Huomioita

Huomioita

On bodymindfulness, 10

TietoisuustaidotPosted by Timo Klemola Mon, August 08, 2016 12:02:09

Kommentti edellisten huomioiden ensimmäiseen kappaleeseen.

Ensimmäinen kappale on heti aika tiivis: (2) ”Kun huomio pidetään suunnattuna pitkiä aikoja joko liikkumattomaan tai hitaassa liikkeessä olevaan kehoon alkavat monet kehotietoisuuden piirteet nousta esiin ja asettua huomiomme ja sen kautta viljelemisen kohteeksi. Kuvaan seuraavassa tästä prosessista niitä, joilla näen olevan suurimman eksistentiaalisen merkityksen. Kyse on siis siitä, mitä opimme, miten kokemuksemme muuttuu, kun tietoisesti viljelemme kehotietoisuutta ja sen erilaisia vivahteita, joita introspektiivinen kehomielen harjoitus nostaa esiin.”

Mielen harjoittamisen menetelmissä huomio suunnataan erilasiin kohteisiin ja pidetään siinä pitkiä aikoja. Tämä on yksi keskeinen mielen harjoittamisen taito. Huomion vaeltaa kohteesta jatkuvasti muualle, ehkä kolmen sekunnin välein. Huomion pitäminen kohteessa yhtäjaksoisesti pitkiä aikoja vaatii paljon harjoittelua. Kun puhumme tietoisuustaidoista, huomion suuntaamisen ja kohteessa pitämisen taito on perustavin. Se mahdollistaa kohteen tarkemman ja pidempiaikaisen tutkimisen, oli kohde sitten ulkoinen tai sisäinen.

Usein näissä nykyisissä mindfulness-kuvioissa tämä harjoitusvaihe ohitetaan ja ohjataan ihmisiä olemaan tietoinen laajasti kaikista mielen sisällöistä, kun ne nousevat. Tällöin syntyy helposti ajatus, että kun kävelen metsässä, kuuntelen lintujen laulua, haistelen kukkien tuoksua ja olen avoin aisteilleni, että kyseessä on mielen harjoitus. No, tavallaan, jos oikeasti kykenen tekemään niin, niin onkin. Mutta keskittymisen laajentaminen kaikille aistialueille on myös oma taitonsa, joka helposti sekoitetaan päiväunilla olemiseen. Kävelen metsässä, kuuntelen lintujen laulua ja mietin, onkohan tuo satakieli vai laulurastas; näen kissankellon, kävelen sen ääreen, ihailen sen kirkkaan sinistä väriä jne. Tämä kuvaus ei ole harjoituskuvaus vaan normaalia metsässä kävelyä, jossa mieli vaeltaa assosiaatiosta toiseen. Kyllähän tämäkin jotakin opettaa, mutta ei paljon siitä, miten tietoisuus toimii ja rakentuu. Pelkissä aistisisällöissä oleminen ei sisällä käsitteellistä analyysiä. Sen sijaan päiväunilla oleminen sisältää miltei pelkästään sitä. Miksi zen-perinteessa ja muissakin kontemplatiivisissa perinteissä kehotetaan ihmistä heräämään siitä unesta, mitä valveillakin näemme?

Olen tuossa erottanut myös liikkumattoman ja hitaassa liikkeessä olevan kehon. Kun huomio kohdistuu liikkumattomaan kehoon, on olennaista että keho on silloin oikeasti liikkumaton. Kehon aistimusten esiin nousu on hienovarainen tapahtuma. Kehon täydellinen liikkumattomuus luo tietyllä tavalla optimaalisen olosuhteen kehon sisäisen maailman tarkkailulle ja kehon aistimusten herkistymiselle. Kun istumme liikkumattomana pidemmän aikaa esimerkiksi lootus/puolilootusasennossa, kokemus kehostamme muuttuu. Kehon erilliset osat ikään kuin alkavat sulaa yhdeksi, myös mieli alkaa pysytellä kehossa ja voimme kokea siirtymistä kehomielen kokemukseen. Tämän liikkumattoman kehomielen keskellä on kuitenkin jatkuva hengityksen liike. On siis kuitenkin liikettä hiljaisuudessa, joka tässä liikkumattomuuden kontekstissa hidastuu ja lähenee itsekin liikkumattomuutta.

Dynaamisessa harjoituksessa liike on hidasta ja sitä ohjataan tietoisesti sen liikeradan jokaisen pisteen läpi. Dynaamiset kehomielen harjoitukset (kuten asahi) ovat myös hyvin vaikeita ja vaativat paljon harjoitusta. Pelkästään liikkeen hidastaminen niin, että aistitaan liikettä sisäisesti koko ajan, vaatii huomattavaa keskittymistä. Yleisesti voisi sanoa, että mitä hitaampi liike, sitä parempi. Kun liikumme hyvin hitaasti ja keskittyneesti, voimme aistia, miten voima liikkeessä muodostuu jaloista selän kautta käsiin. Aistimme liikkeen juuren maassa, aistimme koko kehon liikkuvan joka kohdastaan. Kun keskitymme tällä tavalla liikkeeseen ja sen aistimiseen, mitään käsitteellistä ajattelua ei ole. On vain tietoisuus kehosta ja sen liikkeestä eräänlaisessa hiljaisuuden ilmapiirissä. Totesin, että istuessamme voimme aistia liikkeen hiljaisuudessa, hitaassa ja tietoisessa liikkeessä voimme puolestaan aistia eräänlaisen hiljaisuuden keskuksen. Vanhassa taijij-runossa todetaankin: ”Etsi hiljaisuutta liikkeestä, liikettä hiljaisuudesta.” Tämä neuvo pätee kaikkiin kontemplatiivisiin harjoituksiin.

Totean sitaatissa, että kehontietoisuuden piirteet asettuvat viljelemisen kohteeksi. Tämä on aivan olennaista. Emme vain aisti vaan myös viljelemme. Tästä tulee mieleen buddhalainen taitavan ja taitamattoman toiminnan kuvaus, jossa taitavassa toiminnassa pyrimme viljelemään sitä, mikä on positiivista ja tulemaan vain tietoiseksi siitä, mikä on negatiivista. Tämä on hyvä yleinenkin ohje, mutta kehotietoisuuden kannalta myös hyvä muistaa. Viljely tarkoittaa siemenen istuttamista ja sen hellävaraista hoitamista, kastelemista kun on tarpeen. Siemenen on annettava kasvaa omaa vauhtiaan, sitä ei voi repiä suuremmaksi. Sitä on hoidettava, ravittava ja odotettava. Sama pätee kaikessa kontemplatiivisessa harjoituksessa. Harjoitus on viljelyä, ehkä luomuviljelyä, jossa voimakkaita ja keinotekoisia lannoitteita ei käytetä.

Käytän seuraavassa lauseessa ilmaisua ”eksistentiaalinen merkitys”. Olen tätä jo avannut edellä. Olen halunnut korostaa, että länsimaisissa mindfulness-sovelluksissa kontekstit ovat hyvin praktisia. Kontemplatiiviset perinteet ovat ihmisenä olemisen tutkimista. Jos haluamme ymmärtää niitä länsimaisen ajattelun valossa, niin niitä on hyvä verrata esimerkiksi eksistentiaalis-fenomenologiseen ajatteluun tai vaikkapa filosofia perenniksen ajatukseen, jonka toi esiin Tapio Koski väitöskirjassaan: ” Liikunta elämäntapana ja henkisen kasvun välineenä. Filosofinen tutkimus liikunnan merkityksestä, esimerkkeinä jooga ja zen-budo.” [Saatavana netissä: https://tampub.uta.fi/handle/10024/67035]







  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post188