Huomioita

Huomioita

On bodymindfulness, 3

TietoisuustaidotPosted by Timo Klemola Thu, July 28, 2016 11:57:23

Vielä yksi kommentti ekaan huomioon, sen viimeiseen kappaleeseen ja omiin puuhailuihini näiden teemojen parissa. Jospa vaikka kommentoisin sitä, josta olen itsekin saanut kritiikkiä, että miksi itse näitä hommia teen. Yksi kritiikki, minkä olen itse saanut on, että suhdtaudut kriittisesti näihin länsimaisiin mindfulness-sovelluksiin, mutta miksi siis itse olet kuitenkin mennyt mukaan tähän samaan buumiin. Toisaalta kritisoit, toisaalta olet itse osa sitä. Tiukka väite, johon tekee mieli vastata.

Ensinnäkin, en ole mennyt mukaan tähän buumiin, vaan olen ollut mukana siinä jo paljon ennen kuin tämä buumi syntyi. Olen opettanut ja pitänyt erilaisia seminaareja ja ”retriittejä” ”kontemplatiivisista harjoituksista” jostain 80-luvun puolivälistä asti, jolloin perustin ensimmäisen zen-ryhmän Tampereelle. Samoin tietoista liikettä ja siihen liittyviä teemoja olen harjoittanut ja opettanut samoista ajoista lähtien (karatea 1970-luvun alusta). Kun sitten 2008 päätin lähteä vakityöstäni yliopistolta, oli mietittävä, miten pystyisin työllistämään itse itseni. Asahi-kuvio oli silloin nousussa ja oli selvää, että rakentaisin yhden toimeentuloni pilarin asahin varaan. Sehän ei tietenkään ollut tarpeeksi. Havahduin sitten, että on menossa outo buumi, jossa erityisesti länsimaiset terapeutit ovat kiinnostuneita buddhalaisesta harjoituksesta. Heti aluksi suhtautumiseni siihen oli kriittinen, koska oli itsestään selvää, että kyse on jälleen yhdestä ilmiöstä, jossa syvällistä buddhalaista ajattelua ja sen tekniikoita sovelletaan lännessä erilaisiin pinnallisiin viitekehyksiin. No, terapiakehys ei ole tietenkään pinnallinen vaan aivan kohdallinen, mutta sielläkään ei tavoiteta tai edes pyritä tavoittamaan sitä, mitä buddhalainen ajattelu yrittää ihmiselle opettaa. Eräs filosofikollega oli silloin kiinnostunut mindfulnessista, käynyt Kbatt-Zinnin luennollakin Helsingissä. Hän yritti innostaa minua tähän kuvioon, mutta en jaksanut kiinnostua. Olin mielestäni sanonut jo kaiken mitä halusin sanoa tästä kuviosta Taidon filosofia –kirjassani, jossa yritin kääntää zen-ajattelua länsimaisen filosofian kielelle ja jossa yritin osoittaa, että filosofiakin voisi olla kehomielen harjoitusta.

Sitten sattuma tarttui asiaan, niin kuin usein käy ja sain kutsun pitää päivän seminaarin henkisestä harjoittelusta erääseen tennisvalmentajien tilaisuuteen Pajulahteen. Luin sen pohjaksi Timothy Gallweyn kirjan ”The Inner Game of Tennis”. Kehittelin sillon ”Asahi-Sport” –teemaa. Pidin tuolloin ekan luentoni nimellä ”Ykä, Kake ja Mä”. Avasin tässä luennossa Gallweyn ajatuksia. Hän puhuu kirjassaan ”minä yhdestä” ja ”minä kahdesta” ja niiden suhteesta. Kyse on ajattelumme suhteesta kehon taitoon ja kehotietoisuuteen. Kyse oli siis egotietoisuuden ja kehotietoisuuden suhteesta, teemasta, jota ensimmäisen kerran käsittelin filosofian lisurissani ”Liikunta tienä kohti varsinaista itseä” (1990). Selitin myös, että jotta voimme tarkastella Ykää ja Kakea, meillä on oltava ”havainnoivan itsen näkökulma”, eli ”Mä”. Kyseessä on siis kolmen kokonaisuus: ”Ykä, Kake ja Mä”. Seminaari tuli ja meni. Niin, ”Peran” oivalsin liittää kuvioon vähän myöhemmin.

Sain sitten soiton hesalaiselta tennisvalmentajalta Repe Jokiselta, joka halusi, että tulisin pitämän kurssin näistä teemoista tennisvalmentajille Helsinkiin. Oli syksy ja sovimme muistaakseni, että kurssi olisi seuraavana keväänä. En muista enää tarkkoja yksityiskohtia, mutta silloin rupesin toden teolla miettimään, mitä annettavaa minulla olisi näihin mindfulness-kuvioihin ja tietysti myös niin, että saisin siitä toisen pilarin taloudelliseen toimeentulooni. Luin jonkin verran kirjallisuutta siitä, mitä näissä mindfulness-kuvioissa tapahtuu ja aloin kehitellä asiaan omaa näkökulmaani. Kehittelin aluksi kahdeksan kerran kokonaisuuden, jonka kantavana teemana olisi, mistä kehomielen harjoittelussa (zen, mindfulness, tietoinen liike) yleensä on kyse. Tavoitteeni kurssilla oli avata osallistujille mielen harjoittamisen historiallisia, filosofisia ja teknisiä taustoja. Kurssilla opeteltiin perustavat sekä staattisen että dynaamisen meditaation menetelmät. Tavoitteena oli myös, että jos osallistujat osallistuvat sitten joihinkin mindfulness-kursseihin tai mindfulness-perustaisten menetelmien kursseille, heillä olisi yleisempi filosofinen, historiallinen, mutta myös tekninen viitekehys, jonka avulla tällaiset kurssit asettuisivat kohdalliseen kontekstiin.

Näin se suurin piirtein alussa meni. Jonkin ajan kuluttua aloin sitten kehitellä ”Funktionaalisen kehotietoisuuden ja kehomielen integroinnin” menetelmää, jossa edellisten tavoitteiden lisäksi sukelletaan syvälle ihmisen kehollisuuteen. Tästä syntyi sitten oma tarinansa. Ja kuten on tapana sanoa, loppu onkin sitten historiaa smiley







  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post181