Huomioita

Huomioita

On bodymindfulness, 1

TietoisuustaidotPosted by Timo Klemola Mon, July 25, 2016 21:21:19

Heinäkuun seminaarin ”Contemplative Practises 2016” innoittamana ajattelin kirjoittaa muutaman blogin, johon laitan oman esitelmäni kommentein varustettuna. Yritän siis samalla uudelleen ajatella seminaarin annin kautta ja muutenkin sitä, minkä olin jo kertaalleen ajatellut ja kirjoittanut esitelmäksi. Näin saan mahdollisuuden avata laajemmin omia ajatuksiani ja ehkä myös kommentoida seminaarin muuta antia. Olin läsnä vain seminaarin ensimmäisen päivän ja toisen päivän puoleen päivään asti, joten kaikkia esitelmiä en kuunnellut. Jokaisessa blogissa on siis kaksi osaa. I, pätkä esitelmästäni ja II, siihen liittyvä kommentti. Katsotaan, mitä syntyy.

I Aluksi

Kontemplatiiviset harjoitukset, joihin seminaarimme nimikin viittaa, ovat nousseet jälleen suuren huomion kohteeksi meneillään olevan mindfulness-buumin ansiosta. Kyse on idän kontemplatiivisten harjoitusten länsimaisista sovelluksista. Idän kontemplatiivisia harjoituksia ovat esimerkiksi buddhalainen mietiskely, jooga, taolaiset harjoitukset jne. Edellinen idän kontemplatiivisten harjoitusten buumi syntyi 1960-luvulla New Age – liikkeen myötä. Suomessakin monet tekivät 70-luvulla transsendettista mietiskelyä ja joogi Maharishi Mahesh vieraili vuonna 1973 Suomessakin ja ennusti että vuonna 1975 koittaa täyttymyksen vuosi, jolloin maapallon täyttää onnellisuus. No niin ei käynyt.

Nyt on vähän samankaltaisia merkkejä ilmassa, kun mindfulness -perustaisista menetelmistä uskotaan ja luvataan olevan apua kaikkeen. Olen vähän skeptinen tämänkin lupauksen suhteen. Nyt tosin buumi on syntyisin ja sitä ainakin osittain ylläpitää tieteellinen yhteisö mutta tietysti myös erilaiset buumilla rahastavat bisneskoneistot.

Kun mietin esitelmäni teemaa ja otsikkoa, en keksinyt muuta kuin sen, mitä olen jo vuosikymmeniä tehnyt, yrittänyt ymmärtää, analysoida ja selkeyttää eli idän kontemplatiivisten harjoitusten kehollista luonnetta lähtökohtana erityisesti oma koulukuntani, Rinzai-zen ja oma kokemukseni tietoisen liikkeen harjoittamisesta ja tutkimisesta. Viimeisen kymmenen vuotta olen erityisesti tutkinut näitä teemoja kehittäessäni omaa ”Funktionaalisen kehotietoisuuden ja kehomielen integroinnin” menetelmääni, jossa yhdistän eksistentiaalis-fenomenologista filosofiaa buddhalaiseen filosofiaan ja psykologiaan, ja jossa kehotietoisuuden harjoitukset ovat keskiössä. Lähestymistapaani voisi löysästi kutsua mindfulness –perustaiseksi tai tietoisuustaitoperustaiseksi kehotyöskentelyksi.

***

II Kommentti

Yritin johdannossa lyhyesti avata teeman historiallista kontekstia. Kyseessä ei todellakaan ole mistään uudesta ilmiöstä. Idän kontemplatiivisia tekniikoita on tuotu länteen monissa vaiheissa. Edellinen iso vaihe oli viittaamani New Age –ilmiö ja siihen liittyvät joogan ja meditaation voimakas leviäminen lännessä. Maharishi Maesh levitti voimakkaasti omaa meditaatiosuuntaustaan lännessä. TM oli Suomessakin silloin laajasti esillä tiedotusvälineissä ja sen harjoittamista perusteltiin erityisesti stressin poistolla ja muilla terveysvaikutuksilla. Jos vertaa Jon Kabat-Zinnin kehittämän MBSR (Mindfulness Based Stress Reduction) –menetelmän ja TM-menetelmän lupauksia, niitä on vaikea erottaa toisistaan. TM-menetelmän nettisivut kertovat harjoitusten hyödystä seuraavasti: TM ”Vähentää stressiä ja tukee terveyttä, parantaa oppimiskykyä, vapauttaa luovuutta, lisää työn tuottavuutta, kehittää aivoja kokonaisuutena, edistää rauhaa.” Sivun ”ajankohtaista” palstalla viitataan kolmeen tutkimukseen: ”Yhdysvaltain sydänliitto: TM alentaa verenpainetta; Uutta tutkimustietoa TM:n hyödyistä ahdistuneisuuden hoidossa; TM vähentää opettajien stressiä.” [http://www.meditaatio.org, 27.7.2016]

Center for Mindfulness –sivustolta voimme lukea, miten MBSR-mentelmän avulla voi saada helpotusta seuraaviin tai vastaavan tyyppisiin oireisiin: stressi, krooninen kiputila, uupumus, ahdistuneisuus, pelot, paniikkireaktiot, pää-, selkä- ja niskasäryt, suolisto- ja vatsavaivat, unihäiriöt, korkea verenpaine. Sivuston mukaan MBSR-menetelmä on ”auttanut lukuisia henkilöitä vähentämään ja jopa kokonaan poistamaan mm. yllämainittuja oireitaan tämän itsehoidon avulla”. Toisin sanoen kaikkein yleisempiin suomalaisten vaivoihin stressistä ahdistuneisuuteen ja selkäkivuista vatsavaivoihin MBSR voi auttaa.

Tämä on tietysti markkinapuhetta ja on ymmärrettävä sellaisena, mutta olennaista on se, miten massiivisilla lupauksilla ihmiset houkutellaan ostamaan erilaisia MBSR-kursseja ja palveluja. TM oli, tuli ja meni ja asettui nykyisiin pieniin uomiinsa. On mielenkiintoista nähdä, mihin tämä mindfulness-buumi asettuu. TM oli internet-aikaa edeltävä brändi, jonka markkinointi oli huomattavasti vaikeampaa. Nykyään netti mahdollistaa globaalien tuotteiden synnyttämisen ja brändäyksen käsittämättömän tehokkaalla tavalla. Seminaarissa tuli hyvin esiin, että emme Suomessa vielä edes ymmärrä, millaisesta buumista mindfulnessissa on kyse. Brittiparlamentaarikot harjoittavat mindfulness-meditaatiota ja Britanniassa on perustettu Mindfulness Initiative –projekti, jonka tarkoituksena on selvittää, miten mindfulness-perustaisia menetelmiä voitaisi parhaiten hyödyntää Britannian terveydenhuoltopalveluissa ja koko yhteiskunnassa. Seminaarissa Steven Stanley avasi meille ilmiön massiivista laajuutta ja myös teemasta kirjoitettua kirjallisuutta. Jos kirjoittaa Amazon.com –kaupan kirjahakukenttään sanan ”mindfulness”, löytyy 21 004 hakutulosta. Google antaa hakusanalla ”mindfulness meditation” 25,4 miljoonaa hakutulosta!!

Buumi on siis valtava. Maailmanlaajuisesti puhutaan multimiljaridbisneksestä. Seminaarissa mindfulness-ilmiötä lähestyttiin kritiikki edellä. Kriittisiä näkökulmia mindfulness-ilmiöön voisi ottaa monta. Tämä vaatisi mindfulnessiin kriittisesti suuntautuneilta tutkijoilta omien näkökulmiensa selkeyttämistä, koska kritiikkikin nousee aina jostakin näkökulmasta. Tässä muutama nopea ajatus tällaisiksi kategorioiksi:

1. Yhteiskunnallinen näkökulma. Tämä näkökulma tulikin seminaarissa voimakkaasti esiin. Kuvattiin, miten yritysorganisaatioiden käyttämät mindfulness-menetelmät toimivat yhteiskunnan uusliberalistisia rakenteita ylläpitävinä ja edistävinä tekniikoin. Ilmari taisi myös ottaa esiin, miten tällaiset toimintatavat tuottavat myös henkilökohtaisella tasolla eräänlaisen ”uusliberalistisen kehon tai ruumiin”, jossa yhteiskunnan rakenteet tavallaan tunkeutuvat osaksi ihmisten kehollista kokemusta. No … en ymmärtänyt paljoa Ilmarin esitelmästä, mutta jostain tämän tapaisesta siinä saattoi olla kyse J

2. Tieteenkriittinen näkökulma. Kristina Eichel käsitteli esitelmässään psykologisia kyselykaavakkeita, joissa pyrittiin mittaamaan ihmisten ”mindfulnessia”. Hän hyvin osoitti tällaisen mittaamisen ongelmat, jopa järjettömyyden, kun saimme itse täyttää yhden suosituimmista mindfulness-testeistä, ja todeta että suurin osa meistä taisi olla enemmän ”mindfull” kuin thaimaalaiset buddhalaiset munkit!

Mindfulness-tutkimuksessa on paljon kriittisen näkökulman puutetta, joista monet pätevät tieteeseen yleensäkin. Niitä ovat esim. tulosten toistettavuus ja hypoteesia kannattamattomien tutkimustulosten julkaisemattomuus. Eichel nosti esiin paneelikeskustelussa tällä hetkellä kaksi laajasti tiedemaailmaa puhuttavaa tutkimusta, joiden vuoksi hän totesi esimerkiksi psykologiatieteen olevan kriisissä. Toisessa yritettiin toistaa 100 arvostettua psykologista tutkimusta ja onnistuttiin vain noin 40%:ssa ja niissäkin huonosti. Toisessa tutkimuksessa löydettiin aivojen toiminallisessa magneettikuvauksessa [fMRI] käytetystä tilastomenetelmästä virhe, joka on ollut siellä kymmenkunta vuotta ja aiheuttanut sen, että noin 40 000 sen avulla tehtyä tutkimusta ovat myös virheellisiä. Kaikki tämä on suoraan vaikuttanut myös mindfulness-tutkimukseen.

3. Historiallinen näkökulma. Tätäkin seminaarissa avattiin. Kyse on erilaisten kontekstien ja niiden historiallisten muutosten analysoinnista. Mindfulness-perustaiset menetelmät ovat selkeästi buddhalaisten harjoitusten länsimaisia tulkintoja. Mutta tässä ei ole mitään uutta. Buddhalaisuus on vuosituhansien aikana levinnyt uusiin kulttuureihin ja saanut uusia muotoja. Zenin synty Kiinassa on tästä malliesimerkki. Mielenkiintoista on esimerkiksi se, miten Kabat-Zinnin alun perin monista buddhalaisista lähteistä syntetisoimansa harjoitukset ovat muuttuneet sellaisiksi, että niiden nykyinen perustelu näyttäisi olevan, että ne eivät liity buddhalaisuuteen lainkaan. Erilaisten harjoituskontekstien avaamisessa ja vertailussa olisi paljon mielenkiintoisia näkökulmia, osa historiallisia, osa sisällöllisiä.

4. Psykologinen näkökulma. Psykologinen näkökulma voisi olla kriittinen siinä mielessä, että tunnistettaisiin länsimaisen psykologian rajoittunut näkökulma kontemplatiivisiin harjoituksiin. Tätähän tietysti tapahtuukin esim. Mind and Life –projektin puitteissa. Se on monitieteinen projekti, jossa tiedemiehet synnyttävät dialogia erityisesti Dalai Laman ja tibetiläisen buddhalaisuuden kanssa. Tämän projektin hedelmällisyydestä voisi mainita Francisco Varelan ja hänen työryhmänsä avaukset kognitiotieteessä.

5. Filosofinen näkökulma

Tämä on iso alue, mutta selvästi mindfulness-tutkimus kaipaisi käsitteellistä selkeyttämistä. Siihen tarvittaisi filosofeja. Nykyinen käsitteistö on sekavaa ja varmaan osin harhaanjohtavaakin. Pelkkä mindfulness-termi antaa ymmärtää, että kyse on vain mielen prosesseista. Palaan tähän myöhemmin. Eksistentiaalis-fenomenologinen näkökulma voisi avata ymmärrystä kontemplatiivisten prosessien kokemuksellisuudesta. Kontemplatiiviset harjoitukset ovat hyvin henkilökohtaisia ja niiden päämäärät kasvatuksellisia, oli konteksti miltei mikä vain.

6. Uusi kognitiotiede

Kognitiotieteessä, vai pitäisikö puhua, tietoisuustieteistä, kehitellään mielenkiintoisia malleja, joissa puhutaan käsitteillä kuten ”mind embodied, embedded, enacted, exteded”. Kaikissa näissä malleissa mieli ja kognitiiviset tapahtumat nähdään laajempana ilmiönä kuin jonakin aivojen toiminnan ilmentymänä. Mieli voidaan nähdä kehollisena, toiminnassa syntyvänä, maailmaan laajentuneena tai maailmaan sulautuneena. Yksi mielenkiintoinen käsite, mikä itseäni on jo pitkään kiinnostanut ja joka on noussut keskusteluun, on plastisuuden käsite. En siis puhu aivojen plastisuudesta, vaan plastisuudesta ilmiönä, jonka avulla voidaan kuvata kehomielen ja maailman suhdetta. Kaikki nämä kognitiotieteen avaukset keskustelevat mielenkiintoisesti buddhalaisen psykologian kanssa ja sen buddhalaisen näkemyksen kanssa, että emme ole erillisiä. Kehomielen ja maailman yhteenkuuluvuus alkaa saada myös länsimaisessa tieteessä käsitteistöä.

Tottakai mindfulness-ilmiötä voidaan ja lähestytäänkin periaatteessa miltei minkä tahansa tieteen näkökulmasta. Otin edellä esiin niitä, jotka itse tällä hetkellä koen tärkeimpinä.
















  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post179