Huomioita

Huomioita

Samaanien matkassa 2

MuutPosted by Timo Klemola Wed, July 26, 2017 20:24:17

Istuin Sajoksen pääsisäänkäyntiä vastapäätä olevalla punaisella sohvalla odottelemassa Snuupia. Istuin siinä kaksi tuntia ja annoin ajan vain olla. Kiertelin käytäviä, kurkistin parlamenttisaliin, missä saamelaiskäräjät pitävät istuntojaan, kävin kahvilla ravintola Gallassa ja palasin aina punaiselle sohvalle. Annoin Sajoksen puhua ja yritin kuunnella, mitä se halusi kertoa. Olin saanut matkalla Pentikäisen kirjan luettua ja johdannon Snuupilta Luostolla käteeni saamasta Anna-Leena Siikalan kirjasta ”Suomalainen samanismi”. Yhdellä arkkitehtitutullani on tapana istua paikoissa ja aistia istumalla paikallaan, mitä paikka kertoo. Hän istuu zazenissä, itse en tuossa sohvalla istuessani kehdannut vääntää jalkojani ristiin.

Täytyy sanoa, että samanismia käsittelevät kirjat ja keskustelut Snuupin kanssa olivat avanneet mieltäni sellaiseen suuntaan, että siinä istuessani aloin enemmän ja enemmän ymmärtää tätä rakennusta. Saamelaisten kulttuurikeskuksena arkkitehdit olivat halunneet rakentaa siihen sisään kokonaisen maailmankuvan. En pysty kaikkea siitä kuvaamaan sanoin, mutta jotakin pystyn. Rakennus ei vain symbolisesti viitannut samanistiseen maailmankuvaan, vaan se oli itse konkreettisesti sen osa. Monet rakennuksen osat ja sen tilat avautuivat kohti ympäröivää luontoa tavalla, joka häivytti rakennuksen ja luonnon rajan. Sen tekivät koko seinän korkuiset ikkunat, rakennuksen puinen materiaali, sen jylhät, kattoa kannattelevat puupalkit, jotka joistakin kulmista näyttivät sulautuvat ympäröivään mäntymetsään. Tämä rakennus ei halunnut eroon luonnosta vaan halusi näyttää, että mitään eroa tai rajaa ei ole.

Pentikäisen kirjasta olin oppinut, että Siperian samaaneille kaikki luonto on pyhää ja että ihmisen ja luonnon tai ihmisen ja eläimen ero on kuin veteen piirretty viiva. Pentikäinen kirjoitti, miten samaani ei taita puun elävää oksaa eikä kaiva kuoppaa maahan. Polttopuuna voi käyttää keloa. Samaanille ei ole eroa sillä, onko luonto eläinluontoa vai kasviluontoa, kaikki luonto on pyhää ja me olemme luonnon vieraita. Suomenkin kielessä riistaa ja kalaa pyydetään, sitä ei oteta.

Istuessani Sajoksen pääaulan sohvalla tunsin istuvani keskellä metsää. Erityisen vaikuttava oli parlamenttisalin seinään rakennettu kaarevalla lasilla verhottu syvennys, jossa riippui Nils-Aslak Valkeapään taideteos. Taideteos kuvasi samaanin kolmetasoista maailmaa samaanirummun symboliikalla. Siinä oli siis kuvattu ylinen, keskinen ja alinen, kolme maailmaa tai tasoa, missä samaani kykenee transsissa kulkemaan. Mutta tämä teos ei ollut syvennyksen vaikuttavin kohta vaan se tapa, miten syvennystä peittävä lasi heijasti metsän ikään kuin keskelle rakennusta. Tämä arkkitehtoninen ratkaisu konkreettisesti siirsi metsän rakennuksen keskelle. Männyt näyttivät oikeasti kasvavan keskellä parlamenttisalia. Käänsi katseensa rakennuksen takapihalle tai sen keskelle, katse tavoitti samat männyt. Ehkä juuri tämä rakennuksen kohta halusi selkeämmin sanoa: ei eroa, ei rajaa, olemme samaa puuta.

Sama sanoma välittyi rakennuksen joka kohdassa, jopa vessassa. Kun astuin vessaan, suorastaan hämmennyin lattiasta kattoon ulottuvan ikkunan koosta, josta avautuvan maiseman keskellä seisoi jykevä mänty. Koko rakennus huokui viestiä, missä ihminen ei ole eri kuin luonto, missä arki ei ole eri kuin pyhä. Kahvion ulkoterassia reunustivat kattoon asti ulottuvat puiset palkit, mutta siellä niiden välistä puuttuivat lasit. Tämä aiheutti sen, että ympäristössä laiduntavat porot eksyivät joskus kahvion terassille. Rakennuksen takana varvikko ulottui käytännössä rakennuksen perustukseen asti. Rakennusvaiheessakaan ympäröivää luontoa ei ole haluttu turhan laajasti tuhota.

Samaanirummun symboliikkaa löytyi myös rakennuksen muodoista. Sekä parlamenttisali että rakennuksen iso pääsali oli rakennettu samaanirummun ovaaliin muotoon. Pääsisäänkäynnin oven yläpuolen kattoon asti ulottuvassa ikkunassa oli kelottuneen männyn kuvio, joka muuttui valon määrän mukaan. Kun sitä katsoi pitkään, männyn oksa näytti välillä poron sarvelta ja ainakin minulle sekin kertoi samaa kuin koko rakennus: oli mänty, poro tai ihminen, kaikki ovat samaa lihaa, samaa puuta.






  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post233