Huomioita

Huomioita

Yi quanin perusteita: VI. Työntävät kädet (tui-shou) (osa 1)

Yi quanPosted by Timo Klemola Mon, February 16, 2015 09:36:07

Tämän harjoitustavan nimeksi on suomessakin aika lailla vakiintunut englannin kielinen termi ”push-hands”. Se on suora käännös kiinan termistä tui-shou. Monissa kiinalaisissa kamppailutaidoissa tehdään tui-shou-harjoituksia, mutta eri taidoissa muodot ja tekemisen tapa vaihtelevat.

Tui-shou on voiman tunnustelua parin kanssa. Pari antaa nyt liikkeeseen oikean vastuksen ja tämän vastuksen hallitsemiseksi joudut käyttämään omaa voimaasi. Eli tunnustelet sekä parin voimaa, että omaa voimaasi.

Aluksi muutama yleinen huomio tämän tyyppisestä harjoituksesta. Kyse on yhdenlaisesta painin kiinalaisesta versiosta. Muistan hyvin, kun ensimmäisen kerran tein yi quanin tui-shouta. Olin siinä vaiheessa harjoitellut taijin vastaavaa harjoitusta ehkä kymmenkunta vuotta. Kun en vielä ymmärtänyt asiaan liittyvää yi quanin näkökulmaa, otin taijista oppimani asenteen harjoitukseen. Se tarkoitti hyvin pehmeää asennetta ja tekemisen tapaa. Opin heti, että yi quanissa asenne ja tekemisen tapa olikin toinen. Parini työnsi minut välittömästi seinään niin, että kolina kävi. Opin kerrasta, että yi quanissa kyse ei ollutkaan vain parin hallitsemisesta tai voittamisesta vaan näyttävästä nöyryyttämisestä. No - niin kuin totesin, opin kerrasta, että yi quanin push-hands vaatikin eräänlaisen moodin vaihdon.

Tui-shoussa pari pyrkii työntämään sinut pois tasapainosta ja sinä pyrit hallitsemaan parin voimaa ja painopistettä niin, että hänen ponnistelunsa valuvat tyhjiin. Itse pyrit samaan. Tässä mielessä push-hands-harjoitukseen on aina sisäänrakennettu kilpailun elementti. Tässä kilpailussa tarjoutuu mahdollisuus verrata oman taidon tasoa parin taidon tasoon. Toinen pyritään aina ”voittamaan”. Voitto tarkoittaa tässä siis parin painopisteen hallintaa ja häviö sitä, että on itse toisen hallittavana. Asiaan liittyy tietysti monien taitojen harjoittelua, mutta palaan niihin myöhemmin. Tui-shou on siis todellista voiman koettelua parin kanssa tiettyjen sääntöjen puitteissa. Jokainen tui-shou-harjoitus on siis aina eräänlainen minikamppailu. Tätä kamppailua tehdään yi quanissakin monien erilaisten sääntöjen puitteissa, mutta palaan sääntöihin myöhemmin.

Kuulen korvissani jo monia vastaväitteitä tuohon, mitä kirjoitin. Asia on monimutkainen ja kaikkia näkökulmia en voi tässä käsitellä. Yksi vastaväite kuuluu: Mutta eihän tui-shoussa kuulu kilpailla parin kanssa, kyse on harjoituksesta, jossa yhdessä tutkitaan ja testaillaan voimaa. Aivan. Juuri näin on, mutta tällaiseen harjoitukseen, jos se tehdään oikein, on välttämättä rakennettu kilpailun periaate, jota ei voi sivuuttaa. Kilpailu terminä ei ole tässä hyvä, mutta kyse ei ole käsitteistä. Jos keskitytään vain parin voiman kuuntelemiseen ja väistämiseen, menetetään puolet harjoituksesta. Kyse on kamppailutaidon perusperiaatteiden harjoittelemisesta, jossa keskeinen taito on parin painopisteen hallinta. Vasta tämä hallinta mahdollistaa monet muut kamppailulliset jatkosovellukset. Kaikki kamppailusovellukset eivät tietenkään ole tästä taidosta kiinni, mutta monet ovat. No – ja monista muista syistä kamppailutaitojen push-hands ei voi olla pelkkää voiman kuuntelua ja väistöä, niin kuin monesti esimerkiksi taijissa näytetään harjoittelevan. Huonoin versio tui-shousta on tietenkin se, että sitä ei harjoitella lainkaan. Silloin jää voima ja sen kamppailullinen käyttö kokonaan ymmärtämättä.

Tavoitteena on siis hallita parin panopistettä niin, että häntä pystyy työntämään. Sama perustavoite on esimerkiksi japanilaisessa sumo-painissa, jossa tosin myös heitetään. Koska kyse on tässä mielessä painista, kamppailun tulokseen vaikuttaa voimakkaasti kaksi keskeistä tekijää: ottelijoiden paino ja taitotaso. Painon merkityksestä ei yi quanissa yleensä jostain syystä puhuta. Kaikissa parin painopisteen hallintaan liittyvissä länsimaisissa kamppailu-urheilun muodoissa on painoluokat. Esimerkiksi painissa painoluokkia on seitsemän, joista alimmat painoluokat vaihtuvat 5-6 kg välein. Painoluokkalajeissa ottelijat pyrkivät säätämään painonsa aina tarkasti painorajan ylärajalle. Painoluokat ovat tietenkin tärkeitä siksi, että lopputulokseen ei vaikuta vain taito, vaan paino on yhtä tärkeä, jopa tärkeämpi tekijä.

Korostan tätä tässä siksi, että push-hand-harjoituksissa pareja ei valita painon mukaan. Harjoituskumppani valitaan aika lailla sattumalta. On kuitenkin tärkeää ymmärtää painon merkitys harjoittelun kannalta. Yleistäen voisi todeta, että jos parisi on vaikkapa kymmenen kiloa sinua painavampi, niin voit toivoa hallitsevasi hänen painopistettään vain, jos oma taitotasosi on huomattavasti häntä korkeammalla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vain suunnilleen samanpainoisen parin kanssa harjoittelussa voi suoraan verrata omaa taitotasoaan toiseen. On tietysti hyödyllistä harjoitella eri painoisten parien kanssa, mutta omaa taitoaan arvioidessa on aina otettava huomioon myös parin painon suhde omaan painoon. Näin oman taidon tason ymmärrys ja harjoitus yleensäkin pysyy realistisena.





  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post122