Huomioita

Huomioita

Zen ja valokuvaamisen taito 7

ValokuvausPosted by Timo Klemola Wed, April 01, 2015 11:28:18

7. Gassho!

Gassho on buddhalainen tapa liittää kädet yhteen kiitoksessa. Jos zen-kuvaaja liittää kätensä yhteen gashoon ja kumartaa, kun kuvaushetki on päättynyt, mitä hän silloin tekee? Hän toistaa saman eleen zendolla, kun hän saapuu harjoitukseen ja lähtee sieltä. Hän toistaa saman eleen, kun hän istuu alas tyynylleen ja nousee jälleen ylös. Zen-perinne on täynnä kumartamisen paikkoja.

Gassho ilmaisee kiitosta. Kiitollisuus on se sisäinen tila, jonka ulkoinen ilmaus on käsien liittäminen yhteen ja kumartaminen. Arjessakin kiitämme, jos olemme saaneet jotakin joltakin toiselta. Tunnemme kiitollisuutta ja kiitämme, kun olemme saaneet lahjan. Saaminen voi olla ulkoista, mutta se voi olla myös sisäistä. Lahja ei välttämättä ole jokin esine tai palvelus. Lahja voi olla myös sisäinen tila tai harjoitus, jonka olen saanut.

Muistan erään tai-chi -seminaarin vuosien takaa, jota veti eräs kiinalainen opettaja. Seminaarin jälkeen hän veti minut ja erään toisen opettajan syrjään ja pyysi meitä jäämään hänen kanssaan vielä hetkeksi salille. Kun muut olivat menneet, hän halusi antaa meille lahjan, niin kuin hän sanoi, ja opetti meille vielä muutaman liikkeen. Olen vaalinut tätä silloin saamaani lahjaa vuosia ja olen myös jakanut sitä eteenpäin. Se on tuonut minulle paljon iloa. Piilotin sen asahin liikesarjaankin ja sen kautta se tuottaa iloa nyt myös tuhansille muille suomalaisille.

Jos onnistumme löytämään kuvan, se on myös lahja. Mutta keneltä? Joka tapauksessa kuva on jotakin, jota en tee itse. Saan sen. Löydän sen. Minä en tee tai rakenna tätä todellisuutta, joka näyttäytyy minulle kuvina. Se on olemassa paljon ennen minua. Kuka tahansa muukin olisi saattanut löytää sen. Ei se ole minun. Ei minulla ole mitään tekijänoikeutta kuvaan, jota en tee. Minulla ei ole tekijänoikeutta lahjaan, jonka saan. Voin vain ottaa sen kiitollisena vastaan. Tämä kiitollisuus sisäisenä kokemuksena on outo, koska ei ole ketään jota voisi kiittää. Se on kiitollisuutta ilman kohdetta.

Käsien yhteen liittämisen hetkessä kahdesta tulee yksi. Ehkä tässä on vihje. Kuva näyttää paikkani todellisuudessa. Ei siitä erillisenä vaan sen osana. Emme ole kaksi vaan olemme yksi. Kuva mahdollistaa palaamisen siihen, mistä niin kovasti pyristelemme eroon. Haluamme eriytyä itseksi, subjektiksi, minäksi. Tämä yhteys synnyttää koko kehomielen tunnevirityksen, joka voi kestää pitkään. Tila on kuitenkin hauras ja sitä pitää tietoisesti vaalia. Zen-opettajat opettavat nousemaan tyynyltäkin hitaasti ja kantamaan siinä löydetyn virityksen mukaan arkeen kuin kantaisi jotakin helposti särkyvää.

Kuvaamiseen uppoutuminen voi tuottaa tunnevirityksen, eräänlaisen samadhin, keskittymisen tilan, jossa kaikki erot katoavat ja jäljelle jää vain lumoutumisen hetki. Kuva liittää yhteen kuvaajan ja kohteen, jolloin kädetkin liittyvät yhteen itsestään. Tässä hetkessä lahjan antajakin voi paljastua.











  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post132