Huomioita

Huomioita

Itseensä käpertyvä mieli ja irtipäästämisen taito

ZenPosted by Timo Klemola Mon, May 11, 2015 21:53:45

Zen-sesshin on yleensä kolmesta päivästä viikkoon kestävä intensiivinen zen-harjoitus, jossa pääasiassa istutaan tyynyllä. Istumista kertyy hyvinkin kymmenkunta tuntia päivässä. Muiden buddhalaisten koulujen retriitit ovat samankaltaisia ja yhtä ankaria. Ankaria siinä mielessä, että pelkästään istuminen tyynyllä tai vaikkapa tuolilla pitkiä aikoja liikkumatta on ankara harjoitus. Miksi? Pääasiassa siksi, että olemme jatkuvasti tottuneet hääräämään ja hyörimään ympäriinsä: shoppailemme, sovitamme, suunnittelemme, kertaamme muistojamme ja haluaisimme jo rynnätä seuraavaan paikkaan, jossa olisi mielenkiintoista nähtävää.

Zen-harjoituksessa tämä jatkuva touhuaminen tietoisesti katkaistaan. Nyt onkin vain istuttava tyynyllä, ei muuta. Se riittää. Teimme Italiassa parin ryhmän kanssa eräänlaisen sovelletun zen-harjoituksen, jota ei voi kutsua varsinaiseksi sesshiniksi, mutta joitakin sesshinin elementtejä se sisälsi. Harjoittelimme noin kuusi tuntia päivässä, josta pari tuntia istuimme zazenissä. Siis vain istuimme. Harjoitus kesti sunnuntai-illasta keskiviikkoon puoleen päivään. Tässäkin ajassa ehdimme saada ainakin vilauksen siitä, mitä oikea zen-harjoitus pitää sisältään.

Teimme intensiivisiä harjoitusjaksoja, joissa liike ja liikkumattomuus seurasivat katkeamatta toisiaan. Harjoitustapa mahdollisti zazen-harjoituksen viemisen pois tyynyltä asennosta ja liikkeestä toiseen. Tämä on tapa, johon olen itse nyt kovasti mieltynyt. Se mahdollistaa hiljaisuuden tutkimisen liikkeessä, liikkeen hiljaisuudessa. Kun harjoituksessa vielä koko kehon liike ja koko kehon hengitys liittyvät saumattomaksi kokonaisuudeksi, avautuu tietoisuus koko kehon alueelle. Liikkeen avulla laajennetun tietoisuuden kanssa on sitten helppo istua. Kurssin eräänlainen slogan oli Sheng Yenin toteamus: ”Meidän on ensin yhdistettävä keho ja mieli, että voimme yhdistää kehomielen ja maailman.” Jokainen harjoitustuokio tähtäsi tähän.

Parinkin tunnin päivittäinen istuminen nostaa esiin itseensä käpertyvän mielen. Muutaman tunnin istumisen jälkeen istuminen alkaa tuntua epämiellyttävältä. Jalka puutuu, selkä tulee kipeäksi, polvea alkaa särkeä, nilkkaan sattuu. Tämä ei johdu siitä, että istumme tyynyllä. Sama tapahtuu, vaikka makaisimme täysin liikkumatta selällämme lattialla. Silloin kipeytyvät vain toiset paikat. Tämä johtuu ensisijaisesti mielestämme, joka ei kestä sitä, että siltä viedään sen palvoma halu päättää omista asioistaan. Minä-minä-mieli astuu väkisinkin esiin ja alkaa käpertyä itseensä. Olisi mielenkiintoista, jos ajatuksia voisi lukea. Harjoitustila täytyy tässä vaiheessa tekstistä, joka ei aina ole painokelpoista. Ja mitä enemmän mieli käpertyy itseensä, sitä enemmän istuminen alkaa sattua.

Laita sormet ristiin ja purista kumpaakin kättä. Toinen käsi edustaa mieltä, toinen kehoa. Istuessa pidempään keho jännittyy ja mieli jännittyy. On pystyttävä rentouttamaan kummatkin, vaikka se onkin vaikeaa. Mitä enemmän puristat toista kättä, sitä enemmän toinenkin käsi puristuu. Tästä syystä omistimme päivittäin tunteja kehon avaamiseen ja rentouttamiseen. Rentoutapa toinen kätesi mutta jatka toisen käden puristamista. Se on vaikeaa. Samalla tavalla pyrimme rentouttamalla kehon rentouttamaan myös mielen. Jos saamme kehon avautumaan ja päästämään irti, on mielenkin helpompi avautua ja päästää irti. Kolmen päivän harjoitusjakso voi olla tähän irtipäästämiseen liian lyhyt ja usein onkin. Päästää irti mielen piteistä, kaikesta siitä krääsästä, johon olemme hirttäytyneet ja jota pidämme tärkeänä.

Mutta näin myös, miten itseensä käpertynyt mieli hellittää. Näin poispudottamista, eräänlaista harjoitukselle antautumista, mikä löytyy vain harjoituksen kautta. Itseensä käpertyneen mielen irtipäästäminen on helppo tunnistaa. Sen näkee suoraan kasvoilta, suoraan silmän kostealta kalvolta.















  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post141