Huomioita

Huomioita

Samaanien matkassa 6

MuutPosted by Timo Klemola Mon, July 31, 2017 16:20:08

Steilneset Memorial, Vardö

Johdantoa

Päivän päätteeksi kävimme syömässä Hotelli Inarissa ja vetäydyimme sitten lomakylän mökkiin. Samaanivideoiden inspiroimana treenasimme Snuupin kanssa vähän eläinten liikkeitä. Tiikerin muutimme kotoisemmaksi ilvekseksi, kauriin peuraksi, karhua ja kurkea ei tarvinnut muuttaa kotoisempaan muotoon. Eläimillä on tyypillisiä liikkeitä, joita erityisesti kiinalaiset ovat tarkkailleet ja matkineet kautta aikain. Monet yi quanin opettajat ja harrastajatkin käyvät eläintarhoissa katsomassa tiikeriäkin läheltä. Erityisesti yi quanissa eläimestä pyritään löytämään sen henki, spirit ja vaikkapa yksi tyypillinen liike. Tällä ajatuksella voi katsoa, kuinka kissaeläin venyttää kyntensä esiin tai raapii puuta, miten peurat iskevät sarvensa vastakkain, miten kurki iskee siivillään tai miten karhu tömistää maata etujaloillaan. Yö mökissä oli kuuma ja levoton, uni ei kunnolla tullut. Joskus aamuyöstä Snuupi hiipi naapurin tyhjän mökin terassille kehittelemään ahman liikesarjaa. Aamulla se oli kai valmis. Oma mieleni jatkoi eläinsarjojen yhdistämistä asahin liikkeisiin. Siitä ei tullut valmista.

Seuraavana päivänä oli aika jatkaa matkaa Norjan Finnmarkin puolelle. Joskus viisi vuotta sitten lastasimme auton laivaan Kirkenesissä ja otimme sen pois Vardössä. Ajoimme siitä sitten Varangenin vuonon pohjoispuolta pitkin kohti länttä ja Kjöllefjordia, jossa vietimme muutaman päivän. Vardö ja koko Varangenin niemimaa jäi mieleen karuista maisemistaan, joita joskus voisi palata uudelleenkin katsastamaan. Olimme nyt vuokranneet huoneen Vardöstä, jonne suuntasimme sitten automme nokan.

Vasta perillä selvisi, että matkamme samaaniteema saisikin Vardössä huiman jatko-osan. Eikä Vardökään ollut samaaniteemamme päätepiste, vaan samaanirumpu näytti seuraavan meitä matkallamme loppuun asti.

Saavuimme Vardöhön illalla. Asettauduimme kämpille, söimme ja lähdimme tutustumaan ympäristöön. Etsimme paikan jonkinlaista kauppakatua tai keskusta, mutta se ei ollut ihan helppoa. Muutaman kaupan löysimme, mutta ihmisiä ei näkynyt missään. Kyllä, paikka oli pieni, mutta muutaman kulkijan olisi odottanut näkevänsä. Pubiakaan ei löytynyt. No, palasimme kämpille ja päätimme yrittää seuraavana päivänä paremmalla tuurilla. Joka tapauksessa olimme nyt Varangerin niemen aivan itäisessä kärjessä, pienessä satamakaupungissa, jonne vievä tie kulki jylhien, puuttomien taivalten halki ja jossa tiellä tepastelevien lampaiden lisäksi emme vielä olleet nähneet oikein ketään.

Mutta onneksi on netti. Makasin illalla selälläni sängyllä, ja googlasin, mitähän Vardössa pitäisi käydä katsomassa. Kun kirjoittaa Googleen ”Vardö”, löytyy TripAdvisorin linkki ”10 parasta nähtävyyttä, Vardö”. Listan ensimmäisellä sijalla on Steilneset Memorial, joka on saanut miltei kaikilta arvostelijoilta viisi tähteä. Pian selviää, että kyseessä on massiivinen noitavainojen muistomerkki. Muistan Snuupin kertoneen, että lappilainen samanismi sai jonkinlaisen kuoliniskun 1600-luvun noitavainoissa, missä suurin piirtein viimeiset Lapin samaanit poltettiin roviolla, niin mielenkiintoni syttyi heti. Huomenna menisimme siis tänne.







  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post237