Huomioita

Huomioita

On bodymindfulness, 4

TietoisuustaidotPosted by Timo Klemola Sat, July 30, 2016 18:16:46

I On bodyfulness

Idän kontemplatiivisia harjoituksia voidaan kutsua introspektiivisiksi kehomielen harjoituksiksi. Käsitteen kehomieli (bodymind) käyttö tässä yhteydessä viittaa siihen, että yksi näiden perinteiden kulmakivi on käsitys ihmisen kehon ja mielen yhteydestä. Nykyään käsitettä käytetään tässä merkityksessä monissa yhteyksissä, jossa kehon ja mielen yhteyttä halutaan korostaa ja toimii siis samalla body-mind –dualismin kritiikkinä. Samassa mielessä käytän myös itse tätä käsitettä.

Miettiessäni esitelmääni Ilmari lähetti minulle linkin Christine Caldwellin artikkelin: ”Mindfulness and Bodyfulness, A New Paradigm” Artikkelin abstraktissa todetaan näin: ”The word mindfulness, though it has been used for centuries, may be both poorly defined and poorly used. Though the word connotes mental processes, the construct often includes embodiment practices such as yoga, sensory tracking, conscious breathing, tai chi, and qi gong. This can generate confusion, conflation, muddled research, and an anti-somatic bias. The author proposes the invention of a new term, bodyfulness, in order to centralize the often marginalized voice of the body in therapeutic, empirical, sociocultural, and contemplative practices.”

Mitä tähän voi sanoa, muuta kuin aivan! Caldwell ilmaiseen artikkelissaan erityisen hyvin myös oman ajatukseni. Caldwell kuvaa artikkelissaan myös hyvin niitä yhteiskuntamme ilmiöitä, monia digitaaliseen teknologiaan liittyviä, joissa ihmiset tulevat yhä enemmän ja enemmän ”disembodied” ja elävä yhä enemmän ja enemmän erilaisissa virtuaalisissa maailmoissa. Tanssin ja kontemplatiivisten harjoitusten harrastajana hän näkee kehon viljelyn välttämättömyyden yhä syvemmälle virtuaalisiin todellisuuksiin ajautuvassa yhteiskunnassamme.

Artikkelissaan Caldwell kuvaa kontemplatiivisten harjoitusten kehollista luonnetta hyvin yleisillä termeillä menemättä kovin syvälle kontemplatiivisen kehon fenomenologiaan. Pyrin tässä esitelmässä astumaan askeleen pidemmälle ja nostamaan esiin joitakin keskeisiä kontemplatiivisen kehon kokemuksellisia piirteitä.

II Kommentti

Mitä on ”introspektiivinen kehomielen harjoitus”? Introspektio tarkoittaa huomion suuntaamista oman mielen sisältöihin. Se on siis oman mielen sisältöjen tarkkailua. Sen vastakohta on ekstrospektio, jossa huomio suunnataan ulkomaailmaan ja tarkastellaan sitä. Filosofiassa introspektiota on pidetty hyvin ongelmallisena. Ongelma on, miten mieli voi tarkkailla omia tapahtumiaan, kun se on itse osa niitä prosesseja, joita tarkkaillaan. Joidenkin filosofien mielestä se on mahdotonta. Samaan ongelmavyyhtiin liittyvät nk. ensimmäisen persoonan ja kolmannen persoonan näkökulma ja subjektiivisuuden ja objektiivisuuden ongelmat.

Huomion suuntaaminen oman mielen sisältöihin on kuitenkin perustava kontemplatiivisten perinteiden menetelmä, jota on harjoitettu tuhansien vuosien ajan. Introspektiivisen tarkkailun voi ajatella perustuvan mielen kykyyn tai ominaisuuteen olla tietoinen omasta toiminnastaan. Asia on filosofisesti monimutkainen, mutta kontemplatiivisessa harjoitusprosessissa käytetään joka tapauksessa menetelmää, jossa tarkkailemalla omaa toimintaansa mieli tulee tietoiseksi omista prosesseistaan ja käyttää tätä tietoa lisätäkseen itseymmärrystään ja kasvattaakseen itseään.

Onneksi käytännön harjoittajan ei tarvitse yrittää ratkaista menetelmän käyttöön liittyviä filosofisia ongelmia, hänelle riittää että hän käyttää sitä. Hänen ei myöskään tarvitse pohtia, onko menetelmä ylipäätään mahdollinen, filosofit voivat käyttää aikaansa sellaiseen pohdintaan. Harjoittajalle riittää, että hänellä on pääsy vuosituhansia vanhaan perinteeseen, jossa menetelmä ja sen vivahteet opetetaan.

Suosittelen aina ihmisille, jotka ovat nyt kiinnostuneet buddhalaisesta mielen harjoittamisesta, että he etsivät jonkin ryhmän, joka harjoittaa jotakin buddhalaista traditiota. Näissä perinteissä opettajilla on yleensä ainakin kymmenen, mutta usein usean kymmenen vuoden kokemus introspektiivisten menetelmien käyttämisestä ja myös niihin liittyvistä kokemuksista, vivahteista ja ongelmista. On tärkeää sekä näiden menetelmien opettajien että oppilaiden ymmärtää mahdollisimman hyvin sitä, mitä tekevät. Kun huomio käännetään sisäiseen maailmaan, joka monelle ihmiselle on aivan uutta, mitä siellä kohdataan ja millaisia muutoksia harjoitus synnyttää, voi olla monelle yllätys. On myös tärkeää ymmärtää oman harjoituksen viitekehys ja ne kasvatukselliset päämäärät, mihin oma viitekehys liittyy. Kyse on erilaisista arvoista ja niiden asettamista tavoitteista.

Introspektiiviset menetelmät soveltuvat miltei minkälaisiin päämääriin tahansa. Sotilaille voidaan opettaa niiden avulla pelottomuutta ja tahdonvoimaa, jolloin voidaan toivoa heistä tulevan parempia sotilaita. Terveydenhuollon henkilökunnalle voidaan opettaa niiden avulla myötäelämisen kykyä, joka taas voi tehdä heistä parempia auttajia. Introspektiivisissä menetelmissä hyödynnetään ihmisen plastisuutta, kykyä muutokseen miltei mihin suuntaan vain, mikä harjoituksen viitekehyksessä määritellään. Ihmisessä on valtava voima muutokseen. Introspektiivisiin menetelmiin ja niiden käyttöön liittyy siis myös valtava vastuu. Kyse on aina myös siitä, mihin suuntaan haluamme ihmisiä muuttaa ja manipuloida näillä menetelmillä.

Siteeraan tuossa sitten Christine Caldwellin artikkelia, jossa hän nostaa esiin ”bodyfulness” –käsitteen. Itse päädyin korostamaan ”bodymindfulness” –käsitettä, jonka nostin esitelmän otsikkoon. Tällaiset käsitteet ovat tietysti tekokäsitteitä ja niiden avulla halutaan sanoa, että jokin on alkuperäisessä käsitteiden määrittelyssä mennyt pieleen. Mindfulness-harjoitteet ovat kaikki hyvin kehollisia. Mieltä ei voi harjoittaa irrallaan kehosta. Pitäisi ehkä siis puhua eri käsittein, jotta itse asiakaan ei tulisi väärinkäsitetyksi.

Miksi sitten ”bodymindfulness”? Olen jo pitkään yrittänyt pysyttäytyä kehomielen käsitteessä, kun olen kuvannut kontemplatiivisia harjoituksia. En muista tarkasti, mutta luulen, että sain ensimmäisen kosketukseni bodymind-käsitteen käyttöön tutustuessani Thomas Hannan kirjoituksiin nk. somaattisesta liikkeestä. Tämän liikkeen piirissä alettiin käyttää bodymind-käsitettä kuvaamaan kehon ja mielen yhteyttä, kun samalla pyrittiin kritisoimaan body-mind-dualismia. Vahvin kirjallinen lähde itselleni oli kuitenkin David Edward Shanerin tutkimus ”The Bodymind Experience in Japanese Buddhism. A Phenomenological Study of Kukai and Dogen”. Shanerin tulkinnan mukaan sekä Dogenin että Kukain filosofian voi kiteyttää niin, että harjoituksen päämäärä on ”relization of the bodymind”. ”Realization” on tässä minusta oivaltava ja sopiva ilmaus. Suomeksi sen käännöksiä ovat ymmärrys, tajuaminen, oivaltaminen, toteuttaminen, realisointi, oivallus jne. Eli esimerkiksi Dogenin zenin voidaan ajatella pyrkivän ”bodymindin” ymmärtämiseen ja toteuttamiseen omassa kehossa, omassa lihassa (Merleau-Pontin myöhäisfilosofian merkityksessä). Tämä vastaa myös omaa harjoituskokemustani.

Kun siis puhutaan kontemplatiivisista harjoituksista, bodymind-käsitteen käyttö ei viittaa vain siihen tapaan, miten kehon ja mielen suhde ymmärretään, vaan sillä viitataan myös harjoitusprosessin päämäärään. Tämä kuvaustapa on minusta selkeämpi kuin yleisemmät valon metaforaan liittyvät kuvaustavat.










  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post182