Huomioita

Huomioita

Zen ja valokuvaamisen taito 5

ValokuvausPosted by Timo Klemola Sun, March 29, 2015 14:27:56

5. Kuvaaminen on käsityötä

Koko kuvaamisen prosessi on pitkä ja voi kestää yhdenkin kuvan kohdalla monta päivää. Lähdet etsimään kuvaa, löydät sen, antaudut kuvaamisen hetkelle, jolloin kuva piirtyy kamerasi kennolle. Käsittelet onnistunutta kuvaa omassa tietokoneen luomassa laboratoriossasi ja lopuksi jaat kuvan muiden kanssa. Se on samalla prosessi, jossa kuva tekee itsensä näkyväksi. Se on aluksi piilossa, ehkä aavistuksena mielessäsi, sitten se näyttäytyy – joko selkeänä tai hämäränä; sitten saat siitä otteen, se tulee tavallaan vangituksi kennolle, tosin hyvin puutteellisella tavalla, josta se siirtyy muistikortille eräänlaiseksi informaatiokasaksi. Tämä kasa pitää tietokoneessa uudelleen avata ja sille pitää palauttaa se kokemuksen ulottuvuus, jonka vielä hämärästi muistat kuvaushetkestä. On olemassa naiivi käsitys, jonka mukaan kuvaa ei pidä käsitellä. Ei ole olemassa käsittelemätöntä kuvaa! Yksi kuvaamisen prosessin osa on yrittää palauttaa muistikortille tallennettuun informaatiomöykkyyn se kokemuksen lumo, jonka koit kuvaushetkellä. Tämä vaatii tietysti myös jonkin verran teknistä osaamista. Mutta nyt riennän asioista edelle!

Takaisin alkuun, kuvaamisen tapahtumiseen. Olet löytänyt kuvan, se on saanut sinut pysähtymään ja kohottamaan kamerasi. Siitä, mitä tässä tapahtuu, on kirjoitettu kirjoja, sellaisia kuten ”Zen ja jousella-ampumisen taito” ja muita. Miksi? Koska olet juuri silloin käsityön ytimessä, taidon, jota ei voi erottaa taiteesta. Taito ja taide kulkevat tällaisessa käsityössä käsi kädessä. Siksi, että tämä käsityön hetki, kun olet täysin keskittynyt tekemiseen, on yhdenlainen koko elämän pienoiskuva. Se on hetki, jossa voit harjoittaa itseäsi elämisen taidossa taiteen, siis taidon, harjoittamisen kautta. T.D. Suzuki kirjoitti esipuheen Herrigelin kuuluisaan jousiammuntaa käsittelevään kirjaan. Hän totesi siinä, miten taitojen ja taiteiden tiet ovat ikään kuin polkuja, jotka johtavat zenin portille. Voit harjoittaa niiden avulla pienessä mittakaavassa sitä, mitä zenissä harjoitetaan isossa mittakaavassa. Kun keskityt täydellisesti käsillä tekemisen taitoosi, voit tulla yhdeksi tekemisen kanssa. Zen pyrkii samaan, mutta siinä samaa asennetta opetellaan noudattamaan koko elämässä. Käden taito voi olla tie portille, josta avautuu laajempi tie kohti elämisen taitoa. Japanilaisessa perinteessä tällaisia taitoja on paljon. On teen tie, jousiammunnan tie, kukkien asettelun tie, runouden tie, savityön tie. Samalla tavalla voi olla valokuvauksen tie.

Mitä tämä täydellinen keskittyminen tekemiseen tarkoittaa? Se tarkoittaa juuri sitä, mitä olen jo aiemmin useaan otteeseen pyrkinyt kuvaamaan. Jos sinulla on kokemusta savityöstä, asia on helppo ymmärtää. Jostain syystä savityössä saven muovaamiseen on helppo uppoutua täysin. Ehkä savi materiaalina on sellainen. Kun muovaat saviastiaa, saattaa käydä, että kadotat täysin itsesi saveen ja sen muotoihin. Voit kadottaa ajan tajun. Kaikki suunnittelu katoaa ja jäljelle jää vain minun ja saven yhteys, jossa minua ja savea ei voi erottaa toisistaan. Jäljelle jää pelkkä saven muovautumisen prosessi, jossa muoto tulee esiin ikään kuin itsestään. Jollain tapaa kehomielesi on tämän muodon esiin tulemisen paikka, mutta samalla mitään minää ei tarvita.

Samalla tavalla kuva nousee esiin, kun kadotat täysin itsesi kuvauksen prosessiin. Kamera, minä, maailma ovat saman prosessin elementtejä, joita ei voi erottaa toisistaan. Ei ole niin, että on maailma tuolla, minä tässä ja kamera siinä välissä, joka ottaa kuvan, jonka minä määrää otettavaksi. Kyllä. Tällainenkin kuvaustapa on olemassa. Länsimainen valokuvataide on usein juuri tätä. Mutta puhun nyt jostain aivan muusta. Yritän kuvata prosessia, jossa pyrimme tyhjentämään itsemme kaikesta halusta kuvata jotakin, olla jotakin, tehdä taidetta tai muista vastaavista intresseistä. Tässä kuvauksen tavassa pyrimme pudottamaan pois, antautumaan kuvauksen hetkelle ja antaa kuvan välittyä kauttamme. Pyrimme olemaan kuin tyhjä tila, joka mahdollistaa kuvan esille tulon, ikään kuin tyhjä huilu, jonka läpi kulkeva ilma muodostaa sävelen.

Tämä olemisen tapa vaatii harjoitusta. Koko kuvaamisen prosessi on tätä harjoitusta. Emme silloin kuvaa, jotta saisimme aikaan jonkin kuvan, vaan kuvaamme, jotta saisimme tilaisuuden harjoittaa itseämme tässä poispudottamisen ja tyhjentymisen taidossa. Tämä on koko zen-kuvauksen ydin.







  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post130