Huomioita

Huomioita

Zen ja valokuvaamisen taito 6

ValokuvausPosted by Timo Klemola Mon, March 30, 2015 17:30:29

6. Lumoutumisen hetkestä

Kokemuksemme syntyy, kun aistiva ja liikkuva kehomielemme ja maailma kohtaavat. Tämä kohtaamisen paikka on myös tietoisuutemme syntyhetki ja syntypaikka. Ilman tätä kohtaamista ei mitään tietoisuuttakaan olisi. Ja kun tämä kohtaaminen katoaa, myös tietoisuutemme katoaa. Valot sammuvat.

Tässä kohtaamisessa syntyy ja rakentuu myös se minä, jonka koemme olevamme ja joka on ikään kuin maailmaa vastapäätä. Olemme subjekteja ja maailma on meille objekti.

Buddhalainen psykologia kuvaa minän syntymisen prosessia tässä kohtaamisen tapahtumassa. Kokemuksemme minuudesta syntyy viiden tekijän tai elementin (skandha) yhtäaikaisesta yhteen kietoutumisesta. Nämä tekijät ovat muoto, tunne-aistimus, havainto, tahtomus ja tietoisuus. Muoto tarkoittaa tässä materiaalisen maailman muotoja, olioita. Muut neljä tekijää viittaavat mielen ominaisuuksiin. Kun kohtaamme maailman, se synnyttää meissä eräänlaisen viritystilan, nousee tunne tai tunne-aistimus, jonka koemme positiivisena, negatiivisena tai neutraalina. Havainto tarkoittaa tässä sitä, että samalla myös tunnistamme kohteen. Havaitsemme kohteen jonakin. Ymmärrämme siis, mitä havaitsemme. Tahtomus viittaa siihen, miten näin koettu synnyttää päätöksen tai toimintaimpulssin: ajatuksen, sanan, teon. Tietoisuus itsestä toiminnan keskuksena, minuutena syntyy edellä kuvattujen elementtien yhteistoiminnan tuloksena.

Kehomielen harjoittaminen tarkoittaa tämän prosessin hidastamista, jopa pysäyttämistä niin, että tulemme ainakin jossain määrin tietoiseksi sen osista, vaiheista ja yhteen kietoutumista. Tässä harjoittamisen ja tutkimisen prosessissa katselemme mieltämme istuen pitkiä aikoja tyynyllä tekemättä mitään, vain olemme. Kun vain olemme, vain istumme, on helpompi nähdä, mitä mielessämme tapahtuu. Toinen harjoittamisen tapa on tekeminen, erityisesti käsillä ja koko keholla, jossa jättäydymme pelkälle tekemiselle, antaudumme tapahtumien virtaan. Siinäkin on helpompi nähdä, miten mieli toimii, erityisesti jos joskus onnistumme keskittymään tekemiseen niin, että jäljelle jää pelkkä tekemisen tapahtuma, missä mieli on tyhjä käsitteistä. Intensiivisellä harjoittamisella voimme välillä saada kokemuksen tästä ”tyhjyyden filosofiasta”, johon palaan ehkä tarkemmin myöhemmin.

Olet löytänyt kuvan, kohottanut kamerasi, laukaissut kameran. Katsot kiinnostuneena pientä kuvaa kamerasi lcd-näytöltä. Voit tuntea innostuksen kohoavan rinnassasi. Kyllä, nimenomaan rinnassasi, mutta myös koko kehossasi. Jos olet tarkkaavainen, voit havaita, miten tunne-aistimus nousee tässä kameran, sinun ja maailman kohtaamisessa, jossa juuri on syntynyt kuva. Tunne on positiivinen, ehdottomasti positiivinen. Siinä on intoa, iloa ja se on muuttumassa. Kuva näytti hyvältä kameran näytöllä, joskus jopa paljon paremmalta kuin myöhemmin tietokoneella. Jatkat kuvaamisen prosessia. Vaihdat kameran korkeutta, etsit oikeaa sommittelua, kiipeät, olet polvella, välillä makaat maassa pitkälläsi. Kuvaamisen lumo vie sinut mukanaan. Tässä hetkessä, jos hyvin käy, mitään minää ei ole, on vain tapahtuminen, kohtaaminen jossa kuva tulee näkyväksi erityisen kehomielen viritystilan saattamana. Tapahtumisen hetkellä et ajattele sitä, on vain kokemuksen virta. Myöhemmin voit antaa sille nimen. Se voi olla löytämisen ilo, se voi olla lumous, se voi olla haltioitumisen hetki.

Kun tempaudut tällä tavalla mukaan kuvaamisen tapahtumiseen, voit huomata, miten kehomielesi tunne-aistimus nousee, pysyy ja alkaa hiljalleen hiipua. Se on kuin aalto. Se lähtee hienovaraisesta innostuksesta, kun ehkä vasta aavistat kuvan löytyneen. Se saa huippunsa intensiivisessä työskentelyssä, missä kuva paljastuu toisensa jälkeen ja synnyttää hetkestä toiseen kestävää lumoa. Se alkaa hiipua, kun kuva on tallennettu ja tunnet, että kaikki on tehty. Silloin on aika laskea kamera alas. Jäljelle jää vain kiitollisuus, kiitollisuus ilman kohdetta. Silloin on aika tehdä gassho ja siirtyä uusiin maisemiin.








  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post131