Huomioita

Huomioita

Kehomielen harjoittamisen moniulotteisuudesta ja siitä, mitä ovat tietoisuustaidot ja samalla vähän asahistakin

TietoisuustaidotPosted by Timo Klemola Mon, March 06, 2017 12:17:02

Nyt kun elämme tätä mielen taitojen trivialisoinnin aikaa, kun kaikki on yhtä mindfulnessia, ja moniulotteiset kehomielen harjoitukset typistetään ”ei-arvioivaksi, hyväksyväksi läsnäoloksi”, tai aivopuoliskojen synkronoimiseksi, haluan nostaa jälleen kerran esiin tietoisuustaitojen moniulotteisuuden. Ei ole olemassa vain yhtä tietoisuustaitoa tai ”läsnäolon” taitoa, mikä jollain olennaisella tavalla kokoaisi yhteen vuosituhansien ikäisiä kontemplatiivisia perinteitä. Ainakaan buddhalainen perinne sellaisena kuin sen itse tunnen, ei kiteydy yhteen käsitteeseen tai yhteen harjoittamisen ideaan.

Kirjassani Mindfulness – tietoisuuden harjoittamisen taito yritin analysoida tätä ilmiötä ja asettaa sitä laajempaan viitekehykseen. Kirjassa yritin kuvata yksityiskohtaisemmin, miten mielen harjoitus ymmärretään buddhalaisessa perinteessä ja miten voimme tulkita sitä länsimaisen psykologian ja filosofian kontekstissa.

Yksi viitekehys, johon mielen harjoittamisen liitin, oli hyvin yleinen tapa kuvata ihmisen havainnon, ymmärryksen ja toiminnan kokonaisuutta seuraavan kaavion avulla:

tahto – huomio – kohde – ymmärrys – toiminta

Kaavio pyrki kuvaamaan sitä, miten havaintomme, ymmärryksemme ja toimintamme maailmassa syntyy. Kyse on tietoteoreettisesta mallista, missä lähtökohtana on, miten tieto syntyy havainnosta ja miten sitten tämä tieto on toimintamme taustalla. Emme tietenkään toimi aina täysin rationaalisesti, vaan toimintaamme vaikuttavat muutkin tekijät, mutta jos toimimme rationaalisesti, toimimme parhaan ymmärryksemme mukaan.

Jotta voin ymmärtää, että kirjoitan nyt tietokoneella, minun on suunnattava aluksi huomioni tähän koneeseen, sen näppäimiin ja näyttöön. Teen sen tahtoni avulla. Jos en kykene pitämään itseäni edes tämän koneen äärellä, jotta havainto sitä voi syntyä, ei voi syntyä myöskään sitä ymmärrystä, mitä tietokoneella kirjoittaminen tarkoittaa. Tarvitaan siis jonkinlainen tahtotila tai tahdon ponnistus, jotta voin pysähtyä edes hetkeksi paikalleni tekemään jotain. Suuntaan huomioni tähän koneeseen, jolloin ymmärrän että tämä kone on tietokone, jolla voi tehdä erilaisia asioita, myös kirjoittaa. Vasta tämän ymmärryksen jälkeen voi syntyä kirjoittamisen toiminta. Tietysti se vaatii myös kirjoittamisen taidon, mutta taito voidaan nähdä osana ymmärrystä, tietoa siitä miten tätä konetta käytetään.

Tämä oli lyhyt kuvaus havainnon, ymmärryksen ja toiminnan prosesseista, joiden osista ihmisen käyttäytyminen syntyy. Tämä prosessi sisältää monia taitoja, joita voidaan pitää mielen taitoina, tietoisuustaitoina. Itse asiassa jokainen käsite, jonka edellä olevassa kaaviossa nostin esiin, pitää sisällään taidon elementin. Niinpä voidaan puhua tahtomisen taidosta, huomion suuntaamisen taidosta, kohteen havaitsemisen taidosta, kohteen ymmärtämisen taidosta ja toimimisen taidosta. Seuraavassa lyhyesti näistä taidoista, mutta ensin on pakko sanoa jotain hidastamisesta, hidastamisen taidosta.

Hidastamisen taito

Hidastamisen taito on kehomielen taitojen harjoittamisen lähtökohta. Jotta voimme tulla tietoiseksi edellä kuvaamistani havainnon, ymmärryksen ja toiminnan prosesseista, meidän on hidastettava niitä niin, että kykenemme havaitsemaan niiden yksityiskohtia, vivahteita. Vasta näiden yksityiskohtien havaitseminen voi synnyttää niistä ymmärrystä. Jos emme ensin havaitse, emme voi ymmärtääkään. Tästä syystä kontemplatiiviset perinteet korostavat kehon ja mielen liikkeiden hidastamista. Kehon liike joka pysäytetään täysin, istutaan täysin liikkumatta tyynyllä tai liike viedään hyvin hitaaksi. Hidas liike mahdollistaa hyvin yksityiskohtaisen kehomielen tilojen ja sisältöjen aistimisen. Kun huomio kohdistetaan kehomielen sisältöihin, ja keho on liikkumaton tai vain hitaassa liikkeessä, myös hengitys hidastuu. Kaikki tämä vaikuttaa niin, että myös normaalisti nopea ja ryntäilevä tietoisuuden virta hidastuu, jopa rauhoittuu ja joskus jopa pysähtyy. Silloin mielen sisällöt asettuvat helpommin tarkastelun kohteeksi ja sisäisiä tapahtumia voidaan ainakin jossain määrin alkaa ymmärtää. Tätä voidaan kutsua itseymmärrykseksi.

Tahtomisen taito

Tahto voidaan ymmärtää mielen voimana, joka vaaditaan, että pystymme ylipäätään tekemään jotain. Jos kadotamme tämän voiman, lamaannumme täysin. Masentunut ihminen kadottaa usein tahdonvoimansa, jolloin pelkästään sängystä ylösnouseminen tuntuu vaikealta. Nykyisissä mindfulness-sovelluksissa harvoin puhutaan tahdosta ja sen harjoittamisesta, vaikka käytännössä kaikki perinteiset mielen harjoittamisen tavat perustuvat hyvin voimakkaasti tahtoon ja tahdon harjoittamiseen. Perinteisillä tavoilla tarkoitan nyt erilaisia lähinnä idän meditatiivisia perinteitä, joissa mieltä harjoitetaan pääasiallisesti paikallaan tyynyllä istuen. Samaa harjoitusta tehdään myös länsimaisissa mindfulness-sovelluksissa, mutta tahdon merkitystä harjoituksessa ei yleensä korosteta. Päinvastoin. Usein harjoitusta pyritään kuvaamaan käsittein, mikä ei pidä sisällään kuvausta tahdon käytöstä tai todetaan, että itseään ei pidä pakottaa mihinkään. Siis tahdonponnistusta ei pidä käyttää.

Tässä unohdetaan, että harjoitus, oli se mitä tahansa, on tietyllä tavalla itsensä ”pakottamista”, jossa käytetään tahdon voimaa. Jos haluan opiskella uuden kielen, ei se tapahdu itsestään, vaan joudun pakottamaan itseni tämän kielen äärelle eri tavoin. Ja itse asiassa tämä tahdon voiman käyttäminen on yksi keskeinen harjoituksen ulottuvuus, joka tuottaa tahtomisen taitoa. Tahtominen on taito, jota voi harjoitella ja tahdon voima on voima, jota voi harjoituksella kasvattaa. Aina kun ohjaat itsesi tekemään harjoitusta, käytät tahtoasi ja harjoitat tahtoasi. Ei ole olennaista istutko silloin tyynyllä vai teetkö asahin tai joogan liikettä.

Yleisenä periaatteena voisi varmaan sanoa, että mitä hitaampi liike, sitä enemmän tahtoa se vaatii. Ja kun liike lakkaa kokonaan ja vain ollaan paikallaan, se vaatii eniten tahtoa. Nopeassa arjen liikkeessä tahdon osuus on niin pieni, että sitä on jopa vaikea havaita. Tahdon osuuden tällaisessa liikkeessä huomaa siitä, että voin ikään kuin lakata tahtomatta liikettä, jolloin se lakkaa. Tai siis liikkeen lopettamien tarkoittaa, että lakkaan tahtomasta liikettä tai muuta toimintaa, mitä olen tekemässä.

Hidas liike on vaikeaa, se vaatii enemmän ponnistusta. Hidastamisen taito onkin yksi tärkeimmistä tietoisuustaidoista. Jos teemme liikettä nopeasti tai hidastamme sitä vain hieman, liike ei ole tahdon taidon harjoitusta. Paras harjoitus on pysähtyä kokonaan ja pysyä tässä liikkumattomassa tilassa tahdon jatkuvan, mutta hienovaraisen ponnistuksen avulla.

Huomion suuntaamisen taito

Sama tahdon ponnistus, jonka avulla pystymme hidastamaan liikettämme tai pystymme jopa pysymään pitkiä aikoja liikkumatta, mahdollistaa sen, että pystymme pitämään huomiomme suuntautuneena samaan kohteeseen pidempiä aikoja. Huomion suuntaamisen taito on tietoisuustaitojen ydin. Harjaantumaton mieli pysyy yhdessä kohteessa vain muutaman sekunnin, sitten se jo kiitää muualle. Keskittymiskyky tarkoittaa huomion suuntaamisen kykyä. Tehdessämme tietoista liikettä kuten asahia huomiomme on suuntautunut aistimaan kehoa ja sen sisäisiä muutoksia. Suuntaamme siis huomiomme kehon aistimuksiin. Käännämme katseemme sisäänpäin. Olemme tietoisia samalla myös ulkoisesta maailmasta, mutta suurin osa huomiostamme on suuntautunut kehon sisäisten kokemusten aistimiseen. Huomiota voidaan verrata kaukoputkeen tai mikroskooppiin, joka pitää ensin suunnata kohteeseen, että sen läpi voi tarkastella kohdetta.

Huomion suuntaaminen ja sen pitäminen kohteessa on siis myös taito. Usein sitä kutsutaan keskittymiskyvyksi. Jos sinulla ei ole keskittymiskykyä, se tarkoittaa, että et pysty keskittämään huomiotasi pitkään yhteen asiaan, vaan mielesi vaeltaa nopeasti asiasta toiseen. Jos keskittymiskyky on huono tai olematon, opiskeleminen ja uuden oppiminen käy vaikeaksi. Oppiminen vaatii opeteltavaan asiaan keskittymistä.

Kohteen havaitsemisen taito

Jotta voimme havaita kohteen, oli se mikä tahansa, meidän on suunnattava siihen huomiomme. Voin katsoa puuta, puu on siis näkökentässäni, mutta jos mieleni vaeltaa muissa asioissa ja huomioni on kohdistunut muualle, en havaitse puuta lainkaan. Näin meille käy jatkuvasti arjen toiminnoissamme. Maailma on aisteissamme, mutta mielemme vaeltaa itse kuvittelemassaan maailmassa. Voimme ajaa autolla kaupungin halki muistamatta matkasta mitään. Olemme katselleet ympärillemme, mutta emme ole silti nähneet mitään. Tietoisia havaintoja ei ole syntynyt.

Havaitseminenkin on siis taito. Ensimmäiseksi se vaatii huomion keskittämisen taitoa. Havainnossa mielen pitää olla paikalla samalla, kun aistimme ympäristöä. Asahissa harjoittelemme havaitsemisen taitoa suuntaamalla huomiomme kehon erilaisiin aistimuksiin. Tällaisia aistimuksia on monia ja aistimusten vivahteita lukemattomia. Voimme aistia hengitysliikettä, voimme aistia käsien, jalkojen tai koko kehon liikeaistimusta, voimme aistia asentotuntoamme, voimme aistia lattian kosketusta jalkapohjissamme jne. Mitä enemmän saamme kokemusta hitaasta ja tietoisesta liikkeestä, kehon aistimusten vivahteet lisääntyvät ja samalla siis huomion mahdolliset kohteet kasvavat.

Karkeasti voidaan todeta, että kokemuksemme koostuu ulkoisista aistikohteista, mielteistä, tunteista, mielialoista ja kehon aistimuksista. Mielteiden virtaa voidaan kutsua myös ”ajatteluksi”. Voidaan väittää, että kaikki nämä ihmisen kokemuksen ulottuvuudet ovat hyvin kehollisia. Ajattelukin voidaan kokea kehomielen toimintana, joka ei ole pelkästään jotakin henkistä ja kehosta irrallista. Siksi asahin kaltainen liike, jossa kehon aistimukset ovat jatkuvasti huomion kohteena, opettaa meitä laajemminkin katselemaan mieltämme. Meditaatiota kuvataan usein mielen katselemiseksi. Kehon aistimusten katseleminen on ikään kuin esimerkkimalli tästä tapahtumasta, joka valmistaa meitä yleisemminkin tunnistamaan kokemuksemme sisältöjä.

Kohteen ymmärtämisen taito

Tahdon, huomion suuntaamisen ja havaitsemisen taidot ikään kuin kulminoituvat kohteen ymmärtämisen taidossa. Emme voi ymmärtää kohdetta, jos emme edes havaitse sitä ja emme havaitse sitä, jos emme ole edes suunnanneet siihen huomiotamme, jonka teemme käyttäen tahtoamme. Buddhalainen elämänfilosofia kiertyy ymmärtämisen ja siis tiedon tai viisauden ympärille. Buddhalainen ajattelu on tässä mielessä ensisijaisesti tietoteoreettista, ei metafyysistä. Siinä ei kysytä, millaisia olioita maailmassa on olemassa vaan, miten saamme tietoa maailmasta ja itsestämme osana maailmaa. Miten ymmärryksemme itsestämme ja maailmasta syntyy. Ongelma on siis tietoteoreettinen. Buddhalaisessa tietoteoriassa erotetaan kaksi inhimillisen ymmärryksen tai kognition tapaa: ”puhdas” ymmärrys ja ”harhainen” tai ”epäpuhdas” ymmärrys. Valon metaforan käyttö harjoituksen päämäärien kuvauksessa alleviivaa tätä näkökulmaa

Mieltä harjoittamalla voimme ikään kuin puhdistaa ymmärryksemme prosessia ja siirtyä ”tietämättömyydestä” (avidya) kohti ”viisautta” (prajna). Tietämättömyys johtaa kärsimykseen, viisaus pois kärsimyksestä.

Istumalla alas tyynylle ja katselemalla mielemme prosesseja, alamme tunnistaa niitä rakenteita, jotka kannattelevat virheellistä ymmärrystämme. Alamme ikään kuin nähdä ennakkoluulojemme läpi. Tätä prosessia ei voi kuvata lyhyesti, joten jätän sen nyt tähän. Joka tapauksessa kyse on eräänlaisesta mielen ”puhdistamisen” prosessista, jonka aikana alamme hiljalleen nähdä maailman sellaisena kuin se on, emmekä sellaisena kuin haluamme sen nähdä. Kohteen ymmärtäminen on siis todellakin taito, joka vaatii paljon harjoitusta. Kohde, jota pyrimme harjoituksessa ymmärtämään, on silloin oma mielemme ja sen toiminta. Harjoitus on mielen läpivalaisua, joka toivottavasti ainakin jossain määrin myös kasvattaa ymmärrystä itsestämme.

Toimimisen taito

Kaikki se, mitä olemme kokeneet, mitä olemme ajatellet, tunteneet jne., toimii perustana sille, miten toimimme nyt ja jatkossa. Tätä kutsutaan karmaksi. Kehomielemme on aina historiallisesti määrittynyt. Harjoittaessamme mieltämme, voimme toivoa ainakin jossain määrin kykenevämme läpivalaisemaan mieltämme niin, että pystymme näkemään ja ymmärtämään näitä toimintaamme ja ajatteluamme määrittäviä rakenteita, eräänlaisia ennakkoluulojamme, eli sitä, miten olemme tähän asti maailman ymmärtäneet. Tällainen uusi ymmärrys voi myös vapauttaa meitä näiden rakenteiden painolastista. Tässä mielessä toimintamme tai käyttäytymisemmekin on taito.

Buddhalaisuudessa puhutaan taitavasta toiminnasta ja taitamattomasta toiminnasta. Taitamaton toiminta synnyttää kärsimystä, taitava toiminta ei synnytä kärsimystä vaan päinvastoin, poistaa sitä. Tämä on hieno ja mielenkiintoinen buddhalaisen ajattelun piirre. Siinä etiikka tulee selkeästi esiin ja kuvatuksi kärsimyksen problematiikan kautta. Toiminnassa on aina eettinen ulottuvuus. Mielemme menneisyydessä muodostuneet rakenteet ovat tavallaan niitä karman siemeniä, joista nykyinen toimintani kasvaa esiin. Mutta tämä prosessi ei ole välttämätön, deterministinen. Tässä kohtaa minulla on vapaus valita. Tosin harjaantumaton mieli kokee vapaudekseen sen, että hän valitsee ennakkoluulojensa mukaan. Harjoitus pyrkii vapauttamaan meidät tästä ennakkokäsitystemme pakkopaidasta kohti todellista valinnan vapautta, missä maailma pyritään kohtaamaan sellaisena kuin se on, eikä sellaisena kuin kuvittelen sen olevan.

Tässä lyhyesi ja karkeasti kuvattuna joitakin niitä taitoja, joita kehomielen harjoittaminen pitää sisällään. Keskityin tässä vain harjoituksen tietoteoreettiseen puoleen. Kehon taitojen näkökulmasta harjoitus saa monia lisäulottuvuuksia, kuten kehon kannattelun taito, hengittämisen taito ja muita. Niistä taas joskus lisää.







  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post210