Huomioita

Huomioita

Zen ja valokuvaamisen taito 2

ValokuvausPosted by Timo Klemola Tue, March 17, 2015 15:44:49

2. Vielä lyhyesti kuvan etsimisestä

Kyllä kuvia voi ”ottaa” tai ”tehdäkin”, mutta mielenkiintoisempaa minusta on kuvan etsiminen ja löytäminen. Kuvan etsiminen on avautumista ihmettelyn hetkelle. Maailmassa on ääretön määrä kuvia, jotka voi löytää ja valottaa kennolle, koska maailma on rajaton monimuotoisuudessaan. On hienoa seikkailla tässä loputtomassa monimuotoisuudessa ja antaa huomionsa kiinnittyä johonkin muotoon, johonkin yksityiskohtaan, jossa se mikä on yleistä, universaalia, ilmenee yksityisessä. Kun vain etsii kuvaa mieli valppaana ja avoimena, mitään ei tarvitse analysoida, mitään ei tarvitse valmistella, mitään ei kikkailla, vain etsitään ja katsotaan, mitä löydetään.

On ainakin kaksi selkeästi toisistaan eroavaa tapaa suhtautua valokuvaamiseen. Toinen on suunnittelevan ja ajattelevan mielen tie, laskevan ja laskelmoivan ajattelun tie. Silloin kuva on ajattelun tuote. Kuva on osa minua, mitä minä haluan kuvata, mitä minä haluan sanoa, mitä minä haluan ilmaista. Minä, minä, minä. Silloin kuva suunnitellaan sanomaan jotain tiettyä, kertomaan tiettyä tarinaa, välittämään kuvaajan mielipidettä, viestiä. Tällaisessa kuvassa kohteena on aina myös kuvaaja itse, joka on älykäs, ottaa kantaa, parantaa maailmaa.

Mutta on toinenkin tapa, jossa suunta ei ole minusta maailmaan, vaan maailmasta minuun. Sitä voisi kutsua odottamisen, näkemisen, etsimisen, löytämisen tai vaikkapa pelkän olemisen tieksi, jossa kuva ensisijaisesti vain on. Kuva välittää itse oman sanomansa, sen minkä se itse haluaa näyttää tultuaan löydetyksi. Kuva syntyy ikään kuin itsestään. Se ilmestyy katsottavaksi ikään kuin omasta halustaan ilmentämään juuri sitä kohtaa maailmasta, jossa se itse asustaa. Tällainen kuva auttaa näkemään kokonaisuuden, jonka osa se itse on. Samalla se näyttää myös kuvaajan osaksi itseään, osaksi sitä kokonaisuutta, jota kohti se osoittaa.

Tällaista kuvaa kannattaa etsiä. Etsiessä ei ole mitään kiirettä, ei mitään hakemisen tuntua. Tällaisen kuvan etsiminenkin on enemmän oleskelua tarkkaavaisena ja keskittyneenä, kuin jonkin asian tekemistä. Teemme ja suoritamme arjessa jatkuvasti erilaisia asioita. Kuvan etsimisessä on pudotettava pois ajatus tekemisestä, suorittamisesta, on eräällä tavalla jätettävä silleen, vain oltava, mutta aktiivisena ja tarkkaavaisena. On vain odotettava, että kuva antaa itsensä näkyä. Silloin minä en varsinaisesti löydä kuvaa, vaan kuva ikään kuin löytää minut. Kyse on eräänlaisesta, maailman, minun ja kameran kohtaamisesta, olemisen tapahtumasta, jossa kuva nousee esiin tämän kohtaamisen paikkana. Minä ei ole tässä kohtaamisessa minkään ”luovan” prosessin lähtökohta, ennemminkin se voi olla kuvan löytämisen este.



  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post127