Huomioita

Huomioita

Yi quanin perusteita: III. Voiman vapauttaminen (fa-li) (osa 1)

Yi quanPosted by Timo Klemola Tue, February 03, 2015 09:45:01

Vaihdoin otsikon koskemaan fa-lita, koska jo muutamassa edellisessä blogissa olen ajautunut käsittelemään myös voiman vapauttamista, ja koska shi-lin harjoittelu etenee tähän suuntaan. Harjoituksessa shi-lin ja fa-lin ero katoaa samalla tavalla kuin katoaa ero seisomisharjoittelun ja shi-lin välillä. Olen kuvannut yhden mielestäni selkeän tien kulkea seisomisharjoittelusta koti voiman tunnustelua ja siitä kohti voiman vapauttamista. Mutta voiman vapauttamisen, siis fa-lin kannalta tämä kuvaus on osin puutteellinen. Tie, minkä olen kuvannut on vain osa totuutta. Luulen, että fa-lin ymmärtämiseen on monta tietä, joista yksi on mielenkiintoisella tavalla ikään kuin suorempi. Se on pelkkä seisominen. Tämän ymmärtämiseksi kerron pätkän omasta tarinastani.

Aloitin säännöllisen seisomisharjoittelun joskus 90-luvun alussa. En muista enää kaikkea ihan tarkasti, mutta jonkin aikaa seistyäni – voi olla jokin kuukausi tai vuosi – kehoni alkoi reagoida seisomiseen eräänlaisilla ”krampeilla”. Sana ei ole ihan kuvaava, mutta muuta sanaa en nyt keksi. Kaikki, jotka ovat käyneet tämän vaiheen läpi, tietävät, mistä puhun. Zhang zhuan –harjoittelu synnyttää kehossa tai paremminkin kehomielessä voimaa, joka ikään kuin haluaa vapautua liikkumattomasta kehosta räjähtävään liikkeeseen. Tämä räjähtävä voiman vapautuminen tapahtuu niin, että kehon jotkut lihakset jännittyvät salaman nopeasti, ikään kuin kramppaavat ja rentoutuvat heti sen jälkeen. Tässä alkuvaiheessa voima ei ole mitenkään suunnattua tai hallittua, keho vain värähtää voimakkaasti tämän yllättävän jännityksen ja rentouden vaihtelun tuloksena. Liike on siis spontaani. Sisäisen voiman tunne kasvaa niin suureksi, että sen on jotenkin päästävä purkautumaan.

Myöhemmin opin, kun puhuin asiasta Jan Dieperslootin kanssa, että tämä kramppaaminen on hyvin yleistä, jos harjoittaa seisomista intensiivisemmin. Hänellä oli silloin seisomisharjoittelusta jo muistaakseni parinkymmenen vuoden kokemus ja hän totesi, että ehkä vajaa puolet yi quanin harrastajista käy läpi tämän vaiheen ja se voi kestää muutaman vuodenkin. Ilmiö on yleensä tuttu kaikille yi quanin opettajalle ja kiinalaiset opettajat suhtautuvat asiaan eri tavoin. WXZ kirjoittaa ilmiöstä jossain tekstissään ja toteaa, että spontaani liike on välivaihe, joka katoaa aikanaan. Jotkut opettajat kehottavat estämään spontaanin liikkeen keskittymällä. Kiinalaisen perinteisen lääketieteen teorian mukainen selitys on, että kyse on tukkoisten energiakanavien aukeamiseen liittyvästä ilmiöstä. Itse ajattelen, että intensiivinen harjoitus tuottaa voimakasta hermostollista toimintaa, joka ilmenee spontaaneina liikkeinä lihaksissa.

Asiaan liittyy myös piirre, jonka muistan tuolta 90-luvulta omistakin ryhmistäni. Opettaja helposti tartuttaa tämän ilmiön koko ryhmäänsä. Jos annat oppilaille tällaisen mallin, he saattavat omaksua sen automaattisesti. Toinenkin muisto tuli mieleen 90-luvulta. Olin erään kiinalaisen opettajan qigong-tunneilla ja tunti aloitettiin aina seisomisharjoituksella. Ilman varoitusta opettaja saattoi spontaanisti pompata ilmaan kymmenen senttiä ja pudota takaisin lattialle kääntyneenä miltei sivuseinää kohti ja jatkaa seisomista ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Meno oli minusta vähän outoa ennen kuin aloin omasta kokemuksesta ymmärtää, mitä seisomisharjoituksessa voi tapahtua.

No – jatkoin seisomisharjoittelua ja yhdessä vaiheessa opin, että tämän spontaanin voiman purkauksen voi jossain määrin itse myös synnyttää. Siihen liittyy tietynlainen ming-men-pisteen tai alueen ”täyttäminen”. Se toimii ikään kuin liipaisimen tavoin. Kun tunne löytyy, pam! voima lähtee. Näin vapautuva voima oli kuitenkin jatkuvasti hajanaista, se ei ollut sellaista koko kehon yhtenäistä ja suunnattua voimaa, jota olisi voinut soveltaa tekniikkaan. Silloin keksin ruveta seisomaan taijin piiska-asennossa ja ohjaamaan voimaa kehosta etummaisen käden kämmeneen. Otin mielikuvan, että kun voima vapautuu, se suuntautuu etukäden kämmenen iskuksi eteenpäin. Tämä oli siis seistessäni koko ajan intentioni (yi). Harjoitus alkoi toimia. Voima alkoi olla kokonaisempaa ja seurata ajattelemaani muotoa. Mieli asetti sille ikään kuin kanavan, jota se sitten seurasi. Tutkin tätä asiaa varmaan muutaman vuoden ja vein sen karatenkin tekniikoihin.

Opin erittäin nopean voiman vapauttamisen lyhyeen iskuun. Vaikka sen laukaisu oli jossain määrin hallinnassani, se ei ollut kuitenkaan sitä täysin. Liipaisimessa oli aina ikään kuin viive, ehkä sekunti jopa kaksi. Koska ajattelin, että tällainen voima ei ole käyttökelpoinen kuin demonstraatiomielessä, lopetin sen tutkimisen ja harjoittelemisen. Nyt kun kokeilen sitä tätä kirjoittaessani, niin onhan se siellä, mutta viive näyttä kasvaneen iän myötä :)

Mutta lopulta tarinan opetus. Tarinan opetus on se, että seisomisharjoittelun tuoma spontaani voiman vapautuminen opetti itselleni sen, mitä tarkoitetaan räjähtävällä voimalla, vaikka sen muoto ei ollutkaan hyvä. Zhan zhuang on todellakin outo harjoituksen muoto. Itse opin tuolloin 90-luvulla pelkästään muutaman vuoden seisomisharjoittelulla voimasta enemmän, kuin olin oppinut kahdenkymmenen vuoden karatetreenissä.

Kuten alussa kerroin, luulen että fa-lin ymmärtämiseen on useampia teitä, jotka kietoutuvat toisiinsa. Seisomisharjoittelun synnyttämä spontaani voiman vapautuminen voi olla tärkeä osa tätä tietä. Toisaalta kaikki eivät koe tätä vaihetta koskaan. Silloin tie on edetä systemaattisesti zhan zhuang – shi-li – fa-li –jatkumossa. Tämä lienee yleisempi tie. Se tuottaa lopulta fa-lin ymmärryksen ja taidon.






  • Comments(0)//visiot.terapiakortit.com/#post109