Huomioita

Huomioita

Zen ja valokuvaamisen taito

ValokuvausPosted by Timo Klemola Mon, March 16, 2015 13:03:24

1. Näkemisestä ja kuvan etsimisestä

Aina välillä lähden kameran kanssa ulos etsimään kuvaa. En tiedä mitä etsin. En suunnittele ennakolta. Vain menen. Tosin täysin avoin tilanne ei koskaan ole, koska kameran linssi määrittelee jo paljon sitä, mitä voi odottaa löytävänsä. Joskus asetan kameraani 100 millin makron, joskus laajakulman, joskus 100-400 zoomin. Tekninen valinta antaa rajan, mutta sen ei tarvitse sulkea mieltä.

Etsin kuvia yleensä vain lyhyen matkan päästä kotoa. Harrastan lähikuvausta samassa mielessä kun jotkut harrastavat lähiruokaa. Kuvia on kaikkialla. Ne pitää vain löytää. Asuinpaikkani on kyllä tässä suhteessa aika tavalla optimaalinen. Asun maalla, metsän keskellä, lähellä järveä ja peltoja. Kesällä puutarhassamme kukkivat sadat erilaiset kukat ja kasvit.

Joskus kävelen johonkin tiettyyn paikkaan, esimerkiksi järven rannalle, mutta usein kävelen vapaasti ilman päämäärää ja annan jalkojen viedä. Kun etsii kuvaa, mielen pitää olla avoin ja tarkkaavainen. Kuvan voi pompata esiin koska tahansa ja mistä tahansa. Pelkkä ympäristön katseleminen ei riitä kuvan löytämiseen, on myös opeteltava näkemään. Voin katsoa, mutta en nähdä. Voin kuunnella, mutta en kuulla. Näinhän meille arjessa tapahtuu jatkuvasti. Mielemme vaeltaa muualla kuin juuri tässä käsillä olevassa hetkessä. Kuvaa etsiessä se ei käy! On oltava tarkkaavainen ja paikalla. Aistien huolellinen suuntaaminen ympäristöön pitää kyllä huolta tästä aika tavalla itsestään. Kyse on keskittymisestä. On liikuttava leppoisasti, joskus hitain askelin ja vain aistittava ympäristöä. Pelkkä katseleminen ei riitä. On oltava avoin kaikille aistimuksille. Viserrys paljastaa linnun oksistossa, kahina ruohikossa käärmeen, putoava käpy oravan tai tikan.

On oltava avoin yksityiskohdille ja isoille muodoille, väreille ja niiden sävyille, valolle ja varjoille. Metsässä kävellessä auringon valo voi siivilöityä oksiston läpi niin, että kuva on siinä. Sama valo voi luoda hangelle kuvion, joka saa askeleet seisahtumaan. Kuvaa etsiessä on välillä taivutettava polvet, istuttava alas tai kiivettävä kiven päälle. Joskus on heittäydyttävä maahan pitkälleen. Muuten ei voi nähdä kukkien alapintaa. Kun vaihdat katseen korkeuden tavanomaisesta, näet enemmän. Kun hämärrät katsettasi tietoisesti, voit nähdä muotoja, joita muuten on vaikea nähdä.

Kuvan etsiminen on tietoista katsomista, jolloin se muuttuu näkemisen taidoksi. Tässä katsomisessa on mukana koko keho kaikkine aisteineen. Emme katso ja etsi kuvaa vain mielessämme. Mielikuvasta ei saa otettua valokuvaa. Kuvan etsiminen ei ole kovin rationaalista puuhaa. Se on ennemminkin konttaamista, kiipeämistä, oksien työntämistä syrjään, pysähtymistä kuuntelemaan, jäämistä odottamaan, vain katsomista, vain kuuntelemista, missä mieli on suurimman osan aikaa ajatuksista tyhjä.

Kuvan etsiminen on oma harjoituksensa. En etsi kuvaa ensisijaisesti siksi, että löytäisin sen, vaan etsin sitä siksi, että kuvan etsiminen itsestään paljastaa hetken täyteyden ja syvyyden. Kuvan löytyminen on oma upea kokemuksensa, mutta tältä kannalta vain bonus. Kun etsimme kuvaa, olemme etsimisestä täysi. Mitään muuta ei ole. On vain etsiminen. Etsimme kuvaa koko kehomielellämme. Liikumme keskittyneesti, ympäristöämme tarkkaillen vähän kuin ilves tai peura, joka etsii ruokaa, mutta on samalla aistit valppaina ja varuillaan. Aistien valppaus kohdistuu sillä kahteen suuntaan: vaaran havaitsemiseen, mutta myös saaliin löytämiseen. Etsimme kuvaa samalla valppaudella, vaikka meitä ei uhkaakaan mikään vaara, vaan pelkkä saalis. Mitä paremmin säilytämme keskittymisemme ja valppautemme tilan, sitä selkeämmin kuvan etsiminen saa harjoituksen ulottuvuuden.

Emme tietenkään pysty tällaiseen keskittymiseen kovin pitkään. Välillä valppautemme katoaa. Unohdamme arjessakin helposti, mitä olemme tekemässä, ja mielemme vaeltaa pois tehtävästään. Kuvan etsijän tulee silloin huomauttaa itselleen, miksi hän tässä kävelee, mitä hän on tekemässä tässä ja nyt. Muutama syvä hengitys auttaa aina. Hengittämällä muutaman kerran tietoisesti ja syvään sisään ja ulos palautamme itsemme käsillä olevaan tekemisen hetkeen.

Joskus sitten olet näkevinäsi jotakin, jonkin muodon, jonkin yksityiskohdan. Pysähdyt tarkastelemaan sitä. Katsot sitä kameran läpi. Otat ehkä kuvan ja katsot kuvaa kameran lcd-näytöltä. Pieni kuva tiivistää muotoja ja voi nostaa esiin olennaisen. Tämä on yksi ratkaiseva hetki. Viivyt hetken tässä tarkastelussa. Onko tämä se kuva, mitä olet etsinyt?






  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post126