Huomioita

Huomioita

Zen ja valokuvaamisen taito 16

ValokuvausPosted by Timo Klemola Thu, May 21, 2015 14:16:13

16. Tyhjyyden estetiikkaa

Zen-kuvassa on tietty maku. Hisamatsu luettelee muutamia zen-taiteen erityspiirteitä, joista ensimmäinen on epäsymmetrisyys. Vaikka zen-taiteilija pyrkii täydellisen muodon piirtämiseen, vaikkapa ympyrän, hän on tuomittu epäonnistumaan. Todellisuudessa on aina särö. Leonard Cohenin ”Anthemin” sanoin: ”There is a crack in everything. That's how the light gets in.” Kaikessa on särö, josta valo pääsee esiin. Mitään täydellisyyttä ei ole, ei ihmisessä, ei todellisuudessa. Täydellisyys on matemaattinen malli, käsite, ihminen on aina ihminen, ihmisyydessään aina keskeneräinen. Tämä on tärkeä huomata, kun pohdimme sellaisia käsitteitä kuin hyvyys ja pahuus ja erityisesti kun näemme hyvyyttä itsessämme ja pahuuden aina muualla. Tässä olemme myös eksistenssifilosofian ytimessä, siinä ahdistuksessa, josta voi vapautua vain hyväksymällä itsensä osaksi epätäydellistä maailmaa.

Yksinkertaisuus zen-taiteessa viittaa kaiken turhan poispudottamiseen. Mikään ei ole yksinkertaisempaa kuin muodoton itse. Jos ei ole mitään muotoa, ei ole mitään monimutkaistakaan. Jos pyrimme saavuttamaan muodottoman itsen kokemuksen pudottamalla pois kaiken, sekä kehon että mielen, tämän muodottoman itsen ilmaisustakin putoaa pois kaikki turha. Lopputulos voi olla karun yksinkertainen, kuva, missä ei ole mitään turhaa.

Zen-taiteen luonnollisuus taas viittaa siihen, että se ei synny yrittämisen tuloksena. Se syntyy mielestä, joka on ”ei-mieli” ja tällainen mieli ei pyri ”luomaan” mitään. ”Luovuus” on egon toimintaa. Kuvan kannalta toiminta ei-mielestä käsin tarkoittaa avautumista maailmalle, subjektin ja objektin suunnan kääntämistä päälaelleen. ”Minä” en silloin katso ”maailmaa”, vaan maailma ikään kuin näkee itsensä minun kauttani. Kuva nousee esiin ikään kuin omasta halustaan, ei minun halustani. Olen tässä prosessissa osa luontoa ja luonto on osa minua.

Zen-taiteessa on yleensä myös paljon tyhjyyttä ja hiljaisuutta. Koska muodoton itse on itse hiljainen ja tyhjä käsitteistä, sitä ilmaiseva taide täyttyy yleensä hiljaisuudella ja tyhjyydellä. Zen taidoissa etsitään liikettä hiljaisuudessa ja hiljaisuutta liikkeessä. Vain siellä, missä ei ole mitään muotoja, voi olla täydellinen hiljaisuus. Tämä on se hiljaisuus, mikä tulee esiin kaikissa zenin taidemuodoissa, mutta myös toiminnallisissa taidoissa. Kun piirrät kameralla zen-ympyrää, pyri tunnistamaan se hiljaisuus, mistä liike nousee, mutta pyri tunnistamaan myös se liike, se hienovarainen elämän virta, joka kannattelee kaikkea toimintaamme, myös kuvan esiin nousemisen hetkeä.

Hisamatsu puhuu myös zen-taiteen syvällisestä herkkyydestä, kuivasta ankaruudesta ja henkisestä riippumattomuudesta. Kaikki nämä zen-taiteen piirteet kulkevat käsi kädessä. Ne eivät ole erillisiä vaan ne riippuvat kaikki siitä kokemuksesta, jonka voimme saada muodottomasta itsestä. Muodottoman itsen ilmaisuna ne sisältyvät kaikki erottamattomina toisiinsa.

Jos nyt vaihteeksi en päättäisikään tätä kirjoitusta zen-sitaattiin, vaan otan teemaan sopivan lopetuksen länsimaisesta filosofiasta. Plotinos (k. 270) kehitteli ensimmäisenä läntisenä filosofina loppuun asti nk. ”negatiivisen teologian” perusperiaatteet. Idän erilaiset ”tyhjyyden filosofiat” liitetään usein tähän ajattelun perinteeseen.

Plotinoksen Yksi on, ei vain mittaamattoman täydellinen, vaan myös kaikkien olemisen ja ajattelemisen kategorioiden ulkopuolella ja siihen voidaan kokemuksessa yhtyä. Plotinos kirjoittaa: "Yksi ei ole mitään tiettyä laatua tai kokoa, ei henkeä tai sielua, ei mitään liikkuvaa tai liikkumatonta, se ei ole tilassa eikä ajassa. Ei, se on jotain yksinkertaista tai ennemminkin jotain muodotonta, ennen kaikkea muotoa, kaikkea liikettä, kaikkea lepoa."

Siis, kuten Hisamatsu kuvaa ”muodoton itse” ja zen-taide voidaan nähdä tämän muodottoman itsen itseilmaisuna.














  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post143