Huomioita

Huomioita

Samaanien matkassa 5

MuutPosted by Timo Klemola Sat, July 29, 2017 13:20:41

Shamaani synnyttää rytmiä koko kehollaan. Ei vain käsi lyö rytmiä rumpuun, lantio heiluta kellovyötä, vaan myös jalka tamppaa maahan. Ylävartalo on kumartuneen maan suuntaan, ei ojentautuneena taivasta kohti. Koko kehon liikesuunta on kohti maata. Tämä poikkeaa radikaalisti esimerkiksi länsimaisen klassisen baletin liikesuunnasta, joka on päinvastainen. Länsimaisessa kristillisyyteen pohjaavassa ajattelussa henget ja jumalat asuvat taivaassa ja henkinen on jotakin, joka on ylhäällä. Balettitanssija pyrkii liikkeellään muuttumaan kokonaan hengeksi ja kadottamaan ruumiinsa painon. Tanssija luo liikkeellään illuusion painottomasta ruumiista. Shamaanin henget asuvat maassa ja hän pyrkii kohti alisia ja hän pyrkii sinne koko ruumiillaan. Tanssijan vyön kellon kilkatus herättelee henkiä, mutta samaa tekee myös jalan tamppaus. Samaani tamppaa jalallaan maata ja herättää sillä myös rituaaliin kutsuttavia henkiä. Maan kamara on myös samaanin rumpu ja samaanin jalka toimii sitä rummuttavana vasarana. Samaanin tanssia ei määrää ulkoinen estetiikka. Sen tarkoitus on muuttaa tanssijan tietoisuuden tilaa.

Saman tyyppinen maahan kohdistuva liikesuunta on nähtävissä esimerkiksi espanjalaisessa flamencossa. Flamencon tanssija juurtuu syvään maahan. Hän ei pyri balettitanssijan tavoin lainkaan lentämään. Sama ajatus on läsnä afrikkalaisessa tanssissa, jossa maata tampataan vielä voimakkaammin. Ehkä erikoisin tämän ajattelun muoto ilmenee japanilaisessa butossa, missä tanssija vääntää itsensä groteskeihin asentoihin ja takertuu samalla varpaillaan ja koko kehollaan kiinni maasta.

Samaanin tanssista voi löytää samoja groteskeja piirteitä kuin butosta. Samaanin vaipuessa transsiin hän menettää joskus ruumiinsa hallinnan täysin ja esiin voi nousta koko kehon kramppeja ja muuta spontaania liikettä. Schefferus kuvaa kirjassaan Lapin noitaa, joka rummutuksen loppuvaiheessa menettää täysin tajuntansa ja jää kuolleen tavoin maahan makaamaan. ”Huudettuaan asiaan kuuluvin menoin jumalia avukseen loitsija äkkiä vaipuu maahan ja käy elottomaksi ja näyttää siltä kuin olisi kuollut ja henki olisi todella lähtenyt ruumiista. Sillä hengityskin on lakannut eikä hänessä näytä olevan mitään tuntoa eikä liikuntakykyä (s. 131).” ”He laulavat kauan, kunnes pyörtyvät ja kaatuvat maahan kuin kuolleina, mutta kuitenkin samalla niin jännittyneinä, että hiki virtaa heidän kasvoistaan ja koko ruumiistaan (s. 132).”

Niissä Pentikäisen Siperiassa kuvatuissa videoissa, jotka ehdimme tällä lyhyellä visiitillä katsoa, emme nähneet tällaista transsia. Sen sijaan Manchu-samaaneista kertovassa videossa, joka myös oli Pentikäisen kokoelmassa, mutta ei ollut hänen kuvaamansa, samaani selvästi vaipui transsiin niin, että hänen koko ruumiinsa värähteli tahdottomista krampeista. Tämä pätkä oli minusta erityisen mielenkiintoinen kiinalaisen qigongin kannalta, missä näitä spontaaneja kramppeja myös esiintyy ja joista joissakin niitä tietoisesti viljellään. Itsekin olen saanut niistä oman osuuteni. Myös joillekin yi quanin harrastajille ne tulevat tutuiksi. Pitkäaikainen seisomisharjoittelu (zhan zhuang) nostaa ne joskus esiin. Tämä ei tarkoita, että tehdessämme zhan zhuangia, vaipuisimme johonkin samanistiseen transsiin, vaan että kehomme reagoi tässä harjoituksessa samankaltaisin kramppaavin liikkein. Nämä liikkeet antavat kokemuksen koko kehon jännityksen ja rentouden vaihtelusta, jota voidaan sitten lisää työstää kamppailutekniikan suuntaan. [Olen kirjoittanut tästä moniosaisessa blogissani yi quanista, eikä tästä siis tässä sen enempää.] Tuon samaanin liikettä katsellessani en voinut olla ajattelematta, että olemmeko tässä nyt myös tämän tyyppisen ilmiön juurilla.

Samaani samaistuu matkallaan monesti erilaisiin eläimiin. Yhdellä videolla samaani pukeutui suden nahkaan, mutta pettymyksekseni mitään susitanssia siitä ei seurannut. Muistan joskus vuosikymmeniä sitten nähneeni dokumentin, joka kuvasi jotakin Kaakkois-Aasialaista heimoa ja heidän parantajiaan. Siinä parantaja muunsi itsenä saukoksi, kiipesi vikkelästi pylvästä pitkin majan katolle, hyppäsi sieltä alas, sukelsi kylän läpi virtaavaan jokeen ja tuli sieltä rannalle kala hampaidensa välissä. Se näytti tempulta, johon ihminen ei pysty, mutta saukko pystyy. Mitään tämänkaltaista ilmiötä ei katsomillamme videoilla esiintynyt. Jos oikein muistan, arkistossa on video- ja filmimateriaalia noin 800 tuntia ja me katsoimme niistä ehkä parikymmentä tuntia, joten paljon jäi katsottavaa. Tällaista materiaalia olisi mielenkiintoista löytää lisää erityisesti yi quanin eläintanssien kannalta. Silloin voisi ainakin kuvitella olevansa näidenkin eläintanssien alkujuurilla.







  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post236