Huomioita

Huomioita

Somaattisista menetelmistä, asahista ja liikkumisen taidosta

AsahiPosted by Timo Klemola Thu, March 02, 2017 12:16:42

1970- luvulla yhdysvaltalainen filosofi Thomas Hanna otti käyttöön ”somatics” käsitteen, joka on yleistynyt kuvaamaan menetelmiä, joissa pyritään aistimaan sisäisesti kehon liikeaistimuksia, tunnistamaan miten liike kehossa syntyy, miltä keho asento sisäisesti tuntuu jne. Kaikissa näissä tekniikoissa pyritään kehon sisäisen kuuntelun kautta löytämään kehon optimaalisia asentoja ja toimintatapoja. Omia liikemalleja aistimalla virheellistä liikettä voidaan oppia tunnistamaan ja korjaamaan. Kyse on yleensä hyvin hienovaraisesta työskentelystä, missä kehoa ei pakoteta uusiin liikemalleihin tai asentoihin vaan esimerkiksi mielikuvia käyttämällä kehon annetaan ikään kuin itsestään löytää uusia ja vapaampia olemisen tapoja.

Kyse on siis tietoisesta työskentelystä keholla. Ja koska kyse on tietoisuudesta, samalla kun mieli tai tietoisuus on harjoituksen apuväline, se on myös sen kohde. Harjoitukset vaativat intensiivistä keho aistimista ja huomion suuntaamista, mikä itsestään on jo meditatiivisten menetelmien ydintaito.

Somaattisissa menetelmissä on paljon yhteistä, koska ihmisen kehon rakenne on sama kaikkien menetelmien takana. Esimerkiksi kehon hyvä pystylinjaus on asia, mikä leikkaa läpi kaikista somaattisista menetelmistä. Tapa, kuinka kannattelemme itseämme maan vetovoimaa vastaan, on yksi ihmisen kehollisen olemisen ulottuvuuksista, mitä ei voi ohittaa.

Somaattisissa menetelmissä on myös eroja. Esimerkiksi kaikki niistä eivät ole samalla tavalla liikuntamuotoja. Liikuntamuodolla tarkoitan tässä sitä, että kaikissa ei ole systematisoitua liikemateriaalia, joiden avulla menetelmän periaatteita harjoitetaan ja joilla samalla on myös esimerkiksi terveysliikunnan ulottuvuus. Monilla tosin on.

Asahi mutta erityisesti Syvä-asahi on mitä erinomaisin somaattinen menetelmä. Siinä on voimakas liikunnallinen ulottuvuus, missä kehoa harjoitetaan, avataan, venytetään ja voimistetaan hyvin monipuolisella tavalla. Sen lisäksi sen jokaisella liikkeellä on kehon optimaalista asentoa ja toimintatapaa harjoittava ulottuvuutensa. Ja kolmanneksi se on aina tietoista kehon kuuntelua, tietoista liikettä, jossa mieli, keho ja hengitys yhdistyvät yhdeksi ihmistä tasapainottavaksi liikkeeksi.

Asahissa pidämme sekä kuvainnollisesti, mutta myös konkreettisesti jalat maassa. Aloin itse vuosia sitten käyttämään termiä ”funktionaalinen kehotietoisuus” sellaisesta kehon tutkimisen ja aistimisen tavasta, jossa jokaisella harjoituksella on selkeä funktio. Tämä funktio liittyy kehomielen arjen toimintaan. ”Funktionaalisen kehotietoisuuden” harjoitukset pyrkivät aina vastaamaan kysymykseen, onko olemassa tai mikä on ihmisen kehon ja mielen tai kehomielen optimaalinen asento tai asenne erilaisissa arjen ongelmanratkaisun tilanteissa. Ongelmanratkaisuna pidän tässä hyvin laajassa mielessä kaikkea toimintaamme, tuolilta ylösnoususta mielen itselleen asettamiin ongelmiin.

Otin tämän käsitteen käyttöön siksi, että kokemukseni mukaan on paljon ihmisiä, joka ovat harjoittaneet vuosia erilaisia somaattisia menetelmiä, tutkineet kehonsa aistimuksia paljon, mutta tämä kehon aistiminen on jäänyt ikään kuin ilmaan. Siitä on tullut jollain tapaa epämääräisen ”henkistä”, josta kuitenkin on vaikea sanoa, mitä se tarkoittaa. Myös kehon asennot saattoivat olla aivan löysiä, keho irrallisista osista koostuva hyvässä linjauksessa oleva palikoiden kasa, jonka pienikin tuulen puuska helposti horjutti. Itse olin tottunut siihen, että kehon asentojen ja liikkeiden kinestetiikan harjoittaminen tuo samalla myös konkreettista taitoa seistä tukevasti maassa, yhdistää koko kehon voima yhdeksi kokonaisuudeksi, liikkua koko kehosta niin, että voima tulee lattiasta koko kehon läpi sormiin asti jne. Kaikki tämä oli yleensä nk. somaattisia menetelmiä harjoittaneille ihmisille vaikeaa tai mahdotonta. Paitsi heille, jotka tulivat oikeasti itäisten kamppailutaitojen perinteistä, kuten taiji tai aikido.

Muistan aikanaan kun kehitimme asahia ajatelleeni, että on olemassa sellaisia liikuntamuotoja, kuten LesMils-tuotteissa jokin Bodybalance, joka on eräänlainen kokoelma idän kamppailutaitojen ja menetelmien liikkeistä, että niissä ohjaajat matkivat erilaisia itämaisia liikuntamuotoja. Siis matkivat eli pyrkivät tekemään ulkoisesti samalla tavalla. Asahissa emme matki mitään vaan teemme oikeasti. Tässä on iso ero. Jos matkit jotain vaikkapa taijin liikettä, se tarkoittaa että et osaa tehdä sitä kunnolla, eikä tarvitsekaan osata. Mutta kun teet sen oikeasti niin kuin se kuuluu tehdä, se tarkoittaa, että osaat ja olet ymmärtänyt liikkeen kaikki periaatteet. Osaat tehdä sen silloin oikeasti etkä enää vain matki mitään.

Asahissa emme matki mitään. Teemme oikeasti liikkeet noudattaen koko kehon liikemekaniikkaa, ohjaamme liikettä tietoisesti sen liikeradan joka sopukan kautta jne. Jokin Bodybalance voi ulkoisesti näyttää samalta, mutta siinä ei ole tarkoituskaan tehdä oikeasti liikettä näin, koska kyse on jumpasta, ulkoisesta liikkeestä. Liikkeen sisäisyyttäkin voidaan matkia.

Tällaisista syistä aloin itse puhua ”funktionaalisesta kehotietoisuudesta”, kehitin sen ympärille kokonaisen kymmenen päivän koulutusohjelman, koska se että ajattelemme olevamme hyvinkin tietoinen liikkeestämme, ei vielä tarkoita mitään. Se ei tarkoita sitä, että osaisimme silti vaikkapa tuottaa kehon voimaa tai liikettä optimaalisella tavalla. Muistan hyvin joskus kymmeniä vuosia sitten, kun opetin tajia yliopistoliikunnassa eräänkin oppilaani, joka ensimmäisellä tunnilla totesi, että hän kyllä osaa jo taijita hyvin, koska hänellä on voimakas kokemus qin virtauksesta kehossaan. Kun sitten teimme liikesarjaa, siinä ei ollut mitään oikein. Hänen sisäinen kokemuksensa ja liikkumisensa taito eivät lainkaan vastanneet toisiaan. Samaan olen edelleen jatkuvasti törmännyt, kun pidän asahin ohjaajakoulutuksia.

Monilla ihmisillä, jotka ovat harjoittaneet joitakin somaattisia menetelmiä, ja joilla on ainakin omasta mielestään vahva sisäinen kokemus liikkeestä, on kuitenkin virheellinen kuva omasta liikkumisen taidostaan. Pelkkä sisäinen kokemus liikkeestä ja sen tutkiminen ei tuota välttämättä liikkumisen taitoa. Näyttää siltä, että liikkumisen taidon oppiminen vaatii myös muodon, jossa sitä opetellaan. En mene tähän nyt pidemmälle, mutta tämä näyttää olevan ongelma myös tanssin puolella, jossa on suuntauksia, missä improvisaatio näyttää olevan jonkinlainen liikkumisen ihanne. Mutta ainakin minun on aika vaikea katsoa sellaista liikeimprovisaatiota, missä taustalla ei ole muodon kautta opeteltua liikkumisen taitoa. Tässä päädyn jällen samaan, kuin mitä joskus aiemmin kirjoitin taidon ja taiteen yhteydestä, miten en voi pitää kovin korkeana taiteena sitä, mistä taidon elementti on jätetty syrjään.

Mutta asahiin palatakseni. Suosittelen lämpimästi asahia tai vastaavia (taiji, qigong) liikkumisen muotoja sellaisten somaattisten menetelmien harjoittajille, joiden menetelmistä tällaiset muodot (katat) puuttuvat. Kyllä lattialla kieriskelemällä voidaan lisätä kehotietoisuutta, mutta tämän kehotietoisuuden siirtäminen arjen liikkeeseen tai liikkumisen taidoksi (funktionaaliseksi kehotietoisuudeksi) käy helpommin muodon (kata) avulla. Kannattaa ainakin kokeilla.










  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post208