Huomioita

Huomioita

Zen ja valokuvaamisen taito 13

ValokuvausPosted by Timo Klemola Thu, April 16, 2015 12:55:14

13 Zenin koan: Kuka on se joka katsoo?

Kun minä katson puuta, niin mikä silloin katsoo ja mitä? Katsonko minä puuta vai puu minua? Tulenko minä subjektina tietoiseksi puusta, joka on kokemukseni objekti? Vai voiko ajatella niin, että puu tulee tietoiseksi itsestään siinä tietoisuudessa, joka mahdollistaa sen ilmenemisen kokemuksena? Siis mitä? Ymmärrän. On vaikeaa ajatella, että subjektin ja objektin suhdetta voi yrittää katsoa toisestakin suunnasta. Ei siis pelkästään subjektista kohti objektia, vaan myös objektista kohti subjektia, ei vain minusta kohti maailmaa vaan maailmasta kohti minua. Tietoisuuteni on ikään kuin valo, joka valaisee maailman. En ole erillinen maailmasta irrallinen olento, vaan olen saumaton osa tätä maailman kokonaisuutta, joka tulee tietoiseksi minussa, minun kauttani. Tietoisuuteni luomassa valossa syntyy itsetietoisuutta, mutta se ei ole välttämättä subjektin itsetietoisuutta, se on myös maailman itsetietoisuutta minussa.

Tällainen näkökulman vaihto on miltei mahdotonta, koska olemme tämän jokapäiväisen, empiirisen, ehdollistetun minämme vankeja. Empiirinen minämme on äärimmäisen monimutkainen historiallinen rakennelma, joka on ehdollistunut toistamaan rakenteita, joista se on itse rakentunut ja joiden osa se itse on.

Zen-harjoituksella pyrimme vaihtamaan näkökulmaa. Pyrimme läpivalaisemaan tämän ehdollistetun minämme niin, että mitään ei jää jäljelle ja ymmärtämättä. Tämä on tietysti mahdoton tehtävä, mutta näyttää harjoituksen tienä, jota voidaan kulkea. Japanilainen zen-opettaja Shin'ichi Hisamatsu kuvaa zen-kokemusta ”muodottaman itsen itsetietoisuudeksi”. Zen-taide on hänen mukaansa tämän muodottoman itsen ilmausta.

Tämä muodoton itse on mahdollista tavoittaa, kun pudotamme pois sen itsen, millä on muoto. Se on tämä jokapäiväinen, ehdollistettu itsemme, egomme. On siis pudotettava pois tämä ego, tämä minä, johon olemme kiintyneet ja jossa elämämme tulee esiin rajallisena itsenä, itsekeskeisenä minänä, jossa maailma tulee tarkastelluksi ja ymmärretyksi vain tämän ehdollistetun itsen näkökulmasta.

Jos onnistumme pudottamaan pois tämän rajallisen minämme, rajallisen näkökulmamme, mitä jää jäljelle? Tämä on kysymys, mitä on tarkasteltava huolella ja harjoitettava huolella. On katsottava vain sitä, mitä jää jäljelle. Jos jäljelle ei jää mitään ehdollistetun itsen rajallisia muotoja, ajatuksia, asenteita, jäljelle jää vain jotakin, jolla ei ole mitään muotoja. Sitä voidaan kutsua ”muodottomaksi itseksi”, mikä on rajaton. Samalla tietoisuutemme ei tietenkään katoa minnekään, emme mene tiedottomaksi, jolloin voidaan sanoa, että jäljelle jää muodoton itse, joka on tietoinen itsestään. Näin voimme löytää Hisamatsun ”muodottoman itsen itsetietoisuuden”.

Kun katsot puuta ja sen sijaan, että keskityt puuhun, kysytkin, kuka on se joka katsoo, mitä tapahtuu? Näkökulmasi kääntyy objektista kohti subjektia. Kun katsot itseäsi näin, mitä näet, mitä löydät? Mitä löydät katsojan paikalta. Et mitään! Löydät vain katsomisen tapahtuman. Katsoja on tyhjä. On vain havaitsemisen prosessi, missä maailma tulee havaituksi.

Kun etsit kuvaa, anna myös kuvan tulla havaituksi näin! Kuvan etsimisestä tulee silloin samanlainen zen-koan, kuin mitä kuvaisin edellä. Silloin kuva voi nousta esiin ja tulla havaituksi, mutta suunta ei ole silloin minusta kohti maailmaa, subjektista kohti objektia, vaan maailmasta kohti minua, joka on tyhjä, ilman odotuksia, ilman ajatuksia; muodoton tietoisuus, mihin kuva piirtyy ikään kuin omasta halustaan. Ei siksi että minä haluan niin vaan siksi, että maailmasta on nousemassa esiin paikka, mikä haluaa tulla esiin, ikään kuin näyttäytymään ja samalla osoittamaan kohti jotakin, jonka osa se itse on.

Mumonkan on tunnettu koan-kokoelma, jota erityisesti Rinzai-zenin oppilaat käyvät koulutuksessaan läpi. Tähän tekee mieli laittaa lopuksi kokoelman kahdestoista koan, jonka nimi on ”Zuigan kutsuu mestariaan.”

Joka päivä Zuigan kävi itsensä kanssa seuraavan keskustelun: "Mestari!" "Niin." "Selvitä pääsi!" "Kyllä, kyllä." "Älä anna muiden pettää itseäsi." "En, en."

Mumonin kommentti: Vanha Suigan myy ja ostaa itseään. Hän pitää nukketeatteria. Yhden naamion takaa hän kutsuu mestaria ja toisen takaa vastaa mestarille. Yksi naamio sanoo: "Selvitä pääsi", ja toinen: "älä anna muiden pettää itseäsi." Jos takerrut hänen naamioihinsa, erehdyt pahasti. Jos jäljittelet Suigania, olet kuin kettu.

Jotkut zenin oppilaat eivät erota

todellista ihmistä naamion takaa,

koska he uskovat minuuden olemasssaoloon.

Minuuus on elämän ja kuoleman siemen.

Vain tietämättömät kutsuvat sitä todeksi ihmiseksi.










  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post138