Huomioita

Huomioita

Ryhmän kannattelusta

ZenPosted by Timo Klemola Mon, May 15, 2017 10:12:02

Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, miten ryhmä kantaa yksittäistä osallistujaa. Erityisesti erilaisissa zen-harjoituksissa, joita olen vetänyt, tämä tulee voimakkaasti esiin. Ryhmässä on helppo tai ainakin helpompi tehdä harjoituksia, joita yksin on vaikea, jopa mahdoton tehdä. Ryhmässä koettu oman voiman kasvu on todellista. Zen-retriittiä kutsutaan japaniksi sanalla ”sesshin”. Se voidaan tulkita tarkoittavan mielten yhdistämistä yhdeksi mieleksi. Jokainen erillinen osallistuja voi kokea olevansa osa tätä yhtä mieltä, jolloin myös kaikkien erillisten mielten voima yhdistyy yhdeksi isoksi mieleksi, jonka tahtotila ja ponnistusvoima on omaa luokkaansa. Tämä mieli istuu läpi rankankin harjoituksen.

Kun osallistumme zen-harjoitukseen, vaikkapa vain yhden illan istuntoon, yhdistämme monet mielemme yhdeksi mieleksi, joka pyrkii läpivalaisemaan itsensä. Voimme tavallaan vain olla ryhmän kannateltavana.

Samalla tavalla toimivat kaikki harjoituksen muodot. Niiden tarkoitus on kantaa yksittäistä osallistujaa ja ne kantavat. Osallistujan ei tarvitse tehdä mitään omia ratkaisuja, omia pienen minän valintoja, riittää, että hän seuraa muotoja ja ohjelmaa. Muodot ovat olemassa, jotta ne kannattelevat harjoitusta ja periaatteessa mikä tahansa muoto käy. Olen itse kehitellyt zen-retriitin ideaa, jossa muotoja on paljon, eikä vain zazen, suutra, teisho jne., jotka ovat kaikki perinteisen japanilaisen zen-harjoituksen muotoja. Opin omalta opettajaltani Engaku Tainolta, että tällaisia muotoja voivat olla myös taiji, juokseminen, kalliokiipeily jne. Itse käytän zazenin lisäksi, asahia, taijita, yiquania.

Ryhmä kantaa, mutta yksilöt myös kannattelevat ryhmää omalla olemisellaan. Tämä näkökulma jää useimmiten huomaamatta. Kokonainen ja yksi mieli syntyy vain, jos yksilöt antavat tälle mielelle kokonaan itsensä. Yksilön vastuu on tässä ja se tapa, miten yksilöt kantavat tämän vastuunsa heijastuu koko ryhmässä. Yksilö ei ole koskaan ryhmässä vain saamassa kannattelua vaan hän on aina myös kantamassa muita. Kun zen-perinteessä kumarramme kolme kertaa, se tapahtuu Budhalle, Dharmalle ja Sanghalle, siis opettajalle, opille ja yhteisölle. Tämä on kolminaisuus, joka kulkee aina käsi kädessä.

Kaikki edellä sanomani pätee myös erilaisten säännöllisesti kokoontuvien ryhmien suhteen. Ne lakkaavat helposti kokoontumasta. On helppo mennä ryhmään, jonka avulla omaa harjoitustaan kykenee syventämään ja joka kantaa, mutta vaikeaa antaa itsensä ryhmälle niin, että kannattelee myös muita.





  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post218