Huomioita

Huomioita

On bodymindfulness, 11

TietoisuustaidotPosted by Timo Klemola Wed, August 10, 2016 11:37:01

Kommentti huomion 10 loppuosaan.

Koska nämä blogit ovat nykyään myös filosofisen tutkimukseni julkaisualustoja, niin astun tässä vähän syvemmälle, mutta lyhyesti akateemiseenkin filosofiaan.

Ensinnäkin nämä kommentit kehomielen vertikaalisesta ja horisontaalisesta orientaatiosta ovat vielä alustavia ja keskeneräisiä. Nostan tässä esiin mallin, jota olen viime vuosina kehitellyt koulutusteni ja luentojeni yhteydessä. Tarkoituksena on luoda siitä sellainen kehomielen harjoittamisen filosofinen perusmalli, joka soveltuu erilaisten psykofyysisten interventioiden viitekehykseksi. Olen havainnut, että erityiseesti psykofyysisten terapioiden puolella on tarvetta tällaisesta mallista, joka perustelisi sen, miksi myös kehon aspektin kautta lähestyminen on toimivaa ja tärkeää. Dualistisissa malleissa tätä on vaikea perustella.

Yksi tällainen terapia- ja muussa hoitotyössä käytetty malli on Lauri Rauhalan holistisen ihmiskäsityksen malli. Se on mielestäni hyvä, mutta ei riittävä, jos lähestymistapa on kehosta kohti mieltä. Rauhalan kehollisuuden käsite kuvaa ihmisen aineellis-orgaanista olemuspuolta eikä siihen liity sellainen kehollisuuden kokemuksellinen puoli, jota kehollisuuden fenomenologiassa yleensä halutaan korostaa. Itse näen, että Rauhalan holistisessa ihmiskäsityksessä on tämä dualismin ongelma. Rauhalan tajunnallisuuden kategoria liittyy kokemuksellisuuteen eikä hänen käsitteelliseen malliinsa sovi esimerkiksi puhe kehotietoisuudesta. Tämä on hänen mallinsa mukaan käsitteellinen sekaannus, eräänlainen kategoriavirhe. Muistan hänen myös itse todenneen näin kommentoidessaan omaa työtäni, jossa tein ego-tietoisuuden ja kehotietoisuuden erottelun. Hän ei siitä pitänyt, koska hän oli tehnyt suuren työn erottaessaan tajunnallisuuden, kehollisuuden ja situationaalisuuden käsitteet ja niiden merkitykset toisistaan. Olin sekoittamassa tätä hänen hyvin järjestettyä pakkaansa.

Otin esitelmässäni esiin kehomielen vertikaalisuuden yhtenä perustavana ihmisen eksistentiaalisena ulottuvuutena. Olen sijoittanut alla olevaan kuvaan yhden mahdollisuuden ajatella vertikaalisuus ihmisen kehollisuuden perustavana ulottuvuutena:



Tässä mallissa käytän hyväksi Rauhalan kategorioita, joissa siis edelleen nähdään ihmisen holistisuus ja koostuminen kolmesta perustavasta olemisen tavasta, joita ovat tajunnallisuus, kehollisuus ja situationaalisuus. Näiden olemispuolien kokemuksellista konstituutiota kuvaan sitten kolmella käsitteellä, joita ovat intentionaalisuus, vertikaalisuus ja plastisuus. Ne ovat kaikki suhdekäsitteitä. Yksinkertaistaen ja lyhyesti: Intentionaalisuudella viittaan fenomenologiasta tuttuun kuvaukseen siitä, miten merkityskokemuksemme muodostuvat. Vertikaalisuudella viittaan siihen, miten kehollisina joudumme jatkuvasti vastaamaan painiovoiman ”kutsuun”. Tämä on yhdenlainen eksistentiaalinen vastus ja vaatii meiltä kannattelua. Tähän voisi lisätä myös "juuren" käsitteen. Plastisuudella viittaan siihen, miten situationaalisuutemme, maailmasuhteemme on eräänlaisen plastisuuden läpivirittämää. Muovaudumme ympäristömme kulttuurisiin, historiallisiin ja konkreettisiin rakenteisiin.

Tässä yksi mallin piirroshahmotelma:




Ja tässä kuva, mikä jäi huomion viimeisestä kappaleesta pois, jossa kuvaan hengitystä:



  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post189