Huomioita

Huomioita

On bodymindfulness, 12

TietoisuustaidotPosted by Timo Klemola Thu, August 11, 2016 11:45:00

I Tietoinen hengitysliike

(2b)Voidaan esittää kysymys, missä vertikaalinen ja horisontaalinen ulottuvuutemme yhtyvät, missä on se paikka, jossa keho ja mieli ovat yhtä? Tietoinen hengitysliike on yksi vastaus tähän kysymykseen. Haluankin nostaa esiin tietoisen hengityksen toisena kehollisena kokemuksena, jonka viljelemisellä on voima muuttaa harjoittajansa elämä, jolla on siis syvä eksistentiaalinen merkitys.

Tarvitsemme kehon pystylinjauksen kuvauksen lisäksi hengityksen fenomenologiaa, kehollisuuden filosofiaa, jossa hengitys ilmiönä asettuu keskiöön. Käytännössä kaikissa introspektiivisissa kehomielien harjoitusperinteissä hengitysliike otetaan keskittymisen kohteeksi. Tähän liittyy monia eri tekniikoita, joiden yksityiskohtiin ei voi tässä mennä. Joka tapauksessa kehomieliharjoituksissa siirrymme hengityksen unohtamisesta hengityksen viljelyyn. Hengityksen viljelystä tulee säännöllisen harjoituksen myötä yksi kontemplatiivisen kehon keskeisistä kokemusulottuvuuksista.

Kuvasin jo edellä, miten kehomielen harjoituksissa siirrymme egotietoisuudesta kehotietoisuuteen. Itse asiassa kuljemme tätä väliä edestakaisin, vaihdamme ikään kuin kokemuksemme moodia. Tämä kokemuksellisen moodin vaihto tarkoittaa myös vaeltamista kehon sisäisessä avaruudessa. Hahmotamme sisäisen puheemme ja käsitteellisen ajattelumme jonnekin pään seudulle. Kun siirrämme huomiomme hengitysliikkeeseen, huomiomme suuntautuu silloin alas vatsalle. Harjoituksessa tulemme tietoiseksi koetun kehomme moninapaisuudesta. Kuvaan usein introspektiivisiä kehomielen harjoituksia niin, että opettelemme niissä laskeutumaan ”ajattelevasta päästä” alas tuntevaan ja aistivaan kehoon ja aina alas kehomielen keskustaan asti, jonka tietoinen hengitysliike paljastaa.

Tietoinen hengitysliike avaa meille uuden keskustan, joka sijaitsee vatsallamme. Japanin kielessä ja kulttuurissa, joka on zen-kulttuuri, tunnistetaan tämä tietoisen hengityksen avaama keskusta. Japanilaiset kutsuvat vatsaa sanalla hara, mutta haralla ei viitata vain fyysiseen vatsaan, vaan se tarkoittaa myös ihmisen psykofyysistä keskusta, todellisen itsen paikkaa. Niinpä japanilaiset voivat kuvata toimivansa ja ajattelevansa vatsastaan, siis harastaan käsin, kun he toimivat todellisesta itsestään. He tunnistavat myös ajattelun päällä, mutta se ei ole aitoa ajattelua, kehomielen kokonaisuudesta lähtevää.

Ajattelemme helposti, että tällaiset asiat ovat niin kulttuurisidonnaisia, että emme lännessä voi ymmärtää tällaista ajatustapaa. En usko tähän. Tietoisen hengityksen avaama keskustan kokemus on tuttu kaikille, jotka ovat tarpeeksi istuneet tyynyllään ja keskittyneet hengitysliikkeeseensä. Tietoinen hengitys avaa kokonaan uuden tavan kokea kehomieli. Sen keskusta ei enää sijaitsekaan ajattelevassa päässä, vaan alempana vatsalla, keskustassa, joka voidaan kokea myös voimakkaana toiminnan keskuksena. Keskustasta lähtevää toimintaa voidaan kuvata intuitiiviseksi, koko kehomielen yhteydestä lähteväksi toiminnaksi.

Tietoinen hengitysliike avaa ja herkistää kehotietoisuutta niin, että voimme ikään kuin tuntea elämän sykkeen kehossamme. Tietoinen hengitys tuo meidät lähelle elämän vitaalia kokemusta meissä tai paremminkin kehomielessämme. Kun aistimme kehoa ja sen hengitysliikettä läheltä ja pitkään, voimme aistia kehomme lämpöä, solujemme tähtimaista sykettä, sisäisen avaruutemme syvyyttä. Buddhalaisessa käsitteistössä puhutaan elämän periaatteesta. Harjoitus tuo meidät lähelle elämän periaatetta, jonka koemme hyvin konkreettisella tavalla omassa kehomielessämme. Harjoitus syvenee tämän elämän periaatteen viljelemiseksi kehossamme. Kun egotietoisuuden sisällöt eivät nouse, jolloin myös minä vastapäätä maailmaa ei nouse, tämä elämän periaate voidaan kokea universaalina periaatteena, joka lävistää kaikki tuntevat olennot, kaiken olevan. Tämä on empatian ja myötätunnon kehollinen perusta.

Voimme kokea olevamme yhtä samassa elämän virrassa. Harjoitus siis lähtee huomion suuntaamisesta kehon aistimuksiin. Kun egon käsitteelliset sisällöt lakkaavat nousemasta, jäljelle jää kehotietoisuus joka on siis yhtä aikaa kehoa ja tietoisuutta. Siinä keho ja mieli ovat yhtä, kokemus on siis kehomielestä. Kun asumme tässä kokemuksessa, voimme kokea elämän universaalin periaatteen omassa kehomielessämme. Silloin myös ero kehomielestä ja ympäröivästä maailmasta voi kadota ja voimme kokea kehomielimaailman, jossa ei ole eroja. Zen perinteessä asia ilmaistaan toteamalla, että koko maailma on yksi Buddhan keho. Tämä on buddhalaisen etiikan lähtökohta ja sen kokemuksellinen perusta.

Lähdin liikkeelle otsikolla ”On bodymindfulness”, mutta ehkä otsikon olisi sittenkin pitänyt olla ”On bodymindworldfulness”. Kiitos.

II Kommentti

Eipä tässä muuta. Kaikkea tätä olen käsitellyt laajemmin kirjassani ”Taidon filosofia”, sen luvuissa ”Kohti hengityksen filosofiaa” ja ”Kontemplatiivisen kehon fenomenologiaa". Tämä loppui sitten tällä kertaa tähän. Jos törmäät tähän sarjaan nyt, niin kannattaa alkaa alusta. Siinä on juoni.









  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post190