Huomioita

Huomioita

On bodymindfulness, 8

TietoisuustaidotPosted by Timo Klemola Fri, August 05, 2016 10:44:36

I On-line / off-line havainnointi

Tässä kohtaa haluan ottaa käyttöön kaksi käsitettä, jotka selkeyttävät sitä, mitä meditatiivisissa harjoituksissa tarkoitetaan havainnoivan itsen näkökulmalla, koska hyvin usein se näyttää sekoittuvan normaaliin reflektion käsitteeseen. Tarkoitan ”mielen katselulla” tai havainnoimisella jotakin jota voisi kuvata ”on-line” - havainnoinniksi (on-line observation of the mind), jolloin erotuksena siitä on off-line – havainnointi (off-line observation of the mind).

Usein nämä itsen tutkimisen tavat menevät sekaisin eikä eroa selkeästi tehdä. Meditatiivisissa harjoituksissa katselemme mielen sisältöjä yhtä aikaa kun ne nousevat, siis on-line. Reflektio on normaalia jokapäiväisen mielen toimintaa, jossa ajattelen sitä, mitä äsken ajattelin tai koin, siis off-line. Reflektiossa ajattelemme uusilla käsitteillä äskeistä käsitteellistä ajatteluamme tai käsitteellistämme äsken koettua. Tätä ei pidä sekoittaa siihen, että olemme tietoisia siitä, mitä tapahtuu mielessämme tässä ja nyt. Tosin on heti todettava, että harjoittaessamme on-line havaitsemista, opimme samalla reflektiota, koska epäonnistumme jatkuvasti pyrkimyksessämme, olemme siis myöhässä, jolloin päädymmekin jatkuvasti ajattelemaan sitä, mitä juuri ajattelimme eli reflektoimaan. Tämäkin on tietysti osa harjoituksen prosessia.

Lyhyenä yhteenvetona tähän: huomion siirtäminen ja sen pitäminen kehotietoisuudessa helpottaa mielen ilmiöiden katsomista ja niiden tunnistamista ja ymmärtämistä, auttaa siis ja mahdollistaa mielen läpivalaisun. Siihen, mitä kaikkea tämä sisältää, en voi tässä puuttua, koska fokukseni on kehollisuus.

Mielemme on ikään kuin aikakone, se matkustaa jatkuvasti tulevaisuuteen ja vierailee menneisyydessä, tätä voisi kutsua mielen horisontaaliseksi ulottuvuudeksi. Kun haluamme olla läsnä tässä hetkessä pysäytämme mielemme ikään kuin keskelle, keskelle kehoa hyvin konkreettisessa mielessä, sinne missä hengitys ja keskilinjamme kohtaavat. Tästä enemmän jatkossa.

II Kommentti

Tämän eron tekeminen tuntui joskus jotenkin itsestään selvältä, kunnes aloin havahtua siihen, että ihmiset eivät usein lainkaan edes reflektoi omaa toimintaansa. Omaa toimintaa, ajattelua, mielipiteitä jne. pidetään jotenkin sillä tavalla itsestään selvästi oikeana, oikeutettuna, kyseenalaistamattomana, että sitä ei katsota tarpeelliseksi ajatella uudelleen. Reflektio tässä perinteisessä mielessä tarkottaa siis oman toimintansa tai ajattelunsa uudelleen ajattelua. Kun ajattelen jostakin asiasta jollakin tavalla, reflektio tarkoittaa, että ajattelen esimerkiksi, miksiköhän ajattelen tästä näin, voisinko mahdollisesti ajatella toisin. Tai jos on kyse toiminnastamme, kysyn, miksi toimin niin kuin toimin, voisinko toimia toisin, olisiko minulla tästäkin asiasta vielä jotain oppimista. Reflektiossa huomio suunnataan mielen toimintaan tai omaan käyttäytymiseen jälkikäteen. Esimerkiksi oppimisen kannalta tällainen reflektio on välttämätöntä. En voi oppia uutta, jos en kyseenalaista sitä, mitä jo osaan. Tällainen oman toiminnan jälkikäteinen ajattelu tuottaa uusia ajatuksia, uusia käsitteitä, uusia toimintatapoja, siis oppimista. Reflektio tietysti tapahtuu nykyisyydessä, mutta se kohdistuu jo menneisiin mielen sisältöihin tai menneeseen toimintaan. Kuvasin edellä tällaista ajattelua ”off-line havainnoinniksi”, kun näyttää siltä, että jos haluaa tulla ymmärretyksi niin kaikki käsitteet pitää yrittää kääntää jonkinlaiselle tietokonekielelle. Eli yritän tässä vähän päivittää käsitteitäni.

Kontemplatiivisissa perinteissä huomio suunnataan tietoisuuden virtaan sellaisena, kuin se tapahtuu tässä ja nyt. Pyrimme siis olemaan tietoisia mielen tapahtumista ”on-line”. En tiedä, mutta näyttäisi siltä, että harjaantumattomalle mielelle tämä on erittäin harvinainen tietoisuuden moodi, olla tietoinen siitä mitä tapahtuu juuri nyt. Olla tietoinen ajatuksista samalla kun ne nousevat tai olla tietoinen vaikkapa tunteista tai kehon aistimuksista samalla hetkellä, kun ne nousevat, eikä jälkikäteen reflektion kautta.

Buddhalainen mindfulness, kahdeksan osaisen keskitien seitsemäs askel tarkoittaa juuri tällaista tietoisuutta, oikeaa tarkkaavaisuutta, valppautta (samma sati) siitä, mitä tapahtuu juuri nyt sekä sisäisessä että ulkoisessa maailmassa ja omassa toiminnassa. Tarkka kuvaus löytyy Satipathana suttasta, josta löytyy netistäkin useita käännöksiä ja kommentaareja.









  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post186