Huomioita

Huomioita

Samaanien matkassa 4

MuutPosted by Timo Klemola Fri, July 28, 2017 20:44:05

Juha Pentikäisen mukaan samanismi on suulliseen perinteeseen perustuva, erilaisista riiteistä ja myyttisistä kertomuksista rakentuva, monimutkainen kulttuurinen kokonaisuus ja samaanien varassa elävien ihmisten elämän tapa, maailman ymmärtämisen tapa. Tästä laajasta kokonaisuudesta samaanin liike tai tanssi on vain pieni sirpale, ja juuri tätä sirpaletta me asetuimme videoiden ääreen tarkastelemaan. Emme tavoitelleet mitään kokonaisnäkökulmaa samanismiin näiden videoiden avulla. Samaanikulttuurin ymmärtäminen jäi tutkimusten lukemisen varaan. Snuupi oli perehtynyt aiheeseen jo vuosia, itselleni Pentikäisen kirja oli ensimmäinen laajempi johdatus aiheeseen.

Samanistinen rituaali on ikään kuin moniosainen näytelmä, joka rakentuu aina jonkin teeman varaan. Rituaali voidaan järjestää monessa tarkoituksessa. Niitä ovat parantaminen, ennustaminen, metsästysonni, onnettomuuksien välttäminen, kuolleiden henkien saattaminen asuinsijoilleen jne. Näytelmän päähenkilö on samaani, joka rummuttaen, tanssien ja laulaen vaivuttaa itsensä transsiin ja matkustaa näkymättömään maailmaan neuvottelemaan henkien kanssa ja hakemaan vastauksia ja saamaan heiltä opastusta. Usein samaanit käyttävät myös huumaavia aineita muuntuneen tietoisuuden tilan saavuttamiseksi. Siperian samaanit näyttivät juovan vodkaa vähän väliä. Vodka oli pyhä juoma, jota tarjottiin myös hengille.

Samaanin liike on siis osa laajempaa psykofyysistä tekniikkarepertuaaria, jonka avulla hän pyrkii saavuttamaan transsin, jossa hän pystyy kulkemaan eri maailmojen välillä. Tällä matkallaan samaani voi käyttää hyväkseen erilaisia apuhenkiä, muuntautua käärmeen tai linnun hahmoon, ja niiden avulla päästä sinne, minne ihmisruumiissa on vaikea päästä. Huumaavien tai juovuttavien aineiden lisäksi tähän valikoimaan kuuluu samaanirummun rytminen soitto, kehon rytminen liike ja samaanin laulu, johon usein myös osallistujat yhtyvät. Yritimme katsoa tarkemmin juuri samaanin liikettä, mutta monesti kuva oli rajattu vain ylävartaloon. Muutamia koko kehon liikettäkin kuvaavia pätkiä löysimme.

Pentikäisen kuvaamien Siperian samaanien ”rumputanssi”, eräänlainen perusliike tai perustanssi oli helppo hahmottaa. Laitan liitteeksi videopätkän. Siinä samaani liikkui hitaasti rummuttaen nuotion ympäri. Samaanin ylävartalo oli toisilla enemmän, toisilla vähemmän kumartuneena eteen rummun päälle. Yhdessä videossa, jossa oli kuvattu samaaniteemaista näytelmää, miehet rummuttivat syvään rummun päälle kumartuneena painaen ikään kuin korvansa lähelle rumpua. Myös jotkut naiset tanssivat näin. Samaanit kantoivat lanteillaan vyötä (”toli”), jonka selänpuolella riippui kookkaita metallisia kelloja. Tanssiessaan samaanit soittivat näitä kelloja heiluttaen lanteitaan puolelta toiselle. Tanssin kokonaisuuden muodostivat siis rummunsoiton rytmissä otetut vuoroittaiset askeleet, lantion sivuttainen rytminen liike sekä samaanin laulu. Kellojen kilinällä kutsuttiin henkiä paikalle. Samanlaista kellovyötä näyttivät kantavan myös pohjoisen Kiinan Manchu-samaanit.

Ennen pohjoiseen lähtöä siivosimme vintin. Yhdestä ullakolla jo 20 vuotta olleesta laatikosta löytyi Johannes Schefferuksen kirja ”Lapponia”, jonka alkuperäinen latinankielinen painos oli julkaistu 1674. Se oli käännetty latinasta suomeksi 1962. Kirja on ruotsalaisen tutkijan perusteellinen 300-sivuinen kuvaus Lapin kansasta tapoineen. Kirjan yksi pitkä luku oli nimeltään ”Lappalaisten loitsuistsa ja noituudesta”. Sattumaa tai ei, mutta nyt kun sitä aloin lukea, niin siinä on kuvattu yksityiskohtaisesti Lapissa 1600-luvulla eläneiden samaanien rituaaleja ja ”loveen lankeamista”. Schefferus on piirtänyt kirjaansa useiden lapin noitarumpujen kuvia ja selittää niiden symboliikkaa. Pentikäisen videoiden katselun jälkeen kaikki Schefferuksen kuvaukset tuntuivat nyt tutuilta. Lapin tuon ajan samaanit, joita siis noidiksi kutsuttiin ja joiden taidot katsottiin olevan peräisin paholaisesta, käyttivät samaanirumpua samoihin tehtäviin kuin nykyiset Siperian kollegansa.

Schefferus kuvaa noidaksi tuloa samalla tavalla kuin Pentikäinen, jonka ydin on, että samaaniksi ei opiskella vaan siksi tullaan, tavallaan valikoidutaan. Pentikäinen kuvaa samaaniksi tuloa vastentahtoiseksi. Tehtävään valikoituvat he, joilla jo luonnostaan ja ehkä jo lapsena on ruumiista poistumisen kyky ja jotka ovat aina nähneet näkyjä tai olleet eri tavalla herkkiä, kuin muut yhteisön jäsenet. Kyse on tuskallisesta prosessista, jonka ei haluaisi toteutuvat omalle kohdalleen.

Schefferuksen sanoin: ”On muutamia, joilla on noitataito ikään kuin luonnostaan, mikä on kauhistuttavaa. kun näet paholainen on havainnut saavansa heistä itselleen soveliaita ja kuuliaisia palvelijoita, se ottaa heidät valtaansa jo pieninä lapsina sairauden kautta, jonka aikana se antaa heidän nähdä paljon ilmestyksiä ja näkyjä, joista he ajan mittaan oppivat, mitä tuohon taitoon kuuluu (s. 118).”

Schefferuksen kirjassa on myös mielenkiintoinen kuva Lapin rummuttavasta noidasta. Hän soittaa rumpua istuen maassa jalkojensa päällä. Noidan laulua hän kutsuu tutulla sanalla, se on ”joikuamista”.



  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post235