-luostarin päivästä päättyy näin:

”Kello on täsmälleen 24. Kävelemme äänettömästi ylös niitylle luostarin taakse. Odotamme hetken ja Taino liittyy joukkoomme. Hän kumartaa syvään koskettaen sormenpäillään maata. Me vastaamme kumarrukseen. Mestari seisoo pitkään liikkumatta rizuzenissä, sitten hitaasti hänen kätensä kohoavat sivulle ylös ja piirtävät ilmaan ympyräkaaren, hetken aikaa hän ikään kuin pitää kuuta kämmenellään, kädet laskeutuvat alas, nousevat jälleen hitaasti eteen ylös. Mestari aloittaa hitaat, tasapainoiset tai-chin liikkeet. Kädet piirtävät yöhön ympyröitä ja kaaria tarkasti mestarin esimerkkiä seuraten. - Liikesarja lähestyy loppuaan, mestari palaa lähtöasentoon, seisoo pitkään rizuzenissä katse maahan luotuna, kääntyy sitten meitä kohti, koskettaa hitaasti sormenpäillään maata ja katoaa yöhön sanaakaan lausumatta. Huomenna on samanlainen päivä ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Zen on kuin pitkä junamatka, jonka pääteasemasta olemme kuulleet puhuttavan ja tiedämme, että se on syvällä meissä, mutta emme ole vielä kyenneet näkemään edes sen valoja. Mutta vain pääteaseman saavuttaminen ei ole zeniä. Zeniä on myös matkalla olo. Budokalle hänen budo-lajinsa on Tie, do, jota pitkin hän etenee. Se on jatkuva matka itseen, jatkuva zazen, keskittyminen elämään tässä ja nyt.”

Näin voisi todeta myös asahista. Tainolta oppimani laajat ja hengitystä tasaavat liikkeet elävät nyt asahin sarjojen alussa ja lopussa.




”Rentousosio. Liikkeet 1 – 3. Näiden liikkeiden tausta on vanha. Ne löytyvät kaikki jo ”Zen-karate” –kirjastani (1997), jossa yritin opettaa karate-ihmisille rentoutta ja keskilinjan hallintaa. Ensimmäinen käsien pyöritysliike oli sama, jota teimme aina taijissa ennen liikesarjan alkua. 80-luvun puolivälistä asti aloitin aina karate ym. harjoitukseni tällä liikkeellä.”

Asahin rentoussarjan käsienpyöritysliike on hyvin yleinen monissa kiinalaisissa ja japanilaisissa taidoissa. Itse opin senkin Tainon zen-luostarissa. Teimme siellä ba-tuan-jin –liikesarjan aina aamuisin. Liikesarja aloitettiin ja lopetettiin käsien pyöritykseen ja siitä käytettiin kiinalaista nimeä ”Swai Shou”, joka kai tarkoittaa ”heiluvia käsiä”. Yang Ming-Shi kuvasi tämän harjoituksen myös kirjassaan. Aloin käyttää liikettä karaten ja taijin harjoitusten alussa rentous ja lämmittelyliikkeenä. Liike sai huomattavasti syvyyttä 90-luvun puolessavälissä, jolloin kutsuin amerikkalaisen yi quanin ja taijin opettajan Jan Dieperslootin Suomeen pitämään meille yi quan- ja taiji-leirin. Taisi olla vuosi 1995. Jan opetti viikon taiji-leirillään meille joka päivä kolmea keskilinjan perusliikettä: kierto, painonsiirto, vajoaminen ja kohoaminen. Tämän analyysin kautta käsien pyöritysliike sai uuden merkityksen varsinkin, kun sen jälkeen saatoimme liittää siihen erilaisia keskilinjan liikkeitä tietoisesti. Janin keskilinja-analyysi on siitä asti seurannut mukanani kaikkiin harjoituksiin, joissa opetan tietoista liikettä. Janin kirja The Warriors of Stilness, Vol 1 on klassikko.

Laiton tämän liikkeen aluksi kaikkien asahin liikesarjojen alkuun idealla, että se olisi ikään kuin aina samana pysyvät rentousliike. Ajatus, mihin olin oppinut Tainon harjoituksissa. Myöhemmin vaihdoin liikkeet käsienpyörityksen variaatioihin. Toisessa sarjassa otetaan mukaan painonsiirto. Kolmannessa kädet putoavat alas ja kaikki keskilinjan perusliikkeet tehdään siinä perätysten. Edelleen saatan aloittaa minkä tunnin vain (asahi, karate, taiji, yi quan) niin, että aivan ensiksi rentoudutaan pyörittelemällä käsiä. Liike on edelleen yksi suosikkiliikkeistäni myös siksi, että se palauttaa mieleen kehon hyvän rakenteen ja sillä on hyvä lämmitellä vanhaa ja jäykkää selkää ennen rajumpiin liikkeisiin siirtymistä.



”Toinen liike on kotoisin tai-chi-mestari Huang Xingxiangin ’viidestä rentousharjoituksesta’”.

Liikkeen taustalla on Huang Xingxiangin viisi rentousharjoitusta. Asahi on paljosta velkaa taijille ja tämäkin liike tulee siis taiji-systeemistä. Jos asahin rentousharjoitukset kiinnostavat, niin kannattaa kaivaa YouTubesta esiin tämä Huangin viiden liikkeen sarja. Se löytyy sieltä mestarin itsensä tekemänä. Huang oli yksi kuuluisimmista viime vuosisadan taijin opettajista, joka vaikutti Kaakkois-Aasiassa.

Muistan, että silloin, kun me sen opimme ja enemmän sitä harjoittelimme, siis joskus 80-90-lukujen taitteessa, meillä oli myös käytössä Huangin oppilaan Patrick Kellyn videonauha tästä harjoituksesta. Muistan, että Kellyn liikkeet olivat jonkin verran laajempia ja näyttivät jopa vielä rennommilta. Ihastuin tähän sarjaan ja teimme sitä paljon erityisesti taiji-harjoituksen yhteydessä, mutta soveltuvin osin myös muissa harjoituksissa. Otin tästä sarjasta kolme liikettä asahin rentousosioihin, mutta kaikkia ei tehdä samalla tavalla kuin Huang tekee. Esimerkiksi Huangin sarjan toinen liike, joka on asahin toisen sarjan toinen rentousliike, tehdään asahissa polvista joustaen kehon jousien avulla. Huangin sarjassa paino laskee koko ajan tasaisesti alaspäin ja nousee sitten jälleen tasaisesti ylös. Huangin sarjan ensimmäinen liike on sama kuin asahin kolmannen sarjan ensimmäinen rentousliike. Huang ei tosin käännä päätään, muuten liike on aika lailla sama. Huang tekee liikkeeseen liittyvät keskilinjan liikkeet pieninä ja aika näkymättöminä.

Huangin sarja kokonaisuutena on hyvin syvällinen. Hän on kiteyttänyt siihen vuosikymmenien kokemuksensa taijista ja Fujien maakunnan Valkoinen kurki-tyylistä, mitä hän myös harjoitteli. Ihan vain vinkkinä: asahin jotkut liikkeet näyttävät helpoilta ja yksinkertaisilta, mutta eivät ihan välttämättä sitä ole.



”Kolmannen taustalla on aikidon nk. ”soutu-harjoitus”, josta kehittelin karateen sopivan rentoutusharjoituksen.”

Asahin perussarjan rentousliikkeiden kolmas liike, missä käsiä ravistellaan painonsiirrolla, voi näyttää aikidon harrastajille tutulta. Tuttuuteen onkin aihe. Kehittelin tätä ja muita nykyään asahin rentousosioissa esiintyviä liikkeitä vuonna 1994. Muistan vuoden hyvin, koska muistan harjoitelleeni ja tutkineeni näitä erilaisia käsien pyörityksiä ja heilutuksia Tampereen Kalevan hautausmaan viereisessä harjumännikössä vierelläni lastenvaunut. Etsin tapoja harjoitella rentoutta ja kamppailutaitojen periaatteita tällaisten tavallaan yksinkertaisten, käsien heilahduksia ja pyörityksiä sisältävien liikkeiden avulla. Aikidon kehittäjä Morihei Ueshiba kehitti ”soutuharjoituksen” aikidon periaateharjoitukseksi.

Tässä harjoituksessa on kamppailutaitojen kannalta paljon sisältöä, periaatteita, jotka eivät helposti avaudu. Yksi keskeinen opetus on oppia tekemään tekniikkaa vartalon painopisteen siirrolla, ei käsillä. Muutin siinä käsien liikkeet rennommiksi, jotta myös käsien painopistettä voi käyttää liikkeessä helpommin hyväksi. Oma versioni keskittyi myös enemmän hartiaseudun rentouden harjoittamiseen. Koko kehon avautuva ja sulkeutuva liikemekaniikka ja liikkeen juurruttaminen on myös tässä asahi-versiossa selkeämmin esillä. Vein kaikki nämä harjoitukset karate- ja muistaakseni taijituntieni alkulämmitelyyn ja pyrin opettamaan niiden kautta rentoutta ja kamppailutaitojen perustavia liikeperiaatteita. Nyt ne jatkavat elämäänsä asahissa.




”Tasojen välillä oleva ’lyhyt hengityksen tasausliike’. Tämä on suoraan ba-duan-gin –liikesarjasta liikkeiden välillä oleva hengitysharjoitus.”

Liike on käytössä monissa kiinalaisissa qigong-systeemeissä. Itse opin sen ensimmäisen kerran ba-duan-gin –liikesarjan väliliikkeenä joskus kolmekymmentä vuotta sitten. Tainon opettamassa liikesarjassa sitä ei ollut, mutta varmaan joskus 80-luvun lopulla opimme toisen version samasta sarjasta. Mistä se tuli, sitä en enää muista. Opin sitten 90-luvun alussa yhden taolaisen qigong-sarjan Zhao Yi Nongilta, joka opetti Tampereella tuolloin Chen-tyylin taijita ja Shaolin kung-futa. Tässäkin sarjassa liikkeiden tai liikekokonaisuuksien välillä tehtiin aina välillä tämä hengitysharjoitus, jossa kädet kohoavat sisäänhengityksellä ja vajoavat uloshengityksellä.

Asahin alkuaikoina teimme lyhyen hengityksen tasausliikkeen liikeosioiden väliin, mutta myös viimeisen osion kaikkien liikkeiden väliin. Ajatuksena tässä oli, että kun on sarjassa niin pitkällä, on enemmän tarvetta antaa välillä hengityksen rauhoittua ja tasaantua tämän liikkeen avulla. Asahin kehitys oli silloin vasta aivan alussa, valmista oli vain ensimmäinen liikesarja. Teimme silloin tätä sarjaa useammilla toistoilla ja yksi sarja saattoi kestää hyvinkin puoli tuntia tai jopa reippaasti enemmän. Silloin tuntui hyvältä sarjan loppupuolella ottaa mukaan enemmän hengitystä tasaavia liikkeitä. Myöhemmin vakiintui käytäntö, jossa lyhyt hengityksen tasausliike tehdään vain sarjan liikeosioiden väliin.

Tästäkin liikkeestä tekee mieli kirjoittaa, että liike on yksinkertaisuudestaan huolimatta hyvin syvällinen. Samalla tavalla tosin tekee mieli kirjoittaa kaikista asahin liikkeistä. Olen kirjoittanut tästä liikkeestä paljon kirjoissani ja täällä blogissani, joten ei tässä tästä tämän enempää.






  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post248