Huomioita

Huomioita

On bodymindfulness, 6

TietoisuustaidotPosted by Timo Klemola Mon, August 01, 2016 12:02:25

Jatkoa edellisen huomion kommenttiin. Ei ehkä pitäisi kirjoittaa näin nopeasti näitä juttuja, mutta menköön. Ensinnäkin käytän tässä sanaa ”ego” puhekielen yleismerkityksessä ”minä”, ”minuus”. (Esitelmä oli englanniksi; esim. Purserin ilmaus ”ego-centered” voidaan kääntää ”itsekeskeinen” tai ”minäkeskeinen”.) Vaikka Freud loi käsitteelle oman erityisen merkityksen, yleiskielessä emme käytä sitä psykoanalyyttisessä merkityksessä, vaan sen latinankielen ”minää” tarkoittavassa merkityksessä. Näin siis käytän sitä itsekin.

On aina ongelmallista puhua ikään kuin käsitteet viittaisivat objekteihin, kuten terapia tai buddhalaisuus, ja niillä olisi selkeä olemus. Tämä on käsitteittemme ongelma. Voimme puhua kissoista, koirista ja mielestä ja buddhalaisuudesta ikään kuin ne olisivat esineen kaltaisia olioita, joilla on tietyt niitä määrittelevät ominaisuudet. Filosofiassa tätä kutsutaan essentialismiksi, olemusajatteluksi. Ajatustavan mukaan esimerkiksi buddhalaisuudella on jokin olemus ja jos tämä olemus muuttuu, kyse ei enää ole buddhalaisuudesta. Sama pätee vaikkapa terapiaan tai mieleen.

Toisin kuin essentialistit monet filosofit ajattelevat kuten buddhalaisessa metafysiikassa ajatellaan, että maailma koostuu jatkuvassa muutoksessa olevista prosesseista. On siis siirrytty oliometafysiikasta prosessimetafysiikkaan. Hyvä esimerkki tästä on ihmisen mieli. Kun katsomme omaa mieltämme, löydämme erilaisia mielen prosesseja: ajatuksia, tunteita, mielialoja jne. Ne ovat kaikki muutoksen tilassa.

Puhuin edellä terapiasta ”mielen eheyttämisen prosessina” ja buddhalaista harjoitusta kuvasin ”mielen läpivalaisemiseksi”. Ensinnäkin, palatakseni tuohon mitä sanoin essentialismista, ei ole mitään terapiaa sinänsä tai buddhalaista harjoitusta sinänsä, kummatkin asiat voidaan ymmärtää monella eri tavoin puhujasta ja perinteestä riippuen. Itse tulen zen-perinteestä, jossa harjoitusprosessi nähdään eräänlaisena ”egon dekonstruktiona” (Tapio!) ja jossa keskeinen harjoitus päivittäisten harjoitustuokioiden lisäksi tapahtuu sesshin-olosuhteissa. Sesshin on intensiivinen kolmesta seitsemään tai kymmeneen päivään kestävä harjoitusjakso, jossa istutaan tyynyllä keskimäärin noin kymmenen tuntia päivässä. Tällainen harjoittelu vaatii ”ehjän” minän. Ei ole järkevää osallistua tällaiseen harjoitusprossiin, jos on psykiatrinen diagnoosi. Oma opettajani totesi joskus, että ei kannata lähteä juoksemaan maratonia, jos jalka on poikki. Sama pätee mielen kohdalla sesshineihin tai retriitteihin. Luostariolosuhteissa tapahtuva harjoitus on hyvin vaativaa, mutta voi myös johtaa merkittäviin oivalluksiin mielen luonteesta.

Samoin kun buddhalainen harjoitus ”terapiakin” voidaan määritellä monin tavoin. Itse asiassa koko terapian kenttä ja koulutus on hyvin hajanainen ja villi alue. Puhun nyt siis psykoterapiasta. Terapiakoulutuksen liittäminen yliopistojen yhteyteen pyrki poistamaan tätä alan ja siihen liittyvän koulutuksen sekavuutta (onnistumatta tässä täysin). Kelan hyväksymät terapeutit hoitavat pääasiassa asiakkaita, jotka tulevat hoitoon lääkärin lähetteellä. Psykoterapeutit hoitavat siis asiakkaita, joilla on psykiatrinen diagnoosi. Kun puhun ihmisen mielen eheyttämisestä, puhun tässä kontekstissa.

Jotkut mindfulness-perustaiset menetelmät ovat löytäneet jo tiensä ”käypä hoito -suosituksiin”. Dialektinen käyttäytymisterapia löytyy epävakaan persoonallisuushäiriön hoitosuosituksista. Mindfulness- perustaista kognitiivista terapiaa (MBCT) suositellaan käytettäväksi masennustilan uusiutumista ehkäisevässä hoidossa. Myös syömishäiriöiden yhteydessä todetaan, että mindfulness-perustaiset menetelmät saattavat lieventää ahdistusta ja edistää toipumista. Kaikissa näissä tapauksissa puhutaan nimenomaan länsimaisista mindfulness-perustaisista ja kliiniseen käyttöön kehitetyistä ja sovelletuista menetelmistä, joiden käytän tarkoitus on nimenomaan persoonan eheyttäminen, masennuksen ja ahdistuksen vähentäminen, vääristyneen kehonkuvan normalisointi, toimintakyvyn palauttaminen jne. Kaikki tällaiset toimet voidaan nähdä ihmistä eheyttävinä, minuutta eheyttävinä toimina.

Ainakin zenissä pyrimme astumaan askeleen pidemmälle. Pyrimme katsomaan, mistä tämä ehjä minämme on peräisin. Pyrimme asettamaan itsemme peilin eteen ja katsomaan syvälle, mitä näemme. Tätä prosessia en ensimmäiseksi suosittelisi henkilölle, jolla on vakavia mielenterveyden ongelmia. Ajattelen, että tällainen prosessi vaatii suhteellisen ehjän persoonallisuuden, ehjän ja toimivan mielen. Oman mielen systemaattinen tarkkailu, egon rakenteiden systemaattinen purkaminen, ”egon dekonstruktio” ovat terveellekin mielelle voimakkaita ja vaativia prosesseja. Tästä syystä nykyisin onkin yleistynyt käytäntö, että buddhalaisiin retriitteihin hakeutuvat joutuvat täyttämään kyselylomakkeen, jossa alustavasti kartoitetaan heidän mielensä tilaa. Tämä onkin järkevää, varsinkin kun näyttää siltä, että nykyään erilaiset terapiat, meditaatiomentelmät, henkiset harjoitukset, enkeli- ja energiahoidot ynnä muut sekoittuvat yhdeksi hullunmyllyksi, mistä kukaan ei ota selvää.

Lopuksi vielä yksi ajatus, josta lisää ehkä myöhemmin. Terapiassa pyritään auttamaan ihmistä hänen yksilöllisessä kärsimyksessään. Buddhalaisessa perinteessä kuvataan ihmisen eksistentiaalista kärsimystä ja tarjotaan apua siihen. Kyllä, nämä kärsimyksen muodot voivat olla myös päällekkäisiä, mutta eksistentiaaliseen kärsimykseen lähete pitää yleensä tehdä itse.





  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post184